Listaamattomien yritysten osinkoverotus

Kehotan lähdekri­ti­ikki­in. Tämä kir­joi­tus perus­tuu muistikuville!

Min­un muis­taak­seni lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten mak­samien osinko­tu­lo­jen veroe­tu on peräisin 90-luvul­ta.  Vuosiluku on olen­nainen, kos­ka sil­loin korot oli­vat korkeal­la. Sil­lä on merk­i­tys­tä tähän asiaan.

Tuol­loin havait­ti­in, ettei yrit­täjän kan­nat­tanut sijoit­taa yhtiöön­sä osakepääo­maa vaan antaa yhtiölleen lainaa. Lainan ongel­mana taas on, että ilman kun­non osakepääo­maa yhtiön omat varat ovat vähäiset eikä se kykene otta­maan vas­taan taloudel­lisia riske­jä. Tuo­hon aikaan osakey­htiö oli pan­ta­va konkurssi­in, jos oma pääo­ma oli syö­ty. Nyt voi pääomit­taa yhtiötä myös oman pääo­man ehtoisel­la lainalla.

Osakepääo­maan ver­rat­tuna lainan anta­mi­nen oli vero­tuk­ses­sa edullisem­paa. Molem­mista, osin­go­ista ja koroista, omis­ta­jan piti sil­loin mak­saa pääo­mat­uloveroa, mut­ta korko oli yri­tyk­selle vero­tuk­ses­sa vähen­nyskelpoista ja osinko ei ollut. Sik­si osin­gos­ta mak­set­ti­in veroa kah­teen ker­taan. Ensin yri­tys mak­soi tulok­ses­taan ja sen jäl­keen omis­ta­ja mak­soi vielä osinkotulosta.

Kek­sit­ti­in, että on yhteiskun­nan etu kohdel­la korkoa ja osinkoa samal­la taval­la. Kun yhtiö oli jo mak­sanut veroa tulok­ses­taan, ei omis­ta­jan enää tarvin­nut mak­saa sitä osin­gos­ta. Tuol­loin vielä vero­tuk­ses­sa yritet­ti­in vielä pitää yllä jotain logi­ikkaa. Niin­pä pääo­mat­u­lo­jen vero ja yhtiön mak­sama yhtiövero oli­si­vat yhtä korkeita.

Logi­ik­ka säi­lyi aluk­si, kun yhtiöveroa alen­net­ti­in, mut­ta ei enää. Nyt osin­go­ista pitää mak­saa 7.5 pros­ent­tia veroa. Jos tulos on 1000 €, siitä verote­taan 20 %, jol­loin jäl­jel­lä on 800 €. Jos tämä jae­taan osinkona, veroa menee 60 €. Yhteen­sä verot­ta­ja saa tulok­ses­ta veroa 260 € eli 26 % tulosta. Tämä on nyt vähem­män kuin koros­ta (34 %) , joten alku­peräis­es­tä peri­aat­teesta on lip­sut­tu jos­sakin vai­heessa yhteisövero­pros­ent­tia alennettaessa.

Sit­ten tuo pros­ent­ti. Se oli alun­perin 9 %. Joskus 1990-luvul­la täl­laiset korot oli­vat nor­maale­ja, mut­ta jos nyt yrit­täjä yrit­tää mak­saa itselleen tuol­laista korkoa, verot­ta­ja ei sitä hyväksy. Joskus tuo 9 % las­ket­ti­in 8 pros­ent­ti­in net­topääo­mas­ta. Sekin on nyt aivan liikaa. VM on esit­tänyt rajan laskemista 4 pros­ent­ti­in, joka on lähempänä todel­lista korkotasoa.

Tämän käytän­nön logi­ik­ka ei siis toimi.

San­na Marinin mukaan demar­it halu­a­vat pois­taa lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten edullisen veroko­htelun. Se ei kuulem­ma heiken­nä yrit­tämisen edel­ly­tyk­siä, kos­ka yhteisöveroa ei nos­te­ta. Verokarhu iskee vas­ta, kun yrit­täjä nos­taa rahaa yri­tyk­ses­tään, ostaak­seen vaik­ka pur­jeve­neen.  Sil­loin yrit­täjä joutuu mak­samaan tulois­taan veroa 60 %, ellei yri­tyk­ses­tä on nos­tet­ta­va pur­jeve­neen hin­ta liki 2,5 ‑ker­taise­na

Yritys kannattaa myydä

Pur­jevenet­tä haikail­e­val­la yrit­täjäl­lä on toinenkin tapa rahas­taa yri­tyk­sen­sä hedelmät: myy­dä koko yri­tys. Käytän­nössä se on myytävä ulko­maille, kos­ka Suomes­sa ei ole varakkai­ta osta­jia, Ruot­sis­sa ja Nor­jas­sa jo on.  Näin moni men­estynyt yrit­täjä on tehnytkin.

Luovu­tusvoit­to­ja verote­taan lievästi. Tulon saa verote­tuk­si pääo­mat­u­lo­pros­entin mukaan eikä sitäkään tarvitse mak­saa kuin osas­ta myyn­tivoit­toa. Jos yri­tyk­sen pääo­ma on alun perin koos­t­unut kahdes­ta läp­päristä, koko myyn­ti­hin­ta on voit­toa, mut­ta han­k­in­ta­meno-olet­ta­man vuok­si vain osa siitä on verotettavaa.

