Toimistotilasta on tulossa pääkaupunkiseudulla merkittävää ylitarjontaa. Toisaalta osa etätyöstä on tullut jäädäkseen ja toisaalta suuntaus vie kohden tiiviimpiä toimistoja, joissa on vähemmän neliöitä henkeä kohden. Omaa työhuonetta ei enää tarvita omia mappeja varten. Tietokoneenkaan ei tarvitse olla oma, koska tiedot ovat pilvessä.
Monet yritykset tähtäävät jopa 50 prosenttia pienempiin toimitiloihin, mutta arvioikaamme, että vähennys on lähivuosina keskimäärin vaatimattomasti 20 %. Se on silti pari miljoonaa toimistoneliötä. Jos näiden tilalle tulisi asuntoja, syntyisi koti noin 50 000 asukkaalle.
Kaavoittaja hyväksyy toimistojen muuttamisen asunnoiksi kaupungin laidoilla, mutta ei keskustassa. Työpaikkamäärän pitäisi siis keskustassa kasvaa samassa tahdissa toimistojen tiivistymisen kanssa. Tätä perustellaan sillä, että Helsingin keskusta tarjoaa maan parhaan sijainnin toimistoille. Siellä on toimitiloja tyhjillään paljon vähemmän kuin muualla pääkaupunkiseudulla.
Tyhjien toimitilojen vähyys ei itse asiassa kerro toimitilojen tarpeesta vaan hyvin toimivista markkinoista. Vuokrat sen sijaan kertovat. Nekin ovat keskustassa korkeampia kuin laidoilla, mutta asunnoista maksetaan siellä vielä paljon enemmän.
Genevessä ydinkeskusta on lähinnä asumista, kauppaa ja vapaa-ajan viettoa varten. Ratikoiden aamuruuhka suuntautuu ulospäin kaupunkia ympäröiville toimistoalueille.
Kun hintojen perusteella keskusta on halutuinta aluetta sekä toimistoille että asunnoille, voisi ajatella, että antaa hinnan ratkaista.
Näin ei kaavoittajan mielestä voi tehdä, koska ”silloinhan kaikki muutettaisiin asunnoiksi”. Markkinat eivät ole aivan väärässä. Onhan asunnoista kova pula ja toimistotilaa neliökilometrin verran tyhjillään.
Kaikkia toimistoja ei tietenkään muutettaisi asunnoiksi vaan vain niin paljon, että markkinat tasapainottuisivat.
Kunnat pitävät kiinni toimistoista, koska kilpailevat toisiaan vastaan yhteisöveroista. Mieli voisi muuttua, jos yhteisöverot kerättäisiin seudun yhteiseen kassaan. Tosin miljoonan euron asunnoissa asuvat ovat nekin yleensä aika hyviä veronmaksajia.
Ehkäpä ulkoisvaikutukset silti puoltavat jonkinlaista jarrua toimitilojen muuttamiselle asunnoiksi Helsingin keskustan tuntumassa. Jarruna kannattaisi käyttää kuitenkin hintaohjausta – siis rahaa – eikä kaavoittajan harkintaa, jotta kenellekään ei tulisi mieleen kyseenalaistaa harkinnan tasapuolisuutta. Sen selvittämiseen, kuinka hyvä juuri tämä kiinteistö olisi asuntoina, ei kannata käyttää virkamiesten työaikaa. Se kuuluu omistajille.
Aivan ydinkeskusta on toimistoille seudun paras paikka saavutettavuuden kannalta, mutta jo kilometrin kävelymatka asemalta pudottaa saavutettavuuden alle Pasilan tai Keilaniemen. Näillä alueilla kannattaisi antaa muuttaa toimistoja asumiseen vapaasti.
Myös ydinkeskustassa voisi ylimpiä kerroksia muuttaa asunnoiksi. Jopa Aleksilla asunnot kannattaisivat paremmin kuin kauppojen ylimmät kerrokset.
Myös kaupan myllerrys vapauttaa merkittävästi tilaa Helsingin keskustasta. Erikoiskauppa siirtyy vauhdilla verkkoon. Lisäksi eri puolille pääkaupunkiseutua on rakennettu suuria ostosparatiiseja. Ne eivät ole erityisen kannattavia, sillä verkkokauppa syö niitäkin, mutta ne ovat kuitenkin olemassa ja vievät asiakkaita ydinkeskustan kaupoilta.
Asumisen merkittävä lisääminen Helsingin keskustassa päin vastoin elävöittäisi asiakaskadosta kärsivää keskustaa. Keskustassa asuvat ovat keskustan kauppojen ja kapakoiden luotettavimpia asiakkaita.
Vaikka muussa käytössä olevia tiloja pitäisi saada muuttaa nykyistä paljon vapaammin asunnoiksi, katutaso tulee jättää liiketiloiksi, jotta keskustasta ei tulisi kuollutta kuin Matinkylä.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu Talouselämä-lehden sivuilla.