2020-luvun yhteiskuntapolitiikka 11: Työmarkkinat

(tämä menee nyt aika kur­soris­es­ti, kos­ka kir­jan luku on kovin pitkä)

Kehi­tys työ­markki­noil­la on merkit­tävänä syynä siihen, että elämä ei ole niin auvoista kuin Väinö (ja Keynes) ajat­teli. Taustal­la on tuot­tavu­useroista johtu­va eri­ar­voisu­u­den kasvu työmarkkinoilla.

Palk­ka on työn­tek­i­jälle tulo ja työ­nan­ta­jalle työvoiman hin­ta. Jot­ta työ­markki­nat toimi­si­vat kun­nol­la, pitäisi hin­nan työ­nan­ta­jien silmis­sä olla osa­puilleen työn mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us. Se johtaisi kuitenkin hyvin epäoikeu­den­mukaiseen tulon­jakoon. Vielä 30 vuot­ta sit­ten oikeu­den­mukainen ja tehokas palkkarakenne eivät eron­neet toi­sis­taan lainkaan niin paljon kuin nyt.

Jotkut, kuten Jere­my Rifkin ovat pelotelleet työn lop­pumisel­la automaa­tion vuok­si. Työ ei lopu, mut­ta kas­vavalle osalle työvoimaa ei ole ilman sub­ven­tio­ta tar­jol­la sel­l­aista työtä, jos­ta saata­va palk­ka riit­tää kun­nol­liseen elämään.

Miten eriarvoisuuteen työmarkkinoilla pitäisi suhtautua?

1. Hyväksytään kas­va­va työt­tömyys ja kus­tan­netaan yhteiskun­nan varoi­ta työt­tömille leipää ja sirkushuveja.
2. Ollaan vain sol­i­daarisia ja mak­se­taan kaikille kun­non palkkaa, vaik­ka hänen työ­panok­sen­sa ei palkkaa vastaisikaan.
3. Pyritään erot­ta­maan työn hin­ta ja työn­tek­i­jän saa­ma tulo toisistaan.

Useim­mat var­maankin kavah­ta­vat ensim­mäistä vai­h­toe­htoa, mut­ta sitä kohti ollaan menos­sa, jos ei tehdä mitään. Tässä kir­jas­sa suositel­laan vai­h­toe­htoa 3.

Palkkasopimusten vähenevä rooli

”Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­sa on neljä pääasial­lista tapaa tasa­ta kulu­tus­mah­dol­lisuuk­sia: sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka, vero­tus, tulon­si­ir­rot ja ilmaiset tai ali­hin­noitel­lut julkiset palve­lut. Tähän neljän­teen ryh­mään lasken myös ilmaisen koulu­tuk­sen, joka tasaa henkisen pääo­man ero­ja. Näi­den työn­jako on muotoutunut his­to­ri­an kulus­sa ilman, että sitä olisi koskaan tietois­es­ti suun­nitel­tu – tai vaik­ka onkin suun­nitel­tu, eri taho­jen suun­nitel­mat ovat olleet ris­tiri­itaisia, minkä täh­den lop­putu­los on muo­vau­tunut kom­pro­missien tulok­se­na sat­un­nais­es­ti.” (s. 264)

Työväen­li­ik­keelle on kun­ni­akas perinne palkkaero­jen kohtu­ullis­ta­jana, mut­ta mikä toi­mi aiem­min, ei toi­mi ehkä enää yhtä hyvin. Palkko­jen poikkeami­nen markki­nae­htoi­sista on tuot­tanut aina hait­taa, mut­ta aiem­min sen tuo­mat hyödyt ovat olleet selvästi hait­to­ja suurem­mat. Nyt hai­tat ovat alka­neet kas­vaa. Sik­si val­tion tulisi ottaa köy­hyy­den tor­jun­nas­ta suurem­pi vas­tuu. Työvoiman hin­nan on voita­va läh­estyä mar­gin­aalisen tuot­tavu­u­den aset­tamia rajo­ja, mut­ta se ei saa tehdä palka­nsaa­jas­ta köyhää.

Alimpi­en palkko­jen nos­to karkot­ti tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den pois Suomes­ta. Moni työn­tek­i­jä olisi var­maankin hyväksynyt mata­lam­man palkan sen sijaan, että menet­ti työ­paikkansa, mut­ta koko kansan­talouden tasol­la sol­i­daarisen palkkapoli­tikan tuot­ta­ma luo­va tuho joudut­ti Suomen taloudel­lista kasvua, kun työvoimaa vapau­tui tuot­tavam­paan työhön.

Sen jäl­keen on ollut ris­tiri­itaisem­paa. Luo­van tuhon sijas­ta on tul­lut silkkaa tuhoa. Kolmes­sakymme­nessä vuodessa palkat, myös alim­mat palkat ovat nousseet reaalis­es­ti 50 %. Valitet­tavasti se tarkoit­taa, että raja sille, kuin­ka tuot­tam­a­ton­ta työtä kan­nat­taa teet­tää, on myös nous­sut 50 %, mikä on hin­noitel­lut paljon työtä ja työvoimaa ulos.

