Asuntotuotanto ei saisi sakata

Asun­to­jen tuotan­to on rom­ah­tanut korko­jen nous­tua. On haaskaus­ta pitää raken­nuska­p­a­siteet­tia käyttämättömänä.

EKP:n ratkaisu­ista tul­laan vielä puhu­maan. Keskus­pankin tulee tor­jua suh­dan­tei­den yliku­umen­e­mis­es­ta johtu­vaa inflaa­tio­ta, mut­ta tämä inflaa­tio on Putin-peräistä.

Vaikut­taa kysyn­tä tietysti raken­nuskus­tan­nuk­si­inkin. Alan yliku­umen­e­misen takia saman­laisen talon rak­en­t­a­mi­nen Helsinki­in on paljon kalli­im­paa kuin muualle maa­han. Kaik­ki tahot ovat kah­m­i­neet tästä osansa. Sikäli pieni hidas­t­a­mi­nen on hyväkin, mut­ta nyt hidas­tuu aivan liikaa.

Asun­to­tuotan­to on han­kala asia markki­na­t­aloudelle, kos­ka uus­tuotan­non osu­us asun­noista on pieni. Lyhyel­lä aikavälil­lä asun­to­jen tar­jon­ta on jäykkää ja asun­to vält­tämät­tömyys. Sik­si pieni kysyn­nän vai­htelu syn­nyt­tää iso­ja vai­htelu­ja hin­nas­sa. Pitäisi kat­soa kauem­mak­si eikä antaa hin­to­jen ylio­h­ja­ta tuotan­toa. Jotenkin vain pitäisi asun­to­tuotan­to rahoit­taa matal­ien hin­to­jen aikoina.

Suo­ma­lais­ten muut­to suuri­in kaupunkei­hin ei ole lop­pumas­sa vielä pitkään. Sik­si tasainen asun­to­tuotan­to kan­nat­taisi. Ehkä Suomes­sa ei oltu aivan tyh­miä, kun suuren maal­ta­muu­ton aikoi­hin val­tio rahoit­ti val­taosan asun­to­tuotan­nos­ta erityislainoin.

Kaupunkei­hin muut­to on jatkunut pitkään, mut­ta sen kohde on vai­hdel­lut. Vielä 20 vuot­ta sit­ten kymme­nen yliopis­tokaupunkia vetivät kaik­ki asukkai­ta, sit­ten vain viisi, ja lop­ul­ta Helsin­gin seu­tu melkein yksin. Nyt Tam­pere on ryn­ninyt liki kärkeen.

Tam­pereel­la on tehty paljon hyviä päätök­siä. Kai ratikkaa vas­tus­ta­neet osaa­vat edes hävetä?

Yksi aja­tus on tor­jut­ta­va heti. Val­tion rahaa jaka­mal­la ei kaupunkien her­raon­nea paran­neta. Heikon men­estyk­sen kom­pen­soin­ti tarkoit­taisi huonoista päätök­sistä palk­it­semista, eikä siitä seu­raisi mitään hyvää. Kaupun­git ovat oman onnen­sa seppiä.

Erot asumisen hin­nas­sa ker­to­vat muut­topaineesta. Jos joku on valmis mak­samaan asumis­es­ta enem­män paikas­sa A kuin paikas­sa B, eikö se ker­ro, että hän asuu mielu­um­min paikas­sa A?

Hin­to­jen perus­teel­la Helsin­ki on yhä Tam­peretta paljon vetovoimaisem­pi, mut­ta tässä saat­taa iner­tia vaikut­taa. Pääkaupunkiseudul­la on tar­jol­la yli 12 000 vuokra-asun­toa. Asun­tosi­joit­ta­jat eivät ole vielä tun­nus­ta­neet tosi­a­sioi­ta vaan pitävät asun­to­ja tyhjil­lään mielu­um­min kuin alen­ta­vat vuokria. Eivät voi jatkaa sitä pitkään.

Pääkaupunkiseudul­la tyhjien vuokra-asun­to­jen määrä on kas­vanut eniten Espoos­sa ja Van­taal­la, mikä menee aivan oppikir­jan mukaan. Jos asun­top­u­la joskus helpot­tuu, huonos­ti sijait­se­vat asun­not halpenevat rajusti ja pää­tyvät köyhyystaskuiksi.

Hin­to­jen ja vuokrien laskua­han tässä on tavoitel­tu. Täl­lä tiel­lä pitää jatkaa. Asun­to­ja pitää rak­en­taa sinne, mis­sä niistä mak­se­taan eniten – eri­tyis­es­ti siis Helsinkiin.

Helsingillä on niin halutes­saan keinot pitää yllä asun­to­tuotan­toa, kos­ka se omis­taa pääosan raken­nus­maas­ta. Pitää vain antaa tont­te­ja tasais­es­ti tar­jolle ja edel­lyt­tää rak­en­tamista määräa­jas­sa. Jotkut raken­nus­li­ik­keet eivät ehkä halu­aisi rak­en­taa, kos­ka niil­lä on paljon myymät­tömiä asun­to­ja, mut­ta onnek­si on muitakin raken­nus­li­ikkeitä. Ton­tin vuokrista joudu­taan kyl­lä tinkimään.

Asum­i­nen halpe­nee, mut­ta hitaasti. ARA-asun­not ja asum­is­tu­ki ovat tehneet pieni­palkkaisille mah­dol­lisek­si asua pääkaupunkiseudul­la. Hal­li­tu­so­hjel­man aikoo viedä heiltä molem­mat. Sil­loin esimerkik­si hoita­jille ja poli­i­seille pitää jatkos­sa mak­saa Helsingis­sä korkeam­paa palkkaa. Toiv­ot­tavasti hal­li­tus on varautunut tähän.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu vieraskolumn­i­na Talouselämä-lehdessä