[Tämä kirjoitus on julkaistu vieraskolumnina Talouselämä-lehdessä. Teksti on kirjoitettu maanantaina 5.9.2022, joten sen jälkeen tapahtunutta ei ole voitu ottaa huomioon.]
_____
Suomessa siirryttiin 1990-luvulla sähkömarkkinaan, jossa hinnaksi muodostuu kalleimman voimalaitoksen marginaalikustannus. Koska kapasiteettia riitti, tuloksena oli halpa sähkö. Oli jopa vaikeuksia saada voimalaitosten kiinteitä kustannuksia peitetyksi. Kallis kivihiililaude järjestyi useimmiten viimeiseksi voimalaitokseksi määrittämään hinta muiden kannalta riittäväksi. Kivihiililauhde itse ei saanut kiinteitä kustannuksiaan peitetyksi ja voimalat lakkautettiin yksi toisensa jälkeen.
Kukin sähköntuottaja päättää, myykö sähköä markkinahinnalla vai pysäyttääkö voimalaitoksen. Tulostaan maksimoiva myy, kunhan saa muuttuvat kustannuksensa peitetyksi. Siksi hinta teorian mukaan asettuu viimeisen voimalaitoksen muuttuvien kustannusten tasolle.
Korkein marginaalihinta ohjaa kuluttajaakin oikein. Jokainen kuluttaja pitää käynnissä kalleinta laitosta. Kun alentaa asunnon lämpötilaa, säästöä syntyy viimeisen voimalaitoksen kustannusten mukaisesti.
Nyt tämä periaate on johtanut kohtuuttoman tuntuisiin hintoihin. Varalla ei ole edullista kapasiteettia reagoimassa kasvavaan kysyntään.
Sekä kysyntä että tarjonta joustavat perin vähän, joten pienikin epätasapaino johtaa hintojen suuriin heilahduksiin. Pitäisi lisätä sekä kysyntä- että tarjontajoustoa.
Kysyntäjousto
Kysynnän joustamisesta vastaavat nyt lähinnä yritykset, jotka ovat pysäyttäneet tuotantoaan tai siirtyneet yötyöhön.
Kotitalouksien kysyntä reagoi hetkellisiin hintoihin tuskin lainkaan, koska melkein kaikilla (91 %) on kiinteähintainen sopimus. Voi huoletta saunoa, oli sähkön markkinahinta mikä vain.
Uskon tämän muuttuvan, sillä uutta kiinteähintaista sopimusta ei kannata solmia. Niihin liittyvät vakuusvaatimukset nostavat hintaa voimakkaasti. Kiinteän hinnan valinnut kuluttaja maksaa kaikesta sähköstään keskimääräistä pörssihintaa riskilisällä korotettuna.
Pörssisähkö ostava pääsee halvemmalla, koska ohjaamalla sähkön kulutustaan halpoihin tunteihin voi itse pienentää sähkönsä hintaa paljon keskiarvoa alemmaksi. Lisäksi ei tarvitse rahoittaa sähköyhtiöiden kalliita vakuuksia.
Itse tienaan noin 50 senttiä muutaman sekunnin uurastuksella ajastamalla astianpesukoneen halvan sähkön tunteihin. Laitteen vikaantuessa vuotavat vedet ohjautuvat meillä turvallisesti viemäriin.
Suurimmat säästöt koituvat lämmityksen ja sähköauton lataamisen ajoittamisesta halpojen tuntien aikaan.
Omakotitaloja on viime vuosina rakennettu paljon suoran sähkölämmityksen varaan. Rakennusliikettä on kiinnostanut vain halpa investointi. Korkeat sähkölaskut ovat tulevien asukkaiden murhe.
Parhaita kohteita valtion rahalle energiaköyhyyden torjumiseksi olisi suoran sähkölämmityksen muuttaminen varaavaksi. Vaikka Venäjä parantaisi tapansa, tunneittain rajusti vaihtelevat sähkön hinnat jäävät, koska tuulivoima merkitys kasvaa.
Tuulivoima tekee varaavasta sähkölämmityksestä erittäin edullista, koska sähkö on välillä lähes ilmaista. Joka yö ei tuule, joten kannattaa kasvattaa varaajan kokoa, jotta yhden yön halpa sähkö riittäisi moneksi päiväksi.
Tarjontajousto
Viimeiset voimalaitokset saavat periaatteessa peitetyksi vain marginaalikustannukset. Sellaiseen ei kannata investoida. Ne kannattavat vain, jos näköpiirissä on vakava epätasapaino, joka nostaa hinnat taivaisiin.
Tämä valuvika ajaa sähkömarkkinoita aina lähelle kriisiä. Sen verran tärkeä asia sähkö on, että kriiseistä pitäisi pysyä kaukana.
Jos sähkön kuluttajat muodostaisivat osuuskunnan, sen kannattaisi maksaa ylimääräisestä kapasiteetista, jotta kohtuuttomilta hintapiikeiltä vältyttäisiin.
Fingrid maksaa hätätiloja varten varuillaan olevista voimaloista ja mahdollisuudesta sulkea joitain kulutuskohteita, mutta tämä on tarkoitettu turvaksi voimalaitosonnettomuuden kaltaista häiriötä varten, ei pitämään hintoja kurissa.
Venäjällä hintoja vakautetaan kapasiteettimarkkinoilla. Kaikkea ei Venäjälläkään tehdä väärin. Ehkä Suomessakin pitäisi maksaa kapasiteettikorvausta voimaloille, joita tarvitaan hintojen vakauttamiseen.
Tähänkin liittyy ongelmia, mutta kapasiteettimarkkinoiden vaihtoehto kannattaisi selvittää.