Ennen tätä kirjoituta kannattaa lukea edellinen postaus, lyhyt katsaus ydinvoiman historiaan Suomessa
Sähkön hinta määräytyy pörssissä siten, että sähkön tuottajat kertovat mitä heidän on niiden on vähintään sähköstä saatava jotta suostuvat sitä myymään ja ostajat, minkä hinnan ne korkeintaan suostuvat maksamaan.
Jokaisen sähkön tuottajan kannattaa ilmoittaa hinnaksi omat muuttuvat kustannuksensa. Jos muuttuvat kustannukset saadaan katetuksi, voimala kannattaa pitää käytössä mieluummin kuin sulkea. Ydin- ja tuulivoima ja sääntelemätön vesivoima ilmoittavat rajahinnaksi pyöreä nollan, ellei jopa alle sen, koska voimalaa ei kannata sulkea, vaikka sähköstä ei maksettaisi mitään. Taktikointiin ei ole mitään syytä, ellei arvioi omaavansa sellaista markkinavoimaa, että pystyy manipuloimaan markkinahintaa, mutta sehän olisi peräti tuhmaa.
Tätä mallia kutsutaan energy only -malliksi erotuksena sellaisista malöleista, joissa maksetaan myös kapasiteetin olemassaolosta tai maksetaan syöttötariffeja, kuten Suomessa ennen tuulivoimalle ja Britanniassa ydinvoimalle.
Julkisuudessa on sanottu, että hinta asettuu kalleimman voimalan marginaalihinnan tasolle. Edes tämä ei ole yläraja, sillä senkin jälkeen, kun ei ole enää mitään käynnistettävää tuotantoa, hinta voi jatkaa nousuaan. Tasapainoa etsitään silloin siitä, että joku luopuu kulutuksesta, yleensä jokin teollisuuslaitos.
Tämä malli on looginen ja se antaa pörssisähköä käyttävälle kuluttajalle oikean insentiivin, sillä jokainen kuluttaja pitää käynnissä sitä viimeistä voimalaitosta. Se on kuitenkin johtanut kohtuuttomiin hintoihin ja valtaviin voittoihin.
Sähkön markkinahinta reagoi nykytilanteessa erittäin voimakkaasti kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon. Tämä johtuu siitä, että sekä kysyntä että tarjonta ovat suhteellisen joustamattomia, joten epätasapainotilanteessa tarvitaan suuri hinnan muutos markkinoiden tasapainottamiseen.
Nyt sähkö on kallista, mutta tavallisina aikoina energy only -malli johtaa niin halpaan sähkön hintaan, ettei ydinvoimaloita toteudu markkinaehtoisesti. TVO luopui Olkiluoto 4:n rakentamisesta. Fennovoimaan jouduttiin pakottamaan Fortum osakkaaksi. Moni osakkaaksi sitoutunut halusi siitä pois havaittuaan, että investointi on huomattavasti tappiollinen.
Nykyisten sääntöjen puitteissa ydinvoima ei toteudu markkinaehtoisesti, ellei näköpiirissä ole pulaa sähköstä vielä senkin jälkeen, kun voimala on rakennettu.
Ydinvoimalla tuotettu sähkö on kallista. Olkiluoto 3:n Mankalahinta on noin viisi senttiä kWh, mikä on vähän nykyhintoihin verrattuna, mutta ylitti vielä pari vuotta sitten selvästi markkinahinnan. Tuulivoiman tuotantokustannus on noin 3 snt/kWh, mutta sen teho vaihtelee tuulen mukana. Ydinvoimalla on päinvastainen ongelma. Sen tehoa ei pystytä säätämään käytännössä lainkaan, joten se ei pysty vastaamaan kysynnän vaihteluun.
Helen oy:n omistus Olkiluoto 3:ssa näytti vielä pari vuotta sitten taloudellisesti raskaalta. 1980-luvulla valmistuneet Olkiluoto 1 ja 2 tuottivat merkittävästi voittoa, kun inflaatio oli syönyt hankintakustannuksia ja lainat oli maksettu, mutta olivat nekin olleet 1980-luvulla merkittävä taloudellinen taakka.
Juuri nyt ydinvoima on erittäin kannattavaa, mutta se johtuu siitä, että sähköstä on pulaa. Jos ei olisi, ydinvoima tuottaisi omistajilleen tappiota. Jos nyt avautuisi mahdollisuus sijoittaa Olkiluoto 4:ään tai Loviisa 3:een, markkinaehtoisesti ei taitaisi investoijia löytyä – ei ainakaan, jos investointien tarkoituksena on saattaa energiamarkkinat turvalliseen tasapainoon – eli alentamaan sähkön hinta.
Sama koskee kaikkia muitakin sellaisia investointeja, joiden tarkoitus on taata riittävä sähkön tuotanto.
