Sähkömarkkinoilla on alettava maksaa myös kapasiteetista

Ennen tätä kir­joitu­ta kan­nat­taa lukea edelli­nen postaus, lyhyt kat­saus ydin­voiman his­to­ri­aan Suomessa

Sähkön hin­ta määräy­tyy pörssis­sä siten, että sähkön tuot­ta­jat ker­to­vat mitä hei­dän on niiden on vähin­tään sähköstä saata­va jot­ta suos­tu­vat sitä myymään ja osta­jat, minkä hin­nan ne korkein­taan suos­tu­vat maksamaan.

Jokaisen sähkön tuot­ta­jan kan­nat­taa ilmoit­taa hin­naksi omat muut­tuvat kus­tan­nuk­sen­sa. Jos muut­tuvat kus­tan­nuk­set saadaan kate­tuk­si, voimala kan­nat­taa pitää käytössä mielu­um­min kuin sulkea. Ydin- ja tuulivoima ja sään­telemätön vesivoima ilmoit­ta­vat rajahin­naksi pyöreä nol­lan, ellei jopa alle sen, kos­ka voimalaa ei kan­na­ta sulkea, vaik­ka sähköstä ei mak­set­taisi mitään. Tak­tikoin­ti­in ei ole mitään syytä, ellei arvioi omaa­vansa sel­l­aista markki­navoimaa, että pystyy manip­u­loimaan markki­nahin­taa, mut­ta sehän olisi peräti tuhmaa.

Tätä mallia kut­su­taan ener­gy only ‑mallik­si ero­tuk­se­na sel­l­ai­sista malöleista, jois­sa mak­se­taan myös kap­a­siteetin ole­mas­saolosta tai mak­se­taan syöt­tö­tar­if­fe­ja, kuten Suomes­sa ennen tuulivoimalle ja Bri­tan­ni­as­sa ydinvoimalle.

Julk­isu­udessa on san­ot­tu, että hin­ta aset­tuu kalleim­man voimalan mar­gin­aal­i­hin­nan tasolle. Edes tämä ei ole ylära­ja, sil­lä senkin jäl­keen, kun ei ole enää mitään käyn­nis­tet­tävää tuotan­toa, hin­ta voi jatkaa nousuaan. Tas­apain­oa etsitään sil­loin siitä, että joku luop­uu kulu­tuk­ses­ta, yleen­sä jokin teollisuuslaitos.

Tämä malli on loogi­nen ja se antaa pörssisähköä käyt­tävälle kulut­ta­jalle oikean insen­ti­ivin, sil­lä jokainen kulut­ta­ja pitää käyn­nis­sä sitä viimeistä voimalaitos­ta. Se on kuitenkin johtanut kohtu­ut­tomi­in hin­toi­hin ja val­tavi­in voittoihin.

Sähkön markki­nahin­ta reagoi nykyti­lanteessa erit­täin voimakkaasti kysyn­nän ja tar­jon­nan epä­tas­apain­oon. Tämä johtuu siitä, että sekä kysyn­tä että tar­jon­ta ovat suh­teel­lisen jous­ta­mat­to­mia, joten epä­tas­apain­oti­lanteessa tarvi­taan suuri hin­nan muu­tos markki­noiden tasapainottamiseen.

Nyt sähkö on kallista, mut­ta taval­lisi­na aikoina ener­gy only ‑malli johtaa niin hal­paan sähkön hin­taan, ettei ydin­voimaloi­ta toteudu markki­nae­htois­es­ti. TVO luopui Olk­ilu­o­to 4:n rak­en­tamis­es­ta. Fen­novoimaan joudut­ti­in pakot­ta­maan For­tum osakkaak­si. Moni osakkaak­si sitoutunut halusi siitä pois havait­tuaan, että investoin­ti on huo­mat­tavasti tappiollinen.

Nyky­is­ten sään­tö­jen puit­teis­sa ydin­voima ei toteudu markki­nae­htois­es­ti, ellei näköpi­iris­sä ole pulaa sähköstä vielä senkin jäl­keen, kun voimala on rakennettu.

Ydin­voimal­la tuotet­tu sähkö on kallista. Olk­ilu­o­to 3:n Mankalahin­ta on noin viisi sent­tiä kWh, mikä on vähän nyky­hin­toi­hin ver­rat­tuna, mut­ta ylit­ti vielä pari vuot­ta sit­ten selvästi markki­nahin­nan. Tuulivoiman tuotan­tokus­tan­nus on noin 3 snt/kWh, mut­ta sen teho vai­htelee tuulen mukana. Ydin­voimal­la on päin­vas­tainen ongel­ma. Sen tehoa ei pystytä säätämään käytän­nössä lainkaan, joten se ei pysty vas­taa­maan kysyn­nän vaihteluun.

Helen oy:n omis­tus Olk­ilu­o­to 3:ssa näyt­ti vielä pari vuot­ta sit­ten taloudel­lis­es­ti raskaal­ta. 1980-luvul­la valmis­tuneet Olk­ilu­o­to 1 ja 2 tuot­ti­vat merkit­tävästi voit­toa, kun inflaa­tio oli syönyt han­k­in­takus­tan­nuk­sia ja lainat oli mak­set­tu, mut­ta oli­vat nekin olleet 1980-luvul­la merkit­tävä taloudelli­nen taakka.

Juuri nyt ydin­voima on erit­täin kan­nat­tavaa, mut­ta se johtuu siitä, että sähköstä on pulaa. Jos ei olisi, ydin­voima tuot­taisi omis­ta­jilleen tap­pi­o­ta. Jos nyt avau­tu­isi mah­dol­lisu­us sijoit­taa Olk­ilu­o­to 4:ään tai Lovi­isa 3:een, markki­nae­htois­es­ti ei taitaisi investoi­jia löy­tyä – ei ainakaan, jos investoin­tien tarkoituk­se­na on saat­taa ener­gia­markki­nat tur­val­liseen tas­apain­oon – eli alen­ta­maan sähkön hinta.

