2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (10) Hallittu kaupungistuminen

Teol­lisu­us­mais­sa viimeaikainen kehi­tys on ollut kiihtyvää kaupungis­tu­misen aikaa. Se ei tarkoi­ta enää niinkään muut­toa maal­ta kaupunkei­hin, kos­ka maaseudun työvoimare­servi on liki tyhji­in ammen­net­tu. Niin Suomes­sa kuin muual­lakin se tarkoit­taa ennen kaikkea muut­toa pienistä kaupungeista suuri­in ja teol­lisu­uskaupungeista yliopis­tokaupunkei­hin. Muu­tok­sen taustal­la on elinkeino­rak­en­teen muu­tos, joka vie työvoimaa teol­lisu­ud­es­ta luovien alo­jen toimis­to­työhön. Sosi­olo­gi Mat­ti Vir­ta­nen kir­joit­ti tästä ennakoivasti jo vuon­na 1987 kir­jas­saan Tehtaas­ta studioon.

Osaamisalat men­estyvät siel­lä, mis­sä on paljon mui­ta osaa­jia. Sik­si muut­toli­ik­keen voit­ta­ji­in kuu­luu pieni määrä men­estyviä kaupunke­ja samal­la kun val­taosa paikkakun­nista kuu­luu väestöä menettäviin.

Suomen kannal­ta on vähän ikävä asia, että taloudel­lisen kehi­tyk­sen kär­jessä ole­vat elinkeinoalat viihtyvät parhait­en suuris­sa kaupungeis­sa. Suomes­sa ei ole yhtään suur­ta kaupunkia, on vain yksi keskisu­uri kaupun­ki, jol­la on hädin tuskin miljoona asukas­ta ja muu­ta­ma men­estyvä pieni yliopistokaupunki.

Luovien alo­jen keskit­tymistä ei Suomes­sa kan­na­ta jar­rut­taa, kos­ka se merk­it­sisi vain näi­den alo­jen näivet­tämistä. Ongel­mana sen sijaan on, että vähän kaik­ki muukin pyrkii keskit­tymään muu­ta­maan kasvukeskuk­seen. Se tulee kalli­ik­si jo senkin vuok­si, että muut­ta­jille pitää rak­en­taa asun­not, kau­pat, päiväkodit ja ties mitä.

Tämä muu­tos on Suomelle kallis, kos­ka olemme EU:n ylivoimais­es­ti maaseu­tu­val­taisin maa. Niin­pä meil­lä on paljon enem­män asun­to­ja vääris­sä paikois­sa kuin muual­la. Se näkyy myös niiden arvon rom­ah­tamise­na ja suure­na asun­to­tuotan­non tarpeena toisaalla.

Jos maakun­tien tyh­jen­e­mistä halu­taan jar­rut­taa, sen tulee keskit­tyä niihin elinkeinoi­hin ja työte­htävi­in, jot­ka hyö­tyvät vain vähän tai eivät lainkaan sijoit­tumis­es­ta yliopistokaupunkeihin.

Kun kat­so­taan euroop­palaista muut­toli­iket­tä, pistää silmi­in, kuin­ka vähän on muutet­tu parem­man palkan perässä maas­ta toiseen ja kuin­ka paljon on muutet­tu maakun­nista suuri­in kaupunkei­hin saman maan sisäl­lä. Alem­mat palkat vetävät puoleen­sa työ­paikko­ja ja korkeam­mat palkat työvoimaa. Edelli­nen voima näyt­tää ole­van selvästi voimakkaampi. Sik­si maid­en väliset palkkaerot tasoit­ta­vat alueel­lista kehi­tys­tä eivätkä kär­jistä sitä. Jos EU:ssa palkat har­mon­isoitaisi­in, Bul­gar­ia tyh­jenisi työ­pakoista ja läh­es kaikkien bul­gar­i­alais­ten olisi muutet­ta­va maas­ta – niin kuin ihmis­ten on ollut pakko muut­taa maakun­nista rintamaille.

Ovatko valