Hallitus leikkaa osa-aikaisesti työttömiltä paljon enemmän kuin kokonaan työttömiltä. Mutta pitääkö veronmaksajien tukea niitä, jotka syystä tai toisesta eivät tee täyttä työpäivää tai työvuotta?
Ennen 1990 luvun lamaa osa-aikatyöttömille maksettiin soviteltua päivärahaa vain rajoitetun ajan. Laman aikana laskuri pysäytettiin odottamaan parempia aikoja, mutta niitä ei tullut koskaan. Olivat syntyneet soviteltuun päivärahaan nojaavat työmarkkinat.
Erityisesti kaupan alalla ja ravintoissa työnantajat olivat oppineet käyttämään tätä hyväksi. Syntyi runsaasti osa-aikaisia työpaikkoja. Asiakkaita ei riitä tasaisesti pitkin päivää. Työntekijöillekin sopi täysi ansio puolipäiväisestä työstä.
Lopulta eduskunta päätti, että soviteltua päivärahaa voi nostaa niin pitkään kuin haluaa. Se tosin heikkenee hitaasti, ellei välillä piipahda kokoaikatyössä. Erityisesti matalapalkkaisilla aloilla järjestely on nyt erittäin antelias – varsinkin jos on lapsia. Kokoaikatyön bruttotuloon pääsee jopa alle 15 tunnin viikkotyöajalla. Palkan lievemmän verotuksen ansiosta jotain kokoaikatyöstäkin hyötyy, mutta aika vähän.
Monella kausityön alalla on tullut tavaksi viettää osa vuodesta ansiosidonnaisella. Ei olisi mahdotonta järjestää asfalttityöntekijöille muuta työtä talvikuukausiksi, mutta tähän ei ole tarvetta kummallakaan osapuolella.
Metsän korjuussa kaudet ovat jopa vaihtaneet paikkaa. Ennen työt keskittyivät talvikuukausiksi, nyt sulan maan aikaan. Puun laatu kärsii, sillä talvella kaadettu puu on kuivempaa.
Rakennusalalla ja monilla palvelualoilla sää voi estää työnteon. Muista aloista poiketen rakennusalalla pakkaspäivien ansiot korvataan ilman sovittelua. Muilla aloilla korvaus on niukempi tai sään estämiä työpäiviä ei korvataan lainkaan.
Sosiaaliturvaa vai elinkeinotukea?
Kumpaa tässä tuetaan, huono-osaista palkansaajaa tai omia kustannuksiaan ajattelevaa työnantajaa?
Kauppiaan kulut kasvaisivat, jos hän joutuisi suunnittelemaan työt kokoaikaisiksi. Ehkä hän joutuisi jopa pohtimaan aukioloaikoja. Olennaista on, kasvaisivatko hänen kustannuksensa enemmän kuin yhteiskunta panostaa nyt hänen teettämänsä osa-aikatyön subventioon.
Jos asfalttityöntekijöille on todella mahdotonta järjestää työpaikkaa talveksi, palkkaa pitäisi korottaa sen verran, että se riittää koko vuodeksi. Tämä saattaisi parantaa kekseliäisyyttä.
Jos rakennusliikkeet eivät keksi rakennusmiehillä pakkaspäiviksi mitään sisätöitä, niiden olisi vain maksettava palkkaa niin kuin terassiravintolakin maksaa sadepäivinä.
Tuetaanko tässä siis tosiasiassa työnantajia? Ei pelkästään. Kyllä kaupan työntekijä varmaan mielellään saa kokoaikatyön ansion puolipäivätyöstä ja asfalttimiehen on kiva lomailla talvisin.
Maksajiksi joutuisivat myös kuluttajat, kun rakentamisen, ravintoloiden ja kaupan kustannukset kasvavat
Nykyjärjestelyä eivät protestoi sen enempään työntekijät kuin työnantajat, mutta muiden alojen pitäisi protestoida. Tarkoittaahan järjestely alojen välistä tulonsiirtoa täysiaikaista työtä teettäviltä aloita vajaa-aikaista työtä teettäville.
On ollut ehkä virhe, että yhteiskunta on ryhtynyt subventoimaan vajaata työaikaa teettäviä aloja, mutta sen muuttaminen on vaikeata.
Kausityön ja pakkaspäivien subventioon ei olla koskemassa, mutta hallitus heikentää olennaisesti osa-aikatyöttömien asemaa. Monen vuoden kuluttua työmarkkinat varmaan ovat tähän sopeutuneet, mutta muutoksesta tulee raskas.
Tuskaa lisää, että samanaikaisesti osa-aikatyöttömien tilannetta heikennetään myös asumistukea leikkaamalla. Hallituksella pitäisi olla malttia edetä hitaammin ja jättää vaikka asumistuen leikkaus odottamaan.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Talouselämä-lehdessä