Oikeu­den­mukaiset palkat tuot­ta­vat taloudel­lista tehot­to­muut­ta, mut­ta tämä ei ole mikään ongel­ma. Ongel­ma on siinä, että laskun mak­sa­vat ne huono-osaisim­mat, jot­ka on suis­tet­tu pitkäaikaistyöt­tömyy­den tuot­ta­maan köy­hyy­teen. Työ­markki­natu­ki on niin mata­la, että useimpi­en pitää täy­den­tää sitä toimeentulotuesta.

Maahanmuuttajien työllisyys

On pidet­ty kun­nia-asiana, ettei Suomes­sa toisin kuin monis­sa muis­sa mais­sa maa­han­muut­ta­jille saa mak­saa huonom­paa palkkaa kuin syn­type­r­äisille suo­ma­laisille. Siinä on se huono puoli, etteivät he voi sil­loin kom­pen­soi­da huonoa suomenkie­len taitoaan tai puut­teel­lista koulu­tus­taan. Ovatko ne, jot­ka tätä vaa­ti­vat, huolestuneem­pia maa­han­muut­ta­jien eduista vai omista työpaikoistaan?

Käytän­tö ajaa maa­han­muut­ta­jat sel­l­aisille paikkakun­nille ja sel­l­aisille aloille, joil­la käytän­nön palkat ovat nousseet yli taulukkopalkko­jen. Sil­loin onkin lail­lista mak­saa maa­han­muut­ta­jille enem­män. Niin­pä he työl­listyvät kasvukeskuk­sis­sa raken­nusalalle, hoi­va-alalle, kau­pan alalle ja siivouk­seen. Suh­teessa eniten vierastyövoimaa kuitenkin on maat­aloudessa, eri­tyis­es­ti puu­tarhatiloil­la. Yrit­täjyys on maa­han­muut­ta­jien kesku­udessa selvästi yleisem­pää kuin syn­type­r­äis­ten suo­ma­lais­ten, kos­ka yrit­täjiä eivät taulukkopalkat koske. Palka­nsaa­jan ja yrit­täjän väli­maas­toon sijoit­tuvat Uber-kul­jet­ta­jat ja Wolt-lähetit ovat usein maahanmuuttajia.

Käytän­nössä maa­han­muut­ta­jat ovat siis huonom­min palkat­tu kuin kan­ta­suo­ma­laiset, mut­ta he voivat työl­listyä vain rajat­tui­hin ammat­tei­hin. Kaiken tämän jäl­keen maa­han­muut­ta­jien työl­lisyys on Suomes­sa todel­la huonoa mui­hin Euroopan mai­hin verrattuna.

Jok­seenkin automaat­ti­nen palkkat­uen käyt­tö voisi olla tapa kom­pen­soi­da maa­han­muut­ta­jien huonoa ase­maa työ­markki­noil­la. Kuitenkin 30 pros­entin palkkatu­ki on aivan liian korkea. Kan­ta­suo­ma­lais­ten työ­paikko­ja tämä ei tietenkään suojelisi.

Kasvava osa palkoista sopimusten yläpuolella

Lääkärit oli­vat vuon­na 2001 viisi kuukaut­ta lakos­sa. Sen seu­rauk­se­na taulukkopalkko­ja korotet­ti­in merkit­tävästi. Silti lakko oli hyödytön. Lääkärien todel­liset palkat ovat nousseet reilusti yli taulukkopalkko­jen, joten on aivan sama, mitä työe­htosopimuk­ses­sa lukee.

Asiantun­ti­ja-ammateis­sa ei juuri palkkataulukko­ja kat­sel­la. Ne ovat tosi­asi­as­sa markki­nae­htoisia ja usein myös henkilökohtaisia.

Työehtosopimusten kaventuva liikkuma-ala

Sul­je­tus­sa taloudessa tai oman val­u­u­tan olois­sa oli suurem­pi liikku­ma-ala sopia palkko­ja niin kuin halut­ti­in. Nyt liian korkeat palkat tuot­ta­vat työt­tömyyt­tä, kos­ka vien­ti­tuot­teet eivät men­esty tai kulut­ta­jat eivät halua Suomes­sa mak­saa kalli­ista palveluista.

Liian pieniäkään palkko­ja ei voi­da mak­saa, kos­ka väki vai­h­taa alaa (hoito­työ) tai läh­tee ulko­maille. Aivovi­en­ti on Suomes­ta jo nyt suurta.

Etätöi­den helpot­tumi­nen tuot­taa uuden harp­pauk­sen glob­al­isaa­tioon, kun Suomes­sa ole­va työ­paik­ka kil­pailee piuhan päässä Inti­as­sa ole­van työ­paikan kanssa.