2020-luvun yhteiskuntapolitiikka 11: Työmarkkinat

(tämä menee nyt aika kursorisesti, koska kirjan luku on kovin pitkä)

Kehitys työmarkkinoilla on merkittävänä syynä siihen, että elämä ei ole niin auvoista kuin Väinö (ja Keynes) ajatteli. Taustalla on tuottavuuseroista johtuva eriarvoisuuden kasvu työmarkkinoilla.

Palkka on työntekijälle tulo ja työnantajalle työvoiman hinta. Jotta työmarkkinat toimisivat kunnolla, pitäisi hinnan työnantajien silmissä olla osapuilleen työn marginaalinen tuottavuus. Se johtaisi kuitenkin hyvin epäoikeudenmukaiseen tulonjakoon. Vielä 30 vuotta sitten oikeudenmukainen ja tehokas palkkarakenne eivät eronneet toisistaan lainkaan niin paljon kuin nyt.

Jotkut, kuten Jeremy Rifkin ovat pelotelleet työn loppumisella automaation vuoksi. Työ ei lopu, mutta kasvavalle osalle työvoimaa ei ole ilman subventiota tarjolla sellaista työtä, josta saatava palkka riittää kunnolliseen elämään.

Miten eriarvoisuuteen työmarkkinoilla pitäisi suhtautua?

  1. Hyväksytään kasvava työttömyys ja kustannetaan yhteiskunnan varoita työttömille leipää ja sirkushuveja.
  2. Ollaan vain solidaarisia ja maksetaan kaikille kunnon palkkaa, vaikka hänen työpanoksensa ei palkkaa vastaisikaan.
  3. Pyritään erottamaan työn hinta ja työntekijän saama tulo toisistaan.

Useimmat varmaankin kavahtavat ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta sitä kohti ollaan menossa, jos ei tehdä mitään. Tässä kirjassa suositellaan vaihtoehtoa 3.

Palkkasopimusten vähenevä rooli

”Hyvinvointiyhteiskunnassa on neljä pääasiallista tapaa tasata kulutusmahdollisuuksia: solidaarinen palkkapolitiikka, verotus, tulonsiirrot ja ilmaiset tai alihinnoitellut julkiset palvelut. Tähän neljänteen ryhmään lasken myös ilmaisen koulutuksen, joka tasaa henkisen pääoman eroja. Näiden työnjako on muotoutunut historian kulussa ilman, että sitä olisi koskaan tietoisesti suunniteltu – tai vaikka onkin suunniteltu, eri tahojen suunnitelmat ovat olleet ristiriitaisia, minkä tähden lopputulos on muovautunut kompromissien tuloksena satunnaisesti.” (s. 264)

Työväenliikkeelle on kunniakas perinne palkkaerojen kohtuullistajana, mutta mikä toimi aiemmin, ei toimi ehkä enää yhtä hyvin. Palkkojen poikkeaminen markkinaehtoisista on tuottanut aina haittaa, mutta aiemmin sen tuomat hyödyt ovat olleet selvästi haittoja suuremmat. Nyt haitat ovat alkaneet kasvaa. Siksi valtion tulisi ottaa köyhyyden torjunnasta suurempi vastuu. Työvoiman hinnan on voitava lähestyä marginaalisen tuottavuuden asettamia rajoja, mutta se ei saa tehdä palkansaajasta köyhää.

Alimpien palkkojen nosto karkotti tekstiiliteollisuuden pois Suomesta. Moni työntekijä olisi varmaankin hyväksynyt matalamman palkan sen sijaan, että menetti työpaikkansa, mutta koko kansantalouden tasolla solidaarisen palkkapolitikan tuottama luova tuho joudutti Suomen taloudellista kasvua, kun työvoimaa vapautui tuottavampaan työhön.

Sen jälkeen on ollut ristiriitaisempaa. Luovan tuhon sijasta on tullut silkkaa tuhoa. Kolmessakymmenessä vuodessa palkat, myös alimmat palkat ovat nousseet reaalisesti 50 %. Valitettavasti se tarkoittaa, että raja sille, kuinka tuottamatonta työtä kannattaa teettää, on myös noussut 50 %, mikä on hinnoitellut paljon työtä ja työvoimaa ulos.

