Covid-19: miten uusi variantti pystyi nujertamaan vanhan?

Viimeis­te­len muis­telmi­ani. Tänään oli vuorossa Covid-19 pan­demia. Siihen liit­tyy ilmiö, joka ei sovi minus­ta malli­in. Kun havain­not ja malli ovat ris­tiri­idas­sa, vika on yleen­sä mallissa.

Virus muun­tui koko ajan parem­min tart­tuvak­si, kuten oli ennustet­tavis­sa. Täl­löin uusi vari­ant­ti syr­jäyt­ti van­han, mikä tun­tuu ymmär­ret­tävältä, mut­ta onko se sitä silti?

Olete­taan, että ensin on vari­ant­ti A, joka lev­iää maltil­lista nopeut­ta. Sanokaamme, että sen r‑luku on 1,5. Yksi sairas­tunut tar­tut­taa siis keskimäärin 1,5 uutta.

Sit­ten ilmestyy vari­ant­ti B, jon­ka r‑luku on 2 eli se lev­iää selvästi nopeam­min ja muut­tuu val­taviruk­sek­si. Vari­ant­ti A katoaa nopeasti.

On ymmär­ret­tävää, että B lev­iää A:ta nopeam­min, mut­ta mil­lä lihak­sil­la se saa A:n katoa­maan? Ymmärtääk­seni A:n r‑luku on yhä läh­es 1,5. Sen pitäisi siis jatkaa lev­iämistään läh­es entiseen tahti­in. Tah­tia hidas­taa vain se, että jois­sakin harv­inai­sis­sa tapauk­sis­sa henkilö, jon­ka se voisi tar­tut­taa, on jo saanut vari­antin B. Kos­ka tar­tun­nan saanei­ta on vain muu­ta­ma pros­ent­ti väestöstä, eikö A:n pitäisi lev­itä läh­es samal­la nopeudel­la kuin aiem­min? Siis siihen saak­ka, että B:n sairas­tanei­ta on huo­mat­ta­va osa väestöstä, tässä kuvit­teel­lises­sa tapauk­ses­sa joka kol­mannes, kos­ka r‑luku las­kee 1,5:stä alle yhden.

Kuitenkin tart­tuvampi vari­ant­ti syr­jäyt­ti huonom­min tart­tuvan hyvin nopeasti. Tämä tapah­tui usei­ta ker­to­ja epi­demi­an aikana.

En kek­si kuin kak­si seli­tys­tä van­ho­jen vari­ant­tien häviämiseen.

1. Viruskan­to­jen välil­lä kil­pailu elin­ti­las­ta tapah­tuu muual­la kuin ihmiske­hois­sa. Näin oli aikanaan ruton tapauk­ses­sa, jos­sa vari­antit kil­paili­vat keskenään rotista. Tietoni viruk­sista eivät oikein tue tätä teo­ri­aa. Ymmärtääk­seni niil­lä ei ole muu­ta isän­tää kuin ihmi­nen,  mut­ta en ole virologi.
   (Sain juuri kuun­nel­luk­si Orhan Pamukin kir­jan rut­toyöt. Suosit­te­len lämpimästi. Tosin se kan­nat­taa lukea kir­jana. Kir­jas­sa on liikaa nim­iä kuunneltavaksi.

2. Tietomme tar­tun­nan saaneista oli aivan väärä. Van­ha vari­ant­ti tör­mäsi uuteen paljon use­am­min kuin käsi­tyk­semme tar­tun­to­jen määrästä olisi antanut ymmärtää. Tämä tarkoit­taisi, että olisi paljon tar­tun­nan saanei­ta, jot­ka sairas­ta­vat taudin oireet­tomana, mut­ta saa­vat vas­tus­tuskyvyn tautiin.

Parem­pi, etten speku­loi pidem­mälle, kos­ka olen vain tilas­toti­eteil­i­jä. Jokin vika kuitenkin on mallis­sa sel­l­aise­na kuin se on min­ulle opetettu.