Sama kos­kee kaikkia muitakin sel­l­aisia investoin­te­ja, joiden tarkoi­tus on taa­ta riit­tävä sähkön tuotanto.

Nyky­isil­lä sään­nöil­lä sähkö­markki­nat eivät hakeudu markki­nae­htois­es­ti tur­val­liseen tas­apain­oon ikinä. Investoi­da ei kan­na­ta, ellei näköpi­iris­sä ole pulaa sähköstä. Kuitenkin sähkön pitäisi olla strate­gi­nen hyödyke, jota tuote­taan kaikissa olois­sa tarpeek­si. Niis­sä olois­sa sähkön markki­nahin­ta olisi mata­la ja ydin­voima tappiollista.

Tähän ei ole muu­ta ratkaisua kuin muut­taa markki­na­mallia ja luop­ua ener­gy only ‑mallista. On mak­set­ta­va myös kap­a­siteetin ole­mas­sa olosta.

Muus­sa tapauk­ses­sa sähköpu­la tulee ole­maan jatku­vana riesanamme.

Pörssisähköstä päätuote

Jot­ta markki­nat toimi­si­vat parem­min, pitäisi myös kulu­tuk­sen jous­to­ja lisätä. Paras keino siihen se, että mah­dol­lisim­man moni, mielu­um­min kaik­ki, mak­saisi­vat sähköstä tun­tiko­htaista pörssi­hin­taa. Kos­ka kiin­teää hin­taa mak­sa­vat pahen­ta­vat markki­noiden vaikeuk­sia, olisi perustel­tua, että hei­dän sähkönku­lu­tus­taan verotet­taisi­in vähän mui­ta enem­män ja tämä lisävero käytet­täisi­in markki­noiden tur­vaamiseen, esimerkik­si niihin kap­a­sitet­ti­mak­sui­hin. Nyt kii­in­teähin­ta­sisen sopimuk­sen tehneet joutu­vat mak­samaan yri­tys­ten suo­jauskus­tan­nuk­sista ja niihin liit­tyvistä vakuuk­sista. Kiin­teähin­tainen sähkö ei kan­na­ta kuluttajalle.

 

38 vastausta artikkeliin “Sähkömarkkinoilla on alettava maksaa myös kapasiteetista”

  1. Ei kiin­teähin­taista sähköä tarvitse verot­taa yhtään muu­ta sähköä enem­pää, pitää vaan säädel­lä sitä samal­la taval­la kuin muitakin finanssi- ja vaku­u­tus­tuot­tei­ta, jot­ta markki­noille ei tule vajail­la takauk­sil­la toimivia yri­tyk­siä kuori­maan ker­maa ja epä­vakaut­ta­maan markkinaa.

    Vuo­den 2008 finanssikri­isi toi pankeille entistä tiukem­mat vakavaraisu­us­vaa­timuk­set. Nykyisen sähkökri­isin tulisi tuo­da sähköy­htiöille vas­taa­vat vaatimukset.

  2. Eikö kuitenkin ole niin, että ydin­voimalan tehoa on help­poa säätää, siitä vain las­kee säätösauvo­ja reak­tio­ta hidas­ta­maan. Kos­ka tuotan­tokus­tan­nuk­set eivät kuitenkaan juuri riipu tuote­tus­ta tehos­ta (ydin­polt­toaineen kulu­tuk­sen osu­us kus­tan­nuk­sista on pieni), niin olisi jär­jetön­tä ajaa laitos­ta muuten kuin täy­del­lä teholla.

      1. Primääripi­irin paine ei vai­htele reak­torin tehonmuutoksissa

      2. Ran­skas­sa myös ydin­voimalat vai­h­ta­vat tehoa tarpeen mukaan.

  3. Sähkönkäyt­täjänä ostaisin mielel­lään kap­a­siteet­tisähköä ensin 500Wh/h, ja ylimenevän tarpeen pörssisähkönä. Jos tämä olisi tavanomainen sopimus­malli, eikö se ratkai­sisi kapasiteettiongelman?

    1. No tuol­la­han nimeno­maan tode­taan että ydin­voimalan tehon säätö on hyvin työlästä ver­rat­tuna eri­tyis­es­ti vesivoimalaan, sik­si niitä aje­taan täy­del­lä tehol­la aina kun pystytään.

      1. Ymmärtääk­seni tehon säästämi­nen van­hen­taa voimalaitos­ta, joten kan­nat­taa mak­saa sakkoa sähkön tuot­tamis­es­ta mielu­um­min kuin ajaa voimalaa alas.

      2. Are­va EPR voi muut­taa sähköte­hoaan välil­lä 990 MW — 1650 MW, muu­tosnopeudel­la 82.5 MW minuutissa. 

        Tuom­moi­ses­ta nykyti­lanteesa täysin turhas­ta omi­naisu­us­des­ta on siis var­maankin Olk­ilu­o­to kol­moses­sakin maksettu.

        Tuon säätämisen tarkoi­tushan on arvokkaan polt­toaineen säästämi­nen, ja tosi kalli­in paineas­t­ian säästämi­nen neutronisäteilyltä.

        Wikipedi­as­ta tuo ensim­mäisen kap­peleen tieto löytyy.
        https://en.wikipedia.org/wiki/Economics_of_nuclear_power_plants#Fuel

  4. Osmo puhuu nyt asiaa.
    Minus­ta nimeno­maan tuulivoimay­htiöt pitäisi velvoit­taa rak­en­ta­maan kap­a­siteet­tia. Helen taitaa olla niitä har­vo­ja yhtiöitä, jot­ka voivat myy­dä sähköä vakiote­hol­la. Useim­mat tuulivoimay­htiöt myyvät tehoa vain kun tuule. Jotkut sanovat tätä tuulisähköä sat­tumasähkök­si. Sitähän se on.

