Pitäisikö työn vastaanottovelvollisuutta tiukentaa vai löysentää?
Antelias työttömyysturva edellyttää selkeää velvollisuutta ottaa vastaan tarjottu työ.
Kun hyvinvointiyhteiskunta on joutunut ikääntymisen vuoksi pahenevaan rahoituskriisiin, sosiaaliturvan löysään käyttöön on suhtauduttava aiempaa ankarammin. Sosiaaliturvan väärinkäyttäjä varastaa köyhiltä, koska kaikki sosiaaliturvan tarpeeton käyttö on pois tarpeellisemmasta käytöstä.
Kannatan toisaalta perustuloa, jota jaetaan yhtä suurena ja ehdoitta kaikille, mutta jota keskituloiset ja suurituloiset eivät käytännössä saa, koska verotuksen alarajaa lasketaan vastaavasti ja perustulo verotetaan heiltä pois. En kuitenkaan kannata niin suurta perustuloa, että sillä tulisi hyvin toimeen ilman, että tarvitsisi liata käsiään työn tekemisellä. Vasemmistoliitto on sellaista esittänyt, mutta sellainen ei ole toteutettavissa. Ehkä joskus tulevaisuudessa, kun tekoäly ja robotit tekevät suuren osan nykyisistä töistä. Minun silmissäni perustulo merkitsi automaattista tulotukea pienipalkkaisille. Se parantaisi työmarkkinoiden tasapainoa ja torjuisi tuloeroja.
(Jos ei ymmärrä, miksi perustuloa maksetaan myös rikkaille, kannattaa ajatella perustuloa negatiivisena tuloverona, jota maksetaan vain niille, joiden tulot alittavat verotettavan tulon alarajan. Se on aritmeettisesti sama asia kuin perustulo, mutta hallinnollisesti vaikeampi toteuttaa. Perustulossa rahaa kulkee enemmän edestakaisin, mutta jokaisen nettotulot ja efektiivinen rajaveroaste ovat sama.)
Perustuloon voi lisätä syyperusteisia korotuksia esimerkiksi vammaisuuden johdosta. Nykyisistä vammaisten tuista tämä poikkeaisi siten, että tukea ei menettäisi, vaikka voittaisi vaikeutensa ja tekisi ahkerasti työtä. Nykysäännöt kannustavat työntekoon vähiten niitä, joille se on vaikeinta.
Korkea työttömyysturva edellyttää työn vastaanottovelvollisuutta
On selvää, että mitä korkeamman turvan työttömyysturva muodostaa, sitä välttämättömämpää on, että tukea ei saa, jos kieltäytyy työstä. Pohjoismaissa työttömyys korvataan runsaskätisesti niin, mutta niinpä työstä ei voi kieltäytyä ja työtä myös tarjotaan.
Edellisissä postauksissa mainitsin, että Ruotsissa nuori työtön osoitetaan herkästi kunnan töihin. Juhana Vartiaisen mukaan tämän tarkoitus on varastaa nuoren vapaa-aika, jotta työttömyys ei vaikuttaisi liian houkuttelevalta elämänvaihtoehdolta.
Suomessakin on virallisesti velvollisuus ottaa tarjottu työ vastaan, mutta ei käytännössä. Työvoimapalvelut on säästetty niin henkihieveriin, etteivät työvoimaviranomaiset kykenee tekemään työhön osoittamisia. Jos haluaa lusmuilla, se yleensä onnistuu – ei tietenkään aina. Suomessa moni nuori luisuu syrjäytymiseen työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska palveluista on haluttu säästää. Joku voisi puhua heitteillejätöstä.
Yritykset ovat valittaneet, etteivät työvoimaviranomaiset kerro niille, ketkä paikkakunnalla on työttöminä, jolloin yritykset voisivat tarjota näille töitä. Minun on vaikea ymmärtää perusteluja tähän, jos samalla ollaan sitä mieltä, että työttömän on otettava tarjottu työ vastaan.
En kuitenkaan tarkoita, että työttömäksi joutuneen diplomi- insinöörin pitäisi ottaa seuraavana päivänä vastaan tarjottu kauppa-apulaisen paikka, koska on parempi, että hän työllistyisi koulutustaan vastaavaan työhön. Oikeuden olla työpaikkojen suhteen valikoiva pitäisi kuitenkin heikentyä, kun työttömyys pitkittyy. Näin onkin ammattisuojan ja työpaikan sijainnin osalta.
Mitä parempi on työttömyysturva, sitä olennaisempaa on, ettei sitä voi nauttia, jos kieltäytyy työstä. Siksi ansiosidonnaisella olevia tulee vahtia selvästi tiukemmin kuin työmarkkinatuella tai toimeentulotuella olevia.
Huomattakoon, ettei asumistukeen liity mitään harkintaa sen suhteen, johtuvatko matalat tulot olosuhteista vai asianomaisen omista päätöksistä. Tämäkin ehkä muuttuu, jos asumistuki joskus tulevaisuudessa yhdistetään yleistukeen.
Suoja riistoa vastaan
Minun ihanteeseeni kuuluu pieni perustulo takaamaan sen, ettei ihan kuinka huonoa työpaikkaa tahansa tarvitsisi ottaa vastaan. On myös todellisia riistotyösuhteita, joista on hyvä voida kieltäytyä. Tämän näkökohdan merkitys korostuu, kun työehtosopimusten yleissitovuus vähenee.
Ihan kuinka huonopalkkaista työtä hyvänsä ei tarvitse nytkään ottaa vastaan. Laissa rajana on 1134 euroa kuussa, jos alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta. Tämä on vuodelta 2021. En tiedä, sovelletaanko rajaan indeksikorotuksia. Aika matala se joka tapauksessa on.
Jos jokin työ on hyvin pienipalkkaista, sen on myös tuottamatonta, joten kansantalous ei paljon kärsi siitä, että joku ei ota sitä vastaan – varsinkin kun näihin tuottamattomiin töihin on kyvykkäitä tekijöitä yli kysynnän.
Toisaalta perustulon tai negatiivisen tuloveron oloissa huonopalkkainen työkin parantaa aina tekijänsä nettoansioita, jolloin jopa tuollainen 1134 euroa kuussa siis kannattaisi. Tämä on parempi kannustin kuin pakko, sillä halutonta työntekijää ei kukaan palkkaa. Nyt on aika yleistä, että kokoaikaisen työn vastaanottaminen lisää nettoansioita vain parillasadalla eurolla kuussa. Ei ole ihme, että sellaista vastaan niskuroidaan.
Yhteenveto
Ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevien velvollisuutta ottaa työtä vastaan tulee kiristää, mutta kovin huonoja työpaikkoja vastaan tarvitaan jotain suojaa. Perustulo olisi sellainen, mutta nykyjärjestelmässäkin toimeentulotuki suojaa käytännössä varsinaisilta riistotyösuhteilta. Työvoimapalveluja, joiden tehtävänä on palauttaa työelämän ulkopuolelle luisuvat takaisi, työmarkkinoille, tulee parantaa ja niihin on ohjattava enemmän rahaa.