[Tämä kirjoitus on julkaistu vieraskolumnina Talouselämä-lehdessä. Teksti on kirjoitettu maanantaina 5.9.2022, joten sen jälkeen tapahtunutta ei ole voitu ottaa huomioon.]
_____
Suomessa siirryttiin 1990-luvulla sähkömarkkinaan, jossa hinnaksi muodostuu kalleimman voimalaitoksen marginaalikustannus. Koska kapasiteettia riitti, tuloksena oli halpa sähkö. Oli jopa vaikeuksia saada voimalaitosten kiinteitä kustannuksia peitetyksi. Kallis kivihiililaude järjestyi useimmiten viimeiseksi voimalaitokseksi määrittämään hinta muiden kannalta riittäväksi. Kivihiililauhde itse ei saanut kiinteitä kustannuksiaan peitetyksi ja voimalat lakkautettiin yksi toisensa jälkeen.
Kukin sähköntuottaja päättää, myykö sähköä markkinahinnalla vai pysäyttääkö voimalaitoksen. Tulostaan maksimoiva myy, kunhan saa muuttuvat kustannuksensa peitetyksi. Siksi hinta teorian mukaan asettuu viimeisen voimalaitoksen muuttuvien kustannusten tasolle.
Korkein marginaalihinta ohjaa kuluttajaakin oikein. Jokainen kuluttaja pitää käynnissä kalleinta laitosta. Kun alentaa asunnon lämpötilaa, säästöä syntyy viimeisen voimalaitoksen kustannusten mukaisesti.
Nyt tämä periaate on johtanut kohtuuttoman tuntuisiin hintoihin. Varalla ei ole edullista kapasiteettia reagoimassa kasvavaan kysyntään.
Sekä kysyntä että tarjonta joustavat perin vähän, joten pienikin epätasapaino johtaa hintojen suuriin heilahduksiin. Pitäisi lisätä sekä kysyntä- että tarjontajoustoa.
Kysyntäjousto
Kysynnän joustamisesta vastaavat nyt lähinnä yritykset, jotka ovat pysäyttäneet tuotantoaan tai siirtyneet yötyöhön.
Kotitalouksien kysyntä reagoi hetkellisiin hintoihin tuskin lainkaan, koska melkein kaikilla (91 %) on kiinteähintainen sopimus. Voi huoletta saunoa, oli sähkön markkinahinta mikä vain.
Uskon tämän muuttuvan, sillä uutta kiinteähintaista sopimusta ei kannata solmia. Niihin liittyvät vakuusvaatimukset nostavat hintaa voimakkaasti. Kiinteän hinnan valinnut kuluttaja maksaa kaikesta sähköstään keskimääräistä pörssihintaa riskilisällä korotettuna.
Pörssisähkö ostava pääsee halvemmalla, koska ohjaamalla sähkön kulutustaan halpoihin tunteihin voi itse pienentää sähkönsä hintaa paljon keskiarvoa alemmaksi. Lisäksi ei tarvitse rahoittaa sähköyhtiöiden kalliita vakuuksia.
Itse tienaan noin 50 senttiä muutaman sekunnin uurastuksella ajastamalla astianpesukoneen halvan sähkön tunteihin. Laitteen vikaantuessa vuotavat vedet ohjautuvat meillä turvallisesti viemäriin.
Suurimmat säästöt koituvat lämmityksen ja sähköauton lataamisen ajoittamisesta halpojen tuntien aikaan.
Omakotitaloja on viime vuosina rakennettu paljon suoran sähkölämmityksen varaan. Rakennusliikettä on kiinnostanut vain halpa investointi. Korkeat sähkölaskut ovat tulevien asukkaiden murhe.
Parhaita kohteita valtion rahalle energiaköyhyyden torjumiseksi olisi suoran sähkölämmityksen muuttaminen varaavaksi. Vaikka Venäjä parantaisi tapansa, tunneittain rajusti vaihtelevat sähkön hinnat jäävät, koska tuulivoima merkitys kasvaa.
Tuulivoima tekee varaavasta sähkölämmityksestä erittäin edullista, koska sähkö on välillä lähes ilmaista. Joka yö ei tuule, joten kannattaa kasvattaa varaajan kokoa, jotta yhden yön halpa sähkö riittäisi moneksi päiväksi.
Tarjontajousto
Viimeiset voimalaitokset saavat periaatteessa peitetyksi vain marginaalikustannukset. Sellaiseen ei kannata investoida. Ne kannattavat vain, jos näköpiirissä on vakava epätasapaino, joka nostaa hinnat taivaisiin.