Oikeudenmukaiset palkat tuottavat taloudellista tehottomuutta, mutta tämä ei ole mikään ongelma. Ongelma on siinä, että laskun maksavat ne huono-osaisimmat, jotka on suistettu pitkäaikaistyöttömyyden tuottamaan köyhyyteen. Työmarkkinatuki on niin matala, että useimpien pitää täydentää sitä toimeentulotuesta.

Maahanmuuttajien työllisyys

On pidetty kunnia-asiana, ettei Suomessa toisin kuin monissa muissa maissa maahanmuuttajille saa maksaa huonompaa palkkaa kuin syntyperäisille suomalaisille. Siinä on se huono puoli, etteivät he voi silloin kompensoida huonoa suomenkielen taitoaan tai puutteellista koulutustaan. Ovatko ne, jotka tätä vaativat, huolestuneempia maahanmuuttajien eduista vai omista työpaikoistaan?

Käytäntö ajaa maahanmuuttajat sellaisille paikkakunnille ja sellaisille aloille, joilla käytännön palkat ovat nousseet yli taulukkopalkkojen. Silloin onkin laillista maksaa maahanmuuttajille enemmän. Niinpä he työllistyvät kasvukeskuksissa rakennusalalle, hoiva-alalle, kaupan alalle ja siivoukseen. Suhteessa eniten vierastyövoimaa kuitenkin on maataloudessa, erityisesti puutarhatiloilla. Yrittäjyys on maahanmuuttajien keskuudessa selvästi yleisempää kuin syntyperäisten suomalaisten, koska yrittäjiä eivät taulukkopalkat koske. Palkansaajan ja yrittäjän välimaastoon sijoittuvat Uber-kuljettajat ja Wolt-lähetit ovat usein maahanmuuttajia.

Käytännössä maahanmuuttajat ovat siis huonommin palkattu kuin kantasuomalaiset, mutta he voivat työllistyä vain rajattuihin ammatteihin. Kaiken tämän jälkeen maahanmuuttajien työllisyys on Suomessa todella huonoa muihin Euroopan maihin verrattuna.

Jokseenkin automaattinen palkkatuen käyttö voisi olla tapa kompensoida maahanmuuttajien huonoa asemaa työmarkkinoilla. Kuitenkin 30 prosentin palkkatuki on aivan liian korkea. Kantasuomalaisten työpaikkoja tämä ei tietenkään suojelisi.

Kasvava osa palkoista sopimusten yläpuolella

Lääkärit olivat vuonna 2001 viisi kuukautta lakossa. Sen seurauksena taulukkopalkkoja korotettiin merkittävästi. Silti lakko oli hyödytön. Lääkärien todelliset palkat ovat nousseet reilusti yli taulukkopalkkojen, joten on aivan sama, mitä työehtosopimuksessa lukee.

Asiantuntija-ammateissa ei juuri palkkataulukkoja katsella. Ne ovat tosiasiassa markkinaehtoisia ja usein myös henkilökohtaisia.

Työehtosopimusten kaventuva liikkuma-ala

Suljetussa taloudessa tai oman valuutan oloissa oli suurempi liikkuma-ala sopia palkkoja niin kuin haluttiin. Nyt liian korkeat palkat tuottavat työttömyyttä, koska vientituotteet eivät menesty tai kuluttajat eivät halua Suomessa maksaa kalliista palveluista.

Liian pieniäkään palkkoja ei voida maksaa, koska väki vaihtaa alaa (hoitotyö) tai lähtee ulkomaille. Aivovienti on Suomesta jo nyt suurta.

Etätöiden helpottuminen tuottaa uuden harppauksen globalisaatioon, kun Suomessa oleva työpaikka kilpailee piuhan päässä Intiassa olevan työpaikan kanssa.

