Sähkömarkkinat Nordstream-putkien jälkeen

Olin suun­nitel­lut blogikir­joi­tus­ta siitä, että Ukrainan sodan joskus pää­tyt­tyä Euroopan on väl­tet­tävä ajau­tu­mi­nen uud­estaan ener­gia­ri­ip­pu­vu­u­den ansaan ja näytet­tävä Venäjälle, että ener­gia-aset­ta voi käyt­tää vain ker­ran. Piti kir­joit­ta­mani, että Venäjä var­maankin las­kee ahneu­den kaata­van EU-maid­en peri­aat­teel­lisu­u­den ja että maa tulee var­maankin vaa­ti­maan osana rauhan­sopimus­ta ener­giavi­en­nin aloit­tamisen uud­estaan. Ilman ener­giavi­en­tiä kun Venäjäl­lä ei ole juuri mitään tulolähteitä.

Mikä on Venäjän tila sodan jälkeen

Taisin olla väärässä. Itämeren kaa­suputkien tuhoami­nen tarkoit­taa, ettei rauhan tul­tuakaan maakaa­sua juuri myy­dä Venäjältä Euroop­paan. Ukrainan kaut­ta kul­kee jokin put­ki, mut­ta sen kap­a­siteet­ti on pieni ja se kul­kee Ukrainan kaut­ta. Ajat­teleeko Putin lainkaan, mil­lä Venäjä tulee toimeen sodan pää­tyt­tyä? Venäjän tule­vaisu­ut­ta ajatellen toim­inta näyt­tää jär­jet­tömältä – niin jär­jet­tömältä, että se panee pohti­maan sitäkin, räjäyt­tikö Venäjä todel­la itse omat kaa­suputken­sa.  Toisaal­ta Putinin toimien jär­jet­tömyys on ennenkin ylit­tänyt odotukset.

Oli miten oli, niitä putkia ei enää ole eikä uusia rakenneta.

Suomessa totuttava vaihtelevaan tuulivoimaan

Mei­dän on ajatelta­va siis Euroopan ener­giahuoltoa ilman venäläistä maakaa­sua. Se on mah­dol­lista, mut­ta se vaatii investoin­te­ja, jot­ka eivät ole valmis­tu kovin nopeasti.

Suomes­sa vaa­dit­ta­va määrä sähköen­er­giaa saadaan kyl­lä tuuliener­gias­ta, mut­ta sääri­ip­pu­vaise­na se tulee ole­maan ailahtel­e­vaa. Tähänkin on varauduttava.

Moni haikailee, että tuulivoiman han­kaluuk­sista päästään rak­en­ta­mal­la lisää ydin­voimaa. Olk­ilu­o­to kol­mos­ta on raken­net­tu nyt yli 20 vuot­ta las­ket­tuna siitä, kun anomus tästä jätet­ti­in. Vaik­ka seu­raa­va tulisikin vähän nopeam­min, ainakaan kymme­neen vuo­teen ei ydin­voimas­ta ole apua. Seu­raa­vat ovat var­maankin sar­javalmis­teisia SMR-voimaloi­ta, mut­ta niiden osalta lain­säädän­tö antaa odot­taa itseään. Ennen kuin lain­säätäjä ker­too, mil­lä ehdoin ja mihin niitä saa rak­en­taa, ei SMR-voimaloi­ta voi­da ottaa edes työn alle.

Sähköä pitää pystyä varas­toimaan taval­la tai toisel­la. Tuuliener­giaa pan­naan jo nyt tal­teen sään­nöstelyal­taisi­in sil­loin kun tuulee. Tämä voi tasoit­taa run­saan 1000 megawatin vai­htelun tuulivoimas­sa, mut­ta tuulivoima tulee vai­htele­maan paljon enemmän.

Paljon sähköä kuluu sähköläm­mi­tyk­seen. Siitä on onnek­si merkit­tävä osa varaavaa sähköläm­mi­tys­tä. Tosin moni on luop­unut läm­min­vesi­varaa­jas­ta, kos­ka yö- ja päivä­tar­iffien ero on niin pieni. Kiin­teisi­in kel­lon­aikoi­hin sido­tut aikatar­if­fit eivät ole enää tätä aikaa. Sähkön markki­nahin­ta vai­htelee tuulen, ei kel­lon mukaan. Sähköläm­mi­tys­taloille tulee olla tar­jol­la automati­ikkaa, joka opti­moi läm­mön varaa­jan käytön pörssisähkön hin­nan mukaan. Niitä ei nyt ole rutkasti tar­jol­la, kos­ka niin har­va käyt­tää pörssisähköä. Sik­si taas niin har­va on siir­tynyt pörssisähköön. Muna ja kana.

Pörssisähkö kan­nat­taa myös niille sähköau­toil­i­joille, jot­ka voivat lada­ta kotonaan.

