Lyhyt katsaus ydinvoiman historiaan Suomessa

Suomen ensim­mäi­nen ydin­reak­tori oli Otaniemeen keskel­lä kort­teliraken­net­ta raken­net­tu tutkimus­reak­tori, Se oli pieni eikä tuot­tanut sähköä.

Neljä ensim­mäistä ydin­voimalaa oli­vat suun­nit­te­lu­talouden tulosta. Val­ti­olli­nen IVO rak­en­si kak­si ydin­voimalaa, kos­ka käs­ket­ti­in ja IVOn ”vihol­liset” kak­si TVO:n voimalaa, jot­ta vapau­tu­isi­vat IVOn kahleista. Siinä oli mukana paljon teol­lisu­usyri­tyk­siä ja muun muas­sa Helsin­gin kaupun­ki. Ainakin Helsingille TVO:n ydin­voimalat oli­vat pitkään taloudelli­nen taak­ka, jon­ka CHP-laitok­sil­la rikas­tunut Helsin­gin ener­gia pystyi kuitenkin kan­ta­maan. Lop­ul­ta myös For­tum tuli osakkaak­si TVO:hon.

Suomes­sa on tor­pat­tu yksi ydin­voimala vuon­na 1992 Tser­nobylin jälki­main­ingeis­sa. Se tapah­tui ener­giapoli­it­tisen selon­teon yhtey­dessä vuon­na 1992 hyväksytyl­lä pon­nel­la. Var­maankin vihreätkin äänes­tivät tämän pon­nen puoles­ta, mut­ta ei 15-henk­i­nen eduskun­taryh­mä sitä kyl­lä yksi saanut läpi. Muis­taak­seni pon­nes­sa aloit­teelli­nen oli Suomen keskus­ta. En ole var­ma, kos­ka en ollut sil­loin eduskunnassa. 

1990-luvun lop­pupuolel­la For­tum pyysi lupaa Lovi­isan ydin­voimaloiden tehon nos­tamiseen, ja tämän vihreät hyväksyivät. Itse puo­lustin tätä puolue­val­tu­uskun­nan kok­ouk­ses­sa sil­lä, että jos ensin aiheutetaan onnet­to­muus­ris­ki ja ydin­jä­teon­gel­ma, olisi hyvä, että saataisi­in edes sähköä.

Vihreät läh­tivät hal­li­tuk­ses­ta, kun Olk­ilu­o­to 3:lle annet­ti­in lupa, mut­ta eivät siis onnis­tuneet estämään sitä. Itse äänestin puheen­jo­hta­jana hal­li­tuk­ses­ta lähtöä vastaan.

Vuon­na 2010 hal­li­tuk­selle tuli kolme ydin­voima­hake­mus­ta, Lovi­isa 3, Olk­ilu­o­to 4 ja EOS-vetoinen Fen­novoima­hanke Simoon tai Pyhäjoelle. Hal­li­tus puol­si näistä Olk­ilu­o­to 3:a ja Fen­novoimaa, mut­ta ei Lovi­isaa, kos­ka Suomeen ei mah­tunut kolmea suur­ta uut­ta ydin­voimalaa. Minä protestoin aikanaan tätä val­in­taa, kos­ka olisi mak­sanut kak­si mil­jard­fia vähem­män rak­en­taa se Lovi­isaan, jos­sa oli infra valmi­ina, mut­ta Suomen keskus­tan mielestä mikään ei ole liian  kallista, kun on kyse alue­poli­ti­ikas­ta. Nyt tiedämme, että tämä val­in­ta oli hirvit­tävä virhe. Ilman sitä For­tum ei olisi läht­enyt seikkaile­maan Venäjälle ja Sak­saan, kun sil­lä olisi ollut käyt­töä rahalleen kotimaassa.

Vihrei­den ydin­voimakan­ta oli lieven­tynyt eikä puolue läht­enyt hal­li­tuk­ses­ta, mitä osa sen kan­nat­ta­jista suuresti paheksui.

Kun EON vetäy­tyi han­kkeesta ilmeis­es­ti taloudel­li­sista syistä (saat­toi mukana olla myös Sak­san sisäpoli­ti­ikkaa, en tiedä) ja tilalle tuli venäläi­nen Rosatom, vihreät ero­si­vat hal­li­tuk­ses­ta, kos­ka tätä emme voineet hyväksyä. Vihreille san­ot­ti­in, että voitte kyl­lä vas­tus­taa ydin­voimaa sinän­sä , mut­ta olkaa ystäväl­lisiä, älkääkä arvostelko Rosato­mia sen toteuttajana.