13 vastausta artikkeliin “2020-luvun yhteiskuntapolitiikka 11: Työmarkkinat”

  1. ”Asiantuntija-ammateissa ei juuri palkkataulukkoja katsella. Ne ovat tosiasiassa markkinaehtoisia ja usein myös henkilökohtaisia.”

    Noin se taitaa olla. Olin itse paljon tekemisissä toimihenkilötyöehtosopimusten kanssa. Minulla on sellainen muistikuva, että ne olisivat sallineet käytännön palkkoja paljon pienempien palkkojen maksamisen. Rekrytoitavalle kyllä sovittiin aivan räätälöity palkka tai paremminkin sopiva porras palkkataulukosta.

    Ehkä työntekijöiden sopimuksissa on toisin. Sielläkin on työn ammattitaitovaatimusten mukainen porrastus. Ja aina voi joustaa ylöspäin.

    1. ” Minulla on sellainen muistikuva, että ne olisivat sallineet käytännön palkkoja paljon pienempien palkkojen maksamisen”

      Esimerkiksi suunnittelu- ja konsultointialan ylempien toimihenkilöiden TES ei edes sisällä ollenkaan palkkataulukkoja. Palkka on se, mitä työntekijä- ja antaja sopivat keskenään. TES-korotukset sitten kyllä löytyvät, yleensä n. jakautuneet n. 50-50 yleis- ja työnantajan jakamiin eriin. Työntekijän voi palkata vaikka siivoojan liksalla, jos joku vain suostuu tulemaan sillä töihin.

      Siitä huolimatta palkat ovat selvästi parempia jos vaikkapa vertaa suunnittelu- ja konsulttialan toimihenkilöiden palkkataulukoihin.

      1. STTK-laisissa sopimuksissa oli jossain vaiheessa palkkataulukot. Myöhemmin tehtiin toimien vaativuusluokituksia. Henkilön palkka muodostui vaativuuden ja henkilökohtaisen osuuden summasta. Tuo henkilökohtainen osuus saattoi olla aika suurikin.

  2. Minusta tässä puuttuu kokonaan yksi vaihtoehto: Lähdetään mahdollistamaan pienellä palkalla eläminen.

    Kaiken kustannustasoa olisi syytä pyrkiä laskemaan maksimaalisesti, jotta pienillä palkoilla tulisi toimeen. Ei ole mikään luonnonlaki, että kaiken pitää maksaa Suomessa paljon enemmän muihin maihin verrattuna.

    On suorastaan huimaavaa, että Helsingissä asiat maksavat melkein yhtä paljon kuin Sveitsissä, vaikka palkkataso on puolet alempi.

    Verojen lasku, verokiilan kavennus, julkisten palveluiden radikaalit leikkaukset (korvataan keskiluokalle verojen alennuksilla + tarjotaan köyhille palveluseteleitä ilmaispalveluiden sijaan) jne. voisivat laskea elinkustannuksia Suomessa aivan valtavasti, jolloin pienemmälläkin palkalla eläisi paremmalla elintasolla (+ töitä olisi paremmin kun käsittämättömän paksu verokiila ei kannustaisi keskituloisia / varakkaita välttelemään palveluiden ostoa).

    1. Tämä vaatisi joko 1) vahvaa segregaatiota siten, että köyhät elävät omilla paikkakunnillaan joissa asuminen on halpaa tai 2) korkeaa asumistukea. Suurin osa pienituloisen varallisuudesta menee asumiseen (ainakin jos sen joutuu maksamaan markkinaehtoisesti). En tiedä onko kumpikaan näistä kahdesta vaihtoehdosta erityisen kannatettava.

      1. Asuminen on malliesimerkki asiasta joka maksaa aivan tolkuttomasti nimenomaan julkisen regulaation takia. Kaupunginsuunnitteluvirasto on vuosikymmenten ajan taistellut kaikin sille suoduin voimin sitä vastaan, että rakennettaisiin kysyntää vastaavasti.

        Nyt kun Osmo & Co. on viimein saanut vähän vauhtia kaavoitukseen, niin vuokrat ovat heti laskupaineessa aavistuksen syrjemmällä – asumisen hinta on viimein saatu laskuun ja nimenomaan sillä, että on poistettu rakentamisen rajoitteita.

