Anne Applebaum: demokratian iltahämärä

Joku Panun Torikahveil­la kehot­ti min­ua tutus­tu­maan Anna Apple­bau­min kir­jaan Demokra­t­ian iltahämärä, jot­ta ymmärtäisin parem­min län­si­mais­sa nou­se­vaa anti-intellek­tuel­lia oikeis­toa. Kuun­telin kir­jan, ja se oli hyvä. Ei se kuitenkaan ääri­oikeis­ton nousua juuri selit­tänyt, vaan tar­josi ryöpyn fak­to­ja ja tapah­tu­mia, joil­ta lib­er­aali­in demokra­ti­aan usko­va voi taivastel­la maail­man menoa.

Yhden seli­tyk­sen tapah­tuneille Apple­baum esit­tää. Hänen mukaansa kol­ma­sosa ihmi­sistä on luon­teeltaan auk­tori­teet­tikaipuisia. He kaipaa­vat vah­vaa johta­jaa ja ennen kaikkea inhoa­vat maail­man mon­imutkaisu­ut­ta. Tämä ei tarkoi­ta, että he oli­si­vat liian tyh­miä käsit­telemään mon­imutkaisia asioi­ta, vaan he eivät vain pidä siitä, että ei voi uskoa yksinker­taisi­in totuuk­si­in. He usko­vat esimerkik­si, että on vain kak­si selvära­jaista sukupuol­ta, kos­ka he halu­a­vat niin olevan.

Olisiko niin, että lehdis­tön val­lan kor­vau­tu­mi­nen some-maail­mal­la on saanut nämä ihmiset löytämään toisen­sa ja saa­maan vahvis­tus­ta uskolleen?

Menen nyt vähän vaar­al­lisille vesille. Min­ua on ihme­tyt­tänyt, mik­si ihmiset ovat keskenään omi­naisuuk­sil­taan niin eri­laisia, kun vaikka­pa evoluu­tio on luonut opti­maalisen ketun niin, että ketut ovat kaik­ki jok­seenkin saman­laisia — siltä se ainakin ihmis­es­tä tun­tuu. Ket­tu met­sästää yksin, kun taas ihmiset ovat lau­maeläim­iä. Työn­jaon kannal­ta on hyvä, että ihmiset ovat omi­naisuuk­sil­taan eri­laisia. Etelä-Aasian ja Afrikan kul­tu­u­rit ovat kehit­täneet jopa kasti­jaon tämän poh­jal­ta, ja oli­han meil­läkin aikanaan neljä sää­tyä. Mikä on syn­nyt­tänyt suuren joukon aktori­teet­tikaipuisia? Seli­tys­tä ei kan­na­ta hakea aivan viime vuo­sisadoil­ta, vaan kauem­paa. Oli­si­vatko nämä soti­lai­ta? Soti­laan kohdal­la sokea luot­ta­mus esi­val­taan on hyve. Älyl­lis­es­tä inno­vati­ivi­su­ud­es­ta ei ole niin väliksi.

Puo­las­sa ja Ran­skas­sa hal­li­tus on alka­nut vas­tus­taa mer­i­tokraat­tisia peri­aat­tei­ta, halutes­saan nimit­tää päte­vien tilalle sopivia. Kir­jas­saan Yhden miehen enem­mistö Timo Soi­ni sanoo, että niin pitää tehdä, kos­ka jos vain pätevyys ratkai­sisi, joka paikkaa valit­taisi­in liberaaleja.

Kir­jan lop­ul­la on esimerk­ki Alfred Drey­fusin tapauk­ses­ta 1800-luvun Ran­skas­ta. Se olisi kan­nat­tanut esit­tää kir­jan alus­sa, kos­ka siihen olisi voin­ut viita­ta usein. Tämä juu­ta­lais­mies tuomit­ti­in vakoilus­ta Sak­san hyväk­si. Sit­tem­min kävi ilmi, että todis­teet oli­vat väären­net­tyjä ja mies oli kiis­tat­ta syytön. Tästä huoli­mat­ta Ran­s­ka oli asian suh­teen jakau­tunut. Paikalliset kansal­liskon­ser­vati­iv­it halu­si­vat pitää kiin­ni ker­to­muk­ses­ta, kos­ka se sopi hei­dän ide­olo­giaansa, eikä sitä häirin­nyt, että syyl­lisyys oli aukot­tomasti kumot­tu. Jotenkin tuli mieleen mon­et totu­u­den jälkeisen ajan tapahtumat.

Apple­baus on syn­tyjään Yhdys­val­ta­lainen, aiem­min repub­likaane­ja kan­nat­tanut huip­pu­jour­nal­isti, joka on pää­tynyt naimisi­in Puo­laan. Sieltä käsin on seu­ran­nut  Puolan ja Unkarin kehi­tys­tä, ker­toen niistä asioista, joiden vuok­si ainakaan Unkarin paik­ka ei minus­ta ole enää EU:ssa. Rajansa kaikella.

Mie­lenki­in­toinen yksi­tyisko­h­ta kir­jaan sisäl­tyy. Ker­tomansa mukaan Apple­baum oli tavan­nut ennen Brex­it-äänestys­tä Boris Johnssonin, joka oli vaku­ut­tanut, että Brex­it kaa­tu­isi var­masti, kos­ka se olisi niin tuhoisa Bri­tan­ni­alle. Hän kuitenkin halusi hyö­tyä henkilöko­htais­es­ti EU-vas­tai­sista mielip­iteitä ja sik­si oli tukev­inaan Brex­i­tiä. Kova väite, jos­ta taitaa olla vain Apple­bau­min sana Johssonin sanaa vas­taan. Boris Johs­son ei ole haas­tanut Apple­bau­mia tästä oikeuteen.

Paljon kir­jas­sa käsitel­lään maail­mal­la kiertäviä valeuutisia.  Niistä mon­et ovat tut­tu­ja Suomes­sakin — esimerkik­si rokotev­as­taiset täysin perät­tömät väit­teet. Niistä ovat mon­et venäläistä alku­perää. En väitä, että kaik­ki niitä välit­tävät teke­sivät tietois­es­ti työtä Venäjän hyväk­si. Mon­et ovat var­maankin Leninin sanon­nan mukaisia hyödyl­lisiä idiootteja.

Mon­et pal­jas­tuk­set ääri­oikeis­ton val­heista oli var­maankin tarkoitet­tu lisäämään lib­er­aalin demokra­t­ian puo­lus­ta­jan tais­te­lu­tah­toa, mut­ta min­ua ne masen­si­vat. Masen­si tieto, että ihmiset usko­vat selvi­in val­heisi­in, kos­ka halu­a­vat niihin uskoa. Sik­si niiden osoit­ta­mi­nen val­heik­si on jok­seenkin turhaa.

Tähän asti olen kuvitel­lut, että näi­den trump­pi­en, per­su­jen ja orban­in kan­nat­ta­jien taustal­la on keskilu­okan taloudelli­nen ahdinko, mut­ta samaan potaskaan usko­vat mös mon­et taloudel­lis­es­ti tur­vat­tua elämää elävät aateliset.

Tuli tunne, että ne jyräävät meidät.

Mut­ta jos vielä yrität vas­tus­taa tätä län­si­maid­en tuhon tietä, lue tai kuun­tele kir­ja. Se sopii hyvin kuunneltavaksi.