Timo Harakka: Datakapitalismi kriisien maailmassa

Ehdin jo mielessäni tuomi­ta Timo Harakan kir­jan Datakap­i­tal­is­mi kri­isien maail­mas­sa hep­poisek­si tekeleek­si, antaa sille surkean arvosanan Sto­ry­telis­sä ja vai­eta koko opuksesta.

Kir­jan alku oli min­un silmis­säni silkkaa vasem­mistopop­ulis­mia, jos­sa markki­na­t­alout­ta ja pahaa tah­tovia kap­i­tal­is­te­ja syytet­ti­in kaikesta pahas­ta, kehut­ti­in itseä name drop­pingilla eli ker­toma­l­la, kei­den tärkei­den ihmis­ten kanssa on keskustel­lut ja kauhis­telti­in sitä, mitä kaikkea dataa meistä kerätään.

Markki­na­t­alouden vinout­tavia mekanis­me­ja kuu­luu kyl­lä arvostel­la, mut­ta  ana­lyyt­tis­es­ti. On ymmär­ret­tävää, että kaik­ki eivät ymmär­rä markki­na­t­alouden perus­toim­into­ja, mut­ta olisi hyvä, että min­is­teri ymmärtäisi.

Sit­ten kir­ja muut­tui mie­lenki­in­toisek­si. Oliko alun poli­it­ti­nen jar­gonia tarkoitet­tu Harakan henki­vaku­u­tuk­sek­si ker­tomaan, että kyl­lä tässä duunare­i­ta eduste­taan, vaik­ka puhutaankin aivan muu­ta kuin vasem­mistopop­ulis­tit yleensä?

Vaatikaa dataa avoimeksi!

Harak­ka ei nimit­täin keho­ta ihmisiä kieltämään oman datansa tal­let­tamista vaan päin­vas­toin vaa­ti­maan, että kerät­ty data on kaikkien vapaasti käytet­tävis­sä. Se on noin 180 astet­ta eri asia.

Tiedon osalta markki­na­t­alous ei toi­mi alku­unkaan oikein. Itse asi­as­sa kun joskus yritet­ti­in luo­da aksioma­jär­jestelmä markki­na­t­alouden eri­no­maisu­u­den tuek­si, yksi lähtöo­let­ta­muk­sista oli, että tieto on ilmaista.

Kir­jas­sani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka otin käyt­töön käsit­teen ker­takus­tan­nus­tuote kuvaa­maan tuotet­ta, jon­ka monist­a­mi­nen on ilmaista eli jon­ka tuotan­tokus­tan­nuk­set koos­t­u­vat pelkästään kiin­teistä kus­tan­nuk­sista. Täl­laisen tuot­teen hin­noit­telun osalta ei ole opti­maal­ista ratkaisua. Peri­aat­teessa sitä pitäisi jakaa ilmaisek­si, mut­ta sil­loin sitä ei kan­na­ta kenenkään tuottaa.

Tätä sivuten olen sanonut mon­esti, että koulukir­jo­jen kir­joit­ta­jien tulisi saa­da kor­vauk­sen­sa sen perus­teel­la , kuin­ka moni luok­ka opiskelee kir­jan mukaan eikä myy­ty­jen kir­jo­jen perus­teel­la. Sil­loin koulukir­jo­ja ei tarvit­sisi pih­da­ta ja kaik­ki saisi­vat käyt­töön­sä uuden kir­jan. Pain­okus­tan­nuk­set ovat alle euron kappale.

Piraatit esit­tivät hur­jim­mil­laan, että kir­jo­jen kir­joit­ta­jat eivät saisi työstään mitään kor­vaus­ta, vaan kir­jo­ja saisi painaa kuka vain tek­i­jänoikeuk­sista välit­tämät­tä. Kir­jaan tykästyneet voisi­vat lahjoit­taa rahaa kir­jail­i­jan hen­gen­pitimik­si. Esi­tys siitä, että dataa kerän­nei­den yhtiöi­den pitäisi luovut­taa se ilmaisek­si kil­pail­i­joilleen on real­is­tisu­udessa samaa luokkaa. Mik­si kerätä lainkaan?

Mut­ta siinä Harak­ka on oike­as­sa, että tälle asialle pitäisi jotain tehdä. Monop­o­lit ovat aina vaar­al­lisia ja tiedon monop­o­lit ovat eri­tyisen vaar­al­lisia. Voisi olla järkevää, että Googlen on luovutet­ta­va keräämän­sä data kenen käyt­töön hyvän­sä, mut­ta ei suinkaan täysin ilmaisek­si. Sähköverkkoakin saa käyt­tää kuka hyvän­sä, mut­ta ei ilmaisek­si.  Tässä on val­ta­va työmaa.

Lainsäädäntö tulee perässä, jos tulee

Kun meistä kerätään dataa aivan kaikessa, eri­laiset my data ‑mallit ovat mielestäni hai­hat­telua. En ker­ta kaikki­aan jak­sa nähdä vaivaa hal­li­tak­seni robot­tipö­lyn­imurin keräämää dataa asun­toni pohjapiirrustuksesta.

Harak­ka vaatii lain­säädän­töä datan keräyk­sen ja tekoä­lyn hal­lit­semisek­si. Jos lain­säädän­nön pitäisi aina olla ensin ja teknolo­gia saisi kehit­tyä vas­ta sen jäl­keen, lask­isimme yhä helmi­tauluil­la. Jotain lain­säädän­töä kuitenkn tarvitaan.

Euroop­pa on tekoä­lyn sovel­lus­ten ja tiedon keru­un suh­teen varovaisem­pi kuin Kiina ja Yhdys­val­lat. Sen takia tek­nol­o­giset inno­vaa­tiot syn­tyvät muual­la kuin Euroopas­sa. Joskus san­ot­ti­in, että kahdek­san kymmen­estä arvokkaim­mas­ta viime vuosikym­meninä syn­tyneistä yri­tyk­sistä olisi kiel­let­ty, jos ne oli­si­vat syn­tyneet Suomes­sa. Esimerkik­si Google ja Airbnb.

Vihanlietsonta-algoritmit

Vain vain­o­harhainen voi kuvitel­la, että Face­book ja Twit­ter ovat kehit­täneet algo­rit­min­sa Venäjän tilauk­ses­ta, mut­ta toisaal­ta Venäjä olisi tuskin keksinyt nerokkaam­paa tapaa heiken­tää vihol­lisik­seen kokemia mai­ta, joi­hin se tosin  las­kee muun muas­sa kaik­ki muut maat.

Näi­hin algo­rit­mei­hin pitäisi puut­tua, kos­ka nyt ne jaka­vat ihmisiä toisi­aan vihaavi­in joukkoi­hin ja heiken­tävät sosi­aal­ista pääo­maa. Iso urak­ka, joka on aloit­tamista vaille valmis.

Harak­ka nos­taa esi­in hyviä ongelmia. Niihin kan­nat­taa tutus­tua, mut­ta ratkaisui­hin ei kan­na­ta uskoa. En minä ainakaan uskonut.

Kir­jas­sa esi­in nous­sei­den ongelmien vaa­ti­mat toimet ovat todel­la mullistavia.