Yksityinen vai julkinen: miksi vakuutusmuotoinen terveydenhuolto tulee kalliiksi? (1/6)

Yksi­ty­is­ten ter­veyspalvelu­jen rooli ter­vey­den­huol­los­sa on pahasti ide­ol­o­gisen kiihkoilun sävyt­tämää. Ratkaise­mal­la tämä oikein voitaisi­in paran­taa ter­vey­den­huoltoa merkit­tävästi.  Selvitän kuu­den jutun sar­jal­la ajatuk­siani asiasta.

Liik­keelle on paljon pölväste­jä ajatuk­sia, kuten että kos­ka työter­veyshoito selviää ter­veistä aikui­sista halvem­mal­la kuin julki­nen sairaista van­huk­sista, yksi­tyi­nen toimii tehokkaam­min. Toisel­la puolel­la taas julis­te­taan, että vaik­ka yksi­tyiset tuot­taisi­vat palvelu­ja halvem­mal­la, niitä ei tule käyt­tää, kos­ka pör­riäiset siirtävät voit­to­varo­jaan ulko­maille. Halvem­mal­la ja kuitenkin voittoa?

Ver­rat­taes­sa maid­en ter­vey­den­huol­lon BKT-osuuk­sia, ter­vey­den­huolto on laatu­un näh­den kallista mais­sa, jois­sa se perus­tuu vaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin. Kun olin perus­palve­lu­min­is­teri (2000–2002), sain Maail­man­pankil­ta viestin, jos­sa varoitet­ti­in Pohjo­is­mai­ta siir­tymis­es­tä edullis­es­ta verora­hoit­teis­es­ta ter­vey­den­huol­losta kalli­iseen vaku­u­tus­muo­toiseen. Maail­man­pankkia ei ole kukaan syyt­tänyt koskaan vasemmistolaisuudesta.

Vuon­na 2020 ter­vey­den­hoit­o­meno­jen osu­us BKT:sta oli Suomes­sa 9,5 pros­ent­tia, kun se samal­la tulota­sol­la ole­vis­sa vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon mais­sa oli keskimäärin yli kak­si pros­ent­tiyk­sikköä – siis yli 20 % – suurem­pi. Ero jär­jestelmien kus­tan­nuk­sis­sa on kuitenkin hil­jak­seen supis­tunut. Meitä köy­hem­mis­sä mais­sa ter­vey­den­huoltoon luon­nol­lis­es­ti käytetään vähem­män rahaa. Link­ki OECD:n tilas­toon asi­as­ta tässä.

Jos on valit­ta­va vain julk­isten tai vain yksi­ty­is­ten palvelu­jen välil­lä, kan­nat­taa pää­tyä julk­isi­in, mut­ta tämä diko­to­mia ei ole mielenkiintoinen.

Toisaal­ta mon­et toimen­piteet tapah­tu­vat yksi­ty­isil­lä halvem­mal­la – siis mon­et, eivät kaikki.

Pitäisikö siis nämä hoidot, jois­sa yksi­tyi­nen on halvem­pi, siirtää yksi­ty­isille? Sekin tulisi väärin toteutet­tuna kalli­ik­si.  Kokoomuk­sen puolelta on esitet­ty lähin­nä vain tapo­ja toteut­taa tämä väärin. Yksi­tyisen ter­vey­den­huol­lon kannal­ta ei ole ole­mas­sa turhaa hoitoa, jos vain joku siitä mak­saa. Yksi­ty­isil­lä on taipumus alen­taa hoidon indikaa­tioi­ta saadak­seen lisää poti­lai­ta. Kau­pas­ta myy­dään tavaroi­ta tark­ista­mat­ta, tarvit­seeko asi­akas niitä, mut­ta asi­akas mak­saakin itse. Kun ulkop­uo­li­nen mak­saa, on mak­sa­jan voita­va tark­istaa, että annet­tu hoito on tarpeel­lista – tarkem­min san­ot­tuna kus­tan­nuk­si­in­sa näh­den järkevää. Kalli­ik­si sekin tulisi, että Stock­man­nil­ta saisi hakea tarvit­semi­aan tavaroi­ta veron­mak­sajien piikki­in. Moni saat­taisi tarvi­ta vaik­ka mitä eikä Stock­mann panisi vastaan.

Palaan aiheeseen myöhem­min, mut­ta pal­jas­tan jo nyt, että hyvä vai­h­toe­hto on, että julki­nen ter­vey­den­huolto – siis mak­sa­ja – päät­tää hoidon tarpeesta ja antaa poti­laalle palvelusetelin esimerkik­si lonkkaleikkaus­ta varten. Huonoa tässä on, että poti­las pitää tutkia kah­teen ker­taan, ensin julkisel­la ja sit­ten yksityisellä.

Vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon mais­sa vaku­u­tusy­htiöt ovat luoneet suuren ja kalli­in koneis­ton varmis­ta­maan, ettei niitä laskute­ta turhas­ta hoi­dos­ta. Sekään ei onnis­tu, mis­tä on osoituk­se­na korkeat kustannukset.

Usein yksi­tyiset palve­lut ovat parem­min ja ammat­ti­taitoisem­min organ­isoitu­ja, mut­ta julki­nen tekee oikeampia asioi­ta ja tulee isos­sa kuvas­sa sik­si halvem­mak­si. Olen­naista on, että miten yhdis­tetään keskenään julkisen ter­vey­den­huol­lon taipumus tehdä oikei­ta asioi­ta yksi­tyisen sek­torin parem­paan organisointiin.

En ole organ­isaa­tioasiantun­ti­ja. Yritän kuitenkin seu­raavis­sa postauk­sis­sa selvit­tää, mik­si yksi­tyiset tekevät monia asioi­ta julk­ista halvemmalla.

Yksi­tyisen, vaku­u­tuk­si­in perus­tu­van ter­vey­den­huol­lon ongel­ma on kan­nustin yli­hoitoon, mikä on kan­nat­tavaa sekä ter­veysyri­tyk­sen että poti­laan kannal­ta. Kun poti­las ei mak­sa itse, syn­tyy sekä lääkärille että poti­laalle halu yli­hoitoon. Vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon mais­sa on kehitet­ty mon­imutkaisia tapo­ja vah­tia, etteivät sairaalat lähetä vaku­u­tusy­htiöille liikaa lasku­ja – tai anna siis kus­tan­nuste­hot­to­mia hoito­ja. Sekään ei ole onnis­tunut, mis­tä hyvänä osoituk­se­na on, että vaku­u­tus­muo­toinen ter­vey­den­huolto tulee niin kalliiksi.

= = =

Seu­raavis­sa osis­sa paneudun seu­raavi­in ongelmiin:

• Mik­si yksi­tyiset ovat tehokkaampia?
• Mil­loin kan­nat­taa ostaa yksityisiltä?
• Julki­nen ja yksi­tyi­nen työnantaja
• Palvelusetelit, saako mak­saa itse lisää?
• Van­hus­ten­hoito, hoita­jami­toi­tus ja oikeus mak­saa itse lisää