Tapoja torjua energiaköyhyyttä

Sähkö­markki­nat toimi­vat nyt todel­la huonos­ti, kos­ka sekä kysyn­tä että tar­jon­ta ovat jous­ta­mat­to­mia. Sil­loin pienikin epä­tas­apaino kor­jau­tuu joko hyvin korkeal­la tai hyvin hal­val­la sähkön hin­nal­la. Ajoit­tain hin­ta on ollut myös lähel­lä nollaa.

Nyt syn­tyy toisaal­ta kohtu­ut­to­mia voit­to­ja ja toisaal­ta kam­mot­tavaa energiaköyhyyttä.

Tilanteeseen on esitet­ty eri­laisia ratkaisuja:

Pörssisähkö kaikille

Jos kaik­ki käyt­täi­sivät pörssisähköä, kaikil­la olisi kan­nustin sopeut­taa sähkön kulu­tus­taan hin­toi­hin. Hin­ta­jous­to kas­vaisi ja hin­tavai­hte­lut tasoittuisivat.

Kun osal­la kansas­ta on voimas­sa edulliset pitkäaikaiset sähkö­sopimuk­set, muiden tilanne heikke­nee. On esitet­ty, että sähköy­htiöt ryhty­i­sivät osta­maan pois näitä van­ho­ja sopimuk­sia selväl­lä rahal­la. Se helpot­taisi kaikkien tilannetta.

On esitet­ty, että pörssisopimuk­sista pitäisi tehdä selvästi edullisem­pia kuin kiin­teähin­tai­sista. Näin on jo tehty talouden pakos­ta. Kiin­teähin­taisen sopimuk­sen suo­jaami­nen tulee sähköy­htiöille kalli­ik­si ja tämä kus­tan­nus siir­tyy sähkön hin­taan. Ei kan­na­ta ottaa uut­ta kiin­teähin­taista,  ja jos kah­den vuo­den sopimus tun­tuu edulliselta, kan­nat­taa lukea pienel­lä prän­til­lä ole­vat ehdot. Pääseekö sopimuk­ses­ta eroon, jos sähkön hin­ta laskee?

Julkiset interventiot

Kun kulu­tuk­sen ja tuotan­non sopeu­tu­mi­nen edel­lyt­tää nyt toteu­tu­ak­seen kovin korkea­ta hin­taa, julki­nen val­ta voisi puut­tua markki­noi­hin mak­samal­la kulut­ta­jille (lähin­nä teol­lisu­udelle) kulu­tuk­sen alasajos­ta ja mak­samal­la kalli­ille huip­putuotan­nolle kor­vaus­ta siitä, että esimerkik­si maakaa­su­voimalat käyn­nisty­i­sivät jo vähän halvem­mil­la hin­noil­la. Näin saataisi­in kysyn­tä ja tar­jon­ta reagoimaan jo ennen kuin hin­ta nousee aivan pilviin.

Osa sähkön kulutuksesta perushintaan.

Tämä vaatii jo val­tion kaut­ta kulke­via rahavir­to­ja, sil­lä osal­la sähkön myyjistä ei ole omaa tuotan­toa, vaan ne osta­vat kaiken myymän­sä sähkön pörssistä, eivätkä voi sik­si alen­taa kenenkään sähkölaskua.

Tässä ratkais­us­sa ongel­ma piilee yksi­tyisko­hdis­sa. Jos kaik­ki saisi­vat saman määrän hal­paa sähköä, minä kaukoläm­mite­tyssä ker­rostalos­sa asu­vana saisin kaiken sähkön hal­val­la eikä isos­sa sähköläm­mite­tyssä omakoti­taloa­sun­nos­sa asu­va saisi kuin pienen osan sähköstään.

Itse pohdin pitkään, että alen­net­tu osu­us voisi perus­tua edel­lisen vuo­den kulu­tuk­seen, mut­ta parisa­taatuhat­ta koti­talout­ta on muut­tanut vuo­den sisäl­lä. Tästä ei hallinto selviäisi.

Mik­si Tauno Tuh­lar­in pitäisi saa­da hal­paa sähköä enem­män kuin saman­laises­sa asun­nos­sa asu­van Niina Nuukan vain kos­ka Tuh­lari on tuh­lannut sähköä edel­lisenä vuotena?

Windfall-voittovero ja tulonsiirrot

Wind­fall-voit­tovero on toteu­tu­mas­sa ja jopa järkeväm­mässä muo­dos­sa kuin EU:n määräämä kat­to­hin­ta, jos­sa olisi ollut Mankala-yhtiöi­den Suomes­sa tiet­tyjä juri­disia ongelmia. Huo­mat­takoon kuitenkin, että tämä rajoit­taa ener­giay­htiöi­den mah­dol­lisuuk­sia investoi­da uuteen kap­a­siteet­ti­in. Helen esimerkik­si investoi enem­män kuin koko yli­jäämän­sä, mut­ta ei se voi velka­an­tua kuin­ka paljon tahansa.

Tulon­si­ir­rois­sa sen sijaan on ongelmia. Hal­li­tus jakaa nyt rahaa lähin­nä hyvä­tu­loisille omako­ti­a­sukkaille. Kohden­tu­mi­nen johtuu var­maankin läh­estyvistä vaaleista ja Suomen keskus­tan vaalipaniikista.

Hyvä­tu­loisille tar­jo­taan verovähen­nys­mall­ia, jos­sa val­tio mak­saa 60 % sähkölaskus­ta siltä osin kuin se sijoit­tuu välil­lä 500 — 1500 euroa kuus­sa. Vähän, mut­ta ei paljon köy­hem­mille on tar­jol­la Kelan kaut­ta haet­ta­va tuki, joko kor­vaa sähkölaskua siltä osin kuin se ylit­tää 400 €/kk. Sähkön siir­rosta ja sähköveros­ta ei tukea makseta.

Taku­ueläke on 855 euroa mii­nus verot. Siitä on paha mak­saa 400 €/kk

Toimeen­tu­lotues­ta voi myös hakea apua sähkölasku­un. Toimeen­tu­lo­tukea vähen­tävät eri­laiset asi­at, esimerkik­si kuun alus­sa tilil­lä ollut rahamäärä sellaisenaan.

Olisi ollut kohtu­ullista määrit­tää sähkököy­hyy­den tuki sen perus­teel­la, kuin­ka suuren osan net­to­tu­loista sähkölasku vie ja ehkä senkin regressiivisesti.

Aivan pösilöä: arvonlisäveron alennus

Moni min­ua parem­pi ekon­o­misti on moit­tin­ut hal­li­tus­ta arvon­lisäveron alen­nuk­ses­ta. Se alen­taa sähkön hin­taa peri­aat­teessa 13 prosentilla.

Kun sähkön markki­nahin­ta on se, joka sopeut­taa kysyn­nän ole­mas­sa ole­vaan tar­jon­taan, markki­nahin­ta nousee täs­mälleen yhtä paljon kuin sähkön hin­ta ale­nee. Kun kaik­ki eivät mak­sa markki­nahin­taa, vaan val­taos­al­la on kiin­teähin­tainen sopimus, markki­nahin­ta nousee vielä paljon enem­män kuin veroale las­kee sähkön hin­taa. Ne siis voit­ta­vat, joil­la on van­ha kiin­teähin­tainen sähkö­sopimus ja ne häviävät, jot­ka ovat markki­nahin­to­jen armoil­la. Sähköy­htiöt kiittävät.

Jos ongel­mana on tar­jon­nan vähäisyys, ei kan­na­ta sub­ven­toi­da kysyn­tää. Pitäisi tämä nyt sen­tään ymmärtää.