Parikymmentä vuotta sitten Uudessa Seelannissa oli lääkärilakko. Kun jälkeenpäin selvitettiin sen vaikutusta potilasturvallisuuteen, ilmeni, että potilaiden kuolleisuus oli lakon aikana laskenut. En tunne Uuden Seelannin lääkäreiden työmarkkinakäytäntöjä, mutta lakossa olivat olleet lähinnä nuoret lääkärit.
Uudessa Seelannissa, kuten meilläkin, raskas päivystysvastuu on nuorilla lääkäreillä. Kun nämä olivat lakossa, päivystykseen tuli kokeneempia lääkäreitä ja tulokset paranivat merkittävästi.
Kun Googlasin tätä asiaa, löysin viitteitä samanlaisiin tuloksiin muistakin maista.
Vanha sanonta kuuluu, että terveydenhuollon kallein väline on lääkärin kynä. Kokemattoman päivystävän lääkärin kynä näyttää olevan erityisen kallis.
Näyttäisi siis olevan hyvä, jos nuorten kokemattomien lääkäreiden sijasta päivystävät lääkärit olisivat kokeneempia ja nuoret lääkärit harjoittelisivat helpommissa tehtävissä. Voisiko tämän toteuttaa ilman lakkoakin?
Huomattava osa päivystävistä lääkäreistä on vuokralääkäreitä. Lehdissä on kauhisteltu heille maksettavia huippukorvauksia. Tätä paljon kalliimmaksi tulee heidän kokemattomuutensa. Hoitovirheitä välttääkseen he otattavat kalliita turhiksi osoittautuvia kokeita ja ottavat potilaita turhaan sisään sairaalaan.
Kun vuokralääkärit eivät ole sairaalan palkkalistoilla, he eivät taida olla myöskään sairaalan perehdyttämisohjelmien piirissä, vaikka tästä en ole aivan varma.
Kokeneita lääkäreitä ei voi pakottaa päivystyksiin tai he karkaavat yksityissektorille. Heitä on siis houkuteltava rahalla. Tämä tietysti maksaa, mutta niin maksaa päivystäjien kokemattomuuskin. Rahan lisäksi se maksaa myös mahdollisten hoitovirheiden muodossa.
Joku hyvinvointialueiden tai HUS:n excel-nikkari voisi laskea, kannattaisivatko päivystäjien kokemuslisät taloudellisesti ja mikä olisi niiden vaikutus potilasturvallisuutteen?
Ajatusta voisi kehittää niin, että päivystyksessä olisi sekä nuoria että kokeneita lääkäreitä ja jälkimmäiset opastaisivat vaikeissa tapauksissa edellisiä.