    1. Eikö tämä ongel­ma nyt koske nimeno­maan kan­nat­tam­a­ton­ta ydinsähköä?

  5. Hesarin pilapi­irtäjä Kari pohdiske­li joskus 1980-luvun lop­ul­la Suomen kil­pailue­tu­ja. Piir­rokses­sa henkilö valit­ti, miten Suomes­sa kaik­ki on kallista, mut­ta onnek­si edes sähkö on halpaa. 

    Kun sähkö on nykyään kallista, niin mitä kil­pailue­tu­ja meille jää? Olemme kaukana markki­noista. Kun Kaipolan paperite­hdas sul­jet­ti­in, muis­taak­seni luot­ta­mus­mies tote­si, kuin­ka Sak­san tehtaan asi­akkaat sijait­se­vat 200 km:n etäisyy­del­lä tehtaas­ta. Kaipo­las­ta on päästy vas­ta Rau­man sata­maan, kun­non kul­jet­tu 200 km. 

    Maanti­eteelle emme voi mitään, opet­ti jo Paasikivi aikoinaan. Mil­lä pär­jäämme, jos ener­gia, työvoima ja raa­ka-aineet ovat kalli­impia kuin muualla?

    1. Pitäisi tehdä muu­ta kuin pelkkää bulkki­tavaraa. Ruot­si on onnis­tunut paremin kun heil­lä on volvot, elec­trolux­it ja ikeat. Meil­lä oli nokia mut­ta se hävit­ti­in, ja marimekos­ta ei tai­da hirveän paljon apua olla. Suo­mi on ajau­tu­mas­sa met­sä­te­ol­lisu­u­den vangiksi.

      1. Tosin met­sän­hyö­dyn­tämi­nenkin ollaan pikavauh­tia käytän­nössä kieltämässä. Han­ke kul­kee nimel­lä “ennal­lis­t­a­mi­nen”. Kun muu Euroop­pa on käytän­nössä tuhon­nut met­sän­sä, niin Suo­mi velvoitetaan…korjaan suo­ras­taan par­tiopoika­maisel­la innokku­udel­la itse ilmoit­tau­tuu pilaa­maan omat hyv­in­hoide­tut met­sän­sä takaisin suo­maak­si (joka ei kiin­nos­ta ketään eikä oikeas­t­aan pysäytä luon­toka­toakaan missään).

        Ruot­si — joka on pitkälti saman­lainen maa met­sän suh­teen kuin omamme ja jos­sa myös met­sä­te­ol­lisu­us on merkit­tävä kansan­taloudel­lis­es­ti, otti varau­man heti EU:n ennal­lis­tamishöpinöi­hin. Mut­ta Ruot­si onkin oikeasti paljon parem­min johdet­tu ja hoidet­tu maa kuin omamme. Mei­dän hallintomme on Euroopan laa­jin­ta per capi­ta ja lähin­nä keskit­tyy ole­maan hoita­mat­ta hom­mi­aan. Sil­lä on pitkät per­in­teet. Ei ole sat­tumaa, että Ruotsin puhe­lin­nu­mero on +46 alkuinen ja Suomel­la se on Itä-Euroop­pa numerosar­jas­ta tem­pais­tu +358. Itä-blokki­in kuu­luneel­la Puo­lal­la on se maanu­mero (+48) joka meil­lä olisi kuu­lunut olla — ellei asi­as­ta vas­tan­nut virkamiehemme olisi ollut niin tuhan­nen päis­sään koko sen kon­fer­enssin ajan kun asi­as­ta päätet­ti­in. Län­si-rys­siähän me ollaan ja se näkyy kaikesta.

        Ei tässä sinän­sä muu­ta, mut­ta nyt Suomes­ta lop­puu met­sä­talouskin eli viimeinen syömäham­mas. Kan­nat­taa alkaa oikeasti pohti­maan ulko­maille muut­toa, kos­ka tääl­lä alkaa tois­tu­maan 1960-luvun alun hätävuodet. Maa ei kykene kaikkia elättämään.

  6. Soin­in­vaara kirjoitti:

    “Jokaisen sähkön tuot­ta­jan kan­nat­taa ilmoit­taa hin­naksi omat muut­tuvat kus­tan­nuk­sen­sa. Jos muut­tuvat kus­tan­nuk­set saadaan kate­tuk­si, voimala kan­nat­taa pitää käytössä mielu­um­min kuin sulkea.”

    Noin voisi olla, jos markki­nat oli­si­vat hajau­tuneet. Mut­ta isoimpi­en toim­i­joiden ei kan­na­ta toimia noin. Niiden kokon­ais­tuot­to voi olla parem­pi, jos eivät hin­noit­tele noin, vaan päästävät hin­nan pomp­paa­mana reilusti ylem­mäs ainakin välillä. 

    Mitä pörssisähköön tulee, niin olisi ISO ONGELMA teho­tas­apain­on kannal­ta, jos kaikil­la olisi täl­lä het­kel­lä pörssisähkö ja jos he ennakoimat­tomasti heilut­telisi­vat hin­to­jen mukana kulu­tus­taan. Nykyi­nen sähkö­markki­na perus­tuu siihen, että hin­nat päätetään edel­lisenä päivänä kulu­tusen­nustei­den mukaan seu­raavak­si vuorokaudek­si. Jos kulu­tuk­set heilahtelisi­vat vaik­ka 20 % sen jäl­keen hin­to­jen joh­dos­ta, kuitenkin niin ettei sähkö­markki­na oikein tietäisi mitä kulu­tuk­sek­si odot­taa, koko edel­lispäivän huu­tokaup­pa muut­tuisi ongel­mallisek­si, kos­ka sen poh­jana ole­vat kysyn­täen­nus­teet heit­telisivät hiin huo­mat­tavasti toteu­tu­vista tuotantotarpeista.

