Syntyvyyden romahdus (3): missä suomalaiset asuvat sadan vuoden kuluttua?

Mil­lainen on Suo­mi sadan vuo­den kulut­tua, kun maas­sa on enää pari miljoon­aa asukas­ta? Tai vai­h­toe­htona viisi miljoon­aa asukas­ta, jois­sa kak­si miljoon­aa suku­ju­uril­taan suo­ma­laista ja lop­ut maa­han­muut­ta­jia ja hei­dän jälkeläisiään. Tai jotain näi­den kah­den välillä.

Kir­joi­tan myöhem­min muut­toli­ik­keestä. Huo­mau­tan silti jo nyt, että iso osa Euroopas­takin on tyh­jen­emässä samaan aikaan ja moni suo­ma­lainen voi jon­akin mar­rasku­un päivänä päät­tää muut­taa eteläm­mäk­si, nyt sieltä saa edullis­es­ti asun­to­ja väk­ilu­vun rom­ahdet­tua sielläkin.

Sijoituk­set asun­toi­hin eivät näytä näis­sä olois­sa kovin fik­suil­ta. Jos väkeä on vähem­män, asun­to­ja tarvi­taan vähem­män. Vaan kuinka­han on? Mil­lainen on asu­tuk­sen tule­va alueelli­nen jakauma?

Kiihtyykö alueellinen keskittyminen

Yleis­säätönä voidaan sanoa, että har­vaan asu­tut maat ovat köy­hempiä kuin tiheäm­min asu­tut maat. Tätä ei voi kumo­ta huo­mau­tuk­sel­la, että törkeän ylikan­soite­tut maat ovat köy­hiä nekin. Opti­miväestön­ti­heys on jos­sain Suomea selvästi tiheäm­mässä asutuksessa.

Suu­tutin noin vuosi sit­ten keskusta­laiset kir­joit­ta­mal­la Talouselämä-lehdessä, että Suomen asukasluku­un näh­den laa­ja pin­ta-ala on yksi syy siihen, että elin­ta­so on meil­lä mata­lampi ja julkisen talouden tila huonom­pi kuin Län­si-Euroopan mais­sa. Olen tot­tunut etsimään asioille syitä, en ole niin kiin­nos­tunut syyl­li­sistä. Moni kuitenkin tulk­it­si min­un puhu­van syyl­li­sistä. Pitk­istä etäisyyk­sistä ja har­vas­ta asu­tuk­ses­ta on paljon ylimääräistä kulua.

On kak­si isoa poikkeusta sään­nöstä, että har­vaan asu­tut maat ovat  köy­hiä, Kana­da ja Aus­tralia. Niis­sä suuri osa maa­ta on asuma­ton­ta ja väestö pakkau­tunut val­taosin suuri­in kaupunkei­hin. Sik­si ne eivät tosi­asi­as­sa ole har­vaan asut­tu­ja, jos mit­ta­ri­na käytetään, mon­tako kilo­metrin säteel­lä asu­vaa naa­puria ihmisil­lä keskimäärin on.

On kol­maskin har­vaan asut­tu maa, jos­sa on kelpo elin­ta­so: Islanti. Joka kol­mas islanti­lainen asuu Reyk­javikissa, mut­ta 2/3 siis ei asu. Kovasti siel­läkin Satu Rämön kir­jo­jen mukaan syr­jäkylät autioituvat.

Väen vähetessä Suomes­sa voi käy­dä kuin Kanadas­sa. Eri­tyis­es­ti näin saat­taa käy­dä, kos­ka maat­alous muut­tuu entistä kan­nat­ta­mat­tomam­mak­si. Kun koko maail­man asukasluku kään­tyy lasku­un, vil­je­lyyn tarvit­ta­van pin­ta-ala vähe­nee. Jo Ricar­do ker­toi, miten siinä sil­loin käy: huono­tuot­toisin maa ote­taan pois vil­jelystä. Tämä voi johtaa siihen, että sadan vuo­den kulut­tua pääosa suo­ma­lai­sista elää tal­vet muu­ta­maan suureen kaupunki­in pakkau­tuneina kuin kanadalaiset. Kesäl­lä voidaan elel­lä ympäri maa­ta autioitunei­den aluei­den talokan­taa hyödyntäen.

Alueke­hi­tys ei ole vain talouden lainalaisuuk­sien sanele­ma asia; myös poli­ti­ik­ka vaikuttaa.

Voi käy­dä toisinkin. Ilmas­ton­muu­tos voi heiken­tää vil­je­lyn edel­ly­tyk­siä monin paikoin niin paljon, että Suomen heikko­tuot­toisille pel­loille on kysyn­tää jopa enem­män – varsinkin jos ilmas­to on Suomes­sa lämpimämpi.  Vaar­avyöhyk­keessä on muun muas­sa val­taosa Afrikkaa sekä Italia ja Espan­ja, joiden vil­javia pel­to­ja uhkaa kuiv­u­mi­nen. Tässä asi­as­sa on suuri sekä Suomea että koko maail­maa koske­va epävarmuus.

Maat­alous tarvit­see kuitenkin vain pari-kolme pros­ent­tia työvoimas­ta, joten väestö voi pakkau­tua isoi­hin kaupunkei­hin, vaik­ka maat­alous kukoistaisi.

Sitäkään ei tiede­tä, kuin­ka paljon per­in­teistä maat­alout­ta tarvi­taan sadan vuo­den kulut­tua ruuan tuotan­toon. Solar Foods ja muut sel­l­aiset kehit­tävät tapo­ja tuot­taa ruokaa sähkön avul­la biore­ak­tor­eis­sa. Ne voivat myös onnistua.

“Jos ilmas­toi on Suomes­sa lämpimämpi.” Se voi olla myös kylmem­pi. Sivu­u­tan kokon­aan ske­naar­i­on, että  Golf-vir­ta lopet­taa Euroopan läm­mit­tämisen ja Suo­mi jäähtyy elinkelvot­tomak­si. Siitä en sano muu­ta kuin, että toiv­ot­tavasti Etelä-Euroopas­sa on sil­loin tilaa suomalaisille.

Seu­raavak­si maa­han­muu­tos­ta ja maastamuutosta