Olin suunnitellut blogikirjoitusta siitä, että Ukrainan sodan joskus päätyttyä Euroopan on vältettävä ajautuminen uudestaan energiariippuvuuden ansaan ja näytettävä Venäjälle, että energia-asetta voi käyttää vain kerran. Piti kirjoittamani, että Venäjä varmaankin laskee ahneuden kaatavan EU-maiden periaatteellisuuden ja että maa tulee varmaankin vaatimaan osana rauhansopimusta energiaviennin aloittamisen uudestaan. Ilman energiavientiä kun Venäjällä ei ole juuri mitään tulolähteitä.
Mikä on Venäjän tila sodan jälkeen
Taisin olla väärässä. Itämeren kaasuputkien tuhoaminen tarkoittaa, ettei rauhan tultuakaan maakaasua juuri myydä Venäjältä Eurooppaan. Ukrainan kautta kulkee jokin putki, mutta sen kapasiteetti on pieni ja se kulkee Ukrainan kautta. Ajatteleeko Putin lainkaan, millä Venäjä tulee toimeen sodan päätyttyä? Venäjän tulevaisuutta ajatellen toiminta näyttää järjettömältä – niin järjettömältä, että se panee pohtimaan sitäkin, räjäyttikö Venäjä todella itse omat kaasuputkensa. Toisaalta Putinin toimien järjettömyys on ennenkin ylittänyt odotukset.
Oli miten oli, niitä putkia ei enää ole eikä uusia rakenneta.
Suomessa totuttava vaihtelevaan tuulivoimaan
Meidän on ajateltava siis Euroopan energiahuoltoa ilman venäläistä maakaasua. Se on mahdollista, mutta se vaatii investointeja, jotka eivät ole valmistu kovin nopeasti.
Suomessa vaadittava määrä sähköenergiaa saadaan kyllä tuulienergiasta, mutta sääriippuvaisena se tulee olemaan ailahtelevaa. Tähänkin on varauduttava.
Moni haikailee, että tuulivoiman hankaluuksista päästään rakentamalla lisää ydinvoimaa. Olkiluoto kolmosta on rakennettu nyt yli 20 vuotta laskettuna siitä, kun anomus tästä jätettiin. Vaikka seuraava tulisikin vähän nopeammin, ainakaan kymmeneen vuoteen ei ydinvoimasta ole apua. Seuraavat ovat varmaankin sarjavalmisteisia SMR-voimaloita, mutta niiden osalta lainsäädäntö antaa odottaa itseään. Ennen kuin lainsäätäjä kertoo, millä ehdoin ja mihin niitä saa rakentaa, ei SMR-voimaloita voida ottaa edes työn alle.
Sähköä pitää pystyä varastoimaan tavalla tai toisella. Tuulienergiaa pannaan jo nyt talteen säännöstelyaltaisiin silloin kun tuulee. Tämä voi tasoittaa runsaan 1000 megawatin vaihtelun tuulivoimassa, mutta tuulivoima tulee vaihtelemaan paljon enemmän.
Paljon sähköä kuluu sähkölämmitykseen. Siitä on onneksi merkittävä osa varaavaa sähkölämmitystä. Tosin moni on luopunut lämminvesivaraajasta, koska yö- ja päivätariffien ero on niin pieni. Kiinteisiin kellonaikoihin sidotut aikatariffit eivät ole enää tätä aikaa. Sähkön markkinahinta vaihtelee tuulen, ei kellon mukaan. Sähkölämmitystaloille tulee olla tarjolla automatiikkaa, joka optimoi lämmön varaajan käytön pörssisähkön hinnan mukaan. Niitä ei nyt ole rutkasti tarjolla, koska niin harva käyttää pörssisähköä. Siksi taas niin harva on siirtynyt pörssisähköön. Muna ja kana.
Pörssisähkö kannattaa myös niille sähköautoilijoille, jotka voivat ladata kotonaan.
Varaavassa sähkölämmityksessä pörssisähkö on paljon halvempi vaihtoehto kuin kiinteähintainen, joka on kallista aina. Tämä tulee lisäämään pörssisähkön suosiota. Kun samalla kiinteähintaisen valitsevat ne, joiden sähkön tarve painottuu kalliisiin tunteihin – suorassa sähkölämmityksessä tarve on suurin talvisin korkeapaineen ja kovan pakkasen aikaan, jolloin tuulivoimaa on vähän tarjolla. Sähköyhtiöt näkevät tämän tilastoistaan. Se tekee kiinteähintaisesta entistä kalliimpaa.
Myös kaukolämmössä voidaan käyttää halpaa sähköä silloin kun sitä on saatavilla. Helen oy kaavailee näin aluksi 150 MW:n edestä sähkökattiloita. Niihin ei voi yksin varautua, mutta ne ovat hyvä olemassa aina silloin, kun sähkö on halpaa. Samaa tekevät kaikki kaukolämpöyhtiöt. Tämä tulee vähentämään kaukolämmön tekemistä polttaen. Erityisesti puun poltto kaukolämmön tuotannossa vähenee, kunhan sähkömarkkinat vähän asettuvat.
Tästä muodostuu hyvinkin tuhannen megawatin joustava osa sähkön kulutusta.
Vetytalous
Näen vetytalouden suurena ratkaisuna vaihtelevaan sähkön tuotantoon. Elektrolyysi ei ole mitään rakettitiedettä. Kokeilimme sitä 1960-luvulla koulun fysiikantunnilla. Vedyn kautta sähkön voi muuttaa synteettisiksi polttoaineiksi, joita voi myydä joko ulos tai käyttää itse. Ilkka Herlin kaavailee synteettisistä polttoaineista, erityisesti synteettisen metaanista Suomelle suurta vientituotetta.
On vielä auki, mikä on paras tapa hyödyntää vetyä, eikä sitä kannata vielä kiinni lyödäkään.
Vedyn tuottaminen on aika pääomavaltaista puuhaa. Siksi sitä kaavailtiin ensin pääoman käyttöaste maksimoiden, mutta vaihtuvahintaisen sähkön aikana optimointia kannattaa muuttaa niin, ettei vetyä tuotettaisi ainakaan korkeimpien sähkön hintojen aikana.
Voi tietysti olla, että akkuteknologia kehittyy niin, että halpaa sähköä syötetään yksinkertaisesti vain akkuihin ja puretaan kalliin sähkön aikana, mutta tämä vaatii jotain mullistavaa. Sen mullistavan nimi saattaa olla natriumakku.
Piuhat poikki Eurooppaan?
Joudumme varautumaan siihen, että sähkö on Keski-Euroopassa kallista vuosia. Tämä nostaa sen hintaa myös Pohjoismaissa. Moni on vaatinut, että sähkön myynti Suomesta Eurooppaan estetään, jotta saisimme nauttia halvasta sähköstä.
Kannattaisi miettiä pari kertaa, ennen kuin esittää tuollaista. Suomi on riippuvainen sähkön tuonnista. Miltä näyttäisi Norjasta ja Ruotsista katsottuna, että ne eivät saisi myydä sähköään Saksaan, mutta niiden pitäisi kuitenkin myydä sitä Suomeen? Jos saisimme skandinaaviset naapurimme vakuuttuneiksi, ettei sähköä kannata myydä ulos, kai ne havaitsisivat myös, ettei niiden pidä kannata myydä sitä Suomeenkaan, ei ainakaan paljon halvemmalla kuin mitä saksalaiset siitä maksaisivat.
Mitä paremmat sähkön siirtoyhteydet ovat ympäri Eurooppaa, sitä tasaisemmin tuulivoima sähköä tuottaa. Jossain päin tuulee aina.
Jos meidän pitäisi olla sähkön suhteen omavaraisia tunneittain, kalliit tunnit olisivat vielä paljon kalliimpia ja suoranaiseen sähkön säännöstelyyn pitäisi ryhtyä.
Sitä paitsi, jos Suomessa tuotetaan halvalla paljon ylimääräistä sähköä, eikö sitä kannata myydä kalliilla hinnalla Saksaan? Sehän on mitä parasta vientiä.
Soininvaara
” Venäjän tulevaisuutta ajatellen toiminta näyttää järjettömältä – niin järjettömältä, että se panee pohtimaan sitäkin, räjäyttikö Venäjä todella itse omat kaasuputkensa. Toisaalta Putinin toimien järjettömyys on ennekin ylittänyt odotukset.”
Onko se niin järjetöntä Putinin kannalta, sillä hänen kanssaan rauhaa tuskin tehdään?
Jos joku Venäjällä pyöritteli ajatusta Ukrainan sodan lopettamisesta, sen vaatimasta vallankaappauksesta ja keinosta yrittää saada jonkinlainen ei-selkäsaunana kotiyleisölle esiteltävä diili hyväksytettyä länsimaille, niin nuo putket taisivat siinä ajatusharjoituksessa olla aika tärkeitä.
Nyt mahdollisella uudella, Putinin syrjäyttäneellä, hallinnolla ei ole mitään, mitä tarjota.
Eikä siellä kenenkään ole edes tarvinut pyöritellä tällaisia ajatuksia. Patrushev, jolla on ilmeisesti hyvin suuri vaikutus Putiniin, näkee salaliittoja kaikkialla. Ja ex-KGB-miehille, kuten P & P kummatkin ovat, on luonteenomaista kaiken epäily.
Tämä on oma villi arvaukseni. Kenelläkään muulla, kuin venäläisillä, ei olisi kanttia posauttaa putkia.
Saksalaiset ovat sitten varmaan ainoita tässä kuviossa, joiden edun mukaista ei ollut räjäyttää kaasuputkea. Epäilyksen alle jäävät kaikki muut Itämeren maat, Ukraina ja USA.
Muutkin Itämeren maat kärsivät teosta energiakriisin muodossa. Ei voi pitää mitenkään Ruotsin, Tanskan tai Balttian edunmukaisena räjäyttää putkea. Jos mietimme asiaa pelkästään hyötyjien näkökulmasta niin kyseeseen voisi tulla Britannia, Ranska, Etelä-Eurooppa, Norja tai USA. Norjakin tavallaan kyllä kärsii asiasta, samoin moni muu EU-maa koska EU:n talous pyörii pitkälle Saksan ympärillä. USA on ehkä ainoa joka ei oikeasti kärsi yhtään Nord Streamin tuhoutumisesta, mutta ei tämä vielä itsessään todista mitään.
Lisäyksenä vielä, Kiinakin voisi hyötyä teosta siinä mielessä että heikentää sekä Venäjää (ja pakottaa tämän myymään energiaansa sille) että Eurooppaa samalla. Tosin se on kyseenalaista miten Kiina saisi junailtua tällaisen operaation Itämerelle. Vaikka ei tuo kai pohjimmiltaan vaadi kuin aluksen, syvän veden sukellusvarustuksen (100 metriä on ilmeisesti nopean googlailun perusteella liian syvällä tavalliselle laitesukellukselle) ja räjähteitä. Esimerkiksi itse kaasuputken rakentaminen on oman arvion mukaan paljon monimutkaisempi tekninen prosessi kuin räjähdepanoksen asettaminen sen kylkeen. Todennäköisesti erittäin monella rantaviivaa omaavalla ja yhtään sotilaallista voimaa omaavalla valtiolla on tekninen kyky suorittaa tällainen tuhoamisoperaatio taistelusukeltajilla. En tosiaan tunne alaa, mutta veikkaisin että myös Suomen puolustusvoimilla olisi periaatteessa tekninen kyky tällaiseen operaatioon.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009099342.html
vaikea kuvitella mitään motiivia ukrainalle tai Usa:lle räjäyttää putki. Ensinnäkin USA ja Ukrainin tms. pyrkisisivät toimimaan tavalla jossa asiaa ei huomata. aiheuttamalla vaikka häiriöitä kyberhyökkäyksellä. Ja toisekseen miksi hyökätä putkea kohtaan jolla ei edes siirretä kaasua.
Venäjän taloudellista logiikkaa on turha pohtia koska venäjä käy sotaa ja on parhaillaan pahasti alakynnessä jolloin tärkeämpää kuin talous on toimet, joilla voidaan saada aikaseksi käänne. Käänne voi tapahtua vaikka sillein, että kansalaisia pelotellaan tarpeeksi, että Saksan hallitus ei enää tue Ukrainaa sotilaallisesti. Tämä näkyisi pienellä viiveellä sotilaallisessa kyvyssä.
Eihän siinäkään ole mitään järkeä, että soihdutettiin 10 miljoonalle eurolla päivässä maakaasua jonka olisi voinut myydä Saksaan. Maakaasun paine ei ole sellainen että soihdutus olisi ollut pakollista.
xyzzy: “vaikea kuvitella mitään motiivia ukrainalle tai Usa:lle räjäyttää putki. Ensinnäkin USA ja Ukrainin tms. pyrkisisivät toimimaan tavalla jossa asiaa ei huomata. aiheuttamalla vaikka häiriöitä kyberhyökkäyksellä. Ja toisekseen miksi hyökätä putkea kohtaan jolla ei edes siirretä kaasua.”
Olen tästä eri mieltä. En ole väittämässä, että USA olisi putket räjäyttänyt, mutta motiivi kyllä on olemassa. Jos putki olisi ehjä, Saksalla saattaisi olla yhä houkutus yrittää luopua pakotteista tai Ukrainan auttamisesta, jotta saisivat vielä kaasua. Nyt, kun putki on rikki, Saksalla on vähemmän kannustinta tehdä noin, koska kaasua ei sillä tavalla ole joka tapauksessa saamassa.
“venäjä käy sotaa ja on parhaillaan pahasti alakynnessä jolloin tärkeämpää kuin talous on toimet, joilla voidaan saada aikaseksi käänne. Käänne voi tapahtua vaikka sillein, että kansalaisia pelotellaan tarpeeksi, että Saksan hallitus ei enää tue Ukrainaa sotilaallisesti.”
Mun mielestä toi logiikka ei toimi. Nyt Saksalla ei ole enää paljoa menetettävää Ukrainan tukemisessa (kun kaasu on nyt varmuudella menetetty ainakin joksikin aikaa riippumatta pakotteista).
Tuulivoima on liian epävarmaa, että siihen kannattaisi panostaa lisää. Jotta voimme Suomessa olla sähkön tuotannon osalta riittävän omavaraisia kaikissa oloissa, nyt on syytä panostaa turpeen ja kivihiilen käytön lisäämiseen. Vaikka kivihiili on tuontituote sen varmuysvarastointi on erittäin helppoa, tekee vaan ison kasan.
Samalla hiilen ja turpeen verotusta on syytä alentaa, luopua toistaiseksi päästökauppajärjestelmästä ja laittaa CO2-vähennystavoitteet jäihin niin pitkäksi aikaa kunnes energiamarkkina on paremmassa kunnossa.