    1. Kyl­lä kulut­ta­jien käyt­täy­tymi­nen osa­taan mallintaa ja siten ennus­taa myös pörssisähkön olois­sa. Tilas­totiede pystyy ihmeisiin.

      1. Nämä teo­ri­at ovat niin kaukana reaal­i­maail­mas­ta. Helenin hin­noit­telu ruoskii kulut­ta­jia pörssisähköön ja pistää pien­talo­jen läm­mit­täjät sub­ven­toi omaan mui­ta läm­mi­tys­muo­to­ja ja asi­akkuuk­sia. Kukaan ei tuh­laa sähköä eikä halua mak­saa turhas­ta. Tekopy­hää hori­naa. Nyt halu­taan näivet­tää kaik­ki järkevä toim­inta, ja ohja­ta helsinkiläiset tui­jot­ta­maan sähkön hin­taa. Ja mak­si­moi­da Helenin tulos. Ei sivistys­val­tion toim­intaa. En muista täl­laista edes 70 luvun Helsingistä.

  7. Heti kun ener­gy only peri­aate otet­ti­in käyt­töön Pohjo­is­mais­sa, oli pelät­tävis­sä, että sähkö­markki­na pelkästään markki­navoimien ohjaa­mana vinoutuu, ken­ties pysyvästikin. Vinou­tu­mia onkin nähty, aluk­si sähkön hin­ta nousi huikeasti, ja siitä Helenkin kääri hienot voitot. Sit­ten päästökau­pan kayn­nistämi­nen toi koro­tus­ta sähkön hin­tata­soon, ja puhe ansait­se­mat­tomien wind­fall voit­to­jen verot­tamis­es­ta käyn­nistyi. Välil­lä sähkö oli liiankin hal­paa, varsinkin tuot­ta­jien näkökul­mas­ta. Nyt, kun ener­giakatas­trofi pain­oi päälle, sähkön hin­ta nousi ihan fun­da­men­taal­i­sis­takin syistä sietämät­tömän korkealle. Sähkökau­pan osa­puolista niille, jot­ka hyö­tyvät tilanteesta, tar­jou­tui tilaisu­us kerätä aiem­pia tap­pi­oi­ta pois. Hyö­tyjiä voivat olla myös mankalasähköä paljon käyt­tävät yri­tyk­set, kun nyt saa­vat omakus­tan­nush­in­taista sähköään paljon halvem­mal­la kuin kilpailijansa. 

    Ideaal­isil­la täy­del­lisil­lä markki­noil­la ener­gy only olisi eri­no­mainen käytän­tö, siinä tuot­ta­jat saisi­vat sekä kiin­teät että muut­tuvat kus­tan­nuk­sen­sa peit­et­tyä ja sähkö olisi juuri oikean hin­taista sekä tuot­ta­jille että kulut­ta­jille, molem­pi­en yli­jäämä mak­si­moi­tu­isi. Valitet­tavasti ide­aliym­päristöä ei ole olemassakaan.

    Pelät­tävis­sä on, että vinou­tu­ma jää pysyväk­si, kun tuot­ta­jil­la on liikaa markki­navoimaa ja he pitävät ase­mas­taan kiin­ni. Se on mah­dol­lista liian ohuil­la tuot­ta­ja­markki­noil­la, jos­sa uudet toim­i­jat eivät pääse helpol­la mukaan (pait­si pienet tuulimyl­lyt, joiden pikavoitot kiin­nos­ta­vat sijoit­ta­jia — mut­ta vinout­ta­vat tuotan­toraken­net­ta entis­es­tään). Per­im­mäi­nen syy tuotannnon pysyvään ali­jäämäisyy­teen on siinä, että enää ei ole hyvää ja hal­paa sähkön­tuotan­tomenetelmää (lue: juuri nyt on vain huono­ja ja kalli­ita vai­h­toe­hto­ja). Ener­gy only peri­aate perus­tui siihen, että tuotan­tovi­nou­tu­ma aina kor­jaan­tuu välit­tömästi, kos­ka eri tekni­ikoi­ta on run­saasti tar­jol­la, ja markki­na löytää viiveet­tä niiden joiúkos­ta parhaan tuo­ton anta­van alueen, johon syn­tyy uusia investoin­te­ja ja markki­na pysyy tasapainossa.

    Ja jos tuotan­to­vai­h­toe­hto­ja ei ole, ei edes kap­a­siteet­ti­markki­na tuo helpo­tus­ta tilanteeseen. Sekä ydin­voima että tuulivoima ovat molem­mat kalli­ta tekni­ikoi­ta, kun las­ke­taan yhteen voimalan elinkaaren aikaiset kaik­ki kus­tan­nuk­set ja jae­taan tuote­tul­la ener­giamääräl­lä. Kumpikaan näistä ei säädä, (ydin­voiman säätö on kallista, ja tuulivoima voi säätää vain alaspäin, ja sekin voi olla kallis keino tuot­ta­jalle — pait­si kun sähkön hin­ta on negati­ivi­nen). Aurinkosähkö tullee vieläkin kalli­im­mak­si, kos­ka se ei sovi kokon­aisu­u­teen ilman täy­den­tävää muu­ta tuotan­toa. Mut­ta kun sähkön hin­ta pysyy riit­tävän kauan riit­tävän korkeal­la, alkaa uusille ratkaisuillekin löy­tyä elintilaa.

  8. Muu­ta­ma reunahuo­mau­tus aluk­si sinän­sä oikean­su­un­taista ansiokas­ta pohd­in­taa sisältävään kirjoitukseen.

    Mikähän on tämän väit­tämän … ”Jokaisen sähkön tuot­ta­jan kan­nat­taa ilmoit­taa hin­naksi omat muut­tuvat kus­tan­nuk­sen­sa.”… paikkansapitävyys?

