Helsingissä valtuustokeskustelussa eräs Vasemmistoliiton valtuutettu sanoi samassa puheenvuorossa, että yksityiset sote-alan yritykset maksavat huonoja palkkoja ja sen lisäksi vievät työvoimaa julkiselta sektorilta. Nämä eivät ensituntumalla oikein mahdu samaan todellisuuteen.
Mutta niin se kuitenkin on. Hoitajien palkat ovat todella yksityisillä alempia kuin julkisella, minkä lisäksi ne onnistuvat näillä huonoilla palkoillaan rekrytoinnissa paremmin kuin kunnat tai nykyisin hyvinvointialueet.
Niinpä työnteon yksityisellä täytyy olla kivempaa kuin julkisella.
Yksi helppo selitys löytyy. Julkisella on enemmän vuorotyötä ja yksityisillä usein mukavammat työajat. Jos tämä olisi selitys, yksityisten parempi vetovoima koskisi vain päivätyötä, mutta ei vuorotyötä. Ei kuitenkaan koske.
Nyt siirryn taas alueelle, jota en tunne kunnolla tai jossa tietoni voivat olla vanhentuneita.
Eräässä seminaarissa odotin puheenvuoroani yhdessä erään yksityisen sotealan työnantajan kanssa. Hän sanoi, että heidän paras kilpailuvalttinsa on KVTES kaikkine typerine jäykkyyksineen.
Kunnissa jaetaan – tai jaettiin ainakin ennen – ikävät työajat tasapuolisesti kaikille. Tällainen kasarmitasa-arvoisuus on näennäisesti oikeudenmukaista mutta tosiasiassa kaukana optimista. Ikävät työajat ovat ikäviä kaikkien kannalta, mutta toisille ne ovat vielä ikävämpiä kuin toisille. Sinkun on esimerkiksi helpompi tehdä yötyötä kuin pienten lasten vanhempien. Parasta olisi huutokaupata yö- ja sunnuntaityövuorot, jolloin ne päätyisivät niille, joille on niistä vähiten haittaa tai joilla tarve lisärahalle on suurin. Tätä ei kuitenkaan edes laki salli, ei ainakaan sunnuntaityön osalta, koska laki määrää palkan kaksinkertaiseksi. Jotenkin yksityiset onnistuvat jakamaan työvuorot paremmin niin, että kunkin elämäntilanne otetaan huomioon. Se on niille iso kilpailuvaltti.
Jos julkisella yrittää esittää esihenkilölle, että voisiko saada perjantai-iltapäivät vapaaksi, kun on lapsen viulutunti, vastaus olisi todennäköisesti, että jos minä tuohon suostuisin, kohta olisi jono oven takana vaatimassa erityiskohtelua.
Tässä vain kulttuuri on yksityisillä parempi ja se on niille rahanarvoinen etu.
Esimiehiä ei ole koulutettu esimiehiksi, heidät on koulutettu hoitajiksi ja lääkäreiksi.
Eräissä sairaaloissa lääkärien ja hoitajien välit ovat tulehtuneet. Organisaatiot ovat kovin hierarkkisia ja hierarkian huipulla on lääkäri. Siinä on hoitajan työviihtyvyys koetuksella.
Nyt on päädytty lisäksi pahaan noidankehään. Henkilöstöpula aiheuttaa kiirettä työssä ja heikentyneet työolot saavat hoitajat vaihtamaan työnantajaa tai peräti alaa. Tämä on yhä vaikeampi ratkaista. Terveisiä vain Säätytalolle: tästä ei selvitä ilman rahaa ja sitä tarvitaan paljon.
Tässä ahdingossa kannattaa kuitenkin muistaa, että sekä hoitajia että lääkäreitä on Suomessa väkilukuun nähden runsaasti. Jotakin meillä tehdään peräti huonosti.