Site icon

Lisää asuntoja Helsingin keskustaan

Toimis­toti­las­ta on tulos­sa pääkaupunkiseudul­la merkit­tävää yli­tar­jon­taa. Toisaal­ta osa etä­työstä on tul­lut jäädäk­seen ja toisaal­ta suun­taus vie kohden tiivi­impiä toimis­to­ja, jois­sa on vähem­män neliöitä henkeä kohden. Omaa työhuonet­ta ei enää tarvi­ta omia mappe­ja varten. Tietokoneenkaan ei tarvitse olla oma, kos­ka tiedot ovat pilvessä.

Mon­et yri­tyk­set tähtäävät jopa 50 pros­ent­tia pienem­pi­in toim­i­tiloi­hin, mut­ta arvioikaamme, että vähen­nys on lähivu­osi­na keskimäärin vaa­ti­mat­tomasti 20 %. Se on silti pari miljoon­aa toimi­s­toneliötä. Jos näi­den tilalle tulisi asun­to­ja, syn­ty­isi koti noin 50 000 asukkaalle.

Kaavoit­ta­ja hyväksyy toimis­to­jen muut­tamisen asun­noik­si kaupun­gin laidoil­la, mut­ta ei keskus­tas­sa. Työ­paikkamäärän pitäisi siis keskus­tas­sa kas­vaa samas­sa tahdis­sa toimis­to­jen tiivistymisen kanssa. Tätä perustel­laan sil­lä, että Helsin­gin keskus­ta tar­joaa maan parhaan sijain­nin toimis­toille. Siel­lä on toim­i­tilo­ja tyhjil­lään paljon vähem­män kuin muual­la pääkaupunkiseudulla.

Tyhjien toim­i­tilo­jen vähyys ei itse asi­as­sa ker­ro toim­i­tilo­jen tarpeesta vaan hyvin toimivista markki­noista. Vuokrat sen sijaan ker­to­vat. Nekin ovat keskus­tas­sa korkeampia kuin laidoil­la, mut­ta asun­noista mak­se­taan siel­lä vielä paljon enemmän.

Gen­evessä ydinkeskus­ta on lähin­nä asum­ista, kaup­paa ja vapaa-ajan viet­toa varten. Ratikoiden aamu­ru­uh­ka suun­tau­tuu ulospäin kaupunkia ympäröiville toimistoalueille.

Kun hin­to­jen perus­teel­la keskus­ta on halu­tu­in­ta aluet­ta sekä toimis­toille että asun­noille, voisi ajatel­la, että antaa hin­nan ratkaista.

Näin ei kaavoit­ta­jan mielestä voi tehdä, kos­ka ”sil­loin­han kaik­ki muutet­taisi­in asun­noik­si”. Markki­nat eivät ole aivan väärässä. Onhan asun­noista kova pula ja toimis­toti­laa neliök­ilo­metrin ver­ran tyhjillään.

Kaikkia toimis­to­ja ei tietenkään muutet­taisi asun­noik­si vaan vain niin paljon, että markki­nat tasapainottuisivat.

Kun­nat pitävät kiin­ni toimis­toista, kos­ka kil­pail­e­vat toisi­aan vas­taan yhteisöveroista. Mieli voisi muut­tua, jos yhteisöverot kerät­täisi­in seudun yhteiseen kas­saan. Tosin miljoo­nan euron asun­nois­sa asu­vat ovat nekin yleen­sä aika hyviä veronmaksajia.

Ehkäpä ulkois­vaiku­tuk­set silti puolta­vat jonkin­laista jar­rua toim­i­tilo­jen muut­tamiselle asun­noik­si Helsin­gin keskus­tan tun­tu­mas­sa. Jar­runa kan­nat­taisi käyt­tää kuitenkin hin­tao­h­jaus­ta – siis rahaa – eikä kaavoit­ta­jan hark­in­taa, jot­ta kenellekään ei tulisi mieleen kyseenalais­taa harkin­nan tas­a­puolisu­ut­ta. Sen selvit­tämiseen, kuin­ka hyvä juuri tämä kiin­teistö olisi asun­toina, ei kan­na­ta käyt­tää virkami­esten työaikaa. Se kuu­luu omistajille.

Aivan ydinkeskus­ta on toimis­toille seudun paras paik­ka saavutet­tavu­u­den kannal­ta, mut­ta jo kilo­metrin käve­ly­mat­ka ase­mal­ta pudot­taa saavutet­tavu­u­den alle Pasi­lan tai Keilaniemen.  Näil­lä alueil­la kan­nat­taisi antaa muut­taa toimis­to­ja asumiseen vapaasti.

Myös ydinkeskus­tas­sa voisi ylimpiä ker­roksia muut­taa asun­noik­si. Jopa Alek­sil­la asun­not kan­nat­taisi­vat parem­min kuin kaup­po­jen ylim­mät kerrokset.

Myös kau­pan myller­rys vapaut­taa merkit­tävästi tilaa Helsin­gin keskus­tas­ta. Erikoiskaup­pa siir­tyy vauhdil­la verkkoon. Lisäk­si eri puo­lille pääkaupunkiseu­tua on raken­net­tu suuria ostosparati­ise­ja. Ne eivät ole eri­tyisen kan­nat­tavia, sil­lä verkkokaup­pa syö niitäkin, mut­ta ne ovat kuitenkin ole­mas­sa ja vievät asi­akkai­ta ydinkeskus­tan kaupoilta.

Asumisen merkit­tävä lisäämi­nen Helsin­gin keskus­tas­sa päin vas­toin elävöit­täisi asi­akaska­dos­ta kär­sivää keskus­taa. Keskus­tas­sa asu­vat ovat keskus­tan kaup­po­jen ja kapakoiden luotet­tavimpia asiakkaita.

Vaik­ka muus­sa käytössä ole­via tilo­ja pitäisi saa­da muut­taa nyky­istä paljon vapaam­min asun­noik­si, katu­ta­so tulee jät­tää liiketiloik­si, jot­ta keskus­tas­ta ei tulisi kuol­lut­ta kuin Matinkylä.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu Talouselämä-lehden sivuilla.

 

Exit mobile version