Putinista johtuvista syitä jatkan paneutumista Venäjää koskeviin kirjoihin. Nyt on vuorossa Mihail Šiškinin kirja Sota vai Rauha.
Šiškin on vuonna 1961 Moskovassa syntynyt, Sveitsissä asuva kirjailija.
Kirja on epätoivoinen vuodatus Venäjän eurooppalaismyönteisen älymystön asemasta ja Venäjän tilasta ylipäänsä. Venäjästä maalataan lohduton kuva, joka ei anna juuri toivoa tilanteen korjautumisesta.
Sivuutan kirjassa olevan väkevän Venäjän kulttuurin ja maan kauneuden ylistyksen ja keskityn siihen, mitä kirja kertoo Venäjän tulevaisuudesta.
Venäjä syntyi Kultaisen Ordan vasallivaltioksi
Venäjän ongelmat ovat hänen mukaansa peräisin sen historiasta. Olin mielestäni hyvä koulun historiassa, mutta suuren naapurimme juurista ei koulun historianopetuksessa kerrottu oikeastaan mitään. Ohimennen mainittiin, että viikingit perustivat Novgorodin ja että mongolit valtasivat joskus Etelä-Venäjän, mutta Kultaisesta Ordasta tulin tietoiseksi vasta kuunneltuani René Nybergin erinomaisen kirjan Ruotsin ja Venäjän välissä.
Sitä ei kerrottu, että Venäjän suuresta kansallissankarista Aleksanterista Nevskistä tuli Novgorodin suuriruhtinas Kultaisen Ordan nimittämänä. Hän syrjäytti isoveljensä, joka oli yrittänyt pullikoida mongolivaltaa vastaan. Venäjän alkuaikoina venäläiset suuriruhtinaat olivat kultaisen Ordan vasalleja, joiden tehtävä oli kerätä sille veroja. Mongoleilta on peräisin Venäjän hallintomalli.
On meilläkin kaunisteltu historiaa. Mehän yritämme puhua jostain Ruotsi-Suomesta, kun tosiasiassa Ruotsi oli vallannut Suomen alusmaakseen.
Vasallivaltion aika totutti maan siihen, että tsaarilla on oikeus ryöstää ja alistaa kansaa, ja kansan tehtävä on kerätä rahaa tsaarille ja tämän suosikeille. Näin oli feodaaliaikana Länsi- ja Keski- Euroopassakin, mutta muu Eurooppa on siitä vapautunut, Venäjä ei koskaan.
Šiškin kuvaa Venäjän jakautumista ”Batustaniin” ja Tolstoin, Dostojevskin ja muiden suurten persoonien Venäjään. Batustanilaisia on ylivertaisesti enemmän kuin niitä toisia.
Maaorjuus on jatkunut Venäjällä aivan viime aikoihin saakka, jos maaorjuus määritellään niin, ettei ihmisillä ole oikeutta tai mahdollisuutta muuttaa pois tilaltaan tai kolhoosistaan.
Omistusoikeus on vain tilapäinen käyttöoikeus
Omistusoikeutta meidän tavoin tulkittuna ei ole. Hallintokulttuurin mukaan alemman on toteltava ylemmän kaikkia määräyksiä, ja omia alaisia saa vastaavasti kohdella mielivaltaisesti.
Jeltsinin ajan ”demokratia” on Venäjällä huonossa huudossa. Tuolloin valtion omaisuus siirtyi oligarkeille prosessissa, joka vaikutti kaaottiselta ja tietämättömien ihmisten huijaamiselta.
Valtaan liittyy oikeus varastaa, mutta omistusoikeus on toisaalta vain omaisuuden tilapäistä nautinto-oikeutta. Oligarkien järjettömän suuret omaisuudet ovat näiden käytössä vain tilapäisesti ja käyttöoikeus voidaan peruuttaa ja on peruutettukin esimerkiksi Hodorkovskin tapauksessa.
Kirjassa Putinin lähipiirissä Catherine Belton kertoo, että Putin voi määrätä haluamansa oligarkin rahoittamaan vaikkapa jonkin infrahankkeen. .
Sillä, että omaisuus on vain lainassa, on karmaiseva vaikutus talouden toimintaan. Omaisuutta ei kannata käyttää pitkäjänteisesti, vaan siitä on otettava kaikki irti niin kauan kun voi. Sitä kannattaa siirtää ulkomaille Putinin vallan ulottumattomiin. Lontoon ja Sveitsin pankkien tulot tästä varastetun rahan kätkemisestä ovat niin jättimäisiä, ettei siinä moraalin perään kysellä.