      2. segregaatiota voi kyllä ehkäistä kaupunkisuunnittelulla jotta köyhien ei tarvitse elävät omilla asuinalueilla. Niissä paikkakunnilla joissa on pientuloisia enemmän suhteessa väkilukuun on pääasiassa köyhiä eläkeläisiä. Myös pääkaupunkiseudulla on asuinalueita joissa on onnistuttu ehkäisemään segregaatiota kaupunkisuunnittelulla

    2. Helsingissä ei ole kyllä Sveitsin hintataso joka on monessa vertailuissa Euroopan korkeimpia. Maa kohtaisissa hintavertailussa ei olisi syytä verrata palkkoja asumiskustannuksiin tai sähkö hintoihin vaan hyvä vertailu on ruokakori. Kaikkialla Euroopassa kulutetaan hyvin samanlaisia elintarvikeita joten ruokakassin hinta on hyvä hinta vertailu kohde. Jos Sveitsin ja Suomen hintoja on Suomessa halvempi vähittäiskaupan ruokakassi. Ravintola ruuan hinta on sitten ihan toinen juttu. Suomessa korkeita hintoja selittää pääasiassa vähittäiskaupan keskittyminen pääasiassa kahteen toimiaan.

  3. Liittyen kommenttiisi maahanmuuttajien työllistymisestä ja siitä, ettei heille saa maksaa huonompaa palkaa kuin muille: Yhdysvalloissa minimipalkkakeskustelun yhteydessä tämän asian Milton Friedman tiivisti muotoon ”minimipalkkalaki on rasistisin laki koko Yhdysvalloissa”. Perustelut hänellä olivat täsmälleen samat kuin sinulla; heiltä viedään pois ainoa keino taistella työpaikoista (ja siten hankkia aitoja, joiden avulla tulevaisuudessa voisi saada paremmin palkatun työpaikan)

    1. Yhdysvalloissa minimipalkkaa saa myös valkoinen keskiluokkaan kuuluvat joiden palkat eivät ole nousseet 30 vuoteen. Minimipalkan piirissä Yhdysvalloissa ei ole pelkästään maahanmuuttajat vaan myös vaikeasti työllistetyt sekä kehitysvammaiset . Perussuomalaiset pelottelevat tällä hetkellä ulkomaalaisen työvoiman lisäämisen aiheuttavan palkkojen alennusta mutta todellisuudessa työvoimapula lisää hintojen nousua eli inflaatiota. Tätä yhtälöä ei ole koskaan onnistuttu kontrolloimaan nostamalla palkkoja samalla ehkäisemällä hintojen nousua. Sitä yritettiin tehdä 1920-luvulla Neuvosto-Venäjällä mutta huonosti kävi.

      1. Olen samaa mieltä kanssasi: minimipalkkalaki koskee kansalaisia etnisestä taustasta riippumatta. Itse kuitenkin ymmärsin Friedmanin kärjistyksen kohdistetuksi enemmänkin hyväntekijä-wannabe vasemmistolaisia kohtaan, joka halusivat kohentaa (tummaihoisten) pienituloisten asemaa nostamalla minimipalkkaa, vaikka makrotasolla minimipalkan nostaminen tuottaa myös (pienituloisia häviäjiä.

        Vastaus siihen onko minimipalkka hyvä vai huono on aivan sama kuin mainitsemasi Persujen pelottelu: mikrotason häviäjät (matalatuottoisissa töissä) ovat täysin oikeassa koska heidän palkkansa on pienempi kuin ilman minimipalkkaa/maahanmuuttoa, ja samaan aikaan sinä olet täysin oikeassa siinä, että makrotasolla työvoimapula pakottaa nostamaan palkkojen nousun myötä hintoja aiheuttaen inflaatiota.

        Itseasiassa ymmärtääkseni kritisoit sitä kun Persut pelottelevat maahanmuuttajien laskevan palkkatasoa, koska suuressa mittakaavassa maahanmuutto vähentää palkkakilpailua ja siten hillitsee palkkojen nousua. Nähdäkseni kummatkin ovat oikeassa omassa viitekehyksessään.

