Tiedän, ettei ole paras aika puhua sen puolesta, että kaikki sähkösopimukset pitäisi muuttaa tuntihintaiseksi pörssisähköksi. Tänä syksynä pörssisähköä käyttävät ovat kokeneet tappioita, mutta keskimäärin pörssisähkö on halvempaa, sillä kun sähköyhtiöt kantavat riskin kuluttajien puolesta, eivät ne tee sitä suinkaan ilmaiseksi.
Tuskin on jäänyt huomaamatta, että vakiohintaisen sähkön hinta on noussut huomattavasti viime aikoina. Saattaapa hyvinkin olla, ettei kiinteähintaista sähköä kannata juuri nyt ostaa.
Pörssisähkö on keskimäärin edullisempaa
Vaikka tämän syksyn aikana pörssisähkön ostajat ovat jääneet tappiolle, pitkällä aikavälillä he voittavat kahdesta syystä: pörssisähkö on keskimäärin vähän halvempaa kuin kiinteähintainen sähkö ja ennen kaikkea, koska he voivat alentaa sitä sopeuttamalla käyttäytymistään.
Jätetään pois laskelmasta se, että pörssisähkö on keskimäärin vähän edullisempaa kuin vakiohintainen ja oletetaan, että se on vuoden aikana keskimäärin yhtä korkea kuin pörssisähkö. Laskutoimitusten yksinkertaistamiseksi oletetaan, että vakiohintainen sähkö maksaa 10 c/kWh ja pörssisähkön hinta vaihtelee nollan ja yhden euron välillä, mutta on keskimäärin samat 10 c/kWh.
Jos kuluttaja ei reagoi mitenkään sähkön hintaan, molemmat sopimukset ovat vuoden kuluessa saman arvoisia. Kummatkin maksavat sähköstään keskimäärin 10 c/kWh. Pörssisähkön ostajalla on kuitenkin mahdollista pienentää sähkölaskuaan ajoittamalla kulutustaan sähkön hinnan mukaan. Siirtämällä sähkön kulutusta kalliista tunneista halpoihin hän voi hyvinkin alentaa sähkönsä hintaa kahdeksaan senttiin kilowattitunnilta eli hänen vuotuinen sähkölaskunsa on pienempi, mahdollisesti huomattavastikin pienempi kuin vakiohintaista sähköä ostaneen.
Pörssisähkön yleistyminen loisi markkinaa automatiikalle
Miten sähkön kulutusta sopeutetaan? Helpointa se on sähköauton latauksen osalta. Mutta myös pakastimen kulutusta voi ajoittaa niin, että pakastin ei kuluta mitään hintapiikkien aikana ja jäähdyttää itsensä halvan sähkön aikana jopa vähän kylmemmäksi, jotta on joustonvaraa. Talon lämmitystä voi pitää tunnin tai pari tauolla ilman että tulee kylmää, leipoa ei pidä aivan milloin vain ja jos talossa on uima-allas, sen lämmitys voidaan ajoittaa lähes kokonaan halvan sähkön aikaan. Uudessa pesukoneessamme oi aikakytkin, jolla voin säätää pesun alkavan vaikka kymmenen tunnin kuluttua, kun sähkön hinta on edullisempi.
Suoran sähkölämmityksenkin käyttäjät voivat siirtyä käyttämään varaavia pattereita niin, että sähkön kulutuksessa voi pitää tuntien taukoja.
Pitääkö kuluttajan siis olla koko ajan säätämässä kulutusta nenä kiinni kännykässä? Ei tarvitse. Markkinoille tulisi automatiikkaa, joka tekee tämän kuluttajan puolesta, jos kaikilla olisi pörssihintainen sähkösopimus. Nyt ei tule, koska valtaosalle kuluttajista on aivan sama, kuluttavatko he sähköä kalliin vai halvan sähkön aikana.