Varaavas­sa sähköläm­mi­tyk­sessä pörssisähkö on paljon halvem­pi vai­h­toe­hto kuin kiin­teähin­tainen, joka on kallista aina. Tämä tulee lisäämään pörssisähkön suo­sio­ta. Kun samal­la kiin­teähin­taisen val­it­se­vat ne, joiden sähkön tarve pain­ot­tuu kalli­isi­in tun­tei­hin – suo­ras­sa sähköläm­mi­tyk­sessä tarve on suurin talvisin korkea­paineen ja kovan pakkasen aikaan, jol­loin tuulivoimaa on vähän tar­jol­la. Sähköy­htiöt näkevät tämän tilas­tois­taan. Se tekee kiin­teähin­tais­es­ta entistä kalliimpaa.

Myös kaukoläm­mössä voidaan käyt­tää hal­paa sähköä sil­loin kun sitä on saatavil­la. Helen oy kaavailee näin aluk­si 150 MW:n edestä sähkökat­tiloi­ta. Niihin ei voi yksin varautua, mut­ta ne ovat hyvä ole­mas­sa aina sil­loin, kun sähkö on hal­paa.  Samaa tekevät kaik­ki kaukoläm­pöy­htiöt. Tämä tulee vähen­tämään kaukoläm­mön tekemistä polt­taen. Eri­tyis­es­ti puun polt­to kaukoläm­mön tuotan­nos­sa vähe­nee, kun­han sähkö­markki­nat vähän asettuvat.

Tästä muo­dos­tuu hyvinkin tuhan­nen megawatin jous­ta­va osa sähkön kulutusta.

Vetytalous

Näen vety­talouden suure­na ratkaisuna vai­htel­e­vaan sähkön tuotan­toon. Elek­trolyysi ei ole mitään raket­ti­tiedet­tä. Kokeil­imme sitä 1960-luvul­la koulun fysi­ikan­tun­nil­la. Vedyn kaut­ta sähkön voi muut­taa syn­teet­tisik­si polt­toaineik­si, joi­ta voi myy­dä joko ulos tai käyt­tää itse. Ilk­ka Her­lin kaavailee syn­teet­ti­sistä polt­toaineista, eri­tyis­es­ti syn­teet­tisen metaanista Suomelle suur­ta vientituotetta.

On vielä auki, mikä on paras tapa hyö­dyn­tää vetyä, eikä sitä kan­na­ta vielä kiin­ni lyödäkään.

Vedyn tuot­ta­mi­nen on aika pääo­maval­taista puuhaa. Sik­si sitä kaavailti­in ensin pääo­man käyt­töaste mak­si­moiden, mut­ta vai­h­tu­vahin­taisen sähkön aikana opti­moin­tia kan­nat­taa muut­taa niin, ettei vetyä tuotet­taisi ainakaan korkeimpi­en sähkön hin­to­jen aikana.

Voi tietysti olla, että akkute­knolo­gia kehit­tyy niin, että hal­paa sähköä syötetään yksinker­tais­es­ti vain akkui­hin ja pure­taan kalli­in sähkön aikana, mut­ta tämä vaatii jotain mullis­tavaa. Sen mullis­ta­van nimi saat­taa olla natriumakku.

Piuhat poikki Eurooppaan?

Joudumme varautu­maan siihen, että sähkö on Kes­ki-Euroopas­sa kallista vuosia.  Tämä nos­taa sen hin­taa myös Pohjo­is­mais­sa. Moni on vaat­in­ut, että sähkön myyn­ti Suomes­ta Euroop­paan estetään, jot­ta saisimme naut­tia hal­vas­ta sähköstä.

Kan­nat­taisi miet­tiä pari ker­taa, ennen kuin esit­tää tuol­laista. Suo­mi on riip­pu­vainen sähkön tuon­nista. Miltä näyt­täisi Nor­jas­ta ja Ruot­sista kat­sot­tuna, että ne eivät saisi myy­dä sähköään Sak­saan, mut­ta niiden pitäisi kuitenkin myy­dä sitä Suomeen? Jos saisimme skan­d­i­naaviset naa­purimme vaku­ut­tuneik­si, ettei sähköä kan­na­ta myy­dä ulos, kai ne havait­si­si­vat myös, ettei niiden pidä kan­na­ta myy­dä sitä Suomeenkaan, ei ainakaan paljon halvem­mal­la kuin mitä sak­salaiset siitä maksaisivat.

Mitä parem­mat sähkön siir­toy­htey­det ovat ympäri Euroop­paa, sitä tasaisem­min tuulivoima sähköä tuot­taa. Jos­sain päin tuulee aina.

Jos mei­dän pitäisi olla sähkön suh­teen omavaraisia tun­neit­tain, kalli­it tun­nit oli­si­vat vielä paljon kalli­impia ja suo­ranaiseen sähkön sään­nöste­lyyn pitäisi ryhtyä.

Sitä pait­si, jos Suomes­sa tuote­taan hal­val­la paljon ylimääräistä sähköä, eikö sitä kan­na­ta myy­dä kalli­il­la hin­nal­la Sak­saan? Sehän on mitä paras­ta vientiä.