Olk­ilu­o­to 4:sta ei koskaan raken­net­tu, kos­ka sille ei enää nähty taloudel­lisia edellytyksiä.

Huonos­sa hapes­sa oli taloudel­lis­es­ti myös Fen­novoiman han­ke jo ennen Ukrainan sotaa. For­tum pakotet­ti­in osal­lis­tu­maan siihen vas­toin yhtiön tah­toa. Moni mukaan läht­enyt yrit­ti han­kkeesta eroon, kun se alkoi näyt­tää taloudel­lis­es­ti toiv­ot­toma­l­ta, mut­ta yhtiö­sopimus oli kir­jotet­tu niin, ettei eroon päässyt kuin osakkaan konkurssin kautta.

Vihreät vas­tus­ti­vat pitkään ydin­vo­maa peri­aat­teel­li­sista syistä, mut­ta ovat nyt lieven­täneet kan­taansa huo­mat­tavasti. Huo­mat­takoon, että yhtään ydin­voimalaitos­ta ei ole Suomes­sa jätet­ty rak­en­ta­mat­ta vihrei­den vas­tus­tuk­sen takia. Kak­si ker­taa puolue on kyl­lä läht­enyt hal­li­tuk­ses­ta ydin­voiman takia.

 

23 vastausta artikkeliin “Lyhyt katsaus ydinvoiman historiaan Suomessa”

  1. Jaan his­to­ri­al­liseen kat­sauk­seen omaa muisteluani.

    Vuon­na 2005 istu­in nuore­na teekka­ri­na Otaniemessä ener­giatekni­ikan mas­saluen­nol­la. Eläkeiän kyn­nyk­sel­lä ollut pro­fes­sori kri­ti­soi kärkkäästi juuri käyn­nistynyt­tä OL3-pro­jek­tia: ”tuo hom­ma ei mil­lään voi onnis­tua, valmis­tua ajal­laan ja vielä budjetissa”.

    Syy oli yksinker­tainen — mut­ta ken­ties yllät­tävä. OL1: ja 2:ta 70-luvun lop­ul­la ja 80-luvun alus­sa raken­net­taes­sa prof­fan mukaan Suomes­sa oli ”maail­man­lu­okan ydin­voiman rak­en­tamisosaamista”. Vaan kun Tšer­nobylin myötä pro­jek­tit lop­pui­v­at, ”kyvykkäät kaver­it hakeu­tu­i­v­at mui­hin hom­mi­in”. Vaik­ka 2000-luvun alus­sa mon­et heistä lienivät eläkeiän kyn­nyk­sel­lä, olisi osaamisel­la ken­ties saatu OL3 pystyyn nopeammin.

    Joku voisi pohtia, ettei täl­laisen men­neisyy­den teknolo­giak­si koe­tun osaamis­re­servin pitämi­nen ole järkevää. Tässä tapauk­ses­sa investoin­nil­la olisi ehkä säästet­ty jotain niistä sadoista miljoon­ista, jon­ka myöhästymi­nen TVO:lle maksoi.

    1. Nyt ollaan siis vähän samas­sa tilanteessa kuin 70–80 ‑luku­jen vai­h­teessa. OL3 on saatu tuotan­toon, luvit­ta­mi­nen ja pro­to­tyypin mukanaan tuo­mat ongel­mat ratkaisuineen ovat vielä työelämässä toimivil­la ihmisil­lä tuoreessa muistissa.

      Voidaan kysyä olisiko nyt oikea het­ki mak­saa kap­a­siteetista jol­la luo­taisi­in edel­ly­tyk­set rak­en­taa saman­lainen 1600MW voimala tai kak­si vaikka­pa Loviisaan.

      Mod­u­laariset ydin­voimalat ovat sit­ten seu­raa­van sukupol­ven jut­tu, ja ne ovat alus­sa pro­to­tyyp­pipro­jek­te­ja asi­aanku­u­lu­vien ongelm­i­neen, eivätkä var­masti valmis­tu ajal­laan eivätkä budjetissa.