Nykyisillä säännöillä sähkömarkkinat eivät hakeudu markkinaehtoisesti turvalliseen tasapainoon ikinä. Investoida ei kannata, ellei näköpiirissä ole pulaa sähköstä. Kuitenkin sähkön pitäisi olla strateginen hyödyke, jota tuotetaan kaikissa oloissa tarpeeksi. Niissä oloissa sähkön markkinahinta olisi matala ja ydinvoima tappiollista.
Tähän ei ole muuta ratkaisua kuin muuttaa markkinamallia ja luopua energy only -mallista. On maksettava myös kapasiteetin olemassa olosta.
Muussa tapauksessa sähköpula tulee olemaan jatkuvana riesanamme.
Pörssisähköstä päätuote
Jotta markkinat toimisivat paremmin, pitäisi myös kulutuksen joustoja lisätä. Paras keino siihen se, että mahdollisimman moni, mieluummin kaikki, maksaisivat sähköstä tuntikohtaista pörssihintaa. Koska kiinteää hintaa maksavat pahentavat markkinoiden vaikeuksia, olisi perusteltua, että heidän sähkönkulutustaan verotettaisiin vähän muita enemmän ja tämä lisävero käytettäisiin markkinoiden turvaamiseen, esimerkiksi niihin kapasitettimaksuihin. Nyt kiiinteähintasisen sopimuksen tehneet joutuvat maksamaan yritysten suojauskustannuksista ja niihin liittyvistä vakuuksista. Kiinteähintainen sähkö ei kannata kuluttajalle.
Ei kiinteähintaista sähköä tarvitse verottaa yhtään muuta sähköä enempää, pitää vaan säädellä sitä samalla tavalla kuin muitakin finanssi- ja vakuutustuotteita, jotta markkinoille ei tule vajailla takauksilla toimivia yrityksiä kuorimaan kermaa ja epävakauttamaan markkinaa.
Vuoden 2008 finanssikriisi toi pankeille entistä tiukemmat vakavaraisuusvaatimukset. Nykyisen sähkökriisin tulisi tuoda sähköyhtiöille vastaavat vaatimukset.
Eikö kuitenkin ole niin, että ydinvoimalan tehoa on helppoa säätää, siitä vain laskee säätösauvoja reaktiota hidastamaan. Koska tuotantokustannukset eivät kuitenkaan juuri riipu tuotetusta tehosta (ydinpolttoaineen kulutuksen osuus kustannuksista on pieni), niin olisi järjetöntä ajaa laitosta muuten kuin täydellä teholla.
Paineastia ei pidä paineen vaihtelusta.
Primääripiirin paine ei vaihtele reaktorin tehonmuutoksissa
Ranskassa myös ydinvoimalat vaihtavat tehoa tarpeen mukaan.
Olkiluoto 3 ainakin alkoi valmistuttuaan nostelemaan jalkaa kaasulta, ja ajamaan säästöliekillä kun on tuulista, tiedän laitoksen olevan suuniteltu nopeaan tehonsäätään, säätö onnistuu minuuteissa ongelmitta, tämän ja vesivoiman helppo säätäminen antaa hyvän mahdollisuuden keinotella hintaa ylös, ja paikkailla myyntikatetteita kun säätötehoa ei nosteta heti kun tuuli tyyntyy, tämä keinottelu alkoi elokuussa 2023 tapahtumien jälkeen, kun loviisa 2 oli huollossa, olkiluoto 2 vikaantui, ja Ruotsin siirtoyhteys remontissa, nin sähkönhinta nousi ennätyskorkealle taas, ja kun siitä ei suurempaa kohua tullut, niin huomattiin tämä keinottelun mahdollosuus katteiden paikkaamisessa.
Näin on. Kysymys lähinnä, Kärsivätkö Fortum, TVO ja muut sähköyhtiöt niin kovasta rahapulasta että on pakko tehdä niin?
Sähkönkäyttäjänä ostaisin mielellään kapasiteettisähköä ensin 500Wh/h, ja ylimenevän tarpeen pörssisähkönä. Jos tämä olisi tavanomainen sopimusmalli, eikö se ratkaisisi kapasiteettiongelman?
Yleisten ’totuuksien’ julistamisen
”Ydinvoimalla on päinvastainen ongelma. Sen tehoa ei pystytä säätämään käytännössä lainkaan, joten se ei pysty vastaamaan kysynnän vaihteluun.”
sijaan kannattaa lukea esimerkiksi seuraava blogi:
https://fissioreaktori.wordpress.com/2018/06/27/ydinvoiman-kuormanseuranta/
.
No tuollahan nimenomaan todetaan että ydinvoimalan tehon säätö on hyvin työlästä verrattuna erityisesti vesivoimalaan, siksi niitä ajetaan täydellä teholla aina kun pystytään.
