Kirjoitin Verde-lehteen paljon luetun pääkirjoituksen siitä, mitä Putinin sodasta seuraa. Kirjoituksen voi lukea tästä.
Kaikkea ei kirjoitukseen mahtunut enkä ehtinyt selvittää. Siksi esitän tässä pari lisänäkökohtaa.
Kirjoitin, että Putin arvioi aivan väärin koko sodan ja oikeasti kuvitteli, että huomattava osa ukrainalaisista toivottaisi venäjän armeijan ”vapauttajana”. Täydellisestä väärinarviosta kertoo sekin, että valtion omistama Ria Novosti ‑lehti julkaisi lauantaiaamuna ilmeisesti etukäteen kirjoitetun artikkelin, jonka lähtökohtana oli, että Ukraina on antautunut ja palautettu Äiti-Venäjän huomaan, ja ylisti tästä Putinia. Kirjoitus poistettiin nopeasti, mutta se oli jo ehtinyt tallentua Internetin syvyyksiin. Tämä moka kertoi paljon siitä, miten asioiden kuviteltiin menevän.
Jos tämän sodan jälkeen Ukraina säilyttää itsenäisyytensä, syntyy kysymys sodan tuhojen korvaamisesta. Venäjän pitäisi maksaa sotakorvauksia, mutta se saattaa olla siihen haluton. Niinpä muun maailman pitäisi periä korvaukset Venäjältä ja tilittää Ukrainalle.
Seuraava teksti voi olla joidenkin mielestä ehkä vähän ufologista, mutta se on tarkoitettu hahmotelmaksi siitä, mistä suunnasta ratkaisua voidaan etsiä. Tässä en kiinnittäisi liiaksi huomiota kansainväliseen lakin, sillä Venäjä on toiminnallaan mitätöinyt sen omalta osaltaan.
Yksi rahoituslähde voisi olla venäläisen omistuksen konfiskointi ja sen käyttäminen sotakorvauksiin. Tämä sisältäisi myös venäläisten pankkien varoja.
Toinen mahdollisuus olisi asettaa kaikelle Venäjältä tulevalle tuonnille ylimääräinen tulli, jonka tuotto maksettaisiin Ukrainaan. Mikäli kyse on tuotteista, joiden hinta määräytyy maailmanmarkkinoilla, tuo tulli menee pääasiassa venäläisten maksettavaksi alempina vientihintoina.
Jos menee ja hävittää toisen maata, on aivan oikein, että joutuu sen itse maksamaan.