Tällä hetkellä kannattaa lakata investoimasta siihen teknologiaan, joka vuosien tukemisen jälkeen on tullut edulliseksi ja kannattavaksi?
Kuinka pitkään tuulivoiman lisärakennus on vielä kannattavaa? Vaikka usein sanotaankin että ‘jossain tuulee aina’ niin Suomi ei ole niin iso maa etteikö välistä tuulivoiman tuotto painu kirjaimellisesti nollaan, viimeksi niin kävi eilen. Säätövoimakapasiteetti ei välttämättä pysy enää perässä Norja & Ruotsikin huomioonottaen, eikä uusia isoja tekoaltaita ole enää tulossa.
Se on kannattavaa vain kun joku muu hoitaa säätövoiman jota tarvitaan. Yhden lajin tukiainen sekin että saa aiheuttaa verkolle ongelmia ja jättää toisten maksettavaksi se.
Kohta joudutaan verkkoon laittamaan verkkoon lisää säätövoimaa esimerkiksi kaasuturbiineja (jos tilanne joskus normalisoituu ja sitä on saatavilla) valtion investointituilla, koska nykytilanteessa ei voi enää kannattavasti investoida perusvoimaan eikä säätövoimaan.
Lisäämällä tuulivoimaa päästää tilanteeseen jossa sähkäverkko on jatkuvassa kriisitilassa joko ylituotannon ja tai alituotannon takia ja sitä koetetaan tunkata sitten vaikkapa valtio sponssaamalla hiilivoimalalla.
Kannattaa muistaa että sähköverkon tuotannon ja käytän tasapainon pitää on sama noin prosentin miljoonasosan tarkkuudella. Toki on automaattisesti toimivia kuormia tms. mutta rajansa kaikella.
Kyllä tämä menee nyt ihan oikein.- Koska tuulivoima saa aikaan sähkön hinnan vaihtelua, tuulivoiman saa sähköstä muita huonompaa hintaa. Kovan tuulen aikan aei oikeastaan mitään. Vastaavasti tyyninä aikoina sähkön hinta nousee, mikä kannustaa kaikki sähkön tuottajia tuottamaan silloin erityisen paljon sähköä. Huippuhintojen aikoina sähkön tuottajia palkitaan ylenpalttisesti.
Päästökaupasta ei kannata luopua, sillä sen saaminen sitten takaisin olisi turhan iso säätö. Jos päästöoikeudet olisivat iso ongelma, niin parempi ratkaisu olisi vain laskea ylimääräisiä päästöoikeuksia liikkeelle. En kuitenkaan ole kovin vakuuttunut, että päästöoikeudet olisivat tällä hetkellä iso ongelma. Kun energian hinta on kasvanut, niin silloinhan kysynnän määrän pitäisi vähetä, minkä pitäisi vähentää myös päästöoikeuksien kysyntää. Päästöoikeudet taitavat tällä hetkellä olla melko pieni osa energian hinnasta.
Harmi vain että sähköpörssi on pilattu korkeimman tarjouksen hinnalla, mikä vain maksimoi tuottajien tulot ja kuluttaja kärsii. 98% Suomen sähköstä tuotetaan halvalla, mutta myydään huippuhintaan. Sähköpörssiin tarvitaan muutos.
Ei tuo ole mitään pilaamista. Lisäksi tuo “korkein tarjous” pitää paikkansa vain ostotarjousten osalta (sähköpörssissä). Myyntitarjousten osalta se on taas se alin tarjous, joka menee ensimmäisenä läpi. Ei myöskään ole yhteiskunnan kannalta järkevää, että kuluttaja saisi sähkönsä alihintaan, vaikka se kuluttajasta kivalta voisikin tuntua.
Hyödykkeen hintaa ei pitäisi jättää markkinoiden säädeltäväksi, jos tuotanto ja kulutus eivät jousta riittävästi niin, että hinta vastaa keskimääräisiä tuotantokustannuksia.
Olipa outo kommentti. Pitää muistaa että markkinoilla pelaavat tuottajat, myyntiyhtiöt ja puhtaat välittäjät eli tuollainen sekasotku, josta sitten seuraa, että pörssihinta ylittää tuotantokustannukset kymmenkertaisesti eli 1000 %. Vääristääkö?
Raimo Pollari, usko pois, “korkeimman tarjouksen hinnan periaate” ei ole se sähkömarkkinoiden huonoin piirre. Itse asiassa tämän energy-only periaatteen tarkoituksena on ollut sekä kuluttajien että tuottajien ylijäämän maksimointi, eli se tuottaisi kokonaisuuden kannalta juuri sen oikean sähkön hinnan. Näin saattaisikin tapahtua jollain ideaalisilla perunamarkkinoilla, mutta kapasiteetin osalta liian hitaasti uusiutuvilla sähkömarkkinoilla on käynyt niin, että optimaalista ja määrältään riittävää sähköntuotantokapasiteettia ei ole päässyt muodostumaan. Kapasiteettirakenteen vääristyminen ja alijäämäisyys kostautuu karmealla tavalla nykyisessä kriisitilanteessa. Kun sähkömarkkinarakennetta joskus uudistetaam energian lisäksi on kiinnitettävä tehoonkin huomiota. Jos markkinat eivät tähän itse pysty, ratkaisua on haettava sääntelyn puolelta.
Blogikirjoituksen aiheeseen liittyen säätö- ja varmistusvoiman alijäämäisyys korostuu tuulivoiman lisääntymisen myötä. Ratkaisu ei todellakaan ole uusi suuri ydinvoimala, joka ei säädä lainakaan, vaan käy aina maksimitehollaan (samoin kuin tuuli- ja aurinkovoimakin). Sama vika on CHP-voimassa, sitä ajetaan lämmöntarpeen, ei sähköntarpeen mukaan. Pakkovesivoima ei säädä mitään, ja huonon vesivuoden tapauksessa säädettävä vesivoimakaan ei pysty säätämään ajateltua määrää. Rajakapasiteetin riittävyyden puitteissa olemme säätäneet tuontisähköllä, mutta kun tuontikapasiteetti ylittyy, ylössäätö pitää repiä omista puuttellisista resursseista, eikä typerä slogan “jossain tuulee aina” auta yhtään siinä tilanteessa. Jatkossa vielä uhkaa energian ja tehon loppuminen naapurimaistakin. Erityisen huolissaan pitää olla Baltian maiden alijäämäisyydestä, mitä paikataan viemällä Suomesta jo ennestäänkin riittämätöntä sähköä. Ydinvoima on perinteisesti ollut se kiinteiltä kustannuksiltaa kallein voimalaitostyyppi, ja siksikin sitä on pitänyt ajaa koko ajan maksimitehollaan. Monelta jää huomaamatta, että tuulivoima on kiinteiltä kustannuksiltaan likipitäen yhtä kallista kuin ydinvoima, mutta silti sitä hehkutetaan halvimmaksi sähköntuotantotavaksi. Ja koska muitakaan vaihtoehtoja ei ole, tämä kallein on samalla halvin. Oletan kuitenkin, että ydinvoima on tuulivoimaa kalliimpaa, tosin laskentatavasta riippuen. Valitettavasti ei ole absoluuttista tapaa verrata näiden kahden eri tyyppisen voimalan kokonaiskustannuksia. Eikä tarvitsekaan olla, jos molemmat mahtuvat optimaaliseen kokonpanoon, kuten olettaa sopii, molemmilla on paikkansa tuotantorakenteessa.
Juuri nyt ei ole hyvää, kustannustehokasta tapaa lisätä säätö- ja varavoimaa. Mutta nykyhinnoilla kaikenlaiset uudet, suhteellisen kalliitkin kulutusjoustoa lisäävät ratkaisut tulevat tosi tarpeeseen.
Osmo ehdottaa, että lisäämällä tuulivoimaa voimme viedä halvalla tuotettua sähköä hyvällä hinnalla Saksaan. Mikä ettei, kyllä ylituotannon kanssa pärjää monin tavoin, alituotanto se pahempi ongelma on. Vetytalous ei vielä ole tätä päivää, mutta senkin kehittelyä kannattanee jatkaa. Kustannustehokkaista ratkaisuista on niukkuutta, mitä yritetään paikata tutkimuksella.
Ratkaisu ei ole uusi suuri ydinvoimala, vaan kaksi. Nyt kun OL3-prototyyppi on vihdoin valmistunut, niitä voitaisiin hyvin tilata kaksi lisää. Kaikki protoja joskus värkänneet tietävät mitä se (aikataulullisesti) on, ja toisaalta kuinka nopeasti seuraavat kappaleet valmistuvat. Jos päätös tehdään nyt, on realistista että ne ovat jo kymmenen vuoden päästä ajossa. Siinä ajassa Ruotsi ja Norja tuskin ehtivät järkeistää sähköverkkoaan pohjois-etelä ‑suunnassa (halpaa sähköä vielä Suomeen saatavilla), ja tekohengitettävät hiilivoimalat pysyvät toimintakunnossa kyllä vielä kymmenen vuotta kun tarpeeksi huolletaan.
Toinen ydinvoimaloista menee fossiilisen tuotannon tekemiseen kannattamattomaksi, toinen ensin poistamaan kaikenmaailman meriporit ja lopulta sähköiseen liikenteeseen. Tai vaihtoehtoisesti: toinen korvaamaan Venäjän tuonti ja toinen Fennovoiman kariutunut hanke. Tuulisähkön voi jättää lämmitykseen ja vesivarastojen säästöön, johon se sopii erinomaisesti. Eteläisten naapurien CO2-tuotannon vähentäminen kunnon korvausta vastaan ei ole huono idea sekään. Bonuksena Suomen (sähkö)energiapolitiikan uskottavuuden lisääntyminen siltä varalta että tänne joku vielä haluaisi jotain investoidakin.
Suomessa ja Pohjoismaissa ylipäätään ei oikeastaan ole merkittävää vuorokauden sisäistä säätövoima-ongelmaa. Hyvinvoivassa länsimaassa henkilön herääminen infroineen vie jotain 300W/nuppi, eli Suomessa suuruusluokkaa 1,5GW, joka on saatavilla oleva vesivoima huomioiden pikkujuttu Siksi kaasun hinnannousu ei ole niin suuri ongelma kuin voisi kuvitella. Tilanne on hyvin erilainen vaikkapa Keski-Euroopan asukastiheyksillä ennen auringonnousua, jossa kaasua on (sähköntuotannossa) käytettävä, maksoi mitä maksoi.
Kemianteollisuudella on suuri vedyn tarve ja nykyisellään sitä tehdään maakaasusta. Äkkiseltään siinä on vihreälle vedylle suuri mahdollisuus ja se saadaan käyntiin ennen kuin vety tulee isosti liikennepolttoaineeksi.
Hyviä näkemyksiä, mutta nykyinen systeemi sähköpörssissä (hinta kalleimman mukaan) on varsinkin Suomelle tosi surkea; kansa kärsii ja suomalaiset maksavat kalliisti nettotuonnista.
Fingridin ja muiden pohjoismaisten kantaverkkoyhtiöiden pitäisi käyttää “kalliista nettotuonnista” kertyneet voittonsa uusiin runkoverkkoyhteyksiin eri maiden välille. Näin hintaerot eri maiden välillä tulevat tasoittumaan pidemmällä aikavälillä.
“Toisaalta Putinin toimien järjettömyys on ennekin ylittänyt odotukset.”
minun arvio on että vladimir putin on tullut poliittisesti hulluksi. ukrainaan hyökkäys oli liike jota olen ihmetellyt pitkään. ihan kuin putin:lla olisi ruuvit lentänyt koronavirus aikana. korostan että poliittisesti hullu, eikä niinkään kliinisesti. vaikka jotain kliinisiä huhuja liikkuukin.
aluksi ajattelin että venäjä ei olisi niin (super) tyhmä että räjäyttäisi kaasuputkiaan, mutta nyt ajattelen toisin.
vaikka suoria todisteita ei ole, niin oletan että venäjä itse pamautti putkensa. sen jälkeen kun fox news channel ja tucker carlson rupee spekuloimaan usa:n ja joe biden presidentin osuutta asiaan niin taidan tietää miten asia on silloin.
lyhyt versio: usa:n oikeistomedia on muuttunut propaganda operaatioksi ja tekee välillä 180 asteen valheita, eli kritisoi muita omista ongelmistaan. välillä myös tekee venäjää tukevia kannanottoja. fox news kanavan omistaa rupert murdoch. https://www.mediamatters.org/tucker-carlson/carlson-kremlin-feedback-loop .
miten tämän ns. hulluuden jälkeen venäjä voi olla luotettava kauppakumppani kenenkään kanssa. jos esim kiina rupee tekemään kauppaa venäjän kanssa, niin kiina varmaan vaatii tankeilla ja sotakalustolla että ehdoista pidetään kiinni.
no kuitenkin, eu:n ja lännen on varauduttava kamaliin tilainteisiin vaikka ei olisi todennäköistä. tarkoitan: ydinohjukset, sota, laivojen upotukset, nettihäirintä, satelliitti häirintä jne.
Hei, Osmo
mitä muuten ajattelet itse Meri-Porin voimalaitoksen uud.käyttöönotosta:
“Energiayhtiö Fortum tiedottaa, että se ryhtyy valmistelemaan Meri-Porin voimalaitosta kaupalliseen käyttöön. Laitoksessa toteutetaan vuosihuolto lokakuun aikana ja samalla varmistetaan, että se pystyy toimimaan 560 megawatin teholla.”
https://www.iltalehti.fi/talous/a/ed6da784-8e77-4f71-88a8-f8694756d050
Keski- ja Etelä-Euroopan sähkömarkkinoilla tapahtuva perustavanlaatuinen muutos on siirtyminen Niili-malliin, joka käytännössä tarkoittaa että kun sähköä on, sitä on ylenpalttisesti, mutta varastointi on hankalaa, ja sähkön hyödyntämiseen kannattaa keksiä keinot jottei se joudu hukkaan. Sähköverkko muodostuu pullonkaulaksi, ja tilanne jossa kaikki tuotettu sähkö ei mahdu verkkoon on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Ensimmäiset merkit tästä ovat jo nähtävissä pohjoisessa Keski-Euroopassa aurinkoisina ja tuulisina viikonloppuina, jolloin sähkön hinta painuu paikoin negatiiviseksi. Uutta aurinkovoimaa tulee Eurooppaan 2022 39 GWp, eli varovaisestikin arvioiden suuruusluokkaa 48 TWh vuodessa. Tämä tulee sinänsä tarpeeseen, ei ole järjen hiventä siinä että esimerkiksi Etelä-Norjasta viedään keskellä aurinkoista kesäistä (arki)päivää sähköä pohjoiseen Keski-Eurooppaan niin paljon että vesi uhkaa keväällä loppua. Tulevaisuudessa sähkö kulkee päivisin Keski-Euroopasta Pohjoismaihin, ja toivottavasti Etelä-Norjan vesihuolet väistyvät.