Ymmärtääkseni tehon säästäminen vanhentaa voimalaitosta, joten kannattaa maksaa sakkoa sähkön tuottamisesta mieluummin kuin ajaa voimalaa alas.
Areva EPR voi muuttaa sähkötehoaan välillä 990 MW – 1650 MW, muutosnopeudella 82.5 MW minuutissa.
Tuommoisesta nykytilanteesa täysin turhasta ominaisuusdesta on siis varmaankin Olkiluoto kolmosessakin maksettu.
Tuon säätämisen tarkoitushan on arvokkaan polttoaineen säästäminen, ja tosi kalliin paineastian säästäminen neutronisäteilyltä.
Wikipediasta tuo ensimmäisen kappeleen tieto löytyy.
https://en.wikipedia.org/wiki/Economics_of_nuclear_power_plants#Fuel
Osmo puhuu nyt asiaa.
Minusta nimenomaan tuulivoimayhtiöt pitäisi velvoittaa rakentamaan kapasiteettia. Helen taitaa olla niitä harvoja yhtiöitä, jotka voivat myydä sähköä vakioteholla. Useimmat tuulivoimayhtiöt myyvät tehoa vain kun tuule. Jotkut sanovat tätä tuulisähköä sattumasähköksi. Sitähän se on.
Eikö tämä ongelma nyt koske nimenomaan kannattamatonta ydinsähköä?
Hesarin pilapiirtäjä Kari pohdiskeli joskus 1980-luvun lopulla Suomen kilpailuetuja. Piirroksessa henkilö valitti, miten Suomessa kaikki on kallista, mutta onneksi edes sähkö on halpaa.
Kun sähkö on nykyään kallista, niin mitä kilpailuetuja meille jää? Olemme kaukana markkinoista. Kun Kaipolan paperitehdas suljettiin, muistaakseni luottamusmies totesi, kuinka Saksan tehtaan asiakkaat sijaitsevat 200 km:n etäisyydellä tehtaasta. Kaipolasta on päästy vasta Rauman satamaan, kunnon kuljettu 200 km.
Maantieteelle emme voi mitään, opetti jo Paasikivi aikoinaan. Millä pärjäämme, jos energia, työvoima ja raaka-aineet ovat kalliimpia kuin muualla?
Pitäisi tehdä muuta kuin pelkkää bulkkitavaraa. Ruotsi on onnistunut paremin kun heillä on volvot, electroluxit ja ikeat. Meillä oli nokia mutta se hävittiin, ja marimekosta ei taida hirveän paljon apua olla. Suomi on ajautumassa metsäteollisuuden vangiksi.
Tosin metsänhyödyntäminenkin ollaan pikavauhtia käytännössä kieltämässä. Hanke kulkee nimellä ”ennallistaminen”. Kun muu Eurooppa on käytännössä tuhonnut metsänsä, niin Suomi velvoitetaan…korjaan suorastaan partiopoikamaisella innokkuudella itse ilmoittautuu pilaamaan omat hyvinhoidetut metsänsä takaisin suomaaksi (joka ei kiinnosta ketään eikä oikeastaan pysäytä luontokatoakaan missään).
Ruotsi – joka on pitkälti samanlainen maa metsän suhteen kuin omamme ja jossa myös metsäteollisuus on merkittävä kansantaloudellisesti, otti varauman heti EU:n ennallistamishöpinöihin. Mutta Ruotsi onkin oikeasti paljon paremmin johdettu ja hoidettu maa kuin omamme. Meidän hallintomme on Euroopan laajinta per capita ja lähinnä keskittyy olemaan hoitamatta hommiaan. Sillä on pitkät perinteet. Ei ole sattumaa, että Ruotsin puhelinnumero on +46 alkuinen ja Suomella se on Itä-Eurooppa numerosarjasta tempaistu +358. Itä-blokkiin kuuluneella Puolalla on se maanumero (+48) joka meillä olisi kuulunut olla – ellei asiasta vastannut virkamiehemme olisi ollut niin tuhannen päissään koko sen konferenssin ajan kun asiasta päätettiin. Länsi-ryssiähän me ollaan ja se näkyy kaikesta.
Ei tässä sinänsä muuta, mutta nyt Suomesta loppuu metsätalouskin eli viimeinen syömähammas. Kannattaa alkaa oikeasti pohtimaan ulkomaille muuttoa, koska täällä alkaa toistumaan 1960-luvun alun hätävuodet. Maa ei kykene kaikkia elättämään.
Soininvaara kirjoitti:
”Jokaisen sähkön tuottajan kannattaa ilmoittaa hinnaksi omat muuttuvat kustannuksensa. Jos muuttuvat kustannukset saadaan katetuksi, voimala kannattaa pitää käytössä mieluummin kuin sulkea.”
Noin voisi olla, jos markkinat olisivat hajautuneet. Mutta isoimpien toimijoiden ei kannata toimia noin. Niiden kokonaistuotto voi olla parempi, jos eivät hinnoittele noin, vaan päästävät hinnan pomppaamana reilusti ylemmäs ainakin välillä.