    2. Kir­joitelti­in­han aiheesta kri­it­tis­es­ti muutenkin. Muis­te­len ainakin, että jo heti han­kkeen alku­vai­heessa ihme­telti­in sitä, että Are­va otti pääu­rakoi­jan roolin vaik­ka aiem­mis­sa voimalaitoshankkeis­sa Ran­skas­sa pääu­rakoi­jana oli yleen­sä joku ran­skalainen raken­nusurakoin­ti­jät­ti ja Are­van vas­tu­ul­la oli toimit­taa vain reak­torisaarek­keen suun­nitel­mat ja lait­teis­tot. Samoin ihme­telti­in sitä, että Are­va aikoi hoitaa suun­nit­telun lennos­ta pro­jek­tin aikana vaik­ka täl­lais­es­ta ei ollut koke­muk­sia. Myös se, että suun­nit­te­lu­työtä ulkois­tet­ti­in Inti­aan yms. herät­ti paljon epäi­lyjä — jot­ka sit­ten osoit­tau­tu­i­v­at oikeak­si, kun raken­nus­pi­ir­rus­tuk­set menivät uusik­si, kun ne eivät vas­tan­neet suo­ma­laisia stan­dard­e­ja ja rak­en­teista puut­tui varautu­mi­nen pakkasi­in jen.

      No, hal­val­la saati­in, mut­ta uskoiko joku TVOs­sa ihan oikeasti, että ran­skalaiset oli­si­vat noil­la pro­jek­tikäytän­nöil­lä ja ‑koke­muk­sel­la saa­neet voimalan valmi­ik­si ajoissa?

  2. Hyvä kat­saus. Yksi kom­ment­ti. Eiköhän ole aika selvää se, että syy e.on:n vetäy­tymiseen ollut nimeno­maan se, että Sak­sas­sa vas­tustet­ti­in siihen aikaan niin voimakkaasti ydinvoimaa.
    Sak­sa on poli­ti­ikallaan tehnyt aivan järkyt­tävästi vahinkoa koko Euroopalle.

  3. Niin, ei Suomes­sa ole Taer­nobylin jäl­keen tehty päätöstä lisäy­d­in­voiman rak­en­tamis­es­ta kuin vihrei­den ollessa hallituksessa.kerran (1993) tehti­in kiel­teinen päätös, mut­ta sil­loin vihreät oli oppositiossa.

  4. Aivan kohdal­laan ole­va syn­op­sis ydin­voiman keskeisi­in tapah­tu­maketjui­hin Suomessa.

    Merkit­tävä huomio kat­sauk­ses­sa on kol­men ydin­voimalan lupa­hake­muk­sen lupa­pros­es­si ja sen lop­putu­los V. 2010. Todel­la todel­la kallis virhep­ääätös monel­la tapaa. 

    For­tum lähti rahoi­neen seikkaile­maan Venäjälle, kun ei saanut lupaa Lovi­isa 3 laitok­selle . Jos olisi saanut, aika suurel­la toden­näköisyy­del­lä laitos olisi nyt käyn­nis­sä, emmekä tarvit­sisi rim­puil­la uhkaa­van sähköpu­lan ja pil­viä hipovien sähkön hin­to­jen kouris­sa. Luul­tavasti ryn­täys tuulivoiman perään olisi myös ollut maltil­lisem­paa. Sil­loin olisi väl­tyt­ty edessä ole­vien tuhan­sien kilo­me­trien uusien voima­l­in­jo­jen rak­en­tamiselta, kun voiman­tuotan­to olisi keskit­tynyt sinne mis­sä on kulu­tuk­senkin. pää­paino. Lovi­isan laitok­selta lähte­vistä lin­jois­sa on jo valmi­ina varaus yli 1000 MWn siir­toka­p­a­siteetin kas­vatuk­selle. Uudet maa­ta halko­vat voima­jo­hdot eivät vält­tämät­tä ole kauneimpia luon­tokat­seluko­htei­ta, vaik­ka niitä raken­netaankin van­ho­jen lin­jo­jen yhtey­teen. Lev­eyt­tä niille ker­tyy sil­loin 100–200 metriä. — Fen­novoiman surulli­nen tari­na ja laito­spaikan val­muste­lutöi­hin hukatut rahat olisi myös väl­tet­ty, jos eduskun­ta (keskus­ta) ei olisi evän­nyt For­tu­min Lovi­isa 3 hakemusta. 

    Ei voi muu­ta sanoa kuin että kalli­ik­si käy kansan­val­taan nojaa­va puolue­poli­it­ti­nen päätök­sen teko. Mut­ta minkäs teet kun parem­paakaan ei ole tarjolla.