Akut ja vesivarastot tullaan yhä enenevässä määrin täyttämään päivällä edullisen sähkön aikaan. Viime kesänä nähdyistä sähkön hintapiikeistä keskellä päivää tulee historiaa, sähkön hinta on korkeimmillaan keskimäärin aamulla heräämisen jälkeen ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Huominen 1.10. on tulevaisuudesta hyvä esimerkki Nordpoolissa, suurimman osan vuorokaudesta sähkö on kalleinta Suomessa ja Baltian maissa. Alankomaiden ja Saksan merkittävä aurinkovoimatuotanto vetää hinnan alas iltapäivällä, kalleimmillaan sähkö on illalla 20–21. Tämä näkyy selvästi koska on viikonloppu, arkipäiväkulutukseen 700–800 Wp per capita aurinkosähköä ei vielä riitä. EU:n tavoite on muuten yli 2 kWp per capita, se alkaa olla tarpeeksi.
Tämän tuotantorakenteen huonohko puoli on kaasuriippuvuus, josta on turha kuvitella Euroopassa päästävän irti vuosikymmeniin. Sähkön tuotannossa määrät eivät ole kuitenkaan kovin merkittäviä, Euroopassa tuotettiin pelkästään tuulella ja auringolla enemmän sähköä 2021 kuin kaasulla. Kaasukriisi johtuu eurooppalaisten huonosta tottumuksesta lämmittää kaasulla, ja kun saksalaiset vielä sössivät Energiewenden sulkemalla ydinvoimalat, eivät lämpöpumppumarkkinat kehittyneet ja sitten kävi kuten kävi.
Alankomaat ovat hyvä laboratorio: kaasulla tuotettu sähköteho kolminkertaistetaan 2,5GW:stä 7,5GW:hen aamun 08:00 neljässä tunnissa, josta se putoaa nopeasti alle 1,5 GW:iin kun samanaikaisesti markkinoille tulee aurinkosähköä 8GW. On vaika kuvitella että kaasu pystyttäisin korvaamaan mitenkään ilman jotain hatusta vedettävää teknologiajänistä.
Kohtuuhintaista kaasua maailmassa riittää ilman Venäjääkin, oma toiveeni on että Venäjän roolin kaasutoimittajana ottaisi Ukraina, siellä on kuitenkin (Norjan jälkeen) Euroopan suurimmat kaasuvarat. Euroopan tarvitsemat kaasumäärät pienenevät kuitenkin merkittävästi kun suoranainen tuhlaaminen loppuu.
Pohjoismaat ja Suomi ovat aivan eri asia. Säätövoimaa on Norjassa ja Ruotsissa vietäväksi asti, eivätkä vuorokauden sisäiset kulutusvaihtelut siksi aiheuta huolta. Suomen erityispiirre on vuosikymmenet jatkunut perusvoiman rakentamisen laiminlyönti yhdistettynä vajavaisiin siirtoyhteyksiin. Ruotsin vähän epäonninen tuulivoimaan investointi tapahtui sopivasti juuri 2008 talouskriisin aikoihin, sähkö myytiin halvalla Suomeen, jossa kuviteltiin että nyt on tehty oikeita ratkaisuja kun ei investoida omaan tuotantoon. Joitain hämäsi paperiteollisuuden rakennemuutos, kun hioke ja paperi ei enää mennytkään kaupaksi, ja selluteollisuudesta jäi energiaa myytäväksi. Nyt juhlat ovat loppu, asioiden polttaminen lämmön ja sähkön tuottamiseksi onneksi mennyt pois muodista, ja sähköpula (tai ainakin kevyen polttoöljyn polttaminen sähköksi) uhkaa talvisin. Välillä onneksi tuulee.
Ydinvoimaloita Suomeen mahtuisi helposti heti kahden OL3:n verran lisää. Parasta aikaa, lämpötilan ollessa tukevasti plussan puolella, fossiilisilla tuotetaan yli 2 GW, ja ulkoa tuodaan 1,2GW. Teollisen mittakaavan lämmöntuotantoa lämpöpumpuilla ei ole vielä edes rakennettu (ensi talvena lämmitetään lujasti öljyllä). Energiapolitiikka on kuitenkin teollisuuspolitiikkaa, ja suomalaisella teollisuudella ei näytä usko enää riittävän. Lintilä jaksaa vielä viran puolesta höpöttää Pohjanlahdesta jonain puhtaan energian Persianlahtena mutta potentiaaliset investoijat näyttävät nostavan kytkintä yksi kerrallaan. Ruotsissa on tajuttu minkälaisen vesivoima-aarteen päällä siellä istutaan, ja he torppasivat päättäväisesti Saksan toiveet kaapelista Ruotsiin, käytännössä SSAB:n eduksi.
Vanhemmat ikäluokat muistavat vielä takavuosikymmenten suomalaisen ydinvoimakeskustelun jonka yksi rituaali oli irtisanoutuminen ajatuksesta että sähkö voisi olla Suomelle vientituote. Mukava nähdä että edes tästä ajattelun kummajaisesta on päästy eroon. Seuraava askel voisi olla ajatus että kohtuuhintainen energia voisi olla myös Suomelle sellainen kansallinen strateginen etu, johon kannattaa panostaa vaikka sen taloudellinen hyöty vaikuttaisikin tämänhetkisten laskelmien puitteissa epävarmalta. Energiamarkkinoille on ominaista ennustamattomuus, eli sen sijaan että yritämme arvata miten asiat tulevat olemaan, kannattaa keskittyä sihen miten niiden tulisi tulevaisuudessa olla.
Energian varastointiin voisi sopia vesivoimaloiden viereen sijoitettu pumppu, joilla vettä palautettaisiin yläaltaaseen. Miksi en ole kuullut puhuttavan sellaisesta?
Pumppuvoimaloita on maailmalla paljon. Suomi ei ole riittävän vuoristoinen tähän tarkoitukseen. Jotenkin muistelisin, että tällainen pumppu jossain on Suomessa, mutta en ole varma. Suunnitteilla on pumppuvoimalan tekeminen syvään kaivokseen, jolloin korkeuseroksi tulee yli kilometri.
Vehicle to grid eli sähköautojen akuista verkkoon syöttöä tulisi laajasti edistää EU tasolla. Ratkaisussa sähköautojen suurta akkukapasteettia voisi käyttää kulutuksen ja tuotannon vaihtelun tasaamiseen. Ratkaisussa tulisi olla sähköauton omistajalle taloudellinen kannuste. Vaatii toki pelisääntöjen luomista, mutta voisi kuvitella että tästä olisi rakennettavissa malli, joka lisäisi sähköverkon vakautta ja tasaisi hinnan vaihteluita. Sähköautojen määrä tulee, joka tapauksessa valtavasti lisääntymään.
Täytyy vain rakentaa alavesiallas, ehkä pienen järven kokoinen, muuten pumpattava vesi loppuu tosi nopeasti. Vaikutti siltä että unohdit tuommoisen pienen yksityiskohdan. : )
Tuommoisen altaan saa kyllä kätevästi rakennettua, kunhan rakentaa padon ja voimalan sopivaan kohtaan alajoksulle.
Erilaisia energiaratkaisuja ehdottaessaan Osmo unohtaa, että Suomi on valtavien turvevarantojen ansiosta nyt ja pitkälle tulevaisuudessakin kaiken energiatarpeen suhteen omavarainen. Tällä hetkellä vain lähes kaikki ojitusalueiden turvekerrostumat annetaan vapaasti biohajota ja niiden energiatuotto katoaa taivaan tuuliin, mikä samalla aiheuttaa pahoja ympäristöpäästöjä. Alkamalla polttaa ojitusalueiden turvekerrostumia sähkön ja lämmön tuottamiseksi, saavutetaan paitsi energiaomavaraisuus, myös vähäisemmät kasvihuonekaasupäästöt, kuin näiden turvekerrostumien koskematta jättämisellä aiheutetaan.
Puolet maamme suoalueista on pääasiassa metsätalouden tarpeisiin ojitettuja. Biohajoava ojitetun suon turvekerrostuma tuottaa kesäkuukausina kuivuvasta pintakerroksestaan aerobisen hajoamisen tuloksena pieniä määriä hiilidioksidia ja syvimmistä kerroksistaan anaerobisen hajoamisen tuloksena jonkin verran metaania. Suurin osa kosteasta välikerroksesta tuottaa aerobisen hajoamisen tuloksena typpioksiduulia, mikä on 300 kertaa pahempi kasvihuonekaasu, kuin on polttamisen aiheuttama hiilidioksidi.
Netistä en löytänyt tietoa siitä, missä suhteessa litramääräisesti ojitusalueiden biohajoava turvekuutio tuottaa typpioksiduulia verrattuna määrin, minkä verran hiilidioksidia muodostuu, jos sama kuutio kattilassa poltetaan. Mutta jos litramäärät ovat jokseenkin samat, täytyy polttaa n. 300 kuutiota turvetta, jotta muodostuisi samat päästöt, kuin ojitusalueen turvekerrostuman koskematta jättämisessä muodostuu. Jos taas typpioksiduulia muodostuu litramääräisesti puolet vähemmän, kuin sen kattilassa polttamisesta, pitäisi siis polttaa 150 kuutiota, jotta päästöt olisivat yhteneväiset. Näiden suhteiden pitäisi ravistella turpeen hyödyntämistä vastustavia Vihreiden luutuneita, uskonnonomaisia asenteita.
Jos ja jos. Sitä paitsi, jos Suomen turvesuot pitää kiiruusti polttaa typpioksiduulipäästöjen estämiseksi, miten se vähentää kasvihuonepäästöjä kokonaisuuden kannalta? Mikä ihmeen ratkaisu se muka on?
“…jos Suomen turvesuot pitää kiiruusti polttaa typpioksiduulipäästöjen estämiseksi, miten se vähentää kasvihuonepäästöjä kokonaisuuden kannalta?”
Kuka on väittänyt, että ne pitäisi kiireellä polttaa?
Mutta olisi syytä polttaa ojitusalueiden turvekerrostumia ainakin nopeampaan tahtiin, kuin biohajoamista tapahtuu. Biohajoaminen tuottaa valtavan paljon enemmän kasvihuonekaasupäästöjä, kuin polttaminen ja biohajoamisessa kaikki turvekerrostumiin sisältyvä hiilivetyjen taloudellinen arvo katoaa taivaan tuuliin. Jo tämä em. polttamistahti takaa Suomelle energiaomavaraisuuden.
Jokaisen ojitusalueelta poltetun turvekuutiometrin polttaminen on merkittävä ympäristöteko juuri siitä syystä, että turpeen biohajoamaan jättäminen tuottaa paljon pahempia päästöjä; typpioksiduuli on 300 kertaa pahempi kasvihuonekaasu, kuin polttamisesta muodostuva hiilidioksidi.
Jotenkin olisin itse kuvitellut, että jos ojitetut turvesuot ovat erityisen ongelmallisia, ratkaisu olisi soiden ennallistaminen, eikä niiden polttaminen.
Semmoinen vinouma, että hyväksyy helpommin argumenttaja jotka ovat itselle hyödyllisiä. Ei se mitään ravistele, että on jotain random arvailuja.
Kun sähkökattiloita on ilmeisen edullista rakentaa muun polttoon ja lämpöpumppuihin perustuvan kaukolämmöntuotannon rinnalle, niin mihinhän asettuu jatkossa pörssisähkön pohjahinta? Eli millä hinnalla kannattaa kytkeä olemassaoleva sähkökattila päälle korvaamaan polttoa?
Mikä on Venäjän tila sodan jälkeen?
Tämän ymmärtämiseen pitää ottaa historiallinen perspektiivi.
1200-luvulla nykyisen Venäjän alueen valloitti Tsingis Khanin pojanpoika Batu Khan, joka alisti slaavikansat 250 vuodeksi mongolien imperiumin osaksi, ja nostivat lopulta Moskovan pääkaupungiksi.
Brutaalin sotilasvallan lisäksi, mongolien imperiumin pitkäaikainen menestys perustui tehokkaaseen hallintoon, kehittyneeseen verotusjärjestelmään, hopeaharkkoihin / paperirahaan ja kaupankäyntiin, sekä eliitin ”hallittuun” korruptioon.
Venäjällä ei ole ollut 1400-luvulta Italiasta alkanutta Renessanssia ollenkaan.
Renessanssista ovat kuitenkin lähtöisin koko läntisen ajattelun perusideat, joitten seurauksena Eurooppa siirtyi keskiajalta uuteen aikaan.
Näistä ideoista seurasivat mm. uudet filosofiat ja taiteet, humanismi, länsimainen demokratia, loogisempiirinen tiede, teknologialäpimurrot ja kapitalismi.
Venäjä puolestaan ”jäi keskiajalle” ja pysyy todennäköisesti siellä vielä Ukrainan sodan jälkeenkin.
Venäjää tulee todennäköisesti jatkossakin hallitsemaan ”fiktiivisen demokratian” ylläpitämä mongoleilta peräsin oleva brutaali, korruptoitunut ja paranoidinen diktatuuri, jossa johtajan vastustajat tapetaan.
Venäläisten laaja enemmistö on sitä mieltä, ettei länsimainen demokratia sovi olleenkaan Venäjälle.
Venäjä on kuitenkin Suomen ”ikuinen” ongelma ja naapuri. Jostakin luin, että venäläisten / slaavien kanssa suomalaisilla on historiansa saatossa ollut 60 erilaista sotaa / konfliktia, ja niitä on varmaan syytä odottaa jatkossakin…
Suomalaisten onkin siis syytä osata jatkossakin ”hanskata” venäläisiä niin, että säilytämme isänmaamme itsenäisyyden ja taloutemme vahvana.
Stalin oli ”kovempi kundi” kuin bluffari-Putin, joka ei kuitenkaan pystynyt sodan aikana valloittamaan Suomea, vaikka antoi siitä Puna-armeijalle kolmekin kertaa käskyn.
Seppo Korppoo, asekätkijöitten sukua, Y‑kromosomi haplotyyppiä N1C1, niin kuin suomensukuisen Rurikin perintönä 28%:lla Kievin asukkaisakin…
Jos Hitlerillä olisi ollut ydinase, olisiko hän jättänyt sen käyttämättä? Putin kuuluu persoonallisuudeltaan niihin ihmisiin, joiden teoista saamme lukea perhesurmiin liittyvissä uutisissa. Näin pitkälle mentyä on hänelle henkeen ja vereen tärkeintä ettei vastapuoli jää iloitsemaan tulevaisuudessa. Siinä vaiheessa omat kärsimykset ovat sivuseikka. Nordstreamien puhkominen kuuluu tähän kategoriaan, vaikka onkin vain kosmeettinen toimenpide siihen verrattuna mitä on tulossa, nimittäin on todennäköistä että pian alkavat tapahtumat vyöryä kiihtyvällä tahdilla siinä määrin ettei jollakin sähkön hinnalla ole mitään merkitystä. Toivottavasti olen väärässä.
