Juristien kömpelö maailma (3) Pakolaispolitiikka

Pahiten min­un ja juristien maail­manku­va eroaa pako­laiskysymyk­sessä. Ero on jo lähtöko­hdas­sa. Juris­teille se on yksilö­ta­son kysymys, min­ulle globaalin oikeu­den­mukaisu­u­den kysymys. Minä ajat­te­len tilas­toti­eteil­i­jänä toden­näköisyyk­siä ja ekon­o­misti­na tehokku­ut­ta, mikä johtaa aivan eri­laisi­in johtopäätöksiin.

Kos­ka seu­raavas­ta tek­stistä on poimit­tavis­sa yksit­täisiä lau­sei­ta, jois­sa olen samaa mieltä joidenkin perus­suo­ma­lais­ten esit­tämien näköko­h­tien kanssa, halu­an korostaa, että päämääräni on täysin päinvastainen.

Siinä mis­sä perus­suo­ma­laiset ovat sitä mieltä, että yksikin Suomeen saa­pu­va tur­va­paikan­hak­i­ja on liikaa eikä Suomen tule myöskään tukea poten­ti­aal­is­ten maa­han­muut­ta­jien elämää syn­ny­in­mais­saan kehi­tysy­hteistyöra­hoil­la, min­un mielestäni rikkaiden maid­en, joi­hin tois­taisek­si kuu­luu myös Suo­mi, velvol­lisu­us on kan­taa vas­tu­u­ta inhimil­lis­es­tä hädästä otta­mal­la pako­laisia, ja rajat tulisi ava­ta työperäiselle maa­han­muu­tolle kokonaan.

Maail­mas­sa on yli sata miljoon­aa hädä­nalaisia pako­laista. On selvää, ettei heitä voi kaikkia ottaa Suomeen. Suomen pitäisi ottaa heitä kan­tokykyn­sä mukaan ja vali­ta pako­laiset antaen etusi­jan hädänalaisimmille.

Köy­hyyt­tä pak­en­e­m­i­nen ei ole pako­laisu­ut­ta, vaik­ka nälkään kuol­lut on tietysti yhtä kuol­lut kuin hal­li­tuk­sen teloit­ta­ma. Köy­hyyt­tä tor­ju­taan parhait­en glob­al­isaa­ti­ol­la, joka on viime vuosikym­meninä nos­tanut köy­hyy­destä maail­mas­sa val­ta­van määrän ihmi­sistä. Vähän määritelmästä riip­puen sato­ja miljoo­nia tai mil­jardin. Tässä asi­as­sa glob­al­isaa­tion vas­tus­ta­jat ovat maail­man köy­hiä vas­taan, puhu­mat­takaan nyt siitä, että käytämme verora­ho­ja suo­ma­laiset sok­er­i­ju­urikkaan tukemiseen Afrikan sok­er­in­tuotan­toa vas­taan. Se on aivan raukka­maista. Mis­sä ovat Riik­ka Purran sak­set, kun niitä tarvittaisiin?

Pakolaiset valitaan aivan väärin

Pako­laiset pitäisi siis vali­ta tas­a­puolis­es­ti hädä­nalaisu­u­den mukaan. On aivan väärä val­in­ta­pe­ruste antaa etusi­ja niille, jot­ka ovat mak­sa­neet ihmissalakul­jet­ta­jille tai jot­ka vaaran­ta­vat oman ja per­heen­sä elämän ylit­tämäl­lä Välimeren ylikuor­ma­tu­il­la kalastajaveneillä.

Tietysti itsen­sä saat­ta­mi­nen vaaran on osoi­tus hädä­nalaisu­ud­es­ta, mut­ta jos näin ajatel­laan, eikö olisi käteväm­pää pan­na hak­i­jat pelaa­maan venäläistä rulet­tia raja-asemil­la? Ei tun­tu­isi mukaval­ta, mut­ta ei poikkeaisi nykykäytän­nöstä mitenkään. Välimereen on hukkunut yli 20 000 pako­laista kymme­nessä vuodessa.

Gen­even pako­lais­sopimus ei ole oikein ajan tasal­la, kos­ka se tehti­in aikanaan säätelemään lähin­nä Euroopan sisäistä pako­laisu­ut­ta. Ei ollut san­ot­tavaa kan­nustin­ta käyt­tää väärin jär­jestelmää, kos­ka Euroopan sisäl­lä tulo­erot oli­vat pieniä ver­rat­tuna nyky­isin globaalei­hin tuloeroihin.

Nyt pako­laisu­ut­ta käytetään myös siir­to­laisu­u­teen, siis muut­toon köy­hyyt­tä pakoon. En pidä ilmiöstä, kos­ka näin tekevät tukki­vat reitin vain­o­tu­il­ta hädänalaisilta.