    Kuin­ka tuot­ta­jay­htiöt saa­vat kate­tuk­si kiin­teät kulun­sa (palkat, vuokrat yms.) sekä pääo­maku­lun­sa (pois­tot, korot yms.), jos hin­noit­telu on vain muut­tuvien kulu­jen poh­jal­ta? Ydin­voimal­la tun­netusti jälkim­mäiset ovat merk­it­se­vim­mät. Arvat­tavasti ne muo­dosta­vat yli 80% OL3:n 5 c/kWh Mankala-hin­nas­ta. Kus­tan­nus on myös vakaa, kos­ka pääo­man rasitus jakau­tuu yli 50 vuo­den ajalle. Jos sähköpörssin hin­nan­muo­dos­tus todel­la perus­tu­isi vain tuotan­non muut­tuvi­in kului­hin, antaisi se ilman muu­ta väärän sig­naalin koko voima­jär­jestelmän kus­tan­nus­rak­en­teesta. ‑Voimalaitosten ajo­järjestys sen sijaan määräy­tyy muut­tuvien kus­tan­nusten pohjalta.

    Tämä kappale…”Tämä malli on loogi­nen ja se antaa pörssisähköä käyt­tävälle kulut­ta­jalle oikean insen­ti­ivin, sil­lä jokainen kulut­ta­ja pitää käyn­nis­sä sitä viimeistä voimalaitos­ta. Se on kuitenkin johtanut kohtu­ut­tomi­in hin­toi­hin ja val­tavi­in voit­toi­hin”… on kokon­aisu­udessaan ongelmallinen.

    Tot­ta on, että jokainen kulut­ta­ja on vähäiseltä osalta osalli­nen viimeisen voimalaitok­sen käyn­nis­säoloon. Kulut­ta­jan töpselistä vir­taa­va sähkö on kuitenkin sekoi­tus kaik­ista muista tuotan­to­la­jeista kuin kalleim­mas­ta tuotan­nos­ta, ja kaiken lisäk­si juuri val­taos­altaan muu­ta. Mik­si kulut­ta­jaa pitää rokot­taa tuon kalleim­man mukaan, kun keskimääräi­nen hin­ta on kunakin het­kenä aivan muu­ta? Ei kalli­in mut­ta lyhyen käyt­töa­jan kap­a­siteetin tarve sil­lä pois­tu, että kulut­ta­jia ran­gais­taan sen käytöstä. Näköpi­iris­sä ei ole aikaa, ettei sähkön käytössä olisi ajal­lisia vai­htelui­ta. Sik­si kokon­aiskus­tan­nusten opti­moin­nin kannal­ta on tarpeen, että tuotan­to­jär­jestelmä rak­en­tuu kus­tan­nus­rak­en­teeltaan (ja köytet­tävyysom­i­naisuuk­sil­taan) eri­lai­sista tuotan­to­muodoista. Huip­puka­p­a­siteet­tia tarvi­taan voimakär­jestelmässä aina. — Nyt nähtävät rajut hin­nan­vai­hte­lut ja voiman­tuot­ta­jien samanaikaiset jät­tivoitot johtu­vat nimeno­maan käytössä olev­as­ta hin­noit­telun perus­teesta. Halu­taanko sen jatku­van? Mitä hyvää siitä seuraa? 

    Myös tämä arviointi…”Ydinvoimalla tuotet­tu sähkö on kallista. ….Tuulivoiman tuotan­tokus­tan­nus on noin 3 snt/kWh, mut­ta sen teho vai­htelee tuulen mukana. Ydin­voimal­la on päin­vas­tainen ongel­ma. Sen tehoa ei pystytä säätämään käytän­nössä lainkaan, joten se ei pysty vas­taa­maan kysyn­nän vai­htelu­un.”… antaa väärää kuvaa niin säädet­tävyy­den kuin hin­to­jen osalta.

    Sähkön käyt­töar­vo on aivan toinen, jos sitä tuote­taan tasaisel­la tehol­la ja suurel­la var­muudel­la läh­es ympäri vuo­den kuin jos tuotan­to on sat­un­naista, kysyn­nän tarpeista riip­puma­ton­ta. Siihen näh­den ydin­voiman 5 c/kWh tuotan­to­hin­ta on huo­mat­ta­van edulli­nen kun se sisältää sekä tehon että ener­gian. Vas­taavasti tuulivoima tuotan­tokus­tan­nus ydin­voimaan ver­rat­tuna on yli­hin­tainen, kos­ka siitä puut­tuu läh­es täysin var­muus tehos­ta. Tuulivoiman oikea ver­tailu­pe­ruste mui­hin tui­tan­to­muo­toi­hin olisikin, että sen kus­tan­nuk­si­in tulisi lisätä huipun käyt­töa­jat yhden­mukaista­vat säätövoiman kus­tan­nuk­set. Kun tuu­lika­p­a­siteet­ti on koh­ta ylit­tämässä 5000 MWn rajan, vesivoima ei yksin riitä tuo­hon tasauk­seen edes suurimpi­en vir­tausten aikaan vaan on tur­vaudut­ta­va kalli­impi­in säätövoiman muo­toi­hin. Tilanne on vain kehit­tymässä huonom­paan suun­taan tuulivoiman nopean kasvun johdosta. 