Tämä valuvika ajaa sähkömarkkinoita aina lähelle kriisiä. Sen verran tärkeä asia sähkö on, että kriiseistä pitäisi pysyä kaukana.
Jos sähkön kuluttajat muodostaisivat osuuskunnan, sen kannattaisi maksaa ylimääräisestä kapasiteetista, jotta kohtuuttomilta hintapiikeiltä vältyttäisiin.
Fingrid maksaa hätätiloja varten varuillaan olevista voimaloista ja mahdollisuudesta sulkea joitain kulutuskohteita, mutta tämä on tarkoitettu turvaksi voimalaitosonnettomuuden kaltaista häiriötä varten, ei pitämään hintoja kurissa.
Venäjällä hintoja vakautetaan kapasiteettimarkkinoilla. Kaikkea ei Venäjälläkään tehdä väärin. Ehkä Suomessakin pitäisi maksaa kapasiteettikorvausta voimaloille, joita tarvitaan hintojen vakauttamiseen.
Tähänkin liittyy ongelmia, mutta kapasiteettimarkkinoiden vaihtoehto kannattaisi selvittää.
Kyllä tehomarkkina tarvittaisiin. Se kannustaisi investointeihin, joka pitkällä tähtäimellä pitää energian hintatasoa kurissa kompensoiden tehon kustannusta. Samalla myös huoltovarmuus paranisi oleellisesti.
Tähän akuuttiin kriisiin olisi helppo keino. Sähköveron nosto.
Kiinteitä sopimuksia ei voi irtisanoa joten kysyntäjousto on pientä. Sähkövero nostaisi hintaa myös matalan sopimuksen kuluttajilla.
Yleisesti vastustan sähköveroa, parempi olisi hiilivero. Nyt kuitenkin kapasiteetti pula ja siihen se sopii.
Outo ajatus. Ja kyllä kai asiakas voi rikkoa määräaikaisen sopimuksen, odotas kun tarkistan.. jep, joudun maksamaan Helenille 50 euroa sopimuksen purkamisesta ilman hyväksyttävää syytä. Aion kuitenkin kestää sen kuin mies, kunhan taas kohtuuhintaista sähköä on tarjolla ja vaihdan yhtiötä.
Fidel: ”Ja kyllä kai asiakas voi rikkoa määräaikaisen sopimuksen”
Joo, mutta ei se vaikuta Rouvisen ehdotukseen.
Osmo: ”Viimeiset voimalaitokset saavat periaatteessa peitetyksi vain marginaalikustannukset. Sellaiseen ei kannata investoida. Ne kannattavat vain, jos näköpiirissä on vakava epätasapaino, joka nostaa hinnat taivaisiin.”
Koska kunnollista kilpailua ei markkinoilla ole, ”viimeiset voimalaitokset” voivat asettaa hintatarjouksensa niin korkealle kuin kehtaavat. Ja sehän sopii kaikille muille tuottajillekin, koska saadaan markkinahintaa nostettua. Energy only hinnoitteluperiaate toimii käytännössä niin, että kun tasapainohinta on noussut omien marginaalikustannusten yläpuolelle, tuottaja alkaa saada katetta investoinnilleen. Tehokkailla markkinoilla täydellisen kilpailun vallitessa kaikki optimaaliseen palettiin sopivat voimalaitokset saavat kaikki kustannuksensa peitettyä ja kuluttajienkin kannalta sähkön hinta on oikea. Valitettavasti olemme normaaliaikanakin hirvittävän kaukana ideaalisesta markkinatilanteesta, ja kriisitilanne ajaa koko systeemin kaaokseen.
Voimalaitosten kiinteiden kustannusten sisällyttämiseen sähkön hintaan tarvitaan todellakin uusi, parempi järjestelmä. Kapasiteettimarkkinat on yksi vaihtoehdoista. Optimaaliseen tuotantorakeneteeseen nykyinen järjestelmä ei ohjaa lainkaan, siihen tarvitaan yhteiskunnan sääntelyä. Kapasiteettimarkkinoiden ja sääntelyn yhdistelmä saattaisi toimia.
Nyt tarvittaisiin myös uusia toimijoita keräämään yhteen kysyntäjoustotarjouksia ja myymään ne pörssiin.
Soininvaara kirjoitti:
”Parhaita kohteita valtion rahalle energiaköyhyyden torjumiseksi olisi suoran sähkölämmityksen muuttaminen varaavaksi”
Olen tuosta asiasta ihan eri mieltä. Varaavuus on hyvä asia, jos on kohteessa valmiina. Mutta jälkikäteen sähkölämmityksiä ei useinkaan kannata muuttaa varaaviksi, vaan käyttää roposet ennemmin energiansäästöön. Eli esimerkiksi lämpöpumpun hankintaan tai vaikka yläpohjan lisäeristämiseen. Varaavuus sinänsä ei vähennä kulutusta yhtään, vaan mahdollistaa lämmityksen toisenlaisen ajoituksen. Varaavista sähkölämmitystaloista moni ei nykyään enää käytä erityisemmin yösähköä, koska sähköyhtiöt vuosien ajan kannustivat luopumaan yösähkön käytöstä ja varaavien sähkölämmitystalojenkin sopimuksissa on nykyään usein sama hinta päivällä ja yöllä käytetylle sähkölle. Eikä olisi mitään taetta sille, että valtion tuellakaan varaaviksi sähkölämmitykseksi muutetuissa taloissa sähkönkulutusta ajoitettaisiin lopulta mitenkään toisin.
tota: ”ja varaavien sähkölämmitystalojenkin sopimuksissa on nykyään usein sama hinta päivällä ja yöllä käytetylle sähkölle”
Tää kyllä todennäköisesti muuttuu, kun tulevaisuudessa pörssihintaiset sopimukset yleistyvät.
Jos on varaava sähkölämmitys, ei pidä missään tapauksessa ostaa kiinteähintaista sähköä.
Onko sillä väliä, jos ei saa yösähköä!
Investoinneissa on ehdottomasti vältettävä hävikkejä, eli liikaa varaaja kapasiteettia. Kulutus ei laske jos hävikit kasvavat!
Ehdottomasti edullisinta on edullinen määräaikainen sopimus, jos sellainen on.
Osmo voisi vähän perustella miksi pörssisähkö on hyvä!
Siksikä että sitä saa puoli-ilmaiseksi kun sitä ei kukaan tarvitse maksaa itsensä kipeäksi kun tarvitsee?
Vuorokausi rytmiä suurempi tekijä on vuodenaika!
Lattiakaivo tiskikoneen alla?
Minäs vuonna rakennettu kerrostalo-oletettu?
Eihän tuollaisia saa ees uusiin halvempiin asuntoihin…
Olen kyllä Osmon kanssa samaa mieltä, että normaalioloissa markkinahinta viimeisen käynnistyvän voimalan perusteella on järkevin hinnoittelumenetelmä, ja tarvitsemme lisää hintajoustoa sekä kulutukseen että tuotantoon.
Nyt emme kuitenkaan elä normaaleja aikoja, vaan olemme energiasodassa Venäjän kanssa. Ja Euroopan tulevaisuuden takia tämä sota pitää voittaa. Siksi lyhyellä tähtäimellä pitää olla valmis puuttumaan markkinamekanismiin.
Esimerkiksi eri sähköntuotantomuodoille voitaisiin asettaa erilliset hintakatot määräajaksi, jotta kuluttajilla on aikaa sopeutua tilanteeseen. Tai tuottajat voitaisiin velvoittaa myymään sähkö pörssissä omakustannehintaan. Ostajat sitten maksaisivat keskihinnan + 30% tms. Voitto jaettaisiin tuottajien kesken, siten että halvimmalla tuottavat saisivat suurimman voiton.
Itselläni on kyllä varaa maksaa tämän suoralla sähköllä lämpiävän talon sähkölasku vaikka hintaan 1 €/kWh, mutta kaikilla ei ole. Yhteiskuntarauha voi talvella joutua koville, jos moni perhe ajautuu talousvaieuksiin samalla kun ydin-, vesi- ja tuulivoimaa tuottavat firmat julkistavat ennätyksellisiä voittoja.
Ehkäpä ei olisi pitänyt siirtää sähkön ostoa ja myyntiä markkinoille ennen kuin kysynnällä ja tarjonnalla on riittävä hintajousto. Jos sähköntuotanto olisi yhteisomistuksessa, voitaisiin jokaiselta periä keskimääräisiä tuotantokustannuksia vastaava hinta. Ja silloinkin olisi kannuste lisätä hyvää (edullista) ja vähentää huonoa (kallista) sähköntuotantoa.
Aika ajatella: ”Jos sähköntuotanto olisi yhteisomistuksessa, voitaisiin jokaiselta periä keskimääräisiä tuotantokustannuksia vastaava hinta.”
Jos tuo on alle marginaalisen tuotannon hinnan, niin se antaa väärät kannustimet kuluttajalle.
Mitä tarkoitat väärällä kannustimella? Yksittäiselle kuluttajalle oman kulutuksen lisääminen ei pelkästään maksa enemmän (luonnollisestikin), vaan maksaa enemmän jokaista energiayksikköä kohden – hinta kasvaa progressiivisesti.