Kommentoin tässä lyhyesti eilistä A‑studiota, jossa käsiteltiin sähkönhintoja ylipäänsä ja Helenin hintoja erityisesti.
Inserttinä haastateltiin vuonna 1942 rakennettua rintamiestaloa sähkölämmittävää pariskuntaa, jolla talven sähkölaskut uhkaavat nousta 1500 euroon kuussa. Kun suurin sähkösyöppö on lämminvesivaraaja, sähkölaskun saa helposti lasketuksi murto-osaan siirtymällä tuntihinnoiteltuun pörssisähköön ja ajastamalla lämminvesivaraajan lämmityksen halvoille tunneille. Tätä varten on saatavilla automatiikkaa, mutta hätätilassa sen voi varmaan tehdä myös käsin. Tänään halvimman ja kalleimman tunnin hintaero on kolminkertainen, usein yli kymmenkertainen.
Kovasti ohjelmassa korostettiin, että Helenin voitto on kolminkertaistunut viime vuoden kolmannesta kvartaalista. Sitä ei kerrottu, että viime vuosi oli Helenille aivan kurja. Maakaasua paljon käyttävän Helenin menot olivat kasvaneet merkittävästi Venäjän nostettua maakaasu hinnan moninkertaiseksi, mutta suurin osa sähköstä oli myyty kiinteään hintaan ulos.
Nyt voitto on palautunut normaaliksi. Ydin‑, vesi- ja tuulivoima tuottavat hyvin, mutta Helenin tärkein voimalaitos Vuosaaren voimala seisoo tyhjän panttina. Kaukolämpöä joudutaan tekemään jopa öljyllä. Helen omistaa noin 10 prosenttia Olkiluoto 3:sta, josta on toistaiseksi ollut pelkästään menoa.
Helen tulouttaa voitostaan puolet Helsingin kaupungille, joka on investoinut yhtiöön todella paljon rahaa. Kun kaupunki maksaa korkoa omista lainoistaan, on jokseenkin kohtuullista, että se saa sijoittamastaan rahasta korvausta osinkoina.
Loppuja voittoja ei sullota mihinkään Roope Ankan rahasäiliöön, vaan ne ja enemmänkin Helen investoi sähkön tuotantoon. Jos sähkön tuotantoon ei investoitaisi , Suomen energiatulovaisuus näyttäisi kovin synkältä.
Helenillä on omaa sähköntuotantoa, mutta sitä on vähemmän kuin Helen myy sähköä ja ennen kaikkea se ajoittuu eri tavalla kuin myynti. Niinpä Helen myy tuottamansa sähkön pörssiin ja ostaa myymänsä sähkön. Näin tekevät ymmärtääkseni jokseenkin kaikki sähköyhtiöt. Tuotanto tuottaa nyt voittoa, vähittäismyynti ei juurikaan.
Jos sähköyhtiöt eivät myisi tuottamaansa sähköä pörssiin, ne myyntiyhtiöt, joilla ei ole omaa tuotantoa, jäisivät aivan heitteille.
Kuluttajaliitto kuulemma valittanut, että monet yhtiöt, Helen niiden joukossa, eivät noudata lakia, jonka mukaan toimitusvelvollisuus-alueelle pitää myydä sähköä kohtuullisella hinnalla. Helenin sähkön myynnin osalta tämä tarkoittaa 28 prosenttia kotitalouksille myytävästä sähköstä, siis Helsinkiä ja vain Helsinkiä.
Jos vahvat sähköyhtiöt antaisivat alennusta oman kuntansa asukkaille, muiden suomalaisten asema markkinoilla vaikeutuisi olennaisesti. Edullista sähköä saavien ei tarvitsisi osallistua säästötalkoisiin, jolloin muut joutuisivat säästämään heidänkin puolestaan ja maksamaan sähköstään vielä olennaisesti enemmän.
Tämä ei vaikuttaisi oikeudenmukaiselta.
Helpotusta raskaisiin sähkölaskuihin tarvitaan, mutta sen pitää kohdella samalla tavalla kaikkia suomalaisia ja kaikkia yhtiöitä. Siksi vastuu on valtiolla. Tulonsiirrot olisivat parempi väline kun sähkön hinnan alentaminen, koska hinnan alentaminen voi johtaa sähkön loppumiseen.
Markkinahintaa saa nyt parhaiten alas säästämällä sähköä silloin, kun siitä on niukkuutta. Kun yhä useampi siirtyy pörssisähköön, sähkön huippuhinnat kohtuullistuvat ja uhka sähkökatkoista vältetään.
Kiinteähintaiset sopimukset tulevat kalliimmiksi kuin pörssisähkö, koska yritykset joutuvat suojaamaan myyntinsä. Vaikka olisi omaa tuotantoa, voimalaitos voi mennä rikki. Siksi yhtiöt joutuvat ostamaan myymänsä määrän sähköä futuurimarkkinoilta ja/tai tallettamaan vakuudet sopimuksiaan vastaavasti. Se tulee kalliiksi ja se siirtyy sähkön hintaan.