    Ydin­voima voidaan kyl­lä säätää, mut­ta muu­tosnopeuk­sien tulee olla hitai­ta; käytän­nössä viikko­jak­sois­sa. Syynä on reak­torin tehon muu­tos­ti­lanteisi­in liit­tyvät reak­ti­ivi­su­u­teen vaikut­ta­vat dynaamiset ilmiöt. Toisaal­ta nopeat teho­vai­hte­lut ja siitä seu­raa­vat polt­toaineen nopeat läm­pötilavai­hte­lut rasit­taisi­vat myös uraan­itablet­te­ja johtaen mah­dol­lis­es­ti vau­ri­oi­hin polt­toaine­sauvois­sa. Ideaalia ydin­voimalle onkin ajaa sitä mah­dol­lisim­man tasaisel­la kuor­mal­la muiden tuotan­to­muo­to­jen vas­tates­sa eri aikaskaalan säädöstä.

    Näi­den kom­pastelu­idenkin jäl­keen kir­joi­tus pää­tyy täysin oikeaan johtopäätök­seen: ”Nyky­isil­lä sään­nöil­lä sähkö­markki­nat eivät hakeudu markki­nae­htois­es­ti tur­val­liseen tas­apain­oon ikinä”. Näin on tilanne nyt eikä se ole hyvä.

    Yhtälail­la myös ratkaisu vääristyneen tilanteen kor­jaamiseen on täysin oikea: markki­nan hin­noit­telukäytän­töjä on muutet­ta­va siten, että myös kap­a­siteetille tulee määrit­tää arvo. Ener­gian hin­ta tulisi vas­taavasti määrit­tää keskimääräis­ten muut­tuvien kus­tan­nusten mukaan. 

    Kir­joi­tus on hyvä ja ter­ve­tul­lut kan­nan­ot­to kaikki­aan. Onko esteitä, ettei Helen voisi omas­sa hin­noit­telus­saan lähteä eten­emään näi­den suun­tavi­ivo­jen mukaan?

    1. Ei Helen voi ryhtyä toim­i­maan kuin olisi jos­sain toises­sa markki­nas­sa. Helen toimii tässä markkinassa.
      Sähköpörssis­sä Ydin­voimalat ilmoit­ta­vat min­im­i­hin­nakseen nol­la euroa tai sen alle, kos­ka kun hin­ta on laskenut nol­laan, ydin­vo­ma­loi­ta e3i ole irroi­et­tu verkosta.
      Tämä malli ei todel­lakaan takaa kiin­tei­den kus­tan­nusten peit­tämistä, mut­ta silti jokaisen kan­nat­taa hyväksyä mikä tahansa hin­ta, joka vas­taa vähin­täin muut­tuvia kus­tan­nuk­sia kuin sulkea voimala eikä saa­da senttiäkään.

    2. Vesa Sor­ri: “Kuin­ka tuot­ta­jay­htiöt saa­vat kate­tuk­si kiin­teät kulun­sa (palkat, vuokrat yms.) sekä pääo­maku­lun­sa (pois­tot, korot yms.), jos hin­noit­telu on vain muut­tuvien kulu­jen pohjalta?”

      Siis min­im­i­hin­ta jol­la tuot­ta­ja suos­tuu laitos­ta pyörit­tämään on muut­tuvien kus­tan­nuk­sien mukaan. Oletet­tavasti hin­ta on välil­lä myös sen yläpuolel­la jät­täen tuot­ta­jalle myös voittoja.

      “Tot­ta on, että jokainen kulut­ta­ja on vähäiseltä osalta osalli­nen viimeisen voimalaitok­sen käyn­nis­säoloon. Kulut­ta­jan töpselistä vir­taa­va sähkö on kuitenkin sekoi­tus kaik­ista muista tuotan­to­la­jeista kuin kalleim­mas­ta tuotan­nos­ta, ja kaiken lisäk­si juuri val­taos­altaan muu­ta. Mik­si kulut­ta­jaa pitää rokot­taa tuon kalleim­man mukaan, kun keskimääräi­nen hin­ta on kunakin het­kenä aivan muu­ta? […] Ener­gian hin­ta tulisi vas­taavasti määrit­tää keskimääräis­ten muut­tuvien kus­tan­nusten mukaan.”

      Ei mis­sään nimessä keskimääräis­ten mukaan. Mar­gin­aa­likus­tan­nus määrää sen hin­nan, jol­la kysyn­tä ja tar­jon­ta kohtaa­vat. Keskimääräis­ten kus­tan­nusten mukaisel­la hin­nal­la ne eivät kohtaisi.

  9. »Nyky­isil­lä sään­nöil­lä sähkö­markki­nat eivät hakeudu markki­nae­htois­es­ti tur­val­liseen tas­apain­oon ikinä.
    Vai onko kuitenkin niin, että uuden markki­nat­u­lokkaan kan­nat­taa tehdä esim. pienehkö vesivoimala, kos­ka hänen ain­oa voimala ei kan­ni­bal­isoi hänen muu­ta kap­a­siteet­tia (jos tämä on ker­ran hänen ain­oa voimalansa). Uusi peluri voi luot­taa sähköpu­laan niin kauan kuin markki­noil­la on määräävässä markki­na-ase­mas­sa ole­va peluri, jol­la on äärim­mäisen vah­va kan­nuste ylläpitää ener­gia­pu­laa. Suuri peluri ylläpitää tarvit­ta­van määrän tak­tisia huoltokatko­ja jot­ta hin­ta pysyy korkeal­la ja muut voivat tehdä voit­toa “siiv­el­lä”. Tarvit­ta­va toimen­pide olisi tukea uusien pien­pelurei­den markki­noil­letu­loa (esim ELY keskusten YVA vaa­timuk­set sun muu epäeet­ti­nen kil­pailun­ra­joi­tus pois ja yhtiöistä ainakin For­tum pilkot­ta­va osi­in, jol­loin insen­ti­ivi tak­tisi­in huoltokatkoi­hin saadaan vähän pienemmäksi.

  10. Twit­teris­sä opin, että ydin­voimalat ilmoit­ta­vat hin­naksi ‑450€/GWh. Hin­ta kun ei koskaan juuri alle nol­lan mene ja voimalaa ei voi sam­mut­taa päivittäin.

