Poliittisessa keskustassa on urbaanin arvoliberaalin puolueen mentävä aukko

Kokoomuk­sen siir­tymi­nen puolueken­tässä oikealle ja kohti arvokon­ser­vatismia –­ siis per­su­un­tu­mi­nen –­ on avan­nut poli­it­tiseen kent­tään ison aukon poli­it­tiseen keskus­taan kuu­lu­valle arvolib­er­aalille urbaanille puolueelle. Aukko suo­ras­taan huu­taa täyttäjäänsä.

Paras osoi­tus kokoomuk­sen muut­tumis­es­ta on, etteivät mon­et puolueen jäsenet ymmär­rä minkään muut­tuneen, kos­ka he ovat muut­tuneet itse mukana. Mon­et kokoomus­laiset tut­ta­vani kuitenkin ovat huo­man­neet muu­tok­sen ja ovat siitä surkeana.

Sosi­aalip­sykolo­gia ei ole vahvuuk­siani, mut­ta itse näen kehi­tyk­sen men­neen suun­nilleen niin, että kun hal­li­tusy­hteistyön nimis­sä on puo­lus­tet­tu monia alun perin perus­suo­ma­lais­ten tavoit­tei­ta, niistä on tul­lut kokoomus­laisille myös omia tavoit­tei­ta. Moni ennen tor­jut­tu aja­tus on nor­mal­isoitunut ja sen kan­nat­tamis­es­ta on tul­lut luval­lista. Tämän suun­taista ajat­telua on ollut ennenkin, mut­ta nyt se on nous­sut pin­taan. Voisi jopa sanoa, että puolue on palan­nut juurilleen.

Vuo­den 2011 jytky vaikut­ti samal­la taval­la moni­in duu­nar­i­taus­taisi­in vasem­mis­toli­it­to­laisi­in. Omista ulko­maalaisvi­hamieli­sistä ajatuk­sista oli ennen vai­et­tu, mut­ta jytkyn jäl­keen niistä uskalsi puhua.

Tilaus on pait­si kult­tuuria arvostavalle arvolib­er­aalil­la puolueelle, myös puolueelle, joka kuu­luu poli­it­tiseen keskus­taan suh­teessa sosi­aaliseen oikeu­den­mukaisu­u­teen – siis puolueelle, joka halu­aa pitää suo­ma­laiset yht­enäisenä kansana. Täl­lainen puolue olisi urbaani, sil­lä näin ajat­tele­via ihmisiä on eniten kas­vavis­sa kaupungeis­sa. Vaik­ka taloudelli­nen kasvu tapah­tuu melkein kokon­aan kas­vavis­sa kaupungeis­sa[i], kaupungeil­la ei ole Suomen poli­ti­ikas­sa puolestapuhujia.

Jos käyt­täisi maail­man­so­tien välistä ter­mi­nolo­giaa, tilaus­ta olisi ståhlbergi­laiselle puolueelle. Ero on suuri kovaan oikeis­toon. Se oli kansalais­so­dan jälkeisen Suomen keskeinen poli­it­ti­nen veden­jaka­ja. Aikanaan näi­den blokkien väli­nen vihan­pito johti siihen, että oikeis­to­laiset murha­si­vat min­is­teri Ritavuoren ja kyy­dit­sivät Ståhlbergin.

Mikä aukon täyttää?

Kun poli­it­tises­sa ken­tässä on aukko, joku sen täyt­tää. RKP on näh­nyt tilaisuuten­sa, ja jotain lisäkan­na­tus­ta kokoomuk­sen hylkäämiltä suomenkielisiltä äänestäjiltä voi puolueelle tul­lakin. En kuitenkaan oikein usko, että ruotsinkielis­es­tä kielipuolueesta voi muo­dos­tua varsi­naista kansan­li­iket­tä. Puolue ei ole vain sen äänestäjät, puolue on myös jäsen­ten­sä verkos­to. Lisäk­si RKP:lle on tul­lut suuri tahra nykyiseen hal­li­tuk­seen kuulumisesta.