Mitä pörssisähköön tulee, niin olisi ISO ONGELMA tehotasapainon kannalta, jos kaikilla olisi tällä hetkellä pörssisähkö ja jos he ennakoimattomasti heiluttelisivat hintojen mukana kulutustaan. Nykyinen sähkömarkkina perustuu siihen, että hinnat päätetään edellisenä päivänä kulutusennusteiden mukaan seuraavaksi vuorokaudeksi. Jos kulutukset heilahtelisivat vaikka 20 % sen jälkeen hintojen johdosta, kuitenkin niin ettei sähkömarkkina oikein tietäisi mitä kulutukseksi odottaa, koko edellispäivän huutokauppa muuttuisi ongelmalliseksi, koska sen pohjana olevat kysyntäennusteet heittelisivät hiin huomattavasti toteutuvista tuotantotarpeista.
Kyllä kuluttajien käyttäytyminen osataan mallintaa ja siten ennustaa myös pörssisähkön oloissa. Tilastotiede pystyy ihmeisiin.
Nämä teoriat ovat niin kaukana reaalimaailmasta. Helenin hinnoittelu ruoskii kuluttajia pörssisähköön ja pistää pientalojen lämmittäjät subventoi omaan muita lämmitysmuotoja ja asiakkuuksia. Kukaan ei tuhlaa sähköä eikä halua maksaa turhasta. Tekopyhää horinaa. Nyt halutaan näivettää kaikki järkevä toiminta, ja ohjata helsinkiläiset tuijottamaan sähkön hintaa. Ja maksimoida Helenin tulos. Ei sivistysvaltion toimintaa. En muista tällaista edes 70 luvun Helsingistä.
Heti kun energy only periaate otettiin käyttöön Pohjoismaissa, oli pelättävissä, että sähkömarkkina pelkästään markkinavoimien ohjaamana vinoutuu, kenties pysyvästikin. Vinoutumia onkin nähty, aluksi sähkön hinta nousi huikeasti, ja siitä Helenkin kääri hienot voitot. Sitten päästökaupan kaynnistäminen toi korotusta sähkön hintatasoon, ja puhe ansaitsemattomien windfall voittojen verottamisesta käynnistyi. Välillä sähkö oli liiankin halpaa, varsinkin tuottajien näkökulmasta. Nyt, kun energiakatastrofi painoi päälle, sähkön hinta nousi ihan fundamentaalisistakin syistä sietämättömän korkealle. Sähkökaupan osapuolista niille, jotka hyötyvät tilanteesta, tarjoutui tilaisuus kerätä aiempia tappioita pois. Hyötyjiä voivat olla myös mankalasähköä paljon käyttävät yritykset, kun nyt saavat omakustannushintaista sähköään paljon halvemmalla kuin kilpailijansa.
Ideaalisilla täydellisillä markkinoilla energy only olisi erinomainen käytäntö, siinä tuottajat saisivat sekä kiinteät että muuttuvat kustannuksensa peitettyä ja sähkö olisi juuri oikean hintaista sekä tuottajille että kuluttajille, molempien ylijäämä maksimoituisi. Valitettavasti idealiympäristöä ei ole olemassakaan.
Pelättävissä on, että vinoutuma jää pysyväksi, kun tuottajilla on liikaa markkinavoimaa ja he pitävät asemastaan kiinni. Se on mahdollista liian ohuilla tuottajamarkkinoilla, jossa uudet toimijat eivät pääse helpolla mukaan (paitsi pienet tuulimyllyt, joiden pikavoitot kiinnostavat sijoittajia – mutta vinouttavat tuotantorakennetta entisestään). Perimmäinen syy tuotannnon pysyvään alijäämäisyyteen on siinä, että enää ei ole hyvää ja halpaa sähköntuotantomenetelmää (lue: juuri nyt on vain huonoja ja kalliita vaihtoehtoja). Energy only periaate perustui siihen, että tuotantovinoutuma aina korjaantuu välittömästi, koska eri tekniikoita on runsaasti tarjolla, ja markkina löytää viiveettä niiden joiúkosta parhaan tuoton antavan alueen, johon syntyy uusia investointeja ja markkina pysyy tasapainossa.
Ja jos tuotantovaihtoehtoja ei ole, ei edes kapasiteettimarkkina tuo helpotusta tilanteeseen. Sekä ydinvoima että tuulivoima ovat molemmat kallita tekniikoita, kun lasketaan yhteen voimalan elinkaaren aikaiset kaikki kustannukset ja jaetaan tuotetulla energiamäärällä. Kumpikaan näistä ei säädä, (ydinvoiman säätö on kallista, ja tuulivoima voi säätää vain alaspäin, ja sekin voi olla kallis keino tuottajalle – paitsi kun sähkön hinta on negatiivinen). Aurinkosähkö tullee vieläkin kalliimmaksi, koska se ei sovi kokonaisuuteen ilman täydentävää muuta tuotantoa. Mutta kun sähkön hinta pysyy riittävän kauan riittävän korkealla, alkaa uusille ratkaisuillekin löytyä elintilaa.