USA:lla oli, eikä jättänyt sitä käyttämättä. Eikä siihen tarvittu edes diktaattoria.
USA:n ydinase sai Japanin antautumaan. Japani ei käynyt sotaa pelkästään USA:ta vastaan vaan myös Neuvostoliittoa, Britanniaa, Koreaa, Kiinaa ym ja miehitti isoja alueita Aasiasta, laittoi porukkaa keskitysleireihin ja kidutti hengiltä.
Niin jäi vielä sanomatta että tuulilla on suuri merkitys tuleviin sähkönhintoihin, nimittäin Ukrainan yllä olevilla tuulilla. Nyt on pitkään ollut matalapainetoimintaa Kiovan yllä, jolloin vastapäivään pyörivät ilmamassat eivät ole Venäjän kannalta otollisia. Vaan annappa olla kun tuulet kääntyvät Eurooppaan päin. Sitten voi olla säteilyhaittaa tuulen suunnassa aika lailla, vaikka STUK edelleen painottaa ettei mikään Ukrainassa tapahtuva voi aiheuttaa tarvetta maan ulkopuolella säteilystä Suojautumiseen. Sähkön hintaan Euroopassa sillä olisi suuri vaikutus kun maat ryhtyvät suojaamaan kaikin keinoin omia tarpeitaan mukaanlukien energia.
Jos Putin ampuisi joukkotuhoaseen johonkin länsimaahan, kannattaisi länsimaiden ampua joukkotuhoase Kiinaan. Ei voi olla niin, että Kiina yllyttää Venäjää joukkotuhoaseen käyttöön ja pyrkii saamaan maailman johtavan maan aseman tuhoamalla Venäjän kautta kilpailijansa.
Jos Venäjä käyttää joukkotuhoasetta länsimaihin, täytyy Kiinan saada yhtä iso tuho omalle maalleen.
Olkiluoto 3 pitkää rakennusprosessia päiviteltäessä olisi mielestäni rehellistä kertoa koko tarina. Lupa myönnetään reaktorille eikä teholle, minkä takia kannattaa rakentaa kerralla mahdollisimman iso reaktori. Uuden sukupolven reaktorin kohdalla olisi paljon järkevämpää rakentaa monta pientä kuin yksi valtava, samalla varavoiman järjestäminen olisi helpompaa. Uskallan väittää, että jos olisi päätetty rakentaa kolme 500MW reaktoria yhden 1500MW Reaktorin sijasta niin meillä olisi todennäköisesti ollut jo vuosikausia ydinreaktorit pöhisemässä sähköä verkkoon (syrjäyttäen samalla fossiilisia polttoaineita)
Eikös tämä kiteydy siihen että ensin tehdään poliittisesta prosessista (ja siten projektin kokonaiskestosta) äärimmäisen raskas, hankala ja voimalasta sen vuoksi epätarkoituksenmukainen, ja sen jälkeen ydinvoimaa vastustettaessa käytetään argumenttina sitä kun prosessi on niin raskas ja hidas — samalla kun korkataan samppanjapullot Itsekkyyden muistomerkkillä.
” Uskallan väittää, että jos olisi päätetty rakentaa kolme 500MW reaktoria yhden 1500MW Reaktorin sijasta niin meillä olisi todennäköisesti ollut jo vuosikausia ydinreaktorit pöhisemässä sähköä verkkoon (syrjäyttäen samalla fossiilisia polttoaineita)”
Yleisesti ottaen ydinvoimaloissakin isommat reaktorit ovat kustannustehokkaampia, ja suhteessa turvallisempia (kolme reaktoria on 3x onnettomuustodennäköisyys). Slovakiassa on rakennettu kahta n. 500MW reaktoria suhteessa jokseenkin samassa ajassa ja rahassa kuin OL3.
Noin yleisesti, samaa mieltä kaksinaamaisuudesta ydinvoimapolitiikan suhteen. “Kyllä me kannatamme lisäydinvoiman rakentamista. Tässä lupahakemus, prosessi vie 20 vuotta ja biljardi miestyövuotta”.
Em. syistä olen hiukan skeptinen “pienydinvoimabuumin” suhteen.
Ihmisten edullisten sähkösopimusten määräaikojen umpeutuessa yhä useampi siirtyy pörssisähköön, koska kaikki muut sopimukset ovat aina yhä kalliimpia. (Nyt halvimmatkin määräaikaiset ovat yli 30 sent/kWh) Se taas johtaa halvimpien tuntien kuormittumiseen ja edelleen spot-hintojen tasaantumiseen. Halvat tunnit katoavat. Jo nyt on ollut vaikea löytää riittävästi perätysten yhtä halpoja tunteja, joita monet saavat määräaikaisista vanhoista sopimuksistaan. Ei tunnu reilulta kun kunkin perheen määräaikaisen sopimuksen uusimishetki on kuitenkin pohjimmiltaan sattumankauppaa.
Yksi sopimuksia kunnioittava keino lisätä sähkön säästöä olisi sähköyhtiöiden antamat maksut määräaikaisten sopimusten kuluttajille säästöstä huipputuntien aikaan. Yritysasiakkaille tällaisia maksuja jo varmasti annetaankin.
Tähän saakkasähkö on ollut liian halpa a Suomessa ja eteenkin päästöoikeudet aivan liian halpoja. Energiayhtiöitä ei ole pariin vuosikymmenneen kiinnostyanut sähkökuormien, siis varaavan shkölmmityksen, etäohjauksen kehittäminen kuin teoriassa. Tekniikka on ollut olemassa yli vuosikymmenen, mutta energiateollisuuden idea on myydä energiaa. Ei heitä kiinnosta energiatehokkuus. Etäohjauksen mahdollisuus olisi merkinnyt sägkön myymistä halvemmalla kuluttajille eikä siitä tullut voittoa tarpeeksi.
Päästöoikeuksien halpuus taas merkitsi energiateollisuudelle kiinnostuksen puuttumista energiateokkuuden parantamiseen. Lobbauskin meni johonkin ihan muuhun suuntaan. Hukkalämpöä ei otettu talteen, energiapumppuja ei merkkinoitu. polttoaineena surkeaa turvetta poltettiin yhä enemmän. Kun päästöoikeuksien hinnat nouisivat tuli kiire ja lobbaajat aloittivat ruikutuksen.
Kesällä aurinkoenergiaa tarvitaan jäähdytykseen ja korvaamaan voimalaitosten huoltoseisokkeja. Aurinkopanelit nähtiin viheresuna, nyt ne ovat kannattavaa bisenestä. Mutta paikallinen energia marketin katolla ei ole energiayhtiön bisnestä vaan hajautettua paikallista tuotantoa. Energiateollisuudelle siitä on vain haittaa.
Onneksi Energiateollisuus ry on aina änessä kun asiasta kysytään. Teollisuyus tuottaa ennätysvoittoja, ketään ei kiinnosta. On ainakin haastateltava, joka löytyy vähällä vaivalla.
Sähkökattilaa vastuksilla ei kannata laittaa, vaikka halpa onkin. Sähkön hintavaihtelut tulevat vähenemään. Laittakaa maalämpöpumppuja pumppaamaan lämpöä Suomenlahdesta.
Sähkön varaanhan koko vihreäsiirtymä on rakennettu. Se pitää todeta mahdottomaksi nykyisenkaltaisella energian kulutuksella. Todellinen vihreä siirtymä edellyttää kulutustottumusten muutosta. Siihen pitäisi alkaa valmistautua.
“Jotenkin olisin itse kuvitellut, että jos ojitetut turvesuot ovat erityisen ongelmallisia, ratkaisu olisi soiden ennallistaminen, eikä niiden polttaminen.”
Ojitettujen turvesoiden, siis käytännössä metsätalouden tarpeisiin ojitettujen soiden ennallistaminen, tuottaa Suomen kansantaloudelle uuden, mittavan ongelman. Yli kolmasosa metsäteollisuuden raaka-aineesta tulee näiltä ojitusalueilta. Jos siis suot päätetään ennallistaa, valtava määrä metsäteollisuuteen liittyvistä työpaikoista katoaa. Ja kyse on pääasiassa kaupungeissa tai kaupunkimaisissa taajamissa asuvien työpaikoista; eli vihervasemmistoa äänestävien työpaikoista. Eipä taida ojien tukkimisvaihtoehto saada kannatusta. Ojien tukkiminen, eli suometsien hävittäminen, hävittää samalla myös valtavat määrät hiilinieluja, jotka aikoinaan ojitusbuumin ansiosta olemattomasti hiiltä sitoville soiden sammalkasvustoille muodostettiin.
Koska nyt olemme EU:n jäseniä ja siten Länsi- Euroopan kanssa samaa talous- ja lainsäädäntöaluetta, voisivat ne, jotka uskovat ojitettujen alueiden päästöongelmista vapauduttavan ojat tukkimalla, ehdottaa ratkaisua ensiksi Keski-Euroopan maille, jotka ovat käytännössä kaikki suonsa ojittaneet. Suomessa on ojitettu vasta puolet. Sieltä se ongelma pitää ryhtyä poistamaan, missä se vakavimmin ilmenee.
Ai työpaikoistako sinä olitkin oikeasti huolissasi. Se typpioksiduuli vaikuttikin alunperin ihan tekosyyltä. No hyvä että päästiin puhumaan siitä mistä kenkä oikeasti puristaa, eikä tarvitse haaskata enempää aikaa teeskentelyyn. Turvetuotanto onkin tosiaan nähty monella taholla, mahdollisesti myös tällä blogilla ennen kaikkea työllisyysprojektina. Eihän se ollutkaan taloudellisesti kannattavaa, koska sitä piti valtion toimesta subventoida, muistaakseni verohelpotuksilla. Mutta kyllä sillä tosiaan työpaikkoja saatiin, millä oli toki huomattava merkitys ko. alueella vaikuttavalle ykköspuolueelle, mitä ei varmaan tarvitse tässä erikseen nimetä. Niistä työpaikoista saivat maksaa muut veronmaksajat, mutta se on joskus kannatuksen hinta.
“Ai työpaikoistako sinä olitkin oikeasti huolissasi.”
Jos suot ennallistetaan ja ojat tukitaan, kyse olisi metsäteollisuuden työpaikkojen katoamisesta ja valtavista vientitulojen menettämisestä. Turvetuotannon työpaikoille ei tapahtuisi käytännössä mitään, koska ne on jo onnistuttu pääosin hävittämään.
Jos turvetuotanto on tähän saakka nähty työllisyysprojektina, on se näiden ojitusalueiden typpioksiduulipäästöjen takia syytä jatkossa nähdä myös kasvihuonekaasupäästöjä vähentävänä ympäristöprojektina, johon kannattaisi tuotannon alasajon sijaan vahvasti panostaa.
Et ole edelleenkään esittänyt laskelmaa tai muuta todistetta siitä, että kasvihuonekaasuja todella pääsisi vähemmän siinä tapauksessa, että turve poltetaan. Sekin vaihtoehto on, että sen annetaan olla. En muuten ihan hahmota sitä, miten turvetuotantoalue voi samaan aikaan olla metsätalouskäytössä. Eli puhutaanko tässä nyt turpeenpoltosta vai metsätaloudesta? Ei kai turvetta nyt sentään nosteta sellaiselta alueelta, jonne on istutettu puita. Jos puut on hakattu pois — okei, varmaan silloin, mutta eikö näin ollen ole myös se vaihtoehto, että sinne istutetaan uusia puita?
“Ei kai turvetta nyt sentään nosteta sellaiselta alueelta, jonne on istutettu puita.”
Niinhän sitä luulisi, ja sen istutuspuun suhteen olet pitkälle oikeilla jäljillä, mutta tosiasiassa lähes kaikki turvetuotantoalueet ovat viime vuosikymmeninä olleet puuta kasvavia ojitussoita. Puusto tosin on sinne enimmäkseen ilman istuttamista muodostunut. Kun alue otetaan turvetuotantoon, puut hakataan ensin pois, pintamaa hakkujätteineen, varpuineen, kantoineen ja juurakkopuineen ajetaan silppurilaitteella pienirakeiseksi hakkeeksi. Suuri yleisö vain ei ole tietoinen, että melkoinen osuus nostetusta turpeesta on tosiasiassa ollut haketettua puuperäistä eli turvetta nopeammin uusiutuvaa biomassaa.
Kun metsätalouden tarpeisiin ojitettu turvekerrostuma poistetaan ja kivennäismaa paljastuu, päästöt lakkaavat lopullisesti. Uusi kasvusto, joko maa- tai metsätalouden sellainen, pääsee ulottamaan juurensa ravinteikkaaseen kivennäismaahan; alueesta muodostuu tehokas hiilinielu. Luonnontilainen suo, jossa on millimetrin vuodessa kasvavaa suosammalta, on se huonoin mahdollinen hiilinielu.
“Et ole edelleenkään esittänyt laskelmaa tai muuta todistetta siitä, että kasvihuonekaasuja todella pääsisi vähemmän siinä tapauksessa, että turve poltetaan.”
Toistaiseksi kuitenkin uskon, että sellainen turpeen aerobinen biohajoaminen, jossa muodostuu typpioksiduulia eli 300 kertaa hiilidioksidia pahempia kasvihuonekaasuja, on se kattilassa polttamista pahempi vaihtoehto. Molemmissahan sama määrä hiilivetyjä muuttaa olomuotoaan. Näyttönä voinee todeta, että jos toisin olisi, ei typpioksiduulipäästöjä tuottavia turvepeltojen viljelyä niin voimallisesti vastustettaisi. Samat hehtaarimäärät kivennäismailla kun tuottavat enimmäkseen vain hiilidioksidipäästöjä eli vuoden aikana molemmissa tapauksissa kuta kuinkin sama määrä biomassaa “palaa”.
Jos luonnontilaiset suot olisivat valtava ilmastoriski typpioksiduulin takia, luulisi ilmaston tuhoutuneen jo vuosituhansia sitten, koska luonnontilaisia soita on ollut satoja tuhansia vuosia.
Mielenkiintoinen sanavalinta tuo “uskon”. Uskomusten varassahan tässä tietenkin paljonkin mennään, mutta olennaista onkin se, millaisille perusteluille uskomuksensa pohjaa. Tässä keskustelussahan on kyse biohajoamisprosessista ja sen kemiallisista reaktioista. Ne olisi mahdollista selvittää vähintään kohtuullisella luotettavuudella luonnontieteen tutkimuskeinoin. Mutta voi niitä omia uskomuksiaan toki perustella muullakin kuin tiedolla, sitä näkee nykypäivänä paljonkin. Usko on henkilökohtainen asia, tässä maassa on uskonnonvapaus.
