Pessimismiä Suomen politiikasta (2)

En tiedä mitään kokoomuk­sen sisäpi­irin ajatuk­sista. Hajati­eto­ja min­ul­la on siitä, että var­teen otet­ta­vat kokoomus­vaikut­ta­jat eivät halun­neet liit­toutua perus­suo­ma­lais­ten kanssa, mut­ta moni heistä  har­mit­teli, ettei muu­takaan vai­h­toe­htoa ole, kos­ka San­na Marin on vienyt demar­it niin vasem­malle. Samaa valitet­ti­in myös demarei­den oikeal­la laidal­la ja valit­ti­pa sitä myös Erk­ki Tuomioja.

Vihreät ovat vaal­i­tap­piostaan vähän katk­e­ria demareille, jot­ka kehot­ti­vat  — ja onnis­tu­i­v­atkin siinä — vihre­itä ja vasem­mis­toli­it­to­laisia äänestämään tak­tis­es­ti demare­i­ta. Tämä on vain osa totu­ud­es­ta. Jo sitä ennen vihrei­den yli 15 pros­entin kan­na­tus oli sulanut alle 10 prosenttiin.

Joko Orpol­la ei ollut muu­ta mah­dol­lisu­ut­ta kuin liit­toutua perus­suo­ma­lais­ten kanssa tai sit­ten Purra lupasi heille niin paljon, ettei Orpo osan­nut kieltäy­tyä. Ehkä molemmat.

Orpo väit­tää, ettei hän tien­nyt, että hänen liit­to­lais­puolueen­sa on sel­l­ainen kuin nyt on tul­lut ilmi van­hoista kir­joituk­sista. On ikävää, jos Orpo vale­htelee, mut­ta vielä pahempi on, jos hän puhuu tot­ta. Kaik­ki muut ovat kyl­lä tien­neet mil­laista väkeä Purran per­sut ovat. Olisi voin­ut kysyä vaik­ka Timo Soinil­ta. Min­ulle nämä pal­jas­tuk­set eivät ole tuoneet mitään uut­ta. Juuri tuol­laisi­na olen heitä pitänyt.

Orpo lähti  tavoit­tele­maan selkävoit­toa vasem­mis­tos­ta. Selkävoitot eivät ole hyväk­si, kos­ka ne johta­vat vastareak­tioon. Seu­raavas­sa eduskun­nas­sa voi olla yhtä tulisieluinen ja luupäi­nen vasemmistoenemmistö.

En tarkkaan tiedä, mitä Orpo tavoit­telee työelämän uud­is­tuk­sis­sa, mut­ta jos paperi on kir­joitet­tu EK:ssa, niin selkävoit­toa siinäkin var­maan tavoitel­laan. Työelämää pitäisi kyl­lä uud­is­taa tälle vuosi­tuhan­nelle, mut­ta mielel­lään sopi­en. On tosin vaikea sopia, jos demar­it halu­a­vat tar­rautua 1970-luvun savupi­ip­pute­ol­lisu­u­den aikoi­hin.  Tämä taitaa olla val­tion­talout­takin vaikeampi asia sopia.

Hal­li­tu­so­hjel­mas­sa pyritään selvästikin kas­vat­ta­maan tulo- ja eri­tyis­es­ti omaisu­usero­ja. Siihen­hän tähdätään ajatuk­sel­la luop­ua per­in­töveros­ta Ruotsin tapaan. Aja­tus ei ole aivan päätön. Ruot­sis­sa on huole­hdit­tu, että koti­maisil­la omis­ta­jil­la on rahaa. Sen takia Ruotsin talous on niin vah­va ja sik­si suo­ma­laisia yri­tyk­siä myy­dään jatku­vana vir­tana Ruot­si­in (ja Nor­jaan). Omaisu­userot ovat Ruot­sis­sa samal­la tasol­la kuin Yhdys­val­lois­sa. Asun­tomarkki­noil­la siir­tymi­nen per­in­töveros­ta luovu­tusvoit­toveroon saa kuitenkin aikaan todel­la haitallisen lukitusvaikutuksen.