Vihreil­lä oli jokin aika sit­ten hyvä ote tästä joukos­ta. Kil­pail­i­han puolue tosis­saan Helsin­gin suurim­man puolueen ase­mas­ta kokoomuk­sen kanssa ja voit­tikin kokoomuk­sen vuo­den 2019 eduskun­tavaaleis­sa. Sit­tem­min vihrei­den ote on tästä joukos­ta her­paan­tunut. Min­ul­la on käsi­tyk­seni, mik­si näin on käynyt, mut­ta en avaa sitä nyt tässä.

Lib­er­aalil­la kansan­puolueel­la voisi olla tilaisuuten­sa, ellei puolue olisi kuol­lut pois nelisenkym­men­tä vuot­ta sit­ten – huo­mat­taval­ta osalta sik­si, että niin moni sen akti­iveista siir­tyi vihreisi­in. Lib­er­aalia puoluet­ta on yritet­ty perus­taa uud­estaan mon­een ker­taan – min­u­unkin on oltu yhtey­dessä, mut­ta en ole ymmär­ret­tävistä syistä läht­enyt mukaan. Jonkin­lainen lib­er­aali puolue on taas puoluerek­isteris­sä, mut­ta yksi siltä puut­tuu ja sen mukana kaik­ki: paina­vat ja koke­neet poli­itikot. Tämä ongel­ma voi kor­jau­tua nopeastikin, mut­ta en ole mitenkään var­ma, että näin kävisi. Sil­lä on aivan näp­pärä leikat­tavaa löy­tyy ‑ohjel­mansa, mut­ta laa­ja-alaisek­si yhteiskun­nal­lisek­si ohjel­mak­si siitä ei ole.

Jos maa­han syn­ty­isi var­teenotet­ta­va lib­er­aalipuolue, olisi se katas­trofi vihreille. Sik­si vihreät tarvit­se­vat nyt kipeästi Tuuli Kou­san ja Atte Har­jan­teen kaltaisia poliitikkoja.

Vastuu hyvinvointivaltion uudistamisesta

Tyhjyys nykyaikaises­sa poli­it­tises­sa keskus­tas­sa on syynä myös siihen, ettei hyv­in­voin­ti­val­tio­ta saa­da uud­is­tet­tua. Aikanaan demar­it oli­vat keskeisessä ase­mas­sa hyv­in­voin­ti­val­tion rak­en­tamises­sa, mut­ta sen uud­is­ta­jik­si puolueesta ei nykyisel­lään ole. Eihän puolueessa ole havait­tu edes mitään uud­is­tamisen tarvet­ta tai jos on, ei siitä ole ker­rot­tu mitään ulospäin.

Kokoomus­laiset puhu­vat kyl­lä hyv­in­voin­ti­val­tion kri­i­sistä, mut­ta ei heistä ole sitä uud­is­ta­maan. Pieni­palkkaisten taloudel­lisen ase­man heiken­tämi­nen ei oikein riitä uud­is­tamisek­si – itse asi­as­sa pieni­palkkaisen työn kan­nat­ta­mat­to­muus on kri­isin keskeinen syy, eikä asian pahen­t­a­mi­nen sik­si oikein toi­mi lääkkeenä.

Hyv­in­voin­ti­val­tio­ta voivat uud­is­taa vain ne, jot­ka sitä arvostavat.

Tästä joskus enemmän.

[i] Taloudel­lista kasvua saat­taa tapah­tua myös kaupunkien ulkop­uolel­la kaivos­toimin­nas­sa, mut­ta kaivos­toimin­nan arvo las­ke­taan minus­ta väärin. Kaivos­toimin­nan tuo­tok­si las­ke­taan koko maas­ta nos­tet­tu­jen mate­ri­aalien arvo vähen­tämät­tä siitä malmiesi­in­tymän arvon vähen­e­mistä. Tämä on kuin las­ket­taisi­in pankki­tilin tyh­jen­tämi­nen tuloksi.

Myös matkailu kas­vaa kaupunkien ulkop­uolel­la, mut­ta se perus­tuu kaupunki­laisi­in asiakkaisiin.