Kannattaa muistaa, että maakaasua tarvitaan kemianteollisuudessa ja muussakin teollisuudessa. Näillä hinnoilla Saksan raskas teollisuus siirtyy halvan energian ja raaka-aineiden perässä muualle, esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Terästehtaat ja alumiinisulatot suljetaan.
Pahimmillaan kaasua ei riitä edes asuntojen lämmittämiseen tai jos riittääkin, niin työttömillä ei ole varaa maksaa.
Teolliset investointeja suunnitellaan vuosien aikatauluilla. Jos Eurooppa ei enää saa raaka-aineita kilpailukykyiseen hintaan, niin ei tänne kukaan investoi tulevaisuudessakaan.
Koska tuulivoima tekee tuulisella säällä muut energiantuotantomuodot kannattamattomiksi ja tarvitsee tyynellä säällä korvaavaa säätövoimaa, niin seuraava hallitus tulee avaamaan vesirakentamisen mahdollisuudet Suomessa. En siis toivo sitä, mutta miksi näin ei tapahtuisi?
Mitähän voisi vielä rakentaa. Tornion jokea lukuun ottamatta kaikki varteen otettavat joet on jo rakennettu eikä Suomi omista Tornionjokea.
Vuotoksen allas olisi yksi vesivoimahanke mutta se ei ole edennyt.
Huomenna saunotaan! 16 €/MWh kello 20.00.
sähkön hinta nordpool:ssa yhdeltä tunnilta oli/(on) ‑0,19 €/MWh (2022–10-05), siis MIINUS. pitäiskö pistää sähkönvarastointi firma pystyyn, tekee voittoa kun lataa esim. akkuja ja tekee voittoa kun myy sitä eteenpäin!
Sähkönsiirto maksaa kuitenkin sen 20 senttiä per kilowattitunti…
Jos sattuisi suunnittelemaan esimerkiksi hiilivoimalan sulkemista ensi huhtikuussa, kannattaa pitää mielessä että talvi 2023–2024 tulee olemaan Euroopassa kaasun saatavuuden kannalta vaikea jos ensi talvi on niin kylmä että kaasuvarastot kuluvat loppuun. Korvaavia LNG-terminaaleja tuskin ehtii valmistua siihen mennessä. Ensi talvi kannattaa ottaa kenraaliharjoituksena, ja toivoa leutoja säitä.
Nyt tilanne on kaasun suhteen vielä kohtuullisen helppo, venäläistä kaasua on tuotu Eurooppaan koko alkuvuoden (~60bcm eli ~620TWh), ja leudohkon talven jälkeen varastoissa oli vielä jonkin verran kaasua jäljellä. Kaasua tuotiin Venäjältä 2021 Eurooppaan ~155bcm (1600TWh), pääosa putkikaasuna:
— NordStream: 59,2bcm (611 TWh)
— Yamal-Eurooppa: 41,6bcm (430TWh)
— TurkStream 11,6bcm (120TWh)
Kaksi ensimmäistä reittiä on nyt sulki, niiden korvaaminen vaatisi ~14 LNG-terminaalia, jotka eivät ehdi mitenään valmistua (rakenteilla taitaa olla kuusi). Teoriassa Turkin kautta voisi tulla 31,5 bcm (325 TWh) mutta tuskinpa vaan.
Öljy on nyt kohtuuhalpaa, mutta se johtuu saudien 80-luvun puolessa välissä alkaneesta traditiosta lisätä öljyntuotantoa aina silloin kun Venäjää halutaan painostaa. Tämänkertaisen tuotannonlisäyssyklin kesto on vielä arvoitus, ei ole huono idea täyttää varastoja juuri nyt.
Ensi vuoden maalis-huhtikuussa, juuri siihen aikaan kun Hanasaaren hiilivoimala pitäisi sulkea, ollaan talven 2023–2024 suhteen paljon viisaampia kuin nyt. Toivottavasti sitä ennen ei tehdä hätiköityjä ideologisesti motivoituneita johtopäätöksiä.
Lisätietoja: Novaja Gazeta EU: По сравнению с остальными... Automaattikääntyy jotenkuten.
Samasta asiasta varoittaa muuten myös IEA Hesarin tämänpäiväisessä jutussa. On turha nyt höpöttää jostain “kriisitalvesta 2022–2023” kun varautuminen on paljon pidemmällä kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta. Fokus seuraavaan talveen.
“Jos luonnontilaiset suot olisivat valtava ilmastoriski typpioksiduulin takia, luulisi ilmaston tuhoutuneen jo vuosituhansia sitten, koska luonnontilaisia soita on ollut satoja tuhansia vuosia.”
Älä Osmo kehtaa jankuttaa. Et taida Vihreiden “uskonnolle” omistautuneena edes lukea näitä kommenttejani loppuun.
Olen koko ajan puhunut metsätalouden tarpeisiin ojitetuista soista ja niistä nostettavasta turpeesta. Typpioksiduulin muodostuminen on ojitettujen turvekerrostumien ongelma, ei luonnontilaisten sellaisten. Luonnontilaiset suot tuottavat biohajotessaan pintaosistaan vähäisiä määriä hiilidioksidia ja syvimmissä kerroksissa anaerobisesti hajotessaan metaania.
Se välikerrostuman happamessa vedessä lilluva turvekerrostuma ei juuri biohajoa. Tämän, korkean happamuustason merkityksen biomassan säilyvyydelle jo A.I. Virtanen aikoinaan tuorerehun säilöntämenetelmää kehittäessään oivalsi ja sai siitä Nobel-palkinnon.
Vaan kerrataanpa taas: Turvetuotantoa on viime vuosina harjoitettu lähes yksinomaan metsätalouden tarpeisiin ojitetuista turvekerrostumista, mitkä tuottavat typpioksiduulipäästöjä ympärivuotisesti. Siksi näiden turvekerrostumien pois kuoriminen on merkittävä ympäristöteko; turpeen polttaminen siis merkitsee valtavaa typpioksiduulipäästöjen vähenemistä. Olen tämän monta kertaa sinulle kirjoittanut, vaan eipä näytä menevän perille.
“Mielenkiintoinen sanavalinta tuo “uskon”.”
Sanavalinnasta huolimatta en ole huolissani, etteikö käsitykseni siitä, että saman turvemäärän toisaalta polttaminen, josta muodostuu hiilidioksidia, ja toisaalta biohajoaminen, joka tuottaa hiilidioksidia 300 kertaa pahempaa typpioksiduulia, olisi viimeksi mainittuna vaihtoehtona huomattavasti enemmän kasvihuonekaasuja ilmakehään tuottava ratkaisu.
En ole huolissani siksi, että olen käynyt aiheesta netin kautta lukuisia keskusteluja LUKE:n tohtoritasoisten tutkijoiden kanssa, eikä kukaan heistä ole lähtenyt käsitystäni kiistämään.
Tuo tieto, että turvemailla, siis pelloilla ja metsissä, muodostuu typpioksiduulia, on aika voimakas peruste lopettaa niiden viljely ja metson tuotto. Se myös kääntää päälaelleen sen, että suomalainen maaperä olisi muka nettonielu. Tällä on suuria politiikkavaikutuksia.
“Tuo tieto, että turvemailla, siis pelloilla ja metsissä, muodostuu typpioksiduulia, on aika voimakas peruste lopettaa niiden viljely ja metson tuotto.”
Vaan kerropa tämä oman puolueesi johtohenkilöille! Hehän suorastaan noitavainon omaisesti syyllistävät varsinkin turvemaiden maanviljelyä ja vaativat sen kieltämistä. Ei tietenkään pidä lopettaa, mutta turvekerrostumien pois kuoriminen viljely- ja metsätalousmailta sopivassa vaiheessa on paras mahdollinen ratkaisu niin päästöjen, kuin kansantaloudenkin kannalta.
Vihreiden suosima vääristymä aiheutuu siitä, että turvemaiden pellot on tuomittu Suomessa pahimmiksi yksittäisiksi typpioksiduulilähteeksi. Tulokseen on kussakin tapauksessa päädytty siitä huolimatta, että samalla suolla sijaitsevan metsätalousalueen ja peltomaan kesken ei olla päästöistä tehty suljetuissa oloissa ainuttakaan vertailukelpoista tutkimusta. Samoin siitä ei asiayhteydessä mainita mitään, että jokaista turvemaan peltohehtaaria kohti Suomessa on 20 hehtaaria metsätalouden tarpeisiin ojitettua turvemaata.
Kyse onkin niistä määristä, joista sinulla ei ole ollut esittää mitään muuta kuin arvauksia. Jos ei ole tietoa, ei ole. Mutta saat pitää uskosi, joskaan minulta ainakaan et noilla näytöillä saa kolehtia.
“Kyse onkin niistä määristä, joista sinulla ei ole ollut esittää mitään muuta kuin arvauksia.”
Pitänee sitten esittää muutakin, kuin arvauksia.
Otetaan esimerkkitapaukseksi sellainen ojitetun suon turvekerrostuma, jossa kuutiometri turvetta tuottaa saman tilavuusmäärän niin biohajotessaan typpioksiduulia kuin poltettuna hiilidioksidia. Kuutiometri turvetta on sama määrä kuin tuhat litraa. Typpioksiduuli on 300 kertaa hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu. Tämän seurauksena siitä koekuutiosta, mikä biohajotetaan, ei tarvitse biohajottaa kuin 3.3 litraa turvetta, kun se typpioksiduulipäästömäärältään jo vastaa sitä määrää mikä saadaan aikaan vasta tuhat litraa polttamalla ja siis hiilidioksidia tuottamalla.
Tämän suhteen tarkastelu turvepelloilla tarkoittaa siis sitä, että kolmen litramitan ja kolmen desilitramitan verran poltettavaa turvetta estää kaasun tilavuusmääränä yhtä paljon typpioksiduulipäästöjä, kuin kuutiometrin biohajoaminen. Jos turpeen biohajoamisen kuutiometrikohtainen typpioksiduulin tilavuusmääräinen tuotto todella olisi yhtä vähäinen, kuin 3.3 litran määrä poltetun turpeen tuottama hiilidioksidimäärä, typpioksiduulipäästöjen määrä peltohehtaaria kohden olisi niin olematon, ettei tutkijan mittalaitteiden viisari värähtäisi, tai hän ei ainakaan pystyisi osoittamaan mitään eroa turvemaan ja kivennäismaan päästöjen välille. Vaan kun nykyään turvepeltoja pidetään pahimpina typpioksiduulin lähteinä. Vastaavia lähteitä tosin löytyy sieltä ojan takaa metsätalouden tarpeisiin varatulta saraltakin.
Jotta turpeen polttamista voisi pitää yhtä tai edes likimäärin yhtä haitallisena, kuin sen biohajoamista, pitäisi 3.3 litran vetoisesta lieriöstä turvetta irrota poltettaessa yhtä paljon hiilidioksidikaasua, kuin mitä kuutiometrin määrä turvetta biohajotessaan tuottaa. Tämähän ei onnistu muuten kuin, puristamalla lieriöön turpeen sekaan teknisellä laitteella hiilidioksidikaasua; joko kovasti paineenalaisessa tai nesteytetyssä muodossa.
Vaan älä Jaakko K. anna vieläkään periksi…
Kunnon Vihreät ja varsinkaan city-Vihreät eivät turvekysymyksessä luovu luutuneista asenteistaan, vaikka mitä todisteita heille esittäisi.
Huokein sähkönsaantimalli omakotiasujalle on tulevaisuudessa seuraava: Sopii naapurin kanssa sellaisen järjestelyn, että liittymien ampeerikoon salliessa toinen ottaa halvimman määräaikaisen sähkösopimuksen ja toinen pörssisähkösopimuksen, vetää molemmista liittymistä molemmille kytkennän niin että kummatkin voivat käyttää pörssisähköä (kun pörssisähkö halpaa) hintakatolla (kun määräaikainen halvempaa).
Nämä ovat viehättäviä nämä naapuriavun muodot kepulandiassa. Tuo järjestely naapurin kanssa on yksiselitteisesti kiellettyä.
Tiedän jo nyt täällä maaseudulla tapauksia, joissa naapuri myy naapurille sähköä omasta liittymästä samaan 4 sentin kilowattituntihintaan + siirrot ym. mitä itse saa, koska sopimus vielä ensi talven yli voimassa. Mitään mitä ei kunnolla pystytä valvomaan käytetään surutta hyväksi kun rahasta kyse.
Nämä ovat Ihan marginaalisia tapauksia.
Jaakko K:Ne olisi mahdollista selvittää vähintään kohtuullisella luotettavuudella luonnontieteen tutkimuskeinoin.”
Niinhän sitä luulisi, turpeen uusiutuminen /fossiilinen päätös tehtiin äänestämällä. Turpeen päästökauppa ja verotus on täyttä puoluepoliittista suhmurointia.
Turpeen sisällyttämisestä päästökauppaan on päätetty EU:ssa eikä siitä ymmärtääkseni ole äänestetty.
Jos turvemaat olisivat saaneet poikkeuksen sillä perusteella, että turve on “kotimaista”, olisi sama helpotus pitänyt antaa ruskohiilelle Saksassa ja kivihiilelle Puolassa.
Nostetaan alkajaisiksi kaikkien säännösteltyjen vesistöjen maksimipintaa parilla metrillä.
Se, että jonkun kesämökin saunan kivijalka kastuu on pieni ongelma siihen verrattuna että sähkö loppuu. (Ja on ihan sama loppuuko se siksi että Fingrid katkaisee virran jostain, vai siksi että oma rahapussi tai kansalliset kysyntäjoustotalkoot pakottavat katkaisemaan sen itse. Kylmä ja pimeä on kylmä ja pimeä.)