Muutama reunahuomautus aluksi sinänsä oikeansuuntaista ansiokasta pohdintaa sisältävään kirjoitukseen.
Mikähän on tämän väittämän … ”Jokaisen sähkön tuottajan kannattaa ilmoittaa hinnaksi omat muuttuvat kustannuksensa.”… paikkansapitävyys?
Kuinka tuottajayhtiöt saavat katetuksi kiinteät kulunsa (palkat, vuokrat yms.) sekä pääomakulunsa (poistot, korot yms.), jos hinnoittelu on vain muuttuvien kulujen pohjalta? Ydinvoimalla tunnetusti jälkimmäiset ovat merkitsevimmät. Arvattavasti ne muodostavat yli 80% OL3:n 5 c/kWh Mankala-hinnasta. Kustannus on myös vakaa, koska pääoman rasitus jakautuu yli 50 vuoden ajalle. Jos sähköpörssin hinnanmuodostus todella perustuisi vain tuotannon muuttuviin kuluihin, antaisi se ilman muuta väärän signaalin koko voimajärjestelmän kustannusrakenteesta. -Voimalaitosten ajojärjestys sen sijaan määräytyy muuttuvien kustannusten pohjalta.
Tämä kappale…”Tämä malli on looginen ja se antaa pörssisähköä käyttävälle kuluttajalle oikean insentiivin, sillä jokainen kuluttaja pitää käynnissä sitä viimeistä voimalaitosta. Se on kuitenkin johtanut kohtuuttomiin hintoihin ja valtaviin voittoihin”… on kokonaisuudessaan ongelmallinen.
Totta on, että jokainen kuluttaja on vähäiseltä osalta osallinen viimeisen voimalaitoksen käynnissäoloon. Kuluttajan töpselistä virtaava sähkö on kuitenkin sekoitus kaikista muista tuotantolajeista kuin kalleimmasta tuotannosta, ja kaiken lisäksi juuri valtaosaltaan muuta. Miksi kuluttajaa pitää rokottaa tuon kalleimman mukaan, kun keskimääräinen hinta on kunakin hetkenä aivan muuta? Ei kalliin mutta lyhyen käyttöajan kapasiteetin tarve sillä poistu, että kuluttajia rangaistaan sen käytöstä. Näköpiirissä ei ole aikaa, ettei sähkön käytössä olisi ajallisia vaihteluita. Siksi kokonaiskustannusten optimoinnin kannalta on tarpeen, että tuotantojärjestelmä rakentuu kustannusrakenteeltaan (ja köytettävyysominaisuuksiltaan) erilaisista tuotantomuodoista. Huippukapasiteettia tarvitaan voimakärjestelmässä aina. – Nyt nähtävät rajut hinnanvaihtelut ja voimantuottajien samanaikaiset jättivoitot johtuvat nimenomaan käytössä olevasta hinnoittelun perusteesta. Halutaanko sen jatkuvan? Mitä hyvää siitä seuraa?
Myös tämä arviointi…”Ydinvoimalla tuotettu sähkö on kallista. ….Tuulivoiman tuotantokustannus on noin 3 snt/kWh, mutta sen teho vaihtelee tuulen mukana. Ydinvoimalla on päinvastainen ongelma. Sen tehoa ei pystytä säätämään käytännössä lainkaan, joten se ei pysty vastaamaan kysynnän vaihteluun.”… antaa väärää kuvaa niin säädettävyyden kuin hintojen osalta.
Sähkön käyttöarvo on aivan toinen, jos sitä tuotetaan tasaisella teholla ja suurella varmuudella lähes ympäri vuoden kuin jos tuotanto on satunnaista, kysynnän tarpeista riippumatonta. Siihen nähden ydinvoiman 5 c/kWh tuotantohinta on huomattavan edullinen kun se sisältää sekä tehon että energian. Vastaavasti tuulivoima tuotantokustannus ydinvoimaan verrattuna on ylihintainen, koska siitä puuttuu lähes täysin varmuus tehosta. Tuulivoiman oikea vertailuperuste muihin tuitantomuotoihin olisikin, että sen kustannuksiin tulisi lisätä huipun käyttöajat yhdenmukaistavat säätövoiman kustannukset. Kun tuulikapasiteetti on kohta ylittämässä 5000 MWn rajan, vesivoima ei yksin riitä tuohon tasaukseen edes suurimpien virtausten aikaan vaan on turvauduttava kalliimpiin säätövoiman muotoihin. Tilanne on vain kehittymässä huonompaan suuntaan tuulivoiman nopean kasvun johdosta.