  11. Mis­tä muuten sil­loin mak­se­taan, kun mak­se­taan sähkön­si­ir­tomak­sua kulu­tuk­sen mukaan? Kuluuko verkko­lait­teis­to niin äkkiä?

    1. Verkko­mak­sun ei pitäisi riip­pua siir­re­tys­tä ener­gias­ta vaan vara­tus­ta siir­tote­hos­ta. Täl­lä mallil­la vak­i­tu­inen asu­tus sub­ven­toi kesämökkejä.

      1. Tämä nyt ainakin on asia jos­sa Helen Sähköverkko voisi muut­taa toim­inta­malli­aan kun alueel­lisen monop­o­lin ei tarvitse muista markki­na­toim­i­joista välittää.

      2. Edel­lyt­tääkö direk­ti­ivi Helenin mielestä muu­ta kuin tar­iffien hyväksyt­tämistä sääntelyviranomaisella?

      3. Osmo, olisi mie­lenki­in­toista tietää tuos­ta direk­ti­ivistä enem­män. Yritin nimit­täin etsiä sitä, enkä löy­dä kuin seuraavaa:

        ACERin rapor­tis­sa maini­taan siirtomaksuista:

        “Pur­suant to Arti­cle 59 of Direc­tive (EU) 2019/944, Nation­al Reg­u­la­to­ry Author­i­ties (NRAs) have
        to fix or to approve trans­mis­sion or dis­tri­b­u­tion tar­iffs or their method­olo­gies in Europe”

        https://acer.europa.eu/Official_documents/Acts_of_the_Agency/Publication/ACER%20Report%20on%20D-Tariff%20Methodologies.pdf

        Okei, tämä on nyt ilmeis­es­ti se direk­ti­ivi? No menin kat­so­maan mitä siel­lä sanotaan. 

        Siel­lä san­o­taan mm.

        “Mem­ber States should put in place appro­pri­ate mea­sures such as nation­al net­work codes and mar­ket rules, and should pro­vide incen­tives to dis­tri­b­u­tion sys­tem oper­a­tors through net­work tar­iffs which do not cre­ate obsta­cles to flex­i­bil­i­ty or to the improve­ment of ener­gy effi­cien­cy in the grid. ”

        ” Reg­u­la­to­ry author­i­ties should be able to fix or approve tar­iffs, or the method­olo­gies under­ly­ing the cal­cu­la­tion of the tar­iffs, on the basis of a pro­pos­al by the trans­mis­sion sys­tem oper­a­tor or dis­tri­b­u­tion sys­tem oper­a­tors, or on the basis of a pro­pos­al agreed between those oper­a­tors and the users of the net­work. In car­ry­ing out those tasks, reg­u­la­to­ry author­i­ties should ensure that trans­mis­sion and dis­tri­b­u­tion tar­iffs are non-dis­crim­i­na­to­ry and cost-reflec­tive, and should take account of the long-term, mar­gin­al, avoid­ed net­work costs from dis­trib­uted gen­er­a­tion and demand-side man­age­ment measures.”

        “Mem­ber States should put in place appro­pri­ate mea­sures such as nation­al net­work codes and mar­ket rules, and should pro­vide incen­tives to dis­tri­b­u­tion sys­tem oper­a­tors through net­work tar­iffs which do not cre­ate obsta­cles to flex­i­bil­i­ty or to the improve­ment of ener­gy effi­cien­cy in the grid.”

        https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A32019L0944&qid=1666447656152

        Onko­han tämä oikea direk­ti­ivi? Mis­tä löy­tyy se määräys, jos­sa kiel­letään käyt­tämästä kiin­teitä verkko­mak­su­ja? On kyl­lä vaikeaa…

  12. Mitäs kuu­luu ajatuk­selle, että jos­sain päin tuulee aina? Yritin löytää tutkimus­ta aiheesta, mut­ta en löytänyt. Kiin­nos­taa siis se, että jos joka maas­sa olisi paljon tuulivoimaa niin kuin­ka hyvin tehot tasaan­tuu siir­toy­hteyk­sien kaut­ta. Eli tarvi­taanko säätö voimaa vai parem­mat yhtey­det ja balt­t­ian mai­hin lisää tuulivoimaa?

    1. Tuu­li­at­las näyt­tää tuulet koko pal­lol­la ja näyt­tää sen itses­tään­selvyy­den että län­tisil­lä ran­nikoil­la tuulee mei­dän lähialueil­la usein voimakkaasti ja melkein koko ajan kohta­lais­es­ti, siis mm. Nor­jan Atlantin reuna, sieltähän ne mata­la­paineet meille puskevat,onneksi heiken­tyneinä. Kun sinne on öljyn­po­raus­torne­jakin onnis­tut­tu rak­en­ta­maan niin eiköhän myl­lyjäkin. Tämä nyt ihan maal­likon nojatuoli mutu­ilua, joku sääti­eteil­i­jä /öljyn poraa­ja voi korjata…

  13. Poikkean hie­man suurista tuot­ta­jaku­vioista taval­lisen kulut­ta­jan ongelmaan.
    Sähköen­er­gian tuot­tamisen ja sen siir­ron toteut­ta­vat eri yhtiöt ja siis kulut­ta­jan tekee kak­si eri sopimus­ta eri yhtiöi­den kanssa.
    Nehän ovat kak­si eri tuot­tea. Kuitenkin ener­giay­htiöt sito­vat sopimuk­sen­sa tiet­tyyn verkkoy­htiöön ja kulutuspaikkaan.
    Kulut­ta­ja ei siis voi siirtää osta­maansa tuotet­ta toiseen paikkaan.
    Kulut­ta­jan kannal­ta han­kalaa ja kallista kytkykauppaa!

