Site icon

Lääkkeiden haaskaava hinnoittelu

Lääkey­htiöi­den on saata­va kate­tuik­si lääkkei­den kehit­tämiskus­tan­nuk­set, ja ne koitu­vat teol­lisu­us­maid­en veron­mak­sajien mak­set­taviksi, mut­ta sen voisi tehdä paljon fik­sum­min. Nyt menetetään val­tavasti terveyshyötyjä.

Ter­vey­den­huolto on kehit­tynyt viime vuosi­na jät­ti­aske­lin uusien paljon parem­pi­en lääkkei­den ansios­ta. Syöpi­in on kehitet­ty täs­mälääkkeitä, joiden ansios­ta moni ennen kuole­maan tuomit­tu poti­las para­nee. Nuo lääk­keet ovat kuitenkin hyvin kalli­ita, mikä kas­vat­taa Kelan kor­vaus­meno­ja nopeasti. Kaikkia lääkeitä ei edes hyväksytä kor­vat­taviksi, kos­ka hin­ta on kohtuuton.

Joidenkin lääkkei­den valmis­tus on oikeasti kallista, mut­ta pääosin korkea hin­ta johtuu paten­tista, joka antaa lääkey­htiölle parik­sikymmenek­si vuodek­si monop­o­lin lääke­molekyyli­in. Yhtiöi­den on tietysti saata­va tutkimuskus­tan­nuk­si­aan kate­tuik­si ja myös epäon­nis­tuneet yri­tyk­set. Käytän­tö on silti haaskaa­va, kuten monop­o­li­hin­noit­telu aina on. Menetetään val­tavasti ter­veyshyö­tyjä, jot­ka saavutet­taisi­in kor­vaa­mal­la lääk­keen kehit­tämiskus­tan­nuk­set fiksummin.

Run­saat 20 vuot­ta sit­ten biol­o­giset reumalääk­keet mullis­ti­vat taudin hoidon. Reuma­sairaalat voiti­in sulkea tarpeet­tom­i­na. Patent­tien vuok­si uudet mullis­ta­vat lääk­keet oli­vat kalli­ita ja niitä annet­ti­in vain vaikeaan sairauteen.

Toimin tuol­loin perus­palve­lu­min­is­ter­inä. Pidin hölmönä odot­taa reuman kehit­tymistä vaikeak­si ennen kuin sai taudin pysäyt­tävää lääkettä.

Tapasin maa­han­tuo­jan edus­ta­jan muun asian yhtey­dessä ja kysyin häneltä, antaisiko hän lääk­keestä 80 pros­ent­tia alen­nus­ta, jos suo­ma­laiset sairaalat ostaisi­vat sitä kymme­nen ker­taa enem­män. Te saisitte kak­si ker­taa enem­män rahaa ja me kymme­nen ker­taa enem­män ter­veyt­tä. Hänelle tuo olisi pas­san­nut, mut­ta ei pääkont­to­rille. Olisi­han hin­ta ollut Suomes­sa ja Ruot­sis­sa aivan eri­lainen. Ongel­ma on pois­tunut patent­tien van­hen­nut­tua. Lehti­ti­eto­jen mukaan hin­nat lask­i­vat 90 %.

Korkean hin­nan vuok­si uudet val­lanku­mouk­sel­liset lääk­keet ovat pahasti alikäytet­tyjä. Köy­hissä mais­sa niitä ei käytetä juuri lainkaan. Suomes­sakin mon­en reuma pääsi pahak­si aivan turhaan.

Kun Bill Clin­ton mitätöi vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa AIDS-lääkkei­den paten­tit Afrikas­sa, niiden hin­nat lask­i­vat jopa 97 pros­ent­tia, ja Afrik­ka pelas­tui terveyskatastrofilta.

Lääkkei­den kehit­tämisku­lut koitu­vat nytkin teol­lisu­us­maid­en val­tioiden mak­set­taviksi. Jokaisen niistä kan­nat­taa rajoit­taa lääk­keen käyt­töä omas­sa maas­saan rajoit­taak­seen osal­lis­tu­mis­taan kus­tan­nuk­si­in. Olisi fik­sumpaa, jos ne keräi­sivät  kole­hdin ja ostaisi­vat patentin vapaak­si, jol­loin lääk­keen hin­ta lask­isi heti eikä vas­ta 20 vuo­den kulut­tua. Ei mak­saisi sen enem­pää, lääkey­htiö hyö­ty­isi paten­tis­taan yhtä paljon, mut­ta lääket­tä käytet­täisi­in paljon enemmän.

ICT-paten­teille on ole­mas­sa pakkolin­sen­sioin­ti­jär­jestelmä, jot­ta keskeisel­lä paten­til­la ei voi rahas­taa kuin­ka paljon tahansa.

Lääke­tutkimus järkevöi­ty­isi, kun mullis­taval­la lääk­keelle ei yritet­täisi kehit­tää suurin kus­tan­nuksin kil­pail­i­joik­si hie­man toisen­laisia molekyyle­jä vain, jot­ta päästäisi­in apa­jalle, kuten tapah­tui koles­tero­lilääkkeinä käytet­tävien sta­ti­inien kohdal­la. Kil­pail­e­van molekyylin pitäisi olla riit­tävästi ole­mas­sa ole­vaa lääket­tä parem­pi, ennen kuin investoin­ti tutkimuk­seen kannattaisi.

 

P.S.

Kun olin lähet­tänyt kolumnin Talouselämä-lehteen, Helsin­gin Sanomat julka­isi artikke­lin, jon­ka mukaan on löy­tynyt lop­ulli­nen ratkaisu HIV-infek­tioon: lääke, joka antaa sat­apros­ent­tisen suo­jan virus­ta vas­taan ja jon­ka tuotan­tokus­tan­nuk­set ovat vain 40 dol­lar­ia vuodessa. HIV-infek­tion se tal­tut­taa kuitenkin vas­ta 2040-luvul­la, kos­ka lääket­tä myy­dään tuhatk­er­taisel­la hin­nal­la valmis­tuskus­tan­nuk­si­in nähden.
Uut­ta hiv-lääket­tä pide­tään läpimur­tona, hin­ta tulisi tutk­i­joiden mukaan pudot­taa tuhan­nek­seen | HS.fi

= = = =

Kir­joi­tus on kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä

Exit mobile version