    1. For­tum lähti tietääk­seni Venäjälle voimaloi­ta rak­en­ta­maan jo 2005 eikä vas­ta 2010. Tietääk­seni ovat olleet jotenkin kan­nat­tavi­akin, mut­ta nyt ongel­ma päästä niistä eroon muul­la kuin pilkkahinnalla.

    2. Suuri kysymys onkin, mik­si Lovi­isa 3 ei saanut peri­aatelu­paa 2010. Kat­selin tuol­loin asi­aa lähel­lä sisäpi­ir­iä, mut­ta en sen ytimessä. Vuon­na 2008 osal­lis­tu­in TEM:n teet­tämään taus­ta­selvi­tyk­seen ja tehtäväni oli mallintaa ydin­voimalaratkaisu­jen vaiku­tus Suomen sähkön­tuotan­toon. Min­is­ter­iö itse määrit­teli sähkön­tarpeen, ja hei­dän mielestään se oli pikaises­ti nouse­mas­sa reilusti yli 100 TWh/a. Laskel­mat osoit­ti­vat, että kolme uut­ta suur­ta ydin­voimalaa olisi teknis­es­ti pas­seli määrä tuos­sa tilanteessa, mut­ta ymmärsin, että kak­si oli poli­it­ti­nen mak­si­mi. Kolmes­ta hak­i­jas­ta piti yksi pudot­taa pois. Selvitin, että kaukoläm­mön tuot­ta­mi­nen Lovi­isas­ta ei olisi yhteiskun­nan kokon­aise­dun mukaista, mm sik­si, että se kor­vaisi paikallista (Helsin­ki, Espoo, Van­taa ja Ker­a­va) CHP tuotan­toa , mis­tä saadaan sähköä, mut­ta Lovi­isan ydinkaukoläm­pö vähen­täisi sähkön tuotan­toa, ja juuri sähkön takia niitä ydin­voimaloi­ta pikaises­ti tarvit­taisi­in. Lisäk­si paikalli­nen kaukoläm­mön saatavu­us pitäisi varmis­taa paikallisel­la varaka­p­a­siteetil­la. Ymmärsin, että poli­it­tista ratkaisua ei tehty kaukoläm­mön argu­mentein vaan jotenkin muuten, mitä ei ole vieläkään julkises­ti pal­jastet­tu. Tosin Fen­novoimakin varau­tui kaukoläm­pöko­rtin käyt­töön ja sijoit­ti ensim­mäisen ehdo­tuk­sen­sa Lovi­isan läheisyy­teen. Kun kaukoläm­pöön ei päädyt­ty, sijoi­tu­s­paik­ka muut­tuikin Pyhäjoelle.

      Sit­ten tulikin lama, ja Suomen sähkönku­lu­tus aset­tui vuosikymmenek­si reilu­un 80 TWh/a. Tässä yksi mah­dolli­nen syy ydin­voima­hankkei­den kom­pastelu­un myöhem­min. Kak­si peri­aatelu­paa kuitenkin ajet­ti­in epäti­etoises­sa tule­vaisu­usti­lanteessa läpi. Teimme muuten TEM:n kahvipy­dässä ennus­teen Suomen tuulivoimatuotan­nos­ta. Yhteis­es­ti ole­timme, että se ei tule koskaan ylit­tämään 6 TWh/a, kos­ka suurem­mas­ta määrästä olisi enem­män hait­taa kuin hyö­tyä. Ei meitä voi ennus­ta­jan­lahjoista kehua!

    3. “For­tum lähti rahoi­neen seikkaile­maan Venäjälle, kun ei saanut lupaa Lovi­isa 3 laitokselle .”
      Lovi­isa 3 olisi ehkä tilat­tu Venäjältä joka tapauk­ses­sa, kun For­tu­min suh­teet sinne on van­has­taan läheiset. Fen­novoiman alku­peräi­nen rahoit­ta­ja E.on oli (ja on) saman­lainen “Venäjä-seikkail­i­ja.”
      Euroop­palaisel­la ener­gia-alal­la on aika vaikea vält­tää Venäjä-kytköksiä.

