Sähkömarkkinoilla on alettava maksaa myös kapasiteetista

Ennen tätä kir­joitu­ta kan­nat­taa lukea edelli­nen postaus, lyhyt kat­saus ydin­voiman his­to­ri­aan Suomessa

Sähkön hin­ta määräy­tyy pörssis­sä siten, että sähkön tuot­ta­jat ker­to­vat mitä hei­dän on niiden on vähin­tään sähköstä saata­va jot­ta suos­tu­vat sitä myymään ja osta­jat, minkä hin­nan ne korkein­taan suos­tu­vat maksamaan.

Jokaisen sähkön tuot­ta­jan kan­nat­taa ilmoit­taa hin­naksi omat muut­tuvat kus­tan­nuk­sen­sa. Jos muut­tuvat kus­tan­nuk­set saadaan kate­tuk­si, voimala kan­nat­taa pitää käytössä mielu­um­min kuin sulkea. Ydin- ja tuulivoima ja sään­telemätön vesivoima ilmoit­ta­vat rajahin­naksi pyöreä nol­lan, ellei jopa alle sen, kos­ka voimalaa ei kan­na­ta sulkea, vaik­ka sähköstä ei mak­set­taisi mitään. Tak­tikoin­ti­in ei ole mitään syytä, ellei arvioi omaa­vansa sel­l­aista markki­navoimaa, että pystyy manip­u­loimaan markki­nahin­taa, mut­ta sehän olisi peräti tuhmaa.

Tätä mallia kut­su­taan ener­gy only ‑mallik­si ero­tuk­se­na sel­l­ai­sista malöleista, jois­sa mak­se­taan myös kap­a­siteetin ole­mas­saolosta tai mak­se­taan syöt­tö­tar­if­fe­ja, kuten Suomes­sa ennen tuulivoimalle ja Bri­tan­ni­as­sa ydinvoimalle.

Julk­isu­udessa on san­ot­tu, että hin­ta aset­tuu kalleim­man voimalan mar­gin­aal­i­hin­nan tasolle. Edes tämä ei ole ylära­ja, sil­lä senkin jäl­keen, kun ei ole enää mitään käyn­nis­tet­tävää tuotan­toa, hin­ta voi jatkaa nousuaan. Tas­apain­oa etsitään sil­loin siitä, että joku luop­uu kulu­tuk­ses­ta, yleen­sä jokin teollisuuslaitos.

Tämä malli on loogi­nen ja se antaa pörssisähköä käyt­tävälle kulut­ta­jalle oikean insen­ti­ivin, sil­lä jokainen kulut­ta­ja pitää käyn­nis­sä sitä viimeistä voimalaitos­ta. Se on kuitenkin johtanut kohtu­ut­tomi­in hin­toi­hin ja val­tavi­in voittoihin.

Sähkön markki­nahin­ta reagoi nykyti­lanteessa erit­täin voimakkaasti kysyn­nän ja tar­jon­nan epä­tas­apain­oon. Tämä johtuu siitä, että sekä kysyn­tä että tar­jon­ta ovat suh­teel­lisen jous­ta­mat­to­mia, joten epä­tas­apain­oti­lanteessa tarvi­taan suuri hin­nan muu­tos markki­noiden tasapainottamiseen.

Nyt sähkö on kallista, mut­ta taval­lisi­na aikoina ener­gy only ‑malli johtaa niin hal­paan sähkön hin­taan, ettei ydin­voimaloi­ta toteudu markki­nae­htois­es­ti. TVO luopui Olk­ilu­o­to 4:n rak­en­tamis­es­ta. Fen­novoimaan joudut­ti­in pakot­ta­maan For­tum osakkaak­si. Moni osakkaak­si sitoutunut halusi siitä pois havait­tuaan, että investoin­ti on huo­mat­tavasti tappiollinen.

Nyky­is­ten sään­tö­jen puit­teis­sa ydin­voima ei toteudu markki­nae­htois­es­ti, ellei näköpi­iris­sä ole pulaa sähköstä vielä senkin jäl­keen, kun voimala on rakennettu.