Jos haluaa jotain tapahtuvan niin itsehän se pitää tehdä. Nimimerkki Arvomies jankuttaa siitä, kuinka typpioksiduuli on 300 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi (sinänsä totta) mutta ei suostu esittämään mitään tietoa siitä kuinka paljon sitä typpioksiduulia oikein syntyy ja mikä olisi vastaavasti turpeen polttamisen vaikutus kasvihuoneilmiöön, kun hän kuitenkin on täysin vakuuttunut siitä, että on parempi polttaa se turve, jolloin typpioksiduulipäästöt loppuvat. Tässä laskelma. Wikipedian typpioksiduuli-artikkelin (tarkemmin Dityppioksidi) kautta löytyi tutkimus (https://www.dissertationesforestales.fi/article/1818), jonka mukaan turvemaiden vuotuiset typpioksiduulipäästöt vaihtelevat välillä 0–25 kg hehtaarilta. Vastaava hiilidioksidimäärä saisi siis olla 300-kertainen, toisin sanoen 7500 kg /ha. Hehtaari on 100 x 100 m, yhteensä 10 000 m². Googlaamalla löytyi Satakunnasta esimerkki turvetuotantoon soveltuvasta alueesta (83 ha) jonka turvekerroksen keskipaksuus oli 1,7 m. Tämän mukaan hehtaarilla olisi suunnilleen 17 000 kuutiota turvetta. Turvekuution lämpöarvo on 1,40 MWh, tämä löytyi niinikään googlaamalla. Turpeen ominaishiilidioksidipäästöt taas ovat 29,4 g Co2/ kWh eli vastaavasti 29,4 kg / MWh. Turvekuution polttamisesta siis tulisi 41,16 kg hiilidioksidipäästöt. Jos poltetaan 17 000 kuutiota turvetta, saadaan lopputulokseksi melkein 700 tonnia hiilidioksidia (699720 kg). Se vastaisi kasvihuonevaikutukseltaan yli 90 vuoden typpioksiduulipäästöjä ko. hehtaarilta. Aika kauan sitä typpioksiduulia saa siis vuotaa, ennen kuin päästään samaan vaikutukseen. Tuo turvemäärä antaisi energiaa 23 000 GWh. Vuonna 2020 Suomen kokonaisenergiankulutus oli Tilastokeskuksen mukaan 355 TWh. Tuo poltettu turvemäärä vastaisi siis vuotuisesta energiankulutuksesta n. 6,5 %. Laskelman lopputulos toki vaihtelee sen mukaan, miten paksu se turvekerros on. Voi tuosta kuitenkin laskea senkin, että 7500 kg hiilidioksidia syntyy, kun poltetaan 182 kuutiota turvetta. Jos se jaetaan hehtaarin alalle, saa turvekerros olla siinä kaksi senttiä paksu. On myös syytä huomata, että tutkimuksen mukaan dityppioksidin / typpioksiduulin päästömäärät vaihtelevat huomattavasti maa-alueesta riippuen, eikä asiaa tunneta kovin hyvin. Tässä laskelmassa on käytetty tutkimuksen maksimimäärää.
“Nimimerkki Arvomies jankuttaa siitä, kuinka typpioksiduuli on 300 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi…”
Olet oikeassa, joten seuraavassa yksinkertaisempi ja kansantajuisempi kuvaus biohajoamaan jätetyn tai poltetun turvekerrostuman päästösuhteista ojitusalueilla: Otetaan koekuutiot turvetta sellaiselta suotyypiltä, jossa biohajoava kuutiometri turvetta tuottaa tilavuusyksikkönä mitaten samat kasvihuonekaasupäästöt, kuin sen polttaminen tuottaa hiilidioksidia. Sellaisia koemaastoja löytyy helposti; jos koekuutioon tarvitaan suurempia määriä typpioksiduulipäästöjä, valitaan mahdollisimman vähäpuustoisia nevoja, jos tarvitaan pienempiä päästömääriä, valtaan runsaasti kanto- ja juurakkopuuta turvekerrostumaan kätkeviä rämeitä. Poltettavat turpeen koekuutiot sen sijaan tuottavat vain hiilidioksidia, valittiinpa ne millaiselta suolta tahansa.
Sitten nämä kahta kasvihuonekaasua tuottavat koekuutiot laitetaan vierekkäisiin riveihin siten, että kumpaisenkin rivin turvepaalit tuottavat laskennallisesti, joko biohajomisen tai polttamisen tuloksena yhtä suuret kasvihuonekaasupäästöt. Toiseen riviin laitetaan ne turvepaalit, jotka edustavat Vihreiden toimintamallia eli ojitettujen soiden turvekerrostumat jätetään biohajoamaan. Toiseen riviin laitetaan sitä toimintamallia edustavat paalit, jossa ojitusalueiden turvekerrostumat poltetaan. Kun Vihreiden riviin ollaan asetettu yksi typpioksiduulia erittävä paali, joudutaan toiseen riviin latomaan kolmesataa kappaletta ja kolmesataa metriä poltettavaa ja hiilidioksidia tuottavaa paalia, ennen kuin yhtä pahat päästöt saadaan aikaiseksi. Se on melko pitkä rivi turvepaaleja…
Näistä paalirivien suhteista varsinkin Osmo tilastotieteilijänä ymmärtää, kuinka suuri merkitys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta on jo sillä, yksikin kuutiometri ojitusalueella biohajoavaa turvetta irrotetaan ja toimitetaan kattilassa poltettavaksi. Ja tässä laskelmassa ei vielä ole mukana se hyöty, mikä turvekerrostumien pois kuorimisesta ja alueiden hiilinieluksi muuttamisesta koituu.
Muuten, onko tämä Jaakko K ja Osmo tosiasiassa sama henkilö, kun nuo Jaakon vastaukset kommentteihini ilmaantuvat epäilyttävät pienellä viiveellä — tai käytännössä ilman viivettä…
Et kai nyt tosissasi väitä, että turve hajoaa pelkäsi typpioksiduuliksi. Ymmärtääkseni hajoamisen yhteydessä syntyy typpioksiduuliakin, mutta kyllä hiilidioksidi on kaikissa tapauksissa päähajoamismuoto.
Kuinka nopeasti typpioksiduaali muuten hajoaa ilmakehässä?
Se varsinainen kysymys on: Vapautuuko typpioksiduulia ja metaania nopeutetusti silloin kun turvesuota aletaan kaivaa? Kuinka kauan yhden suon kaivamine kestää ja miten se vaikuttaa päästöihin? Vaikka lopputulos on metsä joka alkaa sitoa hiiltä n 20 vuoden päästä niin mikä on kokonaissaldo, ottaen huomioon energia mikä saadaan turpeesta?
Sen verran tiedän suoasioita, että kun suo ojitetaan niin metaanipäästö menee olemattomiin mutta tilalle tulee co2 päästö. Eli olisi ilmastolle hyväksi, että kun ojitetaan niin kaivetaan turve mahdollisimman nopeasti kivennäismaahan asti energiakäyttöön ja metsää tilalle.
Pitää muistaa, että useimpina vuosina luonnontilainen suo on ilmaston kannalta päästölähde. Sitä ei vaan tarvitse ottaa huomioon päästölaskennassa koska se kuuluu siihen n 95 % osuuteen maapallon luonnollisista co2 päästöistä.
“Turvekuution polttamisesta siis tulisi 41,16 kg hiilidioksidipäästöt. Jos poltetaan 17 000 kuutiota turvetta, saadaan lopputulokseksi melkein 700 tonnia hiilidioksidia (699720 kg). Se vastaisi kasvihuonevaikutukseltaan yli 90 vuoden typpioksiduulipäästöjä ko. hehtaarilta. Aika kauan sitä typpioksiduulia saa siis vuotaa, ennen kuin päästään samaan vaikutukseen.”
Vaan kun sitä typpioksiduulia oli vuotanut jo siitä saakka, kun suo todennäköisesti joskus 60–80 vuotta sitten metsätalouden tarpeisiin ojitettiin ja sen typpioksiduulin elinikä ilmakehässä on noin 110 vuotta. Hiilidioksidi viipyy ilmakehässä vain n. viisi vuotta…
Näihin yksittäisiin, paikallisia suoalueita koskeviin tutkimustuloksiin vetoamalla yritetään uunottaa lukijaa valitsemalla lähestymistapa, jossa oleellisimmat asiat sivuutetaan. Lähestymistavassa jätetään kertomatta, että koskematta jätettynä ojitusaleen turvemaa biohajoaa joka tapauksessa pohjaan saakka ja tuottaa näitä pahimpia kasvihuonekaasupäästöjä. Samalla turpeeseen sitoutuneiden hiilivetyjen arvo katoaa taivaan tuuliin. Hitaaseen biohajoamiseen ja typpioksiduulin muodostumistahtiin vetoamisessa sivuutetaan myös se tosiasia, että voihan vähemmän päästöjä tuottava turpeen polttaminen tapahtua vieläkin hitaammin. Kokonaisuus huomioon ottaen näinhän on tapahtunut myös turpeen hyödyntämisen suurimittaisimpinakin aikoina.
Olen Osmon blogeja kommentoidessani pariinkin kertaan maininnut, että polttamisen tahti olisi silti syytä pitää hieman nopeampana, kuin tämä hitaaksi korostettu biohajoamisen tahti. Silloin tulisi vähemmän päästöjä ja turpeeseen sitoutuneiden hiilivetyjen arvo tulisi kansantalouden hyväksi. Tämä hidaskin turpeen polttamistahti turvaisi energiaomavaraisuutemme, sillä ojitusalueiden turvemaita on Suomessa niin runsaasti.
“…turvemaiden vuotuiset typpioksiduulipäästöt vaihtelevat välillä 0–25 kg hehtaarilta.”
Mitään sellaisia tutkimuksia, joissa soille ojitettujen metsätalousmaiden typpioksiduulipäästöt mitattaisiin suljetuissa oloissa, ei Suomessa ole tehty. Huokoinen turvekerrostuma, joka on erilaisten kasvijuurien, kantojen varpujen yms. puhkoma, päästää typpioksiduulin läpi vuotisesti taivaan tuuliin, eikä näitä purkautumispaikkoja ole helppo paljastaa. Vain peltomaa, missä pintakerros on tiivis ja yhtenäinen antaa luotettavampia tutkimustuloksia kaasupäästöistä. Peltomaita taas ei juuri turvetuotantoaleiksi muuteta.
Tämä tieto ei voi pitää paikkaansa. Sen mukaan kuutiossa turvetta olisi alle 20 kg kuiva-ainetta.
Ovatkohan nimimerkin välittämät tiedot muutenkin tällaisia?
Jaakon laskelmasta:
” Turpeen ominaishiilidioksidipäästöt taas ovat 29,4 g Co2/ kWh”
Puuttuskohan tuosta nolla perästä? Esimerkiksi Helen ilmoittaa lämmöntuotannon ominaispäästöiksi
Lämpö: 182 g/kWh vuonna 2021
https://www.helen.fi/helen-oy/energia/energiantuotanto/sahkon-ja-lammon-ominaispaastot
Turpeen ominaispäästöt lämpöyksikköä kohden ovat 108 g/Mj. Kun kilowattituntiin kuluu 3,6 Mj, saadaan turpeen ominaispäästöiksi 389 g/kWh.
En tiedä, mistä hatusta Jaakko noita lukuja oikein vetää.
Jos turpeesta tehtäisiin sähköä, ominaispäästöt pitäisi 40 %:n hyötysuhteen mukaisesti kertoa vielä 2,5:llä.
Jotenkin tuntuu, että Jaakolla on laskelmissa suuruusluokkavirhe. En jaksanut laskea läpi, mutta sanoisin, että väite “poltetaan 17000 m³ turvetta, saadaan lopputulokseksi melkein 700 tonnia hiilidioksidia”. Tuo 700 tn co2 vastaa parin hehtaarin päätehakkuupuuston polton päästöjä. Turpeen päästöt eivät voi olla noin pienet. Vai onko minulla joku laskuvirhe. Päätehakkuupuusto on n 320 m³/ha.
“Et kai nyt tosissasi väitä, että turve hajoaa pelkäsi typpioksiduuliksi.”
Näin en ole väittänytkään. Esimerkkitapauksessa kerroin, että otetaan sellaiset koekuutiot, joissa on tilavuusyksikkönä mitaten yhtä suuri määrä niin typpioksiduulia kuin hiilidioksidiakin. (Esimerkki oli siis teoreettinen, mutta silti mahdollinen.)
“Ymmärtääkseni hajoamisen yhteydessä syntyy typpioksiduuliakin, mutta kyllä hiilidioksidi on kaikissa tapauksissa päähajoamismuoto.”
Ei pidä paikkaansa. Ojitusalueen turvekerrostumassa hiilidioksidia syntyy kesäkuukausina kuivassa pintakerroksessa. Sen alapuolella muodostuu aerobisen hajoamisen tuloksena typpioksiduulia kosteissa oloissa ympärivuotisesti eli niin alhaisiin kerroksiin asti, kuin näitä aerobisia olosuhteita riittää. Se alimman kerroksen anaerobinen hajoaminen tuottaa metaania. (No, on kai tämäkin tullut tänne jo aiemmin kirjoitettua.)
Nämä alhaisiksi määritellyt ojitetun metsätalousmaan typpioksiduulipäästöt ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Mitään suljetuissa oloissa tehtyjä mittauksia ei ole tehty. Hajuton ja näkymätön typpioksiduuli pääsee erilaisten kantojen juurakoiden varpujen yms. rikkomasta kunttakerroksesta läpi; karkaamaan taivaalle sitä mukaa kuin sitä kehittyy ja sen purkautumispaikkoja on mahdotonta saada selville. Kun tiedustelin suljetuissa oloissa tehtyjen tutkimusten puuttumisesta LUKE:n tutkijalta Kristiina Reginalta, hän vastasi, että “sellaisten tutkimusten tekeminen on vaikeaa”. Eli nämä turvepelloilla mitatut typpioksiduulin (suuret) päästömäärät ovat metsätalousmaillakin lähempänä totuutta, sillä ei hajottajamikrobit tee eroa sen suhteen, minkä käyttötarkoituksen alustana niiden hajottama turvekerrostuma toimii.
“Kuinka nopeasti typpioksiduaali muuten hajoaa ilmakehässä?”
Tuossa ylemmässä tekstissä vastataan eli 110 vuotta. Et tainnut sitäkään lukea?
“Turvekuution polttamisesta siis tulisi 41,16 kg hiilidioksidipäästöt.”
En tiedä, enkä rupea enää tällä tasolla kanssasi väittelemään. Sinä kun palaat tämän tyyppisissä kysymyksissä toistuvasti inttämään jo aiemmin käsitellyistä asioista.
Lähestymistavassani, jolla yritän keskustelua herättää, kyse on siis siihen suhtautumistapaan kohdistuvasta kritiikistä, että tähän asti on ojitusalueiden turvekerrostumia pidetty täysin päästöttöminä alueina. City- Vihreiden toimesta luotiin aikoinaan hatusta vedetty narratiivi siitä, että luonnontilaiset ja ojitetut turvekerrostumat ovat sama asia. Ne muka ovat yhtä pitkälti ja lähes yhtä täydellisesti fossiilisia, päästöttömiä raaka-aineen lähteitä, ja jos niitä pois kuoritaan, menetetyn hiilen sitoutumiseen menee taas jotakin 5000 vuotta. Tosiasiassa ojitusalueiden turvekerrostumien väittäminen fossiilisiksi ja päästöttömiksi on niiden biohajoamisen takia yhtä naurettavaa, kuin väittäisi ”pakettipelloille” kuloheinästä muodostuvaa kunttakerosta fossiiliseksi raaka-aineeksi.