Suurimmat virheet tapahtuvat rajojemme ulkopuolella

Nyt niistä, jot­ka ovat saa­neet edes toisen jalka­nsa Somen sisälle, huole­hdi­taan oikeustur­van kannal­ta ylel­lis­es­ti. Hylä­tys­tä tur­va­paikka­hake­muk­ses­ta valite­taan eri oikeusasteisi­in ja kun val­i­tus on lop­ullis­es­ti hylät­ty, tehdään uusi hake­mus. Elin­ta­so­ero on johtanut siihen, että moni tur­va­paikan­hak­i­ja ei todel­lisu­udessa edes kuvit­tele saa­vansa tur­va­paikkaa, vaan halu­aa olla mah­dol­lisim­man pitkään hak­i­jana. Kun hake­muk­sen käsit­te­ly kestää yleen­sä pari vuot­ta, jär­jestelmä on tukos­sa eikä siihen pystytä otta­maan niin paljon hak­i­joi­ta kuin pitäisi.

Yksi syy val­i­tuk­si­in taitaa olla se, että se tuot­taa rahaa asianajajille.

Min­un on toden­näköisyyk­sien kaut­ta maail­maa hah­mot­ta­vana vaikea ymmärtää, mitä logi­ikkaa on tukkia tur­va­paikan haku ylen­määräisel­lä oikeustur­val­la ja samal­la mak­saa esimerkik­si Turkille siitä, että maa ei päästä pako­laisia Eurooppaan.

Jos tur­va­paikan hakua joudutet­taisi­in ja kar­sit­taisi­in ilmi­selvät tapauk­set pois nopeasti, var­maankin syn­ty­isi joitakin virheel­lisiä ratkaisu­ja. Val­ta­van paljon – tuhan­sia ker­to­ja  enem­män – virheitä syn­tyy kuitenkin siitä, että pako­laisia ei päästetä edes hake­maan tur­va­paikkaa. Nyt arvostelemme Venäjää siitä, että se päästää ihmisiä pois maas­ta. Ennen arvoste­limme maa­ta aivan jostain muus­ta. Myön­netään, Venäjä myös main­os­ti tätä mahdollisuutta.

Jos käsit­telya­jat oli­si­vat lyhy­itä ja ilmi­selvis­sä tapauk­sis­sa vain muu­ta­man päivän, ei syn­ty­isi häir­iökysyn­tää, siis sitä, että haetaan tur­va­paikkaa vain, jot­ta saataisi­in hak­i­jan sta­tus parik­si vuodeksi.

Suomen tur­va­paikkapoli­ti­ik­ka on täysin teho­ton­ta, jos tehokku­u­den kri­teer­inä on helpotet­tu hätä suh­teessa käytet­ty­i­hin resursseihin.

Kaistan vaihto

En toisaal­ta ymmär­rä sitä, että jos on hak­enut Suomes­ta tur­va­paikkaa, ei voi koskaan päästä maa­han työn­tek­i­jänä. Minus­ta Suomen kan­nat­taisi vali­ta tur­va­paikan­hak­i­joista itsekkäästi ne, joi­ta tarvi­taan työvoima­pu­lan paikkaa­ji­na. Saat työlu­van, jos tur­va­paikka­hake­muk­sesi revitään. Sil­loin luop­uu myös sosi­aal­itues­ta. Tot­ta kai tämäkin aiheut­taisi häir­iökysyn­tää tur­va­paikan haku­un, mut­ta siitä päästäisin parhait­en avaa­mal­la työperäisen maa­han­muu­ton reit­ti kaikille.

Emmekö voisi kohdel­la kaikkia työperäisiä maa­han­muut­ta­jia kuten EU-kansalaisia? Työtä saa tul­la hake­maan, mut­ta ennen kuin työ löy­tyy, sosi­aal­i­tur­va tulee koti­maas­ta? Se valikoisi työperäisik­si vain ne, joi­ta työ­markki­noil­la tarvitaan.

Eikö tämä olisi väärin köy­hiä mai­ta kohtaan, joiden koulutet­tu väki muut­taisi rikkaisi­in mai­hin sen sijaan, että jäisi palvele­maan koti­maataan? Itse estin täl­lä perus­teel­la aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä lääkärei­den haal­imisen Suomen Venäjän Kar­jalas­ta, mut­ta seu­raa­jani muut­ti päätök­sen. Köy­hät maat sanovat itse toisin. Rikkaisi­in mai­hin muut­tanei­den rahalähetyk­set koti­mai­hin­sa ovat paljon suurem­pi rahavir­ta kuin maail­man koko kehi­tysy­hteistyö  yhteen­sä. Sen lisäk­si, jos nämä teol­lisu­us­mais­sa työsken­nel­tyään joskus palaa­vat koti­mai­hin­sa, he palaa­vat paljon osaavampina .