Ydin­voimal­la tuotet­tu sähkö on kallista. Olk­ilu­o­to 3:n Mankalahin­ta on noin viisi sent­tiä kWh, mikä on vähän nyky­hin­toi­hin ver­rat­tuna, mut­ta ylit­ti vielä pari vuot­ta sit­ten selvästi markki­nahin­nan. Tuulivoiman tuotan­tokus­tan­nus on noin 3 snt/kWh, mut­ta sen teho vai­htelee tuulen mukana. Ydin­voimal­la on päin­vas­tainen ongel­ma. Sen tehoa ei pystytä säätämään käytän­nössä lainkaan, joten se ei pysty vas­taa­maan kysyn­nän vaihteluun.

Helen oy:n omis­tus Olk­ilu­o­to 3:ssa näyt­ti vielä pari vuot­ta sit­ten taloudel­lis­es­ti raskaal­ta. 1980-luvul­la valmis­tuneet Olk­ilu­o­to 1 ja 2 tuot­ti­vat merkit­tävästi voit­toa, kun inflaa­tio oli syönyt han­k­in­takus­tan­nuk­sia ja lainat oli mak­set­tu, mut­ta oli­vat nekin olleet 1980-luvul­la merkit­tävä taloudelli­nen taakka.

Juuri nyt ydin­voima on erit­täin kan­nat­tavaa, mut­ta se johtuu siitä, että sähköstä on pulaa. Jos ei olisi, ydin­voima tuot­taisi omis­ta­jilleen tap­pi­o­ta. Jos nyt avau­tu­isi mah­dol­lisu­us sijoit­taa Olk­ilu­o­to 4:ään tai Lovi­isa 3:een, markki­nae­htois­es­ti ei taitaisi investoi­jia löy­tyä – ei ainakaan, jos investoin­tien tarkoituk­se­na on saat­taa ener­gia­markki­nat tur­val­liseen tas­apain­oon – eli alen­ta­maan sähkön hinta.

Sama kos­kee kaikkia muitakin sel­l­aisia investoin­te­ja, joiden tarkoi­tus on taa­ta riit­tävä sähkön tuotanto.

Nyky­isil­lä sään­nöil­lä sähkö­markki­nat eivät hakeudu markki­nae­htois­es­ti tur­val­liseen tas­apain­oon ikinä. Investoi­da ei kan­na­ta, ellei näköpi­iris­sä ole pulaa sähköstä. Kuitenkin sähkön pitäisi olla strate­gi­nen hyödyke, jota tuote­taan kaikissa olois­sa tarpeek­si. Niis­sä olois­sa sähkön markki­nahin­ta olisi mata­la ja ydin­voima tappiollista.

Tähän ei ole muu­ta ratkaisua kuin muut­taa markki­na­mallia ja luop­ua ener­gy only ‑mallista. On mak­set­ta­va myös kap­a­siteetin ole­mas­sa olosta.

Muus­sa tapauk­ses­sa sähköpu­la tulee ole­maan jatku­vana riesanamme.

Pörssisähköstä päätuote

Jot­ta markki­nat toimi­si­vat parem­min, pitäisi myös kulu­tuk­sen jous­to­ja lisätä. Paras keino siihen se, että mah­dol­lisim­man moni, mielu­um­min kaik­ki, mak­saisi­vat sähköstä tun­tiko­htaista pörssi­hin­taa. Kos­ka kiin­teää hin­taa mak­sa­vat pahen­ta­vat markki­noiden vaikeuk­sia, olisi perustel­tua, että hei­dän sähkönku­lu­tus­taan verotet­taisi­in vähän mui­ta enem­män ja tämä lisävero käytet­täisi­in markki­noiden tur­vaamiseen, esimerkik­si niihin kap­a­sitet­ti­mak­sui­hin. Nyt kii­in­teähin­ta­sisen sopimuk­sen tehneet joutu­vat mak­samaan yri­tys­ten suo­jauskus­tan­nuk­sista ja niihin liit­tyvistä vakuuk­sista. Kiin­teähin­tainen sähkö ei kan­na­ta kuluttajalle.