Tämä, Vihreiden lanseeraama, mielikuvitusta edustava narratiivi meni kuitenkin Suomen kaupungeissa varttuneen, paljoudessa vihervasemmistoa kannattaneiden päättäjien keskuudessa läpi ja sen seurauksena kaikki turve määriteltiin EU-Suomessa niiden tuotantoalueista riippumatta fossiiliseksi raaka-aineeksi. Turpeen polttaminen demonisoitiin. Siitä taas seurasi turvetuotannon alasajo ja vapaaehtoinen luopuminen kotimaisesta energialähteestä ulkomaisten hyväksi. Tämä kaikki huipentui mahdollisimman pahaan saumaan, kun tuli tämä Ukrainan sota energiakriiseineen.
Biohajoamisen tuottamia päästöjä on silti mahdollista vähentää polttamalla ojitusalueiden turvekerrostumia, mikä tuottaa vähemmän päästöjä. Mieluummin tämä tietenkin tulisi tapahtua etupainotteisesti, jotta mitään päästöjä tuottavaa biohajoamista ei ehtisi tapahtua. Kun tätä ehdottaa, kommenteissa takerrutaan yksittäisen tuotantoalueen tuottamiin hiilidioksidipäästöihin ja sivuutetaan kokonaisuus eli se, että valtavat alueet ojitusalueiden turvekerrostumia biohajoavat ympärivuotisesti.
Turvevarat kokonaisuudessa huomioon ottaen jo biohajoamista huomattavasti hitaampi polttamistahti vähempine päästöineen riittäisi turvaamaan Suomen energiaomavaraisuuden, sillä maassamme on turvekerrostumia ja niihin kätkeytyvää kanto- ja juurakkopuuta suorastaan tuhottomia määriä. Ja ojitusalueillekin kehittyy koko ajan uutta, polttokelpoista kunttaturvetta lisää.
Jos sinusta kuutiosta turvet5ta tulee poltettuna vain 41 kg hiilidioksidia, ei siinä voi olla poltettavaa juuri lainkaan, runsaat 10 kg kiintoainetta, koska kilosta hiiltä syntyy 3,6 kg hiilidioksidia
Täällä jotkut kommentaattorit antavat outoja lukuja turpeen poltosta. Minä luottaisin niihin tietoihin, jotka löytyvät VTT tiedotteesta 2045, Eija Alakangas v 2000.
Jos minä oikein tulkitsin, niin jyrsinturve kuutiosta tulee co2 a n 300 kg / im3. Toisaalta suossa oleva turve lienee tiiviimpää kuin irtoturve. Joten enemmän sitä päästöä on kuin tuo 300 kg/im3.
Löytyi tämmöinenkin: https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/technology/2016/T258.pdf)
Tämän mukaan kuutio jyrsinturvetta painaisi 175 kg (aika kevyeltä tuntuu, mutta niin tuossa lukee). Hiilen osuus koostumuksesta olisi siinä 54 %. Jos laskee suoraviivaisesti tuolla 3,6 kertoimella (perustuu ymmärtääkseni atomipainoihin) saa lopputulokseksi n. 340 kg hiilidioksidia. Tosin tuossa mainitaan myös, että kuution energiasisältö olisi 0,9 MWh (se 1,4 koski ilmeisesti palaturvetta, tuossa se on n. 1,3) ja nk. ominaishiilidioksidipäästö on tosiaan se 29,4 g / kWh. Toisen lähteen mukaan 106 g / Mj, mistä tulee minun mielestäni sama lopputulos. Pieni ristiriita siis. Tai sitten olen ymmärtänyt väärin tuon ominaispäästö-käsitteen.
Sitten tuosta Arvomiehen argumentoinnista. Se on kyllä absurdeinta, mihin olen varmaan ikinä törmännyt. Typpioksiduulin osalta pitäisi ottaa taannehtivasti huomioon suonkuivauksesta syntyneet päästöt. Täysin hämäräksi jää se, millä tavoin se turpeen poltto palauttaa sen jo vuotaneen typpioksiduulin takaisin — eli mitä tekemistä sillä on tuon kanssa. On myös aika kummallista, miten ilmakehän hiilidioksidipitoisuus tasaisesti kasvaa, vaikka hiilidioksidin pitäisi sieltä muutamassa vuodessa hävitä. No sehän on tietenkin vain mittaustulos, eipä se typpioksiduulinkaan osalta liiemmin kiinnostanut.
Otetaan kohteliaisuutena se, että hän kuvittelee minut ja blogistin samaksi henkilöksi, vaikka se oletettavasti olikin tarkoitettu vittuiluksi. Taipumusta nähdä salaliittoja siellä, missä niitä ei ole, kutsutaan muuten vakavissa tapauksissa vainoharhoiksi.
Viimeisen viidenpäivän aikana kaukolämmön tuotanto sähkövastuksilla olisi ollut hyvinkin kannattavaa. Näitä ilmaisen sähkön aikoja tulee jatkossa yhä useammin ja vastaavasti hyvin kalliin sähkön aikoja. Siksi sähkökattilat ovat Helenillä vain mahdollistamassa sen, että ilmaisen sähkön aikana tehdään ilmasta kaukolämpöä, mutta niistä ei ole riippuvaisia.
Fortumin Espoon Suomenojan laitoksella(250.000 ihmisen kaukolämmittäjä) on vastaavia sähkökattilasysteemejä käsittääkseni käytössä. Lisäksi lämpöakku eli iso kuumavesisäiliö ja 3 kpl muutaman kymmenen MW:n lämpöpumppua lämmön sieppaamiseksi jäte,- ja merivedestä.. Lämpöpumppujen kompressorien vaatima sähköenergia on varmaankin näinä päivinä ollut Fortumille myös melkein ilmaista. Tällaisilla ratkaisuilla saadaan kaukolämmön tuotanto pidettyä kohtuuhintaisena ja maalämmölle kilpailukykyisenä sekä enevässä määrin hiilineutraalina sanoo Fortum.…Ainakaan tänä syksynä ei voimalaitoksen maakaasu,- ja hiilikattiloiden piipuista ole tullut(vielä) mainittavammin savua…
Helenillä on lämpöpumppuja kai noin 150 MW:n tehon verran Kun sähkön hinta on taivaissa, ei niilläkään kannata tehdä kaukolämpöä, sillä hinnaksi tulee kuitenkin kolmannes sähkön hinnasta.
Jaakon kanssa ollaan nyt samoilla turpeen co2 arvoilla liikkeellä. Eikö se 17000 m³ tarkoittaisi paremmin 7000 tn co2 päästöä kuin 700 tn.
“Sitten tuosta Arvomiehen argumentoinnista. Se on kyllä absurdeinta, mihin olen varmaan ikinä törmännyt. Typpioksiduulin osalta pitäisi ottaa taannehtivasti huomioon suonkuivauksesta syntyneet päästöt.”
Tätähän en suinkaan tarkoittanut. Tarkoitin sitä, että ne turvekuutiot, joiden hiilimääristä esimerkiksi ottamassasi tapauksessa laskelmia esitettiin, olivat (ilmeisesti) suon ensimmäisestä ojituksesta saakka olleet biohajoamisen kohteena, tai ainakin tavanomaiset tuotantoalueet sitä edustavat. Ja kun kyse oli Satakunnassa sijainneesta tuotantoalueesta, on perusteltua olettaa, ettei ainakaan luonnontilaisesta suosta ollut kyse. Biohajoamista eli turpeen “palamista” oli tapahtunut ilmeisesti 1930-luvun alusta saakka. Tällainen turve ei ole lämpöarvoltaan ja hiilimääriltään vasta ojitetun suon tasoa. Sama esimerkin avulla selitettynä: Lahoamisvaiheessa oleva koivu ei ole polttopuuna kasvavan koivun veroinen. Siksi ojitetuilta soilta turve pitäisi, tai olisi pitänyt kuoria pois mahdollisimman pain ojituksen jälkeen.
Mainitsin aiemmista typpioksiduulipäästöistä, koska niiden vaikutusta ei esimerkkilaskelmissasi oltu poltettavan turpeen hiilidioksidimäärissä otettu huomioon.
Jaa. No jos se on kovin huonosti polttoon sopivaa alhaisen hiilipitoisuuden vuoksi, miksi se tosiaan kannattaisi polttaa? Turpeen polttaminen ei palauta jo syntynyttä typpioksiduulia. Se epäilemättä pysäyttää sen syntymisen, mutta vastaavasti poltolla muuttaa turpeeseen sitoutuneen hiilen kerralla hiilidioksidiksi. Jos otetaan taannehtiva tarkastelu, ei tilanne muutu, koska biohajoaminen on myös palamisreaktio — tämänhän toteat itsekin. Vain paljon hitaampi, mikä hidastaa kasvihuonepäästöjen syntymistä. Energiantuotantoon kannattaa hakea toinen ratkaisu. Jos ojitettu suo ei kelpaa mihinkään muuhun käyttöön, on sen ennallistaminen todennäköisesti paras ratkaisu.
Minä en ymmärrä Osmon väitettä tuosta lämpöpumpun käytön hyödyttömyydestä. Kysymys kuuluukin, mikä se sitten on oikea tapa tuottaa kaukolämpöä sähkön hinnan ollessa taivaissa?
Sen kyllä ymmärrän, että sähkön hinnan ollessa korkea niin sitä tuotetaan myös fossiilisilla, mutta onko kaukolämmön tuotanto suoraan fossiilisilla tällöin parempi?
Jos sähkö maksaa 500 €/MWh, kaukolämmön tuotanto fossiisilla on selvästi halvempaa kuin sen tuottaminen lämpöpumpuilla. Se on edullista myös päästöjen kannalta, koska kun sähkö on hyvin kallista, viimeinen voimalaitos on hyvin likainen ja kaikki kulutus pitää yllä sitä viimeistä voimalait6osta.
Siis jos joudutaan käynnistämään pieni ja likainen voimalaitos, joka tuottaa promillen murto-osan kaikesta sähköstä niin ympäristön kannalta on parempi alkaa ympäri Suomen tuottaa lämpöä fossiilienergialla? Rahallisesti toki, mutta ympäristön kannalta ei, jos se likainen voimala on puhtaampi kuin lämpövoimalat yhteensä.
Miksi pörssisähkön hinta lasketaan kalleimman mukaan? Miksi se ei voi olla keskiarvo tarjotun tuotannon hinnasta? Eli tuottajat tarjoavat johonkin hintaan ja algoritmi laskee keskiarvon halvimmasta aloittaen kunnes tarjonta kohtaa kysynnän. Kuluttajalle hinta on keskiarvo ja tuottajat saavat sen mitä kukin on pyytänyt.
Ei voi ottaa tarjousten keskiarvoa, koska silloin kannattaa alkaa taktikoida tarjouksissa. Nyt ydinvoimalat tarjoavat nollahinnalla, koska niitä ei kannata sulkea vaikka hinta menee nollaan. Jos siis otettaisiin käytännöksi että jokainen saa mitä on pyytänuyt, ydinvoimala ei saisi senttiäkään. Jos taas uydinvomalat tarjoaisivat vaikka 60 €/MWh, ne jouduttaisiin ajoittain sulkemaan, mikä heikentäisi paineastiota.
Rahaahan säästyy valtavasti, kun ei maksa niitä valtavia voittoja joita voimaloiden omistajat keräävät.
Mutta ehkäpä haluammekin säästää nimenomaan polttoainetta, eikä niinkään rahaa. No tuota, jos meillä olisi polttomoottorilämpöpumppu, joka pumppaisi lämpöä merestä, ja jonka hukkalämpö käytettäisiin hyväksi, niin silloinhan saisimme aina enemmän energiaa käyttöön, kuin mitä poltetussa polttoaineessa oli, eli säästäisimme polttoainetta.
Pelle Peloton:“joka pumppaisi lämpöä merestä,”
Meidän leveyksillä tähän tulee jokatapauksessa katko 4 — 5 kk eli kun merivesi jäähtyy avantouintivaiheeseen, +5C ja alle, niin siitä ei enää saada lämpöäkään ulos kannattavasti. Eli vähän sama kuin aurinkopaneeleillakin, tuotto menee nollille juuri silloin kun sitä eniten tarvittaisiin, paneelit kyllä tosin heräävät kevätalvella aikaisemmin kuin merivesi.…
Tämä olisi hyvä systeemi. Maalämpö (tässä meri) on lämpöpumpputeknologiassa ylivoimainen talven kovilla pakkasilla, kun sähkön kulutus ja hinta ovat huipussaan.
Jotenkin en vieläkään usko tuota Osmon väitettä lämpöpumppujen huonoudesta kaukolämmön tuotannossa. Vai onko kyseessä ilmalämpöpumput. Niistä ei kovilla pakkasilla ole paljoa hyötyä. Toisaalta Osmo puhuu kolminkertaisesta hyötysuhteesta ja silti olisi huono ratkaisu tämä lämpöpumppu. Pakkasella hyötysuhde on luokkaa 1. Nollakelillä yli neljän. Siellä on pakko olla joku alue, että ilmalämpöpumppu on ilmastolle edullinen myös kaukolämmössä.
Helen optimoi lämmöntuotantoaan jatkuvasti. Silloin kun sähkö on hyvin kallista, on edullisem,paa tuottaa lämpöä muuten. Noin keskimäärin lämpöpumput ovat tietysti hyvä asia ja siksi Helen niihin jatkuvasti investoi.
Minua on taas mallikkona pikemminkin ihmetyttänyt että lämpöpumput toimivat kaukolämmön tuotannossa niinkin hyvin että niille luvataan 2,5 (keskimääräistä ?) COP:tä. Jos pientalokäytössä karkean nyrkkisäännön mukaan COP 5 on saavutettavissa 35 asteen matalalämpölämmityksessä, COP 3 käyttöveden (55 astetta) lämmityksessä, ja suhde on suunnilleen lineaarinen, ei lämpöpumpusta luulisi olevan juurikaan hyötyä jos vesi lämmitetään 75 asteeseen jostain syvänteestä saatavalla lämmöllä. Näinköhän laskelmat perustuvat pintaveden käyttöön silloin kun se on mahdollista?
P. Häkkinen, tässä täydellinen analyysi asiasta:
Lämpöpumppu on tosiaankin hyvä tuottamaan lämpöä sähköstä. Tai siis varastamaan lämpöä, vaikka merestä. (300% hyötysuhde)
Mutta voimalaitos on huono tuottamaan sähköä polttoaineesta. (40% hyötysuhde)
Kun sitten taas lämpölaitos on hyvä tuottamaan lämpöä polttoaineesta. (100% hyötysuhde)
Niin joo, lämpöpumpuissa on se ominaisuus että hyötysuhde paranee, kun tehoa säätää pienemmälle.
Kai tuommoinen mahdollisuus on kaukolämpölämpöpumppuihinkin tehty?