Ydinvoima voidaan kyllä säätää, mutta muutosnopeuksien tulee olla hitaita; käytännössä viikkojaksoissa. Syynä on reaktorin tehon muutostilanteisiin liittyvät reaktiivisuuteen vaikuttavat dynaamiset ilmiöt. Toisaalta nopeat tehovaihtelut ja siitä seuraavat polttoaineen nopeat lämpötilavaihtelut rasittaisivat myös uraanitabletteja johtaen mahdollisesti vaurioihin polttoainesauvoissa. Ideaalia ydinvoimalle onkin ajaa sitä mahdollisimman tasaisella kuormalla muiden tuotantomuotojen vastatessa eri aikaskaalan säädöstä.
Näiden kompasteluidenkin jälkeen kirjoitus päätyy täysin oikeaan johtopäätökseen: ”Nykyisillä säännöillä sähkömarkkinat eivät hakeudu markkinaehtoisesti turvalliseen tasapainoon ikinä”. Näin on tilanne nyt eikä se ole hyvä.
Yhtälailla myös ratkaisu vääristyneen tilanteen korjaamiseen on täysin oikea: markkinan hinnoittelukäytäntöjä on muutettava siten, että myös kapasiteetille tulee määrittää arvo. Energian hinta tulisi vastaavasti määrittää keskimääräisten muuttuvien kustannusten mukaan.
Kirjoitus on hyvä ja tervetullut kannanotto kaikkiaan. Onko esteitä, ettei Helen voisi omassa hinnoittelussaan lähteä etenemään näiden suuntaviivojen mukaan?
Ei Helen voi ryhtyä toimimaan kuin olisi jossain toisessa markkinassa. Helen toimii tässä markkinassa.
Sähköpörssissä Ydinvoimalat ilmoittavat minimihinnakseen nolla euroa tai sen alle, koska kun hinta on laskenut nollaan, ydinvomaloita e3i ole irroiettu verkosta.
Tämä malli ei todellakaan takaa kiinteiden kustannusten peittämistä, mutta silti jokaisen kannattaa hyväksyä mikä tahansa hinta, joka vastaa vähintäin muuttuvia kustannuksia kuin sulkea voimala eikä saada senttiäkään.
Vesa Sorri: ”Kuinka tuottajayhtiöt saavat katetuksi kiinteät kulunsa (palkat, vuokrat yms.) sekä pääomakulunsa (poistot, korot yms.), jos hinnoittelu on vain muuttuvien kulujen pohjalta?”
Siis minimihinta jolla tuottaja suostuu laitosta pyörittämään on muuttuvien kustannuksien mukaan. Oletettavasti hinta on välillä myös sen yläpuolella jättäen tuottajalle myös voittoja.
”Totta on, että jokainen kuluttaja on vähäiseltä osalta osallinen viimeisen voimalaitoksen käynnissäoloon. Kuluttajan töpselistä virtaava sähkö on kuitenkin sekoitus kaikista muista tuotantolajeista kuin kalleimmasta tuotannosta, ja kaiken lisäksi juuri valtaosaltaan muuta. Miksi kuluttajaa pitää rokottaa tuon kalleimman mukaan, kun keskimääräinen hinta on kunakin hetkenä aivan muuta? […] Energian hinta tulisi vastaavasti määrittää keskimääräisten muuttuvien kustannusten mukaan.”
Ei missään nimessä keskimääräisten mukaan. Marginaalikustannus määrää sen hinnan, jolla kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Keskimääräisten kustannusten mukaisella hinnalla ne eivät kohtaisi.
>>Nykyisillä säännöillä sähkömarkkinat eivät hakeudu markkinaehtoisesti turvalliseen tasapainoon ikinä.
Vai onko kuitenkin niin, että uuden markkinatulokkaan kannattaa tehdä esim. pienehkö vesivoimala, koska hänen ainoa voimala ei kannibalisoi hänen muuta kapasiteettia (jos tämä on kerran hänen ainoa voimalansa). Uusi peluri voi luottaa sähköpulaan niin kauan kuin markkinoilla on määräävässä markkina-asemassa oleva peluri, jolla on äärimmäisen vahva kannuste ylläpitää energiapulaa. Suuri peluri ylläpitää tarvittavan määrän taktisia huoltokatkoja jotta hinta pysyy korkealla ja muut voivat tehdä voittoa ”siivellä”. Tarvittava toimenpide olisi tukea uusien pienpelureiden markkinoilletuloa (esim ELY keskusten YVA vaatimukset sun muu epäeettinen kilpailunrajoitus pois ja yhtiöistä ainakin Fortum pilkottava osiin, jolloin insentiivi taktisiin huoltokatkoihin saadaan vähän pienemmäksi.
