Sähkötuissa jättimäinen epäonnistuminen

On oikein, että hal­li­tus tukee koti­talouk­sia moninker­taisek­si nous­sei­den sähkölasku­jen kanssa ja on jopa oikein, että rahat tähän ote­taan sähköy­htiöi­den ylimääräi­sistä voitoista, mut­ta hal­li­tuk­sen tapa jakaa rahaa on onneton ja jät­tää pahim­mas­sa pulas­sa ole­vat puille pal­jaille. Tästä pitäisi ottaa opiksi. 

Olin tiis­taina 17.1. pan­elisti­na ener­giavi­ras­ton jär­jestämil­lä uusi­u­tu­van ener­gian ajanko­htais­päivil­lä. Samal­la min­ul­la oli tilaisu­us kuun­nel­la päivien esitelmät, jot­ka oli­vat toinen tois­taan mielenkiintoisempia.

Sykähdyt­tävin oli apu­lais­pro­fes­sori Las­si Ahlvikin ja hänen kol­le­goiden­sa laskel­ma ener­giakri­isin laskus­ta ja siitä, miten val­tion tuk­i­toimet kohdis­tu­vat. Tarkastelu oli tehty tulodesiileittäin.

Olen tien­nyt, että val­tio tuk­i­toimet eivät oikein osu maali­in, mut­ta en tien­nyt, että ne menevät näin pieleen. 

Tietorek­istere­itä yhdis­telemäl­lä ja vähän olet­ta­mal­la oli las­ket­tu, miten kul­lakin tulode­si­ilil­lä sähkön hin­nan nousus­ta koitu­va lasku suh­teu­tui tuloi­hin. Ennen mitään ener­giatukia vaikein tilanne oli osal­la kaikkein pienituloisimpia.

Val­tion tuk­i­toimis­sa omavas­tu­ut — siis se mitä ei kor­va­ta — ovat niin suuria, että tuet ohit­ta­vat pien­i­t­u­loisim­mat suju­vasti. Tukien muo­dosta­ma kokon­aisu­us on seka­va, mut­ta kun kaik­ki pääte­tyt tukimuodot ja lausun­nol­la ole­va sähköhyvi­tys las­ke­taan yhteen, ne osu­vat lähin­nä suu­rit­u­loisimpi­in desi­ilei­hin. Aut­ta­vat ne pien­i­t­u­loisimpiakin, mut­ta vain vähän. Tukien jäl­keenkin sähkölasku saat­taa viedä köy­hältä yli neljän­nek­sen tuloista.

Suu­rit­u­loisim­man kym­menyk­sen kohon­nei­ta sähkölasku­ja vas­taan tul­laan niin avokä­tis­es­ti, että kor­vatuk­si tulee sähkön hin­nan nousu jok­seenkin kokon­aan. Osa suu­rit­u­loisim­mista asun­tokun­nista jää jopa voitolle eli kom­pen­saa­tio on suurem­pi kuin sähkölaskun nousu.

Omavastuut keskittävät tuet suurituloisille

Ongel­man juurisyy on suh­teel­lisen korkeis­sa omavas­tuis­sa, jot­ka ovat euromääräis­es­ti samat pieni- ja suu­rit­u­loisille. Taku­ueläkeläiselle 400 €/kk on aika paljon ja niin on jopa 90 €/kk.

Lausun­tok­ier­rosta ajatellen kan­nat­taa miet­tiä esitet­tyä tuki­ra­jaa 10 c/kWh. Jos sähkön hin­ta on 9,9 c/kWh, ei saa tukea lainkaan, mut­ta jos se on 10,1 c/kWh, tukea tulee koko sum­malle. Vas­taavasti tukipros­ent­tia voisi samal­la nos­taa. Tämän vaiku­tus­ta voisi kysyä datahuoneelta.

Tämä ei voi jäädä tähän

Tämä on niin jät­timäi­nen epäon­nis­tu­mi­nen, että syy on selvitet­tävä, jot­ta näin ei kävisi uud­estaan. Mak­saa­han tämä ener­giatu­ki val­ti­olle sato­ja miljoo­nia. Ei sel­l­aista voi heit­el­lä miten tahansa.

Jos kysymys oli osaa­mat­to­muud­es­ta, osaamista tulee han­kkia nopeasti. Todet­takoon, että Helsin­ki GSE:n datahuone selvit­ti tämänkin kohden­tu­misen varsin pian. Siltä olisi voitu kysyä, jos ei itse osat­tu. Suomes­sa on todel­la hyvät rek­ister­it jok­seenkin kaik­ista asioista. Niitä on vain osat­ta­va käyttää.

Kiireen tili­in tätä ei oikein voi sysätä, kos­ka viimeistään eloku­us­sa ainakin ener­gia-asioista huole­hti­vat tiesivät sähkön hin­nan noususta.

Seli­tyk­sek­si ei kel­paa sekään, että kun päätet­ti­in toteut­taa tuki sähkölaskun yhtey­dessä, ei voitu käyt­tää tuloti­eto­ja, kos­ka tuloti­eto­ja ei voi­da luovut­taa sähköy­htiöille. Mik­si tuki piti hoitaa sähköy­htiöi­den kaut­ta, jos asi­aa ei voitu hoitaa sitä kaut­ta kunnolla.

Asia on vielä vakavampi, jos tämä tehti­in vaal­i­hu­umas­sa tahal­laan ja tarkoi­tus olikin kohdis­taa jako lähin­nä ään­ten kalastelua ajatellen. Mut­ta sel­l­ais­ta­han ei maail­man vähiten kor­rup­toituneessa maas­sa tapahdu.