Pidän kum­mallise­na, että suurim­mat vyönkiristyk­set kohdis­te­taan pieni­palkkaista osa-aikatyötä teke­vi­in las­ten van­hempi­in. Ymmär­rän, mitä ongel­maa tässä yritetään tor­jua, mut­ta en ymmär­rä teko­ta­paa. Nyt viesti on, että jos sin­ulle tar­jo­taan osa-aikatyötä, pysy työt­tömänä. Lap­sia taas ei pidä han­kkia, ellei ole hyvä­palkkaista tur­val­lista työ­suhdet­ta. Kum­mallisia vieste­jä jo talouden tule­vaisu­ut­ta ajatellen. Tästä enem­män jos­sain toises­sa postauksessa.

En ihmettele, että hal­li­tu­so­hjel­ma saa kokoomuk­ses­sa silmät kiilumaan. Sitä taas on vaikea ymmärtää, miten perus­suo­ma­laiset ovat tähän voineet suos­tua, kos­ka köy­hiä kyykyt­tävä poli­ti­ik­ka osuu hei­dän omaan kannattajakuntaansa.

Voin ymmärtää tämän vain yhdel­lä taval­la. Perus­suo­ma­laisil­la ei ole tarkoi­tus­takaan lunas­taa anta­maansa lupaus­ta, vaan he tähtäävät hal­li­tuk­sen kaa­tu­miseen sitä ennen.

Aika avoimesti on Suomes­sa puhut­tu siitä, että perus­suo­ma­laiset on otet­ta­va jos­sakin vai­heessa hal­li­tuk­seen hei­dän kan­natuk­sen­sa. leikkaamisek­si. Tot­ta kai per­sutkin ovat tähän ajat­telu­un tutus­tuneet. Sen tor­ju­misek­si hei­dän kan­nat­taa nos­taa profi­il­ia kun­nol­la ja pakot­taa muut erot­ta­maan hei­dän hal­li­tuk­ses­ta, jol­loin he voivat sopi­vasti uhri­u­tua. Kat­sokaa, kuin­ka paljon viime viikkoina on puhut­tu perus­suo­ma­lais­ten ajatuk­sista ja kuin­ka vähän kokoomuk­sen ajatuksista!

On selvää, etteivät per­sut tule nor­mal­isoi­tu­maan hyvin käyt­täy­tyväk­si hal­li­tus­puolueek­si, kos­ka räy­häämi­nen on puolueen eline­hto. Hal­li­tus tulee ole­maan jatku­vas­sa kri­i­sis­sä niin kauan kuin se istuu.

Jos hal­li­tus kaatuu syksyl­lä, voit­ta­jana kehästä pois­tuu perus­suo­ma­laiset ja häviäjänä kokoomus. Uut­ta hal­li­tus­ta muo­dostet­taes­sa kokoomuk­sen kor­tit ovat heikot.

Tämä on ennus­teeni, mut­ta en voi tietenkään olla siitä varma.

Jos hal­li­tus pysyy pystyssä, sil­lä on vaiku­tuk­sen­sa kokoomuk­seen. Seu­ra tekee kaltaisek­seen. Kun kokoomus­laiset joutu­vat puo­lus­ta­maan liit­to­lais­taan, vaikut­taa se myös hei­dän ajat­telu­un­sa. Perus­suo­ma­lainen ääri­a­jat­telu tulee hyväksy­tym­mäk­si ja  arkipäiväistyy, eri­tyis­es­ti kokoomuk­sen sisäl­lä. Kokoomus ei kuitenkaan  saa äänestäjiä perus­suo­ma­laisil­ta, kos­ka aito vai­h­toe­hto on aina parem­pi kuin kopi­oitu. Sen sijaan osa kokoomuk­sen jäsenistä ja kan­nat­ta­jista jät­tää puolueen. Se vie puoluet­ta pidem­mälle tym­peään oikeistokonservatiivisuuteen.

Jos ajat­telin vain puolueeni etua, toivoisin, että kauhuk­abi­net­ti istu­isi täy­det neljä vuot­ta. Vihrei­den olisi help­po voit­taa takaisin kokoomuk­selle hävin­neet äänestäjän­sä. Sil­loin kuitenkin syyl­listy­isin samaan, jos­ta olen San­na Marinia morkannut.

Isän­maan nimis­sä: tämä hal­li­tus pitäisi kaataa nopeasti.

Sen ver­ran isän­maalli­nen kuitenkin olen, että toivon vil­pit­tömästi, että jos hal­li­tus istuu neljä vuot­ta, se onnis­tuu edes kohta­lais­es­ti, eikä maa ole niin rau­nioina taloudel­lis­es­ti ja sosi­aalis­es­ti kuin pelkään.

Seu­raavak­si: miten tästä ulos?