    2. Vastaus minimipalkkaan.Suomessa ei ole minimipalkkaa joten tämä perssuomalaisten kritiikki toimisi jos Suomessa olisi minimipalkka jota ei makseta pientuloisille palkasaajille.Perussuomalaisten logiikkalla olisi pohja jos perussuomalaiset ajaisivat kaille samaa minimipalkkaa . Perussuomalaiset eivät aja Suomeen minimipalkkaa vaan pelkästään työperäisille maahanmuuttajille noin 3 000 euron minimi kuukausipalkan. Yksikin pk-yrittäjä joka kärsii työvoimapulasta jo nyt voivat laskea että onko tämä summa taloudellisesti kestävällä pohjalla. Voin merkonomina todeta että aika moni pk-yrittäjä näkisi tässä kohtaa ison esteen työllistämiselle. Jos perssuomalaiset kannattaisivät työperäistä maahanmuuttoa ja kaikille Suomessa oleville samaa minimipalkkaa olisi siinä jokin konkreettinen malli.

      Ei vain makrotasolla työvoimapula pakotta nostamaan palkkoja joka vaikuttaa hintojen nousuu eli aiheuttamalla inflaatiota vaan myös mikrotasolla kuten maatalouden kausityöntekijöiden saaminen Suomeen on hyvä esimerkki tästä. Siinä oli ongelmia 2020 ja 2021 kesällä covidin maahantulorajoitusten takia. Myös Britanniassa brexitin jälkeen paikalliset maatalousyrittäjät ja ravintola ja hotelliyrittäjtä joutuivat samaan noidan kehään.Mistä saada työvoimaa kausityöhön? Britanniassa hallitus joutui antamaan poikkeusluvat ulkomaalaisille työvoimalle Itä-Euroopasta vuosina 2020 ja 2021. Todennäköisesti toistui tänä vuonna 2022. Yksinkertaisesti työvoimaa kausityöhön ei saada edes riittävin isoissa maissa kotimarkkinoilta kuten Britanniassa joten miten sitä saisi pienissä maissa kuten Suomessa kotimarkkinoilta?

      Tätä solmua perssuomalaiset eivät ole vielä onnistuneet katkaisemaan vaihtoehoisilla ratkaisulla. He puhuvat palkoista mutta todellinen syy on työvoiman fyysinnen saatavuus. Ruuanhinta nousee myös siitä syystä että kausityövoiman saatavuus ei ole riittävä maataloudelle kesäksi kuten Suomessa oli tilanne 2020 ja 2021. Onko vaihtoehto itse aiheutettu pulakausi (hintojen nousu) ? Vai sittenkin tilanne onkin se että Suomessa ei ole tarpeeksi työvoimaa kausityövoimaksi.

      Näidenkin tosiasioiden tunnustaminen olisi viisauden alku.

  4. Asumistuesta joka on mainittu useaan otteeseen mistä päästään asunto-osakeyhtiöiden hoitovastikemenoihin jotka on jatkuvassa nousussa. Esim lämmitys noin 1/3 kuluista.

    Mahdollisesti tulevaisuudessa energiaratkaisujen maavesiilmalämpö edelleen kehittyessä yhä useamman on mahdollista irtautua kaupungin kaukolämpöyhtiön ikeestä jos valtion tarjoamat kannustimet on kohdallaan ja näin vähentää kulujen nousupainetta. Samoin sähköpuolella nestemetalli akut tulee parantamaan aurinkosähkön hyödyntämismahdollisuuksia.

    Tosin ei liene vaikea arvata että jos kaupungille kertyvät tuloutukset radikaalisti vähentyisi toisaalla niin saavutettu hyöty ulosmitattaisiin nostamalla kiinteistöveroa / tonttivuokria.

    Isännöintialallakin on ongelmia ja voitelua, huono hallinto ei ainakaan paranna tilannetta kustannusten nousun suhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.