  5. Eikös OL4 kaatunut siihen, ettei OL3:sta näyt­tänyt tule­van valmista eikä TVO:n (omis­ta­jien) har­ti­at olisi riit­täneet kah­den kah­den samanaikaisen raken­nus­pro­jek­tin rasitusten kan­tamiseen? Jälkikä­teen tarkastel­tuna ehkä ihan fik­su päätös, kos­ka OL3 on vas­ta nyt käyn­nistymässä — ja jos rin­nal­la olisi pitänyt rahoit­taa vielä toisen laitok­sen rak­en­tamista (jota ei taa­tusti olisi saanut samata­soiseen pilkkahin­taan), niin aika mon­taa TVO:n osakas­ta olisi var­maakin alka­nut meno hirvittämään.

    Han­hikiv­en Rosatom-seikkailu yhdessä Nord­streamien kanssa ovat kyl­lä oiva esimerk­ki maamme poli­it­tisen eli­itin vankas­ta jälk­isuomet­tuneisu­ud­es­ta ja puna­mul­lan haikailus­ta “van­ho­jen hyvien aiko­jen” perään. Tietysti syyl­lisiä tai vähin­täänkin hyödyl­lisiä idioot­te­ja löy­tyi muual­takin, mut­ta kepu­loiset ja demar­it tässä eniten pain­oi­vat päälle.

  6. Suomes­sa viidet­tä ydin­voimalaa olti­in rak­en­ta­mas­sa mil­loin Helsin­gin Seudun Läm­pövoima oy:n toimes­ta 1970–1980 ‑luvuil­la (YLE), mil­loin Olk­ilu­odon voimalan jat­keek­si 1980-luvun puo­livälis­sä, 1992 ja sit­ten 2002.

    Vielä 1992 olisi Ruot­sista löy­tynyt ydin­voimalaitosten rak­en­tamisen kokenut osaa­jata­ho, joka oli rak­en­tanut voimaloi­ta sar­jana. 2002 ei enää ruot­salaista ollut tar­jol­la. Parinkymme­nen vuo­den tauko Län­si-Euroopan ydin­voimarak­en­tamises­sa hävit­ti rak­en­tamis­pro­jek­tei­hin tarvit­ta­van osaamisen ja organ­isaa­tioin­fra­struk­tu­urin, mikä näkynyt muun muas­sa Are­van ongelmis­sa OL3:n kanssa. Tämä on suures­sa määrin kan­sain­välis­ten ja kansal­lis­ten ympäristöjär­jestö­jen kam­pan­join­nin tulosta. Joka sukupolves­ta pitäisi löy­tyä alaa opiskel­e­vat insinöörit, jot­ka työsken­telisivät jatku­mona oppi­en kokeneemmilta.

    Van­hat suun­nitel­mat eivät edes ole sel­l­aise­naan kopi­oitavis­sa. Valmis­tustekni­ik­ka on muut­tunut ja voimaloiden ohjaustekni­ik­ka muut­tunut dig­i­taalisek­si. Lisäk­si tul­lut lisää tur­val­lisu­us­vaa­timuk­sia, jot­ka ovat kyl­lä hyvä asia. Tsunamis­sa hajo­si­vat van­him­mat kohdalle osuneet reak­torit, eivät uudemmat.

    2010 ydin­voimalu­pa­päätös tulee ole­maan koulukir­jaes­imerk­ki siitä, ettei poli­itikko­jen pidä yrit­tää vali­ta voit­ta­jia. Samoin huonos­ta esimerk­istä käy ydin­voimala­ki, jon­ka mukai­sis­sa luvis­sa ei sijain­tipaikkaa tai reak­tori­toimit­ta­jaa voin­ut pro­jek­tin kesken vai­h­taa. Fen­novoimakin olisi muuten voin­ut sulau­tua OL4:een tai For­tu­min kanssa Lovi­isa 3:eksi.

    Sivuhuomiona: tun­tuu toki hienol­ta toivoa Sak­san nyky­isille reak­tor­eille lisää käyt­töaikaa, mut­ta se ei ole niin help­poa kuin luulisi. Henkilöstöä on epäilemät­tä jo läht­enyt pysyvämpi­in työ­paikkoi­hin, kun­nos­s­api­to­huol­lot jätet­ty min­imi­in eikä polt­toainet­takaan liene han­kit­tu ylimääräistä. Näistä toden­näköis­es­ti 10 vuo­den saat­to­hoito­huolto lie­nee vaikein jälkikä­teen kor­jat­ta­va. Jos ja kun niitä käytetään nyt yli­a­jal­la, toivoak­seni Sak­san ydin­valvon­tavi­ra­nomaiset ja tur­val­lisu­ud­es­ta vas­taa­vat työn­tek­i­jät ovat tehtävien­sä tasalla.

