Yksityinen vai julkinen (4) kilpailu hoitajista

Helsingis­sä val­tu­us­tokeskustelus­sa eräs Vasem­mis­toli­iton val­tu­utet­tu sanoi samas­sa puheen­vuorossa, että yksi­tyiset sote-alan yri­tyk­set mak­sa­vat huono­ja palkko­ja ja sen lisäk­si vievät työvoimaa julkiselta sek­to­ril­ta. Nämä eivät ensi­tun­tu­mal­la oikein mah­du samaan todellisuuteen.

Mut­ta niin se kuitenkin on. Hoita­jien palkat ovat todel­la yksi­ty­isil­lä alem­pia kuin julkisel­la, minkä lisäk­si ne onnis­tu­vat näil­lä huonoil­la palkoil­laan rekry­toin­nis­sa parem­min kuin kun­nat tai nyky­isin hyvinvointialueet.

Niin­pä työn­teon yksi­tyisel­lä täy­tyy olla kivem­paa kuin julkisella.

Yksi help­po seli­tys löy­tyy. Julkisel­la on enem­män vuorotyötä ja yksi­ty­isil­lä usein mukavam­mat työa­jat. Jos tämä olisi seli­tys, yksi­ty­is­ten parem­pi vetovoima koskisi vain päivä­työtä, mut­ta ei vuorotyötä. Ei kuitenkaan koske.

Nyt siir­ryn taas alueelle, jota en tunne kun­nol­la tai jos­sa tietoni voivat olla vanhentuneita.

Eräässä sem­i­naaris­sa odotin puheen­vuoroani yhdessä erään yksi­tyisen sotealan työ­nan­ta­jan kanssa. Hän sanoi, että hei­dän paras kil­pailu­valt­tin­sa on KVTES kaikkine type­r­ine jäykkyyksineen.

Kun­nis­sa jae­taan – tai jaet­ti­in ainakin ennen – ikävät työa­jat tas­a­puolis­es­ti kaikille. Täl­lainen kasar­mi­tasa-arvoisu­us on näen­näis­es­ti oikeu­den­mukaista mut­ta tosi­asi­as­sa kaukana opti­mista. Ikävät työa­jat ovat ikäviä kaikkien kannal­ta, mut­ta toisille ne ovat vielä ikävämpiä kuin toisille. Sinkun on esimerkik­si helpom­pi tehdä yötyötä kuin pien­ten las­ten van­hempi­en. Paras­ta olisi huu­tokau­pa­ta yö- ja sun­nun­taityövuorot, jol­loin ne pää­ty­i­sivät niille, joille on niistä vähiten hait­taa tai joil­la tarve lisära­halle on suurin. Tätä ei kuitenkaan edes laki sal­li, ei ainakaan sun­nun­taityön osalta, kos­ka laki määrää palkan kaksinker­taisek­si. Jotenkin yksi­tyiset onnis­tu­vat jaka­maan työvuorot parem­min niin, että kunkin elämän­ti­lanne ote­taan huomioon. Se on niille iso kilpailuvaltti.

Jos julkisel­la yrit­tää esit­tää esi­henkilölle, että voisiko saa­da per­jan­tai-iltapäivät vapaak­si, kun on lapsen viu­lu­tun­ti, vas­taus olisi toden­näköis­es­ti, että jos minä tuo­hon suos­tu­isin, koh­ta olisi jono oven takana vaa­ti­mas­sa erityiskohtelua.

Tässä vain kult­tuuri on yksi­ty­isil­lä parem­pi ja se on niille raha­nar­voinen etu.

Esimiehiä ei ole koulutet­tu esimiehik­si, hei­dät on koulutet­tu hoita­jik­si ja lääkäreiksi.

Eräis­sä sairaalois­sa lääkärien ja hoita­jien välit ovat tule­htuneet. Organ­isaa­tiot ovat kovin hier­arkkisia ja hier­arkian huip­ul­la on lääkäri. Siinä on hoita­jan työvi­ihtyvyys koetuksella.

Nyt on päädyt­ty lisäk­si pahaan noidanke­hään. Henkilöstöpu­la aiheut­taa kiiret­tä työssä ja heiken­tyneet työolot saa­vat hoita­jat vai­h­ta­maan työ­nan­ta­jaa tai peräti alaa. Tämä on yhä vaikeampi ratkaista. Ter­veisiä vain Sää­ty­talolle: tästä ei selvitä ilman rahaa ja sitä tarvi­taan paljon.

Tässä ahdin­gos­sa kan­nat­taa kuitenkin muis­taa, että sekä hoita­jia että lääkäre­itä on Suomes­sa väk­iluku­un näh­den run­saasti. Jotakin meil­lä tehdään peräti huonosti.