Olen poistanut tässä olleen tekstin keskusteltuani Timo Harakan kanssa. Tuon keskustelun jälkeen käsitykseni tapahtumien kulusta on seuraava:
Vihreän langan talous joutui kuilun partaalle kesällä 1993 tapahtuneen kavalluksen takia. Yhtiön entinen toimitusjohtaja oli eronnut keväällä ja uusi oli tulossa syksyllä. Yhtiöllä on oltava toimitusjohtaja ja nimesimme erään työntekijän vt. toimitusjohtajaksi. Se oli katastrofaalinen virhe, koska tämä kuvitteli voivansa käyttää firman rahoja kuin omiaan. Siitä hänelle tuli vankilatuomio, mutta yritys oli käytännössä konkurssissa.
Neuvottelin hallituksen puheenjohtajana yhtiölle lainan Postipankista talouden vakauttamiseksi. Toisin kuin muistin, Harakka oli oikeassa: laina todella tuli Vihreälle langalle lopulta Vihreän liiton kautta. Puolue oli asettanut tälle lainalle ehtoja, jotka koskivat lehden sisältöä ja puolueen materiaalin julkaisemista siinä. Harakka ei kuitenkaan noudattanut tätä sopimusta puoluejohtoa tyydyttävällä tavalla. Puoluejohto vaati vihreän langan hallitukselta toimenpiteitä, eli käytännössä Harakan erottamista.
Minä päätin, etten pane erottamisvaatimusta toimeen. En pitänyt itsekään hyvänä lehden muuttamista puolueen tiedotuskanavaksi. Olinhan ollut lehden päätoimittaja minäkin. Päiväkirjaani kirjoitin, että tämä varmaankin johtaa kevään yhtiökokouksessa siihen, että minut korvataan ja Harakka erotetaan sen jälkeen.
Sitten minulla tuli riita Harakan kanssa jostain pienestä talouteen liittyvästä seikasta, minkä pohjalta päätin antaa periksi Harakan irtisanomisasiassa. Lehden talous oli ymmärrettävästi minulle hyvin tärkeä asia. Minun silmissäni syy oli tässä sinänsä pienessä taloutta koskevassa riidassa, mutta isossa kuvassa se johtui vihreän liiton tyytymättömyydestä Harakan toimittamaan lehteen. Tuo taloutta koskeva riita oli sinänsä mitätön verrattuna siihen loveen, jonka yllä mainittu kavallus yhtiön taloudelle tuotti.