  14. Sähkön nykyi­nen hin­tamekanis­mi on poli­it­ti­nen päätös, siis puolue­poli­it­tis­ten henkilöi­den päätös.
    Täten sähkön hin­tamekanis­min kor­jaus on poli­it­ti­nen päätös muut­taen edel­lisen päätök­sen. Uuden päätök­sen tekemisessä ei pidä päästää iso­jen markki­na­toim­i­joiden ts yhtiöi­den lob­bare­i­ta ollenkaan mukaan valmis­telu­unkaan. Kulut­ta­jat ml yri­tyk­set tulee ottaa huomioon.

  15. Uusi­u­tu­van sähkön varas­toin­ti eri aikaväleik­si pitäisi saa­da kannattavaksi. 

    Erip­i­tu­isille vai­hteiluille tarvi­taan eri­laiset ratkaisut. Sama ratkaisu ei toi­mi 24 tun­nin, muu­ta­man päivän päivien, viikko­jen ja vuodenaikavaihteluihin. 

    Vuorokau­den tai ehkä jopa päivien tasaamiseen voisi riit­tää jopa Suomen ole­mas­saol­e­va vesivoimaka­p­a­siteet­ti jos investoidaan ylimääräisi­in tur­bi­inei­hin ja sähkön­si­ir­toon voimaloista. Viikko­jen tai vuo­de­naiko­jen tasaamiseen patoal­taiden kap­a­siteet­ti ei riitä. 

    Hiilid­iok­sidista (saadaan sel­l­ute­htaista) ja vedys­tä (uusi­u­tu­val­la sähköl­lä tuote­tus­ta) saadaan Sabati­er-reak­ti­ol­la metaa­nia joka voi varas­toi­da 2–6 kk ajak­si LNG säilöi­hin (maakaa­su on yli 90 pros­ent­tis­es­ti metaania).

  16. Pörssisähkö on ollut his­to­ri­al­lis­es­ti kulut­ta­jalle erit­täin hyvä vielä siinä vai­heessa kun tuotan­top­uolel­la on ollut riit­tävästi ylika­p­a­siteet­tia = kil­pailua. Nyt kun laitok­sia on sam­mutel­tu ja venäjän tuon­ti on lop­punut niin kil­pailua ei ole riit­tävästi. Pörssi­hin­nat ovat karan­neet kauas keskimääräi­sistä tuotantokustannuksista. 

    Pörssi­hin­ta ker­too sen, että mikä on kallein sen het­kiselle tun­nille tar­jot­tu sähkön tuotan­to. Tämä antaa hyvin hin­tasig­naalin sille käyn­nistämään tuotan­toa oike­as­sa järjestyk­sessä, mut­ta ei ole nykyisel­lään oikea sähkön hin­ta kulut­ta­jalle. Pörssisähkön hin­ta ylit­tää keskimääräiset tuotan­tokus­tan­nuk­set moninker­tais­es­ti, jopa monikym­menker­tais­es­ti. Tämä ei olisi mah­dol­lista aidosti kil­pail­lul­la markkinalla.

    Myöskään kulut­ta­jan toimen­piteil­lä ei ole juurikaan mah­dol­lista vaikut­taa hin­taan. Vaik­ka iso osa kulut­ta­jista leikkaisi kulu­tus­taan kalli­in tun­nin aikana, ei se vaiku­ta enää tun­nin hin­taan mil­lään taval­la, kos­ka hin­nat määräy­tyvät edel­lisenä päivänä pörssis­sä. Ain­oa mah­dol­lisu­us on jät­tää sähkö käyttämättä.

    Kap­a­siteet­ti­markki­nas­sa Soini­vaara voi olla oike­as­sa. Olisi parem­pi varmis­taa riit­tävä kap­a­siteet­ti vakaal­la perus­mak­sul­la, kuin pelkäl­lä ener­gian hin­nal­la. Nyky­mallis­sa sähköpu­lati­lanteessa huip­pu­laitok­set tar­joa­vat markki­noille huip­puhin­taa, jol­la muu­ta­mas­sa tun­nis­sa tai päivässä voidaan kat­taa laitok­sen koko vuo­den kus­tan­nuk­set investoin­tei­neen. Tämä on ongel­mallista sik­si, että huip­pu­laitosten kallis hin­ta nos­taa koko pörssin hin­taa ja kaik­ki perusvoimalaitok­setkin saa­vat saman hin­nan, vaik­ka vain huip­pu­laitos sen tarvit­sisi. Kap­a­siteet­ti­markki­na voisi olla perus ener­gia­markki­nas­ta erilli­nen: jos saa kap­a­siteet­ti­mak­sua, laitos olisi velvoitet­tu tar­joa­maan markki­noille aina muut­tuvia kus­tan­nuk­sia + reg­u­loitu kate suu­ruista hin­taa. Tämä osaltaan pitäisi alik­il­pail­tua pörssi­markki­naa kurissa.

    1. “Myöskään kulut­ta­jan toimen­piteil­lä ei ole juurikaan mah­dol­lista vaikut­taa hin­taan. Vaik­ka iso osa kulut­ta­jista leikkaisi kulu­tus­taan kalli­in tun­nin aikana, ei se vaiku­ta enää tun­nin hin­taan mil­lään taval­la, kos­ka hin­nat määräy­tyvät edel­lisenä päivänä pörssis­sä. Ain­oa mah­dol­lisu­us on jät­tää sähkö käyttämättä.”

      Jos jatku­vasti ovat vaik­ka arkipäivien 8–20 tun­nit kalli­ita niin jos kaik­ki kulut­ta­jat vähen­tävät käyt­töä pitkäjän­teis­es­ti ja tois­tu­vasti näinä tun­teina niin kyl­lä sen kaiken jär­jen mukaan pitäisi vaikut­taa pörssihintaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *