Kaupunkiympäristölautakunnassa on käsittelyssä asukaspysäköinnin hinnan hilaamisesta markkinaehtoisempaan suuntaan. Ajatuksena on, että siellä, missä paikoista on ylikysyntää, jonotuksen sijasta niukkuutta karsitaan hinnalla.
Tällä kertaa ei ole kyse hankkeesta, jolla halutaan vaikeuttaa auton käyttöä Helsingissä. Pikemminkin päinvastoin. Eniten autoilua vaikeuttaisi, jos pysäköinnistä tehtäisiin kaikkialla kaupungissa ilmaista eikä olisi myöskään rajoituksia siitä, kuinka monta tuntia tai kuukautta auto saa olla pysäköitynä.
Ehdotus olisi, että asukaspysäköintitunnuksen hinta asetettaisiin kaupunginosittain tasolle, joka tasapainottaisi tunnusten määrän vastaamaan kadunvarsipaikkojen määrää. Nythän niitä voidaan myydä kuinka paljon tahansa, vaikka paikkoja on vain niin paljon kuin niitä on.
Ehdotus nostaisi pysäköinnin hintaa eniten siellä, missä paikoista on eniten pulaa, lähinnä Etelä-Helsingissä, Etu-Töölössä ja Kruununhaassa, mutta ei esimerkiksi Taka-Töölössä.
Ihan heti ei autoilijoille ole tulossa helpotusta pysäköintipaikan löytymiseen, sillä vuosittainen korotus rajoitetaan 20 prosenttiin. Näin se olisi vuonna 2029 enimmillään 90 euroa kuussa. Ei siis kaikkialla vaan siellä, missä tunnuksia on nyt paljon enemmän kuin paikkoja.
Toisen vaihtoehto olisi viedä tämä suoraan markkinaehtoiseksi. Tunnuksia huutokaupattaisiin vyöhykekohtaisesti niin, että tunnuksella myös saa paikan. Tätä ei kuitenkaan esitetä.
Tunnukselle asetettaisiin kuitenkin 90 euron hintakatto. Niinpä kaikkialla tunnus ei takaisi autopaikan löytymistä jatkossakaan.
Noin korkeaksi hinta ei siis nouse kaikkialla. Suuressa osassa Helsinkiä tunnusten ja paikkojen määrä on hyvin tasapainossa, eikä korotuspainetta ole.
(Tämä hintakattotieto on peräisin lehtikirjoituksista. En sitä ihan pienellä etsimisellä löytänyt paksusta raportista. Vain sen, ettei hinta vuoteen 2029 mennessä ylitä 90 euroa kuussa.
Asukaspysäköinnin hintajousto
Yleisönosastokirjoituksista päätellen moni ajattelee, että pysäköinti on välttämättömyyshyödyke, jonka tarve ei vähene hintaa nostamalla, joten hinnan noususta on pelkkää haittaa autoilijoille. Vaikka hinta nousee, saatavuus ei parane.
Kokemukset puhuvat toista. Kun asukaspysäköinnin hintaa on nostettu, tunnusten kysyntä on vähentynyt. Eniten, noin kolmella tuhannella, se väheni, kun paikat tehtiin maksullisiksi. Sitä ennen tunnuksen hinta, kolme euroa kuussa, oli peritty vain hallinnollisten kustannusten peittämiseksi. Itse pysäköinti ei maksanut mitään.
Miksi vähäinenkin hinta vähensi kysyntää? Yksi selitys oli, että monilla oli paikka taloyhtiön pihalla, mutta koska talon eteen pysäköinti oli vaivattomampaa, heillä oli epäsolidaarisesti myös asukaspysäköintitunnus. Oli miten oli, noin kolme tuhatta paikkaa vapautui.
Kun asukaspysäköintitunnus on niin halpa kuin on, sitä käytetään, vaikka autoilijan kokema hyöty asiasta on vähäinen. Tyypillistä on kesäkäyttöön hankitun autonruttanan säilyttäminen muiden autoilijoiden kiusaksi kodin oven edessä syksystä kevääseen. Laskin jokin aika sitten runsaslumisena talvena, että Katajanokan kadunvarsipaikoilla säilytettävistä autoista joka neljättä ei ollut liikutettu talven aikana kertaakaan. Sen näki katolle kertyneestä paksusta lumikerroksesta.
Jos pysäköinti olisi kalliimpaa, kesäautot säilytettäisiin jossain muualla tai kesäautoilija siirtyisi käyttämään vuokrattua autoa.
Asukaspysäköintitunnuksella on siis hintajousto. Jos hinta nousee, jotkut luopuvat tunnuksestaan ja muiden on helpompi löytää paikka kotiin tullessaan, kun he nyt joutuvat ajamaan ympäriinsä paikkaa metsästämässä.
Kun paikkaa ei ole, joku joutuu pysäköimään väärin. Katajanokalla Luotsikadun ja Katajanokankadun risteyksessä oli aikanaan melkein aina maksimaaliset neljä autoa pysäköitynä suojatien eteen, josta pysäköinninvalvojat kävivät päivittäin keräämässä helpon kolehdin.
Nykyinen lähes ilmainen asukaspysäköinti hyödyttää eniten sitä, joka käyttää autoa vähiten. Syksyn tullessa kesäauton voi pysäköidä oven eteen eikä siitä tarvitse ennen seuraavaa kesää huolehtia. Joka oikeasti tarvitsee autoaan päivittäin, joutuu seurauksena halvasta hinnasta etsimään joka päivä vaivalla jostain tyhjän paikan.
Onko 90 euroa paljon?
Onko 90 euroa kohtuuttoman paljon? Sille, jolla ei ole tunnusta, pysäköinti kantakaupungissa maksaa neljä euroa tunnissa kahdentoista tunnin ajan, eli 48 euroa päivässä.
Uusissa asuintaloissa kaava edellyttää osoittamaan pysäköintipaikat tontilta, jolloin paikan hinnaksi tulee 25 000 – 150 000 euroa paikkaa kohden. Kuukausihinnaksi muutettuna tämä on 100 – 600 euroa kuussa. Sitä eivät kaikki huomaa, koska maksavat sen asumiskulujensa yhteydessä.
Tässä yhteydessä ei vähennetä asukaspysäköintipaikkojen määrää. Sitäkin voisi tehdä, ei autoilijoiden kiusaksi vaan heidän hyväkseen. Kun kadunvarsipaikat ovat asukkaiden autojen pitkäaikaissäilytyksessä, auton käyttö asiointiin on vaikeaa. Kaupassa kävijä näyttää olevan valmis maksamaan neljä euroa tunnilta, mutta vapaita paikkoja ei ole. Jos joka korttelinvälillä olisi edes yksi paikka, joka ei kuulu asukaspysäköinnin piiriin, kauppojen asiakkaat, kotihoidon työntekijät ja muut voisivat käyttää autoaan paremmin.
Asukkaiden pysäköinti pitäisi ratkaista kantakaupungissakin maan alla. Parkkihalleja ei synny, koska kilpailija, kadunvarsipysäköinti on käytännössä ilmaista. Jokaisen autoilijan kannattaa toivoa, että muut autoilijat siirtyvät halliin. Halliyrittäjä Töölössä on vähän katkera siitä, että kaupunki tuhoaa hänen liiketoimensa polkumyynnillä.
Second best vaihtoehto olisikin nostaa asukaspysäköinnin hintaa ja käyttää tulot hallipaikkojen subventointiin.