Nykyi­nen vero­tuk­sen kokon­aisu­us on jok­seenkin pöhkö, kos­ka se saa suo­ma­laiset myymään yri­tyk­senä pois Suomes­ta heti, kun rahaa on ker­tynyt niin paljon, ettei sitä elämässään enem­pää tarvitse. Aika paljon noi­ta on myytykin.

Demar­it eivät ole siis onnis­tuneet estämään  yrit­täjiä naut­ti­mas­ta työn­sä tulok­ses­ta mata­lasti verotet­tuna, mut­ta siinä sivus­sa on tul­lut pakote­tuk­si myymään yri­tys ulkomaille.

Ei ole järkevää, että myymäl­lä yri­tyk­senä ulko­maille pääsee noin neljä­sos­al­la siitä veros­ta, jon­ka joutuu mak­samaan, jos ottaa yri­tyk­sen tulok­ses­ta vain osan itselleen.

Lop­putu­lok­se­na on, että suo­ma­lais­ten yri­tys­ten omis­ta­jat ovat entistäkin rikkaampia. Tosin he eivät ole suomalaisia.

Olisi hyvä, jos yri­tys­var­al­lisu­ut­ta pysty­isi Suomes­sa kar­tut­ta­maan, mut­ta toki yrit­täjienkin pitäisi osal­lis­tua vero­jen mak­su­un siinä mis­sä muidenkin.

Pienyrit­täjä tulee verote­tuk­si palka­nsaa­jaa ankaram­min, jos hän nos­taa tulok­sen osinkoina. Halvem­mal­la pääsee, jos mak­saa itselleen palkkaa. Tosin tämän asian viime kään­teitä en ole seu­ran­nut. Voi olla, että palkan mak­sami­nen on nyt tasois­sa osin­gon kanssa. Siihen on ainakin pyritty.

Voisi kuu­lostaa tas­a­puoliselta, että yrit­täjä nos­taisi aina tulok­sen­sa palkkana, jol­loin hän­tä verotet­taisi­in kuten muitakin. Se ei kuitenkaan olisi tas­a­puolista, ei ainakaan, jos yri­tys­toim­intaan liit­tyy riskejä.

Yrit­tämi­nen on erään­laista lot­toamista. Jos voit­taa, voitos­ta pitäisi demarien mukaan mak­saa 60 % veroa, mut­ta jos häviää, val­tio ei kor­vaa tap­pios­ta 60 pros­ent­tia. Näil­lä sään­nöil­lä ei kan­na­ta vali­ta yrit­täjyyt­tä, ei ainakaan sel­l­aista, johon sisäl­tyy riskiä. Palka­nsaa­jan ase­ma on parempi.

Varsi­naisia lot­tovoit­ta­jia ei verote­ta 60 %:n verol­la vaan paljon vähem­män. Voit­to taitaa olla peräti vero­ton, mut­ta Veikkaus oy mak­saa siitä pienen lähdeveron.

Yrit­täjien vero­tus­ta on vaikea ratkaista riidattomasti.

Ensin pitäisi päät­tää, mitä halu­amme. Halu­am­meko, että Suomes­sa toimi­vat yri­tyk­set siir­tyvät ulko­maiseen omis­tuk­seen, jol­loin koko eri­ar­voisu­u­songel­ma siir­tyy maamme rajo­jen ulkop­uolelle, esimerkik­si ruot­salais­ten murheeksi.

Progressiivinen menovero toimisi paremmin

Kir­jas­sani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka esitän pro­gres­si­ivista men­overoa, jol­loin sat­un­naiset suuret tulot oli­si­vat verot­to­mia, kunnes ne kulute­taan. Näin menetellen yri­tys­tu­loista mak­set­taisi­in jos­sain vai­heessa yhtä paljon veroa kuin palkkat­u­loista, mut­ta verot­ta­ja malt­taisi odot­taa. Oikein rikkaat voivat näin tehdä sijoi­tus­ra­has­to­jen­sa kaut­ta. Vähem­mänkin rikas voi, jos on varaa hyvään verojuristiin.

Ruotsin demar­it ovat ratkaisseet tämän toisin. Ruot­sis­sa suh­taudu­taan yri­tys­var­al­lisu­u­den kar­tut­tamiseen erit­täin ymmärtävästi. Sen seu­rauk­se­na omaisu­userot ovat Ruot­sis­sa todel­la suuret, samaa luokkaa kuin Yhdysvalloissa.

Kansaa tämä rikkaiden paapomi­nen ei ole kuitenkaan Ruot­sis­sa köy­hdyt­tänyt. Suo­ma­laisia yri­tyk­siä he ovat hyviä kaappaamaan.

Listaamattomien yritysten osinkoverotuksen tilalle jotain loogisempaa

Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten osinko­jen veroko­htelu on kum­malli­nen relik­ti korkei­den korko­jen ajoil­ta. Se olisi var­maankin kor­jat­tu ajat sit­ten, ellei se koskisi myös maat­alousyrit­täjiä. Se pitäisi muut­taa niin kuin VM on esit­tänyt, mut­ta yrit­täjien vero­tus­ta pitäisi harki­ta kokon­aisuute­na ja antaa yrit­täjille jokin loogisem­pi helpo­tus kor­vauk­se­na riskin oto­s­ta  – siis jos halu­amme, että suo­ma­laisil­la yri­tyk­sil­lä on suo­ma­laisia omistajia.

Pro­gres­si­ivista men­overoa kan­nat­taisi harkita.