Eli siis pienellä teholla lämpöpumppu nostaa kaukolämpöveden lämpötilan 40 asteesta 50 asteeseen, pumpaten siis lämpöä vaikka kymmenestä asteesta 50 asteeseen, lämpötilaeron ollessa siis 40 astetta, jolloin hyötysuhde on noin 600%, mikä on selvästi enemmän kuin täällä mainittu 300%.
Vielä tuosta turpeen ominaishiilidioksidipäästöstä. Asia jäi nimittäin vaivaamaan. Otin alkuperäiseen laskelmaan luvun 29,4 g / kWh ihan suomenkielisen Wikipedian Turve-artikkelista, jossa tuo lukema taulukossa muidenkin polttoaineiden kanssa komeilee yhä edelleen, juuri tarkistin ennen kuin tätä aloin kirjoittaa. Jos taas Googlesta hakee turpeen hiilidioksidipäästöjä, saa tiedoksi 106 g / Mj. Yksi kWh on tosiaan 3,6 Mj. Tarkistin nopeasti että 106/3,6=29,4, eli näyttäisi täsmäävän. Paitsi että ei. 1 Mj = n. 0,278 kWh. Sehän on tosiaan niin, että pitää laskea 106 g / 0,278 kWh, mikä on tietenkin sama kuin kertoa 3,6:lla tuo 106. Siitä tuleekin sitten 381 g / kWh. Tämä alkaisi jo täsmätä sen laskutoimituksen kanssa, jossa jyrsinturpeen sisältämä hiili muodostaisi palaessaan 340 kg hiilidioksidia, kun jyrsinturpeen lämpöarvo on 0,9 MWh. Kuten myös Pentti Häkkisen tietoihin turpeen päästömääristä, joka taisi perustua johonkin VTT:n tutkimukseen. Täytynee siis päätellä, että tuossa Wikipedian artikkelissa on virhe. Käytin tuota tietoa kyllä vilpittömin mielin.
Näin siis päästään siihen lopputulokseen, että esimerkiksi 17000 kuution käräyttäminen tuottaisi 5 780 000 kg hiilidioksidia eli 5 780 tonnia. Siinä ei parikymmentä kiloa typpioksiduulia tunnu enää missään. Oli minulla toinenkin laskuvirhe tuossa. Energiaahan tuosta syntyisi 15 300 MWh eikä GWh (alkuperäisessä oli tietenkin eri luku muutenkin, koska käytin kerrointa 1,4 MWh / kuutio). Mikä lie ajatusvirhe yksikönmuunnoksissa. Tahtoo sanoa, että jos turpeella haluaa merkittävän osan energiasta Suomessa tuottaa, täytyy sitä polttaa aivan poskettomia määriä ja tietenkin tuottaa samalla vastaavat päästöt.
“Jos sinusta kuutiosta turvet5ta tulee poltettuna vain 41 kg hiilidioksidia, ei siinä voi olla poltettavaa juuri lainkaan, runsaat 10 kg kiintoainetta, koska kilosta hiiltä syntyy 3,6 kg hiilidioksidia”
Koetapa joskus käsitellä ja kommentoida tätä ojitusalueiden biohajoamisongelmaa kokonaisuutena.
Tuntuu melko surkuhupaisalta lukea, kun lähdetään akateemiselta tasolta todistelemaan, kuinka harmittoman vähän joltakin yksittäiseltä turvetuotantoalueelta erittyy vuositasolla typpioksiduulia, jos alue olisi jätetty biohajoamaan. Tätä sitten verrataan niihin kasvihuonekaasupäästöihin, mitä vapautuu hiilidioksidin muodossa, kun alueelta nostettu turve poltetaan. Keskivertoiset turvetuotantoalueet ovat Suomessa selvästi alle sadan hehtaarin suuruisia. Jokaisen erillisen tuotantoalueen ympäristöstä löytyy helposti yli tuhat hehtaaria ojitusalueita ja sijaintipaikkakuntatasolla yli 10 000 hehtaaria. Kaikki nämä ojitusalueet vuotavat biohajotessaan ympärivuotisesti typpioksiduulia ilmakehään, ja niin kauan, kunnes koko turvekerrostuma on humukseksi hajonnut. Luulisi, että tutkijaksi koulutettu veteraanipoliitikko olisi tästä, todella suuren mittaluokan ongelmasta kiinnostunut.
Valtakunnan tasolla on biohajoavien ojitusalueiden tuottaman typpioksiduulin kohdalla kyse todella suurista määristä verrattuna turpeen polton tuottamaan tai enimmillään tuottamiin hiilidioksidimääriin. Näin siksi, että aiemmasta murto-osaan typistetty turvetuotannon pinta-ala on suurimmillaankin ollut vain jotain 84 000 hehtaaria ja metsätalouden tarpeisiin ojitettuja turvemaita on yli viisi miljoonaa hehtaaria. Lisäksi Suomessa on turvemaille raivattuja peltoja 250 000 hehtaaria. Myös kyseiset peltojen pinta-alat erittävät runsaasti typpioksiduulia, mutta näidenkin alueiden turvekerrostumia olisi, varsinkin avo-ojitetuilta lohkoilta, suurelta osin pois kuorittavissa.
Biohajoamaan jätettynä nämä edellä mainitut yli viisi miljoonaa hehtaaria ojitusalueiden turvekerrostumia ”palavat” joka tapauksessa pohjaan saakka ja tuottavat todella paljon pahemmat päästöt, kuin niiden polttaminen. Miksi tämä ei Osmo Soininvaaraa huolestuta?
Voisivat kai ne erilliset luvut kuitenkin olla totta, eivätkä silkkaa valetta niin kuin tuo 41 kg hiilidioksidia kuutoista turvetta.
Et vastannut kysymykseeni, joten toistan. Miksi sinua eivät nämä biohajoavien ojitusalueiden valtavat typpioksiduulipäästöt kiinnosta, vaan sen sijaan olet vuosikymmeniä keskittynyt kaikella tunnetun poliitikon arvovallallasi näpertelemään niihin verraten marginaalista haittaa edustavien, turpeenpoltosta aiheutuvien päästöjen parissa, ja jota ongelmaa turpeen polttaminen tosiasiassa lieventää.
Arvomies:
“Miksi sinua eivät nämä biohajoavien ojitusalueiden valtavat typpioksiduulipäästöt kiinnosta”
Jos sieltä olet kasvihuonepäästöistä niin kovin huolissasi, miksi ihmeessä ehdotat soiden polttoa, etkä ennallistamista? Ojat umpeen, niin kyllä loppuu.
Hiukan kiinnostuin tuosta typpioksiduulista. Se minulla on ollut tiedossa, että peltolannotteiden käytöstä tulee aina sivutuotteena typpioksiduulia. Mikä onkin mukana peltojen päästölaskennassa.
Suoturve näytti sisältävän pari painoprosenttia typpeä. Vastaavasti hiiltä oli kymmenkertainen määrä. Hiilen kertymisen turpeeseen ymmärrän, mutta mistä sitä typpeä sinne kertyisi ylenmäärin oksidoitumaan.
OS: “Sitä paitsi, jos Suomessa tuotetaan halvalla paljon ylimääräistä sähköä, eikö sitä kannata myydä kalliilla hinnalla Saksaan? Sehän on mitä parasta vientiä.”
Tuossa on vain se huono puoli, että Itämeren piirissä tuulen nopeudet ovat kuulemma paljolti samanlaiset. Toisin sanoen, jos Suomessa olisi joskus tuulisähkön ylituotantoa, niin sitä olisi todennäköisesti Saksassakin.
Kuluttajalle asianmukainen taso single-point-of failuren välttämiseksi olisi teknisesti kohtuullisen helppo saavuttaa, käytännön ongelmana ovat markkinat, eli kuluttaja ostaa halvimman, kunnes tapahtuu jotain joka saa mediahuomiota, jonka jälkeen kuluttaja ostaa tuotteen jonka viestintätoimisto on osannut profiloida tietoturvallisimmaksi. Tälle on vaikea tehdä mitään, koska jos viranomainen ryhtyy asiaa säätelemään, saadaan vain normeja jotka nostavat markkinoilletulon kynnystä vaikuttamatta itse tietoturvaan.
Asian kanssa joutuu toistaiseksi vain elämään, kestää luultavasti vielä kymmeniä vuosia ennen kuin iot/internet ‑palveluihin alkaa muodostua terveen järjen mukaisia turvallisuus- ja käyttövarmuuskäytänteitä. Mikrokontrollereita on ollut nyt jotain 50+ vuotta olemassa, ne alkavat olla jo varsin luotettavia. Järkevä ja turvallinen pörssihintaohjaus rakentuisi todennäköisesti niiden varaan s.e. internetiin liittyvät asiat voivat pätkiä ja joutua hakkerien käsiin ilman että talo kylmenee.
Pelle Peloton 567 kirjoitti yllä lämpöpumpun hyötysuhteesta 600 % jossakin tilanteeessa. Eikö kuitenkin Carnot prosessin teoreettinen maksimi ole luokka 5.
Ei moista rajaa ole olemassakaan. COP on vaikka 20, kunhan lämpötilat ovat otolliset.
Ruotsissa on kaksi laitosta jotka nostavat paluuveden lämpötilaa pari astetta, saavuttaen 6,5:en COP:in.
Tästä paperista löysin tuon tiedon:
https://www.mdpi.com/1996–1073/10/4/578/htm
Miksiköhän muualle on tehty huonompia laitoksia?
Minä luin tuon lämpöpumppuartikkelin koskien korkeita cop arvoja. En oikein ymmärtänyt. Taitavat laittaa lämpöpumput esilämmittämään kaukolämmön paluuvettä ennen syöttöä kunnon lämmitykseen. Silloinhan hyötysuhde lämpöpumpulla nousee, kun liikutaan ”matalissa” lämpötiloissa.
Voi olla hyväkin systeemi, jos tuo esilämmitys tapahtuu jonkun hukkaan menevän lämmön hyödyntämisellä. Kerrostalo tasolla en näe hyötyä. Taitaa kaukolämpöyhtiötkin vaatia kerrostaloihin parempia lämmönvaihtimia jos vaihtimen lämmönpudotus on liian pieni.
Pentti A K Häkkinen: “Eikö kuitenkin Carnot prosessin teoreettinen maksimi ole luokka 5.”
Teoreettinen maksimi on 5, jos lämpöä pumpataan kylmästä kuumaan niin, että kuuma on 25% kuumempi kuin kylmä. Jos lämpötilaero on pienempi, niin sitten parempi tehokerroin on teoreettisesti mahdollinen.
Soveltakaamme nyt tuota ideaa kerrostalossa. Olkoon lämpöpattereista ulos tuleva vesi 30 asteista.
Ensin lämpöä pumpataan 0 asteisesta maasta patteriveteen, josta tulee 40 asteista. COP on 5.
Sitten kaukolämpö lämmittää patteriveden 50 asteeseen, tai vaikka 70 asteeseen, jos on kova pakkanen.
COP on siis aina hyvä. Ja jos sähkö on tosi kallista, lämpöpumpun voi sammuttaa. Hyvä systeemi.
Kun tarkemmin ajattelee niin tuon kaukolämmön paluuveden lämmitys lämpöpumpulla taitaa olla ainoa oikea tapa käyttää lämpöpumppua kaukolämmössä.
Tuota Osmon ilmoitusta cop 3 sta hiukan ihmettelen. Ei taida Helen illä olla lämpöpumput esilämmityskäytössä.
Sen verran tiedän Helsingin kaukolämmöstä, että kovilla pakkasilla tulovesi on yli 100 asteista.
Tulovesi on talvella 120 asteista. Jos verkko rakennettaisiin uudestaan, lämpötilaa varmaankin laskettaisiin, mutta se edellyttäisi nyt koko miljardien apparaatin uusimista. Myös kiinteistöjen lämmönjakohuoneet pitäisi uusia.
Paluuveden lämmittämisessä on se vika, että se alentaa CHP-laitosten hyötysuhdetta sähkön tuottamisessa. Kun CHP:n osuus kaukolämmän tuotannossa vähenee, paluuveden lämmittäminen muuttuu järkevämmäksi.
Hanke kaukolämpöverkkojen lämpötilan laskemiseksi lienee jo käynnissä, kirjattu Energiateollisuuden julkaisuun K1/2021:
Nyt muutettiin ainoastaan tilojen ja ilmanvaihdon lämmityksen mitoituksen perusteena
oleva kaukolämmön tuloveden lämpötila laskemalla se aiemmasta 115 oC lämpötilaan 90 oC.
Lämmönjakokeskuksen mitoituslämpötilan laskeminen mahdollistaa tulevaisuudessa kaukolämpöverkon toimintalämpötilojen laskemisen..
Kiinteistöpuolella valmiuksien luominen tietysti kestää jonkin aikaa huomioiden lämmönvaihtimen keskimääräinen käyttöikä 20–30 vuotta.
“Jos sieltä olet kasvihuonepäästöistä niin kovin huolissasi, miksi ihmeessä ehdotat soiden polttoa, etkä ennallistamista? Ojat umpeen, niin kyllä loppuu.”
Siksi ihmeessä, että Suomen metsäteollisuus on valtavan suuresti riippuvainen ojitusalueilta saatavasta puuraaka-aineesta. Yli kolmasosa metsäteollisuuden puusta tulee sieltä, joten alan (pääasiassa kaupunkilaisia) työpaikkoja katoaisi samassa suhteessa jos ojat tukitaan. Ojitusalueilla on suurimmat hakkuusäästöt, kivennäismaat on käytännössä kertaalleen aukeiksi hakattu.
En siksi usko, että päätöstä ojien tukkimisesta saadaan aikaan lähimmän sadan vuoden aikana. Mutta sitä päätöstä odotellessa näille ojitusalueiden päästöille on mahdollista tehdä jotain. Jos mitään ei tehdä eli ojitusalueiden turvekerrostumien annetaan polttamisen sijaan biohajota, muodostuu 300 kertaa hiilidioksidia pahemmat päästöt, kuin mitä polttaminen tuottaa. Biohajoamisessa myös Suomen turvesoihin sisältyvät, Norjan öljyvaroja suuremmat hiilivetyvarannot katoavat taivaan tuuliin.
Tuo on huomionarvoinen asia, että kolmannes metsäteollisuuden puusta tulee ojitetuilta soilta. Täytyy ihmetellä näitä metsätieteilijöitä ja ilmastopanelisteja kun puhuvat metsien nielusta ja sen kasvattamisesta. Kun Suomen metsäkeskusalueita katsoo niin käy ilmi, että nykyisellään nielu tulee pohjoisemmasta Suonesta. Etelä Suomi on hiljalleen nielun nollatilassa. Eikä se nollatila johdu metsänomistajien ahneudesta vaan siitä, että koko nettokasvu on vuosittain hakattava ellei halua kasvun pienenevän.