Mahdollisuus suojautua hintavaihteluilta
Tavalliselle kerrostaloasukkaalle sähkön hinta ei muodosta suurta uhkapeliä, koska kysymys on muutamasta eurosta kuussa, mutta suoraa sähkölämmitystä käyttävälle muodostaa, puhumattakaan paljon sähköä käyttävistä yrityksistä. Sähköä paljon kuluttavien pitäisi voida vakuuttaa itsensä sähkösopimuksen yhteyteen liitettävällä vakuutuksella sähkön hinnan vaihtelua vastaan samaan tapaan kuin sähkölaitokset suojaavat oman tuotantonsa ja monet yritykset sähkön hankintansa.
Oletetaan, että käyttäjän keskimääräinen kulutus olisi 3 kWh tunnissa ja olettakaamme, että vakuutuksessa keskihinnan oletetaan olevan 10 c/kWh. Jos sähkön hinta onkin 20 c/kWh, vakuutus maksaisi 30 c/tunti korvausta ja jos hinta onkin yksi sentti kilowattitunnilta, kuluttaja maksaisi vakuutusyhtiölle 27 senttiä tunnilta. Tasauslasku liitettäisiin sähkölaskuun.
Miten tämä eroaa siitä, että kuluttaja ostaa vakiohintaista sähköä? Tuo rahaliikenne vakuutusyhtiön kanssa ei riippuisi lainkaan siitä, käyttääkö kuluttaja kallista sähköä ja kuinka paljon käyttää. Korvaus sähkön korkeasta hinnasta tulee, vaikka sitä ei käyttäisikään lainkaan. Sähkön ollessa kallista hän voi välttää sähkön käyttöä ja panna vakuutuskorvauksen taskuunsa ja vastaavasti sähkön ollessa halpaa, hän joutuu kyllä maksamaan vakuutusyhtiölle, mutta voi käyttää sähköä paljon laskettua enemmän ja hyötyä näin halvasta sähköstä. Kuluttaja voi näin toimien saada sähkönsä jopa ilmaiseksi, eikä tämä ilmaisuus merkitse varastamista keneltäkään. Hän tuottaa myös suuret kokonaissäästöt sähköjärjestelmälle. Tämä on mahdolista, jos käyttää sähköä vain, kun se on halpaa eikä se ole mahdollista kovin monelle. Jos moni tätä käyttäisi, sähkön hintavaihtelut loivenisivat olennaisesti, niin kuin on tarkoituskin.
Kuluttajalla voi olla jopa akku, jota hän lataa halvan sähkön aikana ja purkaa kalliin sähkön aikana.
Suurin piirtein näin toimii voimalaitoksen sähkön tuotannon suojaus. Yhtiö saa korvauksen siitä, että hinta on halpa, mutta sitä halpaa sähköä ei tarvitse tuottaa. Riskit ovat hallinnassa samalla kun hinta ohjaa tuotantoa oikein.
Asunto-osakeyhtiöiden on pakollista mitata kaikkien asuntojen lämpimän veden käyttö. Tätä on perusteltu energian säästöllä. Jostain syystä tietoa veden kulutuksesta ei tarvitse käyttää vesilaskun perusteena, mutta järkevät asunto-osakeyhtiöt tekevät näin, koska lämpimän veden kulutus pienenee melkoisesti.
Samasta syystä tuntihintaisen sähkön käyttö voisi olla jopa pakollista, koska se säästäisi primäärienergiaa ja ilmastopäästöjä valtavasti. Silloin kun sähkö on kallista, sen tuotanto on myös likaista. Sähköautoilun yleistyessä tämän seikan merkitys kasvaa melkoisesti. Kuluttajan pitäisi ladata autonsa silloin, kun sähkö on halpaa ja siten myös päästötöntä, mutta jos hinta on hänelle aina sama, mitään kannustinta tähän ei ole.
= = = =
Nykyistä ja tulevaa sähkön hintaa voi seurata muun muassa Fingridin appista ”tuntihinta”, jonka voi ladata Google Play ‑kaupasta ilmaiseksi.