Twitterissä opin, että ydinvoimalat ilmoittavat hinnaksi -450€/GWh. Hinta kun ei koskaan juuri alle nollan mene ja voimalaa ei voi sammuttaa päivittäin.
Mistä muuten silloin maksetaan, kun maksetaan sähkönsiirtomaksua kulutuksen mukaan? Kuluuko verkkolaitteisto niin äkkiä?
Verkkomaksun ei pitäisi riippua siirretystä energiasta vaan varatusta siirtotehosta. Tällä mallilla vakituinen asutus subventoi kesämökkejä.
Tämä nyt ainakin on asia jossa Helen Sähköverkko voisi muuttaa toimintamalliaan kun alueellisen monopolin ei tarvitse muista markkinatoimijoista välittää.
Tästä on EU -direktiivi.
Edellyttääkö direktiivi Helenin mielestä muuta kuin tariffien hyväksyttämistä sääntelyviranomaisella?
Osmo, olisi mielenkiintoista tietää tuosta direktiivistä enemmän. Yritin nimittäin etsiä sitä, enkä löydä kuin seuraavaa:
ACERin raportissa mainitaan siirtomaksuista:
”Pursuant to Article 59 of Directive (EU) 2019/944, National Regulatory Authorities (NRAs) have
to fix or to approve transmission or distribution tariffs or their methodologies in Europe”
https://acer.europa.eu/Official_documents/Acts_of_the_Agency/Publication/ACER%20Report%20on%20D-Tariff%20Methodologies.pdf
Okei, tämä on nyt ilmeisesti se direktiivi? No menin katsomaan mitä siellä sanotaan.
Siellä sanotaan mm.
”Member States should put in place appropriate measures such as national network codes and market rules, and should provide incentives to distribution system operators through network tariffs which do not create obstacles to flexibility or to the improvement of energy efficiency in the grid. ”
” Regulatory authorities should be able to fix or approve tariffs, or the methodologies underlying the calculation of the tariffs, on the basis of a proposal by the transmission system operator or distribution system operators, or on the basis of a proposal agreed between those operators and the users of the network. In carrying out those tasks, regulatory authorities should ensure that transmission and distribution tariffs are non-discriminatory and cost-reflective, and should take account of the long-term, marginal, avoided network costs from distributed generation and demand-side management measures.”
”Member States should put in place appropriate measures such as national network codes and market rules, and should provide incentives to distribution system operators through network tariffs which do not create obstacles to flexibility or to the improvement of energy efficiency in the grid.”
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A32019L0944&qid=1666447656152
Onkohan tämä oikea direktiivi? Mistä löytyy se määräys, jossa kielletään käyttämästä kiinteitä verkkomaksuja? On kyllä vaikeaa…
Mitäs kuuluu ajatukselle, että jossain päin tuulee aina? Yritin löytää tutkimusta aiheesta, mutta en löytänyt. Kiinnostaa siis se, että jos joka maassa olisi paljon tuulivoimaa niin kuinka hyvin tehot tasaantuu siirtoyhteyksien kautta. Eli tarvitaanko säätö voimaa vai paremmat yhteydet ja balttian maihin lisää tuulivoimaa?
Tuuliatlas näyttää tuulet koko pallolla ja näyttää sen itsestäänselvyyden että läntisillä rannikoilla tuulee meidän lähialueilla usein voimakkaasti ja melkein koko ajan kohtalaisesti, siis mm. Norjan Atlantin reuna, sieltähän ne matalapaineet meille puskevat,onneksi heikentyneinä. Kun sinne on öljynporaustornejakin onnistuttu rakentamaan niin eiköhän myllyjäkin. Tämä nyt ihan maallikon nojatuoli mutuilua, joku säätieteilijä /öljyn poraaja voi korjata…
Poikkean hieman suurista tuottajakuvioista tavallisen kuluttajan ongelmaan.
Sähköenergian tuottamisen ja sen siirron toteuttavat eri yhtiöt ja siis kuluttajan tekee kaksi eri sopimusta eri yhtiöiden kanssa.
Nehän ovat kaksi eri tuottea. Kuitenkin energiayhtiöt sitovat sopimuksensa tiettyyn verkkoyhtiöön ja kulutuspaikkaan.
Kuluttaja ei siis voi siirtää ostamaansa tuotetta toiseen paikkaan.
Kuluttajan kannalta hankalaa ja kallista kytkykauppaa!
Sähkön nykyinen hintamekanismi on poliittinen päätös, siis puoluepoliittisten henkilöiden päätös.
Täten sähkön hintamekanismin korjaus on poliittinen päätös muuttaen edellisen päätöksen. Uuden päätöksen tekemisessä ei pidä päästää isojen markkinatoimijoiden ts yhtiöiden lobbareita ollenkaan mukaan valmisteluunkaan. Kuluttajat ml yritykset tulee ottaa huomioon.