  7. Kokoomus kan­nat­ti 2010 Fen­novoimaa, kos­ka se oli yksi­tyi­nen (tai “yksi­tyi­nen”) ja siinä oli iso ulko­mainen rahoit­ta­ja. Sak­salaiset tuo­vat rahaa Suomeen ydin­voimalan raken­nus­ta varten! Sehän on ihan täy­delli­nen kuvio meille. No sit­ten tuli Fukushi­ma ja atom­eista sak­san kieleen uusi kirosana. E.on pyörit­ti sak­salaisia ydin­voimaloi­ta, jot­ka hal­li­tus päät­ti sulkea 11 vuo­den sisäl­lä. Mah­do­ton­ta että fir­ma olisi osal­lis­tunut johonkin suo­ma­laiseen ydin­voima­hankkeeseen enää.

    Ilman ulko­maista rahoi­tus­ta Fen­novoiman voimalaa ei ollut mah­dol­lista toteut­taa, ja Fukushi­man jäl­keen ain­oa ulko­mainen rahoit­ta­ja oli Venäjä. Rosato­mia ei valit­tu laitostoimit­ta­jak­si sen vuok­si että pöy­dän alta livautet­ti­in nip­pu ruplia, vaan Toshiban tai Are­van laitok­si­in ei enää yksinker­tais­es­ti ollut rahaa.

    Lovi­isa 3:ssa yksi poten­ti­aal­i­sista (ja ken­ties toden­näköisin) laitostoimit­ta­ja oli muuten Atom­stroiek­sport, eli Rosatom, sama laitos­malli kuin Hanhikivessä.

  8. Mitenkä Suomeen tuotet­tais tarvit­ta­va sähkö huonoinakin aikoina? Ovatkos ydin­voima ja vesivoima ain­oat vai­h­toe­hdot vai uno­hdinko jotain? Mis­tä johtuu vakaa usko vakaa usko että tuulivoima ratkaisee ongel­mat. Pitäiskö Suomen väk­iluku pitää sel­l­aise­na, että nuo kak­si riit­tävät? Mitenkä nuo Are­vat ja muut pystyvät myymään asi­akkailleen prototyyppejä.

  9. On vähän yksinker­tais­tavaa typ­istää poli­it­ti­nen vaikut­ta­mi­nen pelkki­in äänestyk­si­in eduskun­nas­sa. Ydin­voiman äänekkääl­lä vas­tus­tamisel­la ja kan­nat­tamisen syyl­listämisel­lä on ollut vaiku­tuk­sen­sa myös mui­hin puolueisi­in, äänestäjäkun­taan, ja niihin päätök­si­in joi­ta lop­ul­ta on tehty (kuten ylikokoinen OL3). Vaik­ka syyl­listä ei etsit­täisi, on ihan perustel­tua arvioi­da Vihrei­den his­to­ri­al­lista kykyä pää­tyä oikeisi­in kan­toi­hin ydin­voimakysymyk­sen kannalta.

    1. Tikul­la silmään!

      Vihreil­lä on ihan riit­tävästi virheel­listä poli­ti­ikkaa tänäänkin.

  10. Kol­man­nelta sivul­ta (s. 4201) alka­en tuolta

    https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Poytakirja/Documents/ptk_140+1992.pdf

    löy­tyy Eduskun­nan täy­sis­tun­non käsit­te­ly vuo­den 1992 ener­giapoli­it­tis­es­ta selon­teosta. Ensim­mäisen kau­den kansane­dus­ta­jien Mat­ti Van­hasen (kesk) ja Eila Rim­min (vas) ydin­voiman vas­tainen pon­si meni läpi.

    Vihrei­den Eero Palo­hei­mon ja Hei­di Hau­ta­lan pon­si ei men­nyt läpi. Siinä ehdotet­ti­in Vuo­tok­sen rak­en­tamis­es­ta luop­umista, ener­gian­säästöä 2 %/vuosi, maakaa­su­verkon laa­jen­tamista, bio­mas­san ja maaläm­mön ener­giakäytön lisäämistä sekä panos­tus­ta uusien aurinkopo­h­jais­ten ener­gia­muo­to­jen kehit­tämiseen. Maakaa­sua ja bio­mas­saa luku­unot­ta­mat­ta oli­si­vat edelleen kan­natet­tavia yhdessä ydin­voiman kanssa.