Kun kaikki tämä menee läpi koko hallintokoneiston, järjestelmä ei muutu muuksi johtajaa vaihtamalla. Liian monen elanto on kiinni näistä sairaista käytännöistä.
Šiškin kutsuu Putinia kirjassa jatkuvasti tsaariksi.
Demokratialla ei ole kannatusta
Kun kansa arvostaa vahvaa johtajaa enemmän kuin kaoottista demokratiaa, demokraattinen vallankumous ei vaikuta mahdolliselta. Vaaleissa muutosta ei voi tapahtua, koska vaikka kansa on ailahtelevaa, ääntenlaskijat ovat luotettavia.
Vahva tsaari on parempi kuin heikko tsaari. Vahva ei häviä sotia vaan laajentaa valtakuntaa. Gorbatsov oli heikko tsaari, joka menetti Venäjälle kuuluvia alueita. Siksi häntä vihataan.
Talousjärjestelmä ei kerta kaikkiaan toimi. Venäjä on jäänyt valtavasti jälkeen länsimaisista talouksista. Yritys korjata tilannetta valtaamalla uusia alueita ryöstettäväksi vain pitkittää ongelmia.
Vauraus syntyy alueiden verottamisesta
Niinpä Venäjällä ei ajatella, että vauraus tulisi talouden kehityksestä. Se tulee siitä, että vallataan uusia alueita ”verotettavaksi” ja riistetään vauraus syrjäkyliltä Moskovaan. Tämä opittiin mongoleilta.
Imperialismi on syvällä venäläisten sielussa. Jopa Hodorkovski on kysyttäessä sanonut, että jos Kaukasuksen maat yrittävät irrottautua Venäjästä, se on estettävä asein. Venäjä on ne aikanaan vallannut, joten ne kuuluvat Venäjälle.
Aikanaan Venäjä on vallannut myös Suomen.
Onko koskaan mitään tuotetta mainostettu taatulla venäläisellä laadulla, kysyy Šiškin.
Samalla tämä yhä takapajuisempi maa pitää yllä illuusiota Moskovasta kolmantena Roomana ja venäläisiä Jumalan valitsemana kansana, jonka historiallinen tehtävä on alistaa muut maat alamaisikseen.
Joku kuvasi jo 30 vuotta sitten Venäjää sanoilla Burkina Faso, jolla on ydinase.
Aivovuoto
Valtava aivovuoto jäytää Venäjän tulevaisuutta. Hyvin koulutettu eurooppalaisittain ajatteleva väki siirtyy suurin joukoin pois maasta. Nyt tosin Venäjällä aiotaan vaatia, että sen, joka aikoo ylittää rajan, pitää ilmoittaa siitä hyvissä ajoin ennalta. En oikein usko, että tämän tarkoituksena on välttää ruuhkia raja-asemilla.
Lokakuun vallankumous jo aikanaan karkotti suuren määrän venäläistä älymystöä ulkomaille, mikä heikensi maata valtavasti.
Vaikka Stalinia palvotaan suurena johtajana, Leniniä ei palvota, koska hän luovutti pyhää venäläistä maata ja antoi kertaalleen vallattujen maiden itsenäistyä.
Lokakuun vallankumous esitetään juutalaisten ja ulkomaisten agenttien juonena Venäjää vastaan. Tätä en ole ennen kuullutkaan.
Kirkko on tsaarin alamainen
En ole koskaan pitänyt siitä uskonnon piirteestä, että vähän yksinkertaista kansaa huijataan palvomaan maan johtajaa jumalana tai Jumalalta valtansa saaneena. Tässä Venäjän ortodoksisella kirkolla on pitkät perinteet, joita Moskovan patriarkka Kirill tunnollisesti ylläpitää.
Entinen Pietarin katujengien kunkku on hänkin vanhoilla päivillään muuttunut kovin uskonnolliseksi.
Venäjän on hajottava
Šiškin näkee tämänkin toisin. Venäjän federaation tulee hajota ja siihen pakolla liitettyjen alueiden tulee voida itsenäistyä.
Toivottavasti Putinin hallinto kuitenkin antaa hänen elää tämänkin jälkeen. Kaikkien se ei ole antanut elää.
Kirjan analyysi Venäjän tilasta vaikutti niin toivottamalta, että oikein ihmettelin, miten hän saa kirjan lopetetuksi. Tällaiseen kirjaan kuuluu optimistinen lopetus. Sellainen siinä olikin. Toivo on nousevassa nuorisossa.
Koko tuon vuodatuksen jälkeen loppu ei tuntunut uskottavalta.