”Huonoja uutisia sähkömarkkinatoimijoille! Säätösähkön hintarajat nousevat 1.11.2022. Riskitaso nousee merkittävästi.” Jukka Ruusunen
https://www.fingrid.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2022/saatosahkon-hintarajat-nousevat-1.11.2022/
Energiavirasto tekee parhaansa pitääkseen sähkön hinnan korkeana.
Uusiutuvan sähkön varastointi eri aikaväleiksi pitäisi saada kannattavaksi.
Eripituisille vaihteiluille tarvitaan erilaiset ratkaisut. Sama ratkaisu ei toimi 24 tunnin, muutaman päivän päivien, viikkojen ja vuodenaikavaihteluihin.
Vuorokauden tai ehkä jopa päivien tasaamiseen voisi riittää jopa Suomen olemassaoleva vesivoimakapasiteetti jos investoidaan ylimääräisiin turbiineihin ja sähkönsiirtoon voimaloista. Viikkojen tai vuodenaikojen tasaamiseen patoaltaiden kapasiteetti ei riitä.
Hiilidioksidista (saadaan sellutehtaista) ja vedystä (uusiutuvalla sähköllä tuotetusta) saadaan Sabatier-reaktiolla metaania joka voi varastoida 2-6 kk ajaksi LNG säilöihin (maakaasu on yli 90 prosenttisesti metaania).
Pörssisähkö on ollut historiallisesti kuluttajalle erittäin hyvä vielä siinä vaiheessa kun tuotantopuolella on ollut riittävästi ylikapasiteettia = kilpailua. Nyt kun laitoksia on sammuteltu ja venäjän tuonti on loppunut niin kilpailua ei ole riittävästi. Pörssihinnat ovat karanneet kauas keskimääräisistä tuotantokustannuksista.
Pörssihinta kertoo sen, että mikä on kallein sen hetkiselle tunnille tarjottu sähkön tuotanto. Tämä antaa hyvin hintasignaalin sille käynnistämään tuotantoa oikeassa järjestyksessä, mutta ei ole nykyisellään oikea sähkön hinta kuluttajalle. Pörssisähkön hinta ylittää keskimääräiset tuotantokustannukset moninkertaisesti, jopa monikymmenkertaisesti. Tämä ei olisi mahdollista aidosti kilpaillulla markkinalla.
Myöskään kuluttajan toimenpiteillä ei ole juurikaan mahdollista vaikuttaa hintaan. Vaikka iso osa kuluttajista leikkaisi kulutustaan kalliin tunnin aikana, ei se vaikuta enää tunnin hintaan millään tavalla, koska hinnat määräytyvät edellisenä päivänä pörssissä. Ainoa mahdollisuus on jättää sähkö käyttämättä.
Kapasiteettimarkkinassa Soinivaara voi olla oikeassa. Olisi parempi varmistaa riittävä kapasiteetti vakaalla perusmaksulla, kuin pelkällä energian hinnalla. Nykymallissa sähköpulatilanteessa huippulaitokset tarjoavat markkinoille huippuhintaa, jolla muutamassa tunnissa tai päivässä voidaan kattaa laitoksen koko vuoden kustannukset investointeineen. Tämä on ongelmallista siksi, että huippulaitosten kallis hinta nostaa koko pörssin hintaa ja kaikki perusvoimalaitoksetkin saavat saman hinnan, vaikka vain huippulaitos sen tarvitsisi. Kapasiteettimarkkina voisi olla perus energiamarkkinasta erillinen: jos saa kapasiteettimaksua, laitos olisi velvoitettu tarjoamaan markkinoille aina muuttuvia kustannuksia + reguloitu kate suuruista hintaa. Tämä osaltaan pitäisi alikilpailtua pörssimarkkinaa kurissa.
”Myöskään kuluttajan toimenpiteillä ei ole juurikaan mahdollista vaikuttaa hintaan. Vaikka iso osa kuluttajista leikkaisi kulutustaan kalliin tunnin aikana, ei se vaikuta enää tunnin hintaan millään tavalla, koska hinnat määräytyvät edellisenä päivänä pörssissä. Ainoa mahdollisuus on jättää sähkö käyttämättä.”
Jos jatkuvasti ovat vaikka arkipäivien 8-20 tunnit kalliita niin jos kaikki kuluttajat vähentävät käyttöä pitkäjänteisesti ja toistuvasti näinä tunteina niin kyllä sen kaiken järjen mukaan pitäisi vaikuttaa pörssihintaan.
Kyllä kuluttajat voivat ehdottomasti vaikuttaa sähkön hintaan, sekä nousevasti että laskevasti. Mitä vähemmän kuluttajat käyttävät sähköä kalliina aikoina, sitä pienempi epäsuhde on sähkön kysynnässä ja tarjonnassa => sähkön hinta ei nouse yhtä paljon kuin selvästi liian suuren kysynnän aikaan.