  11. For­tum lähti Venäjän seikkailuille vuon­na 2008 jo ennen ydin­voiman peri­aatepäätök­siä, jot­ka tehti­in vas­ta vuon­na 2010. Jos For­tum olisi saanut luvan rak­en­taa Lovi­isa 3:n, laitos olisi joudut­tu osta­maan myös kokon­ais­toim­i­tuk­se­na Areval­ta. Oma suun­nit­telu­vä­ki potkit­ti­in pois jo vuon­na 2001. Voimalan hin­ta olisi ollut kaksinker­tainen Olk­ilu­o­to 3:een verrattuna. 

    Ain­oa halvem­pi voimala olisi saatu Ros­tatomil­ta ja laitos olisi ollut edulli­nen, jos se olisi raken­net­tu IVO:n suun­nit­tele­man Tian­wan ydin­voimalan piirus­tuk­sil­la. Nyt Kiinas­sa on käytössä neljä IVOn suun­nitelmi­in perus­tu­vaa voimalaa Tian­wan 1, 2, 3 ja 4. Piirus­tuk­set tehti­in alun perin Lovi­isa 3 varten vuosi­na 1976–1984. Tuskin For­tum olisi kuitenkaan sel­l­aista ostanut, kos­ka oli saanut Rosatomil­ta jo alus­ta­van tar­jouk­sen AES-2006 laitok­ses­ta, Sen suun­nit­telu oli täysin pielessä, mut­ta For­tu­min johto ei sitä edes tiennyt.

    Jo vuon­na 2008 tiedet­ti­in, että tuulivoiman avul­la tuote­taan halvem­paa sähköä kuin ydin­voimal­la. Vuon­na 2014 tästä tehti­in LUT:ssa selvi­tys, joka herät­ti melkois­es­ti huomio­ta. Tänään uuden ydin­voimalan tuot­ta­ma sähkö mak­saisi jo noin 80 €/MWh, joka olisi kaksinker­tainen tuulivoimasähköön (40 €/MWh) verrattuna. 

    Tuulivoimaa raken­netaan nyt niin paljon, että Suomes­ta tulee sähkön vien­ti­maa jo vuon­na 2025. Ei tääl­lä ydin­voimaa kan­na­ta enää rak­en­taa. Sen sijaan raken­netaan tuulivoimaa ja sen bal­an­soin­ti­in tarvit­tavaa säätövoimaa. Sitä saa edullis­es­ti esimerkik­si Wärtsilältä.

    1. Mitä säätövoimaa ja kuin­ka paljon saadaan edullis­es­ti Wärtsilältä?

    2. “Tuulivoimaa raken­netaan nyt niin paljon, että Suomes­ta tulee sähkön vien­ti­maa jo vuon­na 2025.”

      Suo­mi vie sil­loin kun sähkö on hal­paa ja tuo sil­loin kun se on kallista

  12. Eikö Pyhäjo­ki-päätök­sen yhtey­dessä hehkutet­tu myös sitä, että Pohjois-Suomes­sa on paljon ener­giain­ten­si­ivistä teol­lisu­ut­ta (paperite­htai­ta, Out­okum­mun Tornion tehdas, Rautaruukki/SSAB Raa­he Hybrit-han­kkei­neen), jol­loin ei tarvitse kul­jetel­la sähköä niin paljon edestakaisin?

  13. Vihreät tun­tuu vil­jelevän mantraa, jos­sa väitetään että yhtäkään ydin­voimalaa ei suomes­sa ole hei­dän takia jätet­ty rak­en­ta­mat­ta. Toisaal­ta samaan aikaan voidaan tode­ta, että kol­men uuden voimalan tarve oli tun­nis­tet­tu, mut­ta poli­it­tis­es­ti ei uskallet­tu antaa kolmea lupaa. Eli siinä mielessä kyl­lä vihrei­den änkyröin­tipolit­ti­ik­ka kan­toi “hedelmää” ja onnis­tui välil­lis­es­ti torp­paa­maan kol­man­nen voimalan. Ker­ras­saan harmil­lista kuin­ka paljon vahinkoa moi­ses­ta on ollut niin vihreälle siir­tymälle kuin kansantaloudellekkin.

    1. Kak­si ydin­voimalaa on jäänyt peri­aatelu­vas­ta huoli­mat­ta rak­en­ta­mat­ta, kos­ka ei löy­tynyt halukkai­ta uhraa­maan siihen miljardeja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.