Miksi äänestän Haavistoa

Tähän kysymyk­seen on niin luon­nolli­nen vas­taus, ettei oikeas­t­aan muu­ta tarvita:

Haav­is­to on min­ulle läheinen yhteistyökump­pani kuu­den vuosikymme­nen ajal­la. Noil­ta ajoil­ta on muis­tis­sani lähin­nä vain hyviä koke­muk­sia. Olen hyvin vaku­ut­tunut hänen taidois­taan ja kyvys­tään saa­da aikaan tuloksia.

 

 

Keski­tyn tässä kuitenkin mui­hin syihin.

Haav­is­ton ulkopoli­it­ti­nen lin­ja on lähempänä omaani. Olen ollut Nato-jäsenyy­den kan­nat­ta­ja jo parikym­men­tä vuot­ta, mut­ta siinäkin tulee pitää malt­ti mukana. Ei pidä men­nä räh­mälleen täl­lä ker­taa USA:n edessä.

Suomen ulkopoli­ti­ikan pitää ajaa Suomen etua, minkä lisäk­si sen tulee ajaa kan­sain­välistä oikeu­den­mukaisu­ut­ta. Haav­is­ton suhde globaali­in etelään on syväl­lisem­pi ja vivahteikkaampi. Tämä on min­ulle tärkeä asia. Haav­is­to on ajat­telus­saan selvästi vähem­män mustavalkoinen.

Näistä kahdes­ta Pekka on ollut oikeasti itse rauhan­välit­täjänä. En ryhdy tätä enem­pää penko­maan, lukekaa tästä. Asian pihvi on jutun lopussa.

En halua ydi­na­sei­ta Suomen maaperälle. Ydi­naseet ovat sodas­sa mitä ilmeisin ydi­na­sei­den maali. Ydi­naseet tykinkan­ta­man päässä Pietarista vas­ta ilmeinen maali oli­si­vatkin. Tässä on otet­ta­va mallia Norjasta.

Sit­ten on aivan toisen­laisia syitä. Suo­mi on vaar­al­lis­es­ti jakau­tu­mas­sa niin poli­it­tis­es­ti kuin alueel­lis­es­ti. Se on myös tur­val­lisu­us­poli­it­ti­nen uhka. Talvi­so­dan aikana tehti­in Helmiku­un kih­laus kansan yht­enäistämisek­si. Nyt tarkoi­tus on nujer­taa ay-liike kokon­aan. Näinä tur­val­lisu­us­poli­it­tis­es­ti arkoina aikoina ei tuol­laista pitäisi tehdä.

En edes helsinkiläisenä pidä vau­rau­den val­u­mis­es­ta etelään.

Niin­pä kokoomus­lainen Wes­t­endin äänikuningas pres­i­dent­tinä olisi huono aja­tus. Se olisi merkit­tävä askel tiel­lä kohden tylyä oikeis­to­laisu­ut­ta Suomen politiikassa.

En toisaal­ta halu­aisi tiukan vasem­mis­to­laista pres­i­dent­tiäkään. Pekka kuu­luu poli­it­tiseen ajat­telul­taan keskus­taan ja hänel­lä on suuri har­ras­tuneisu­us pitää yllä yhteyk­siään myös Suomen syr­jäseuduille. Sik­si hän sai ensim­mäisel­lä kier­roksel­la Stub­bia suurem­man kan­natuk­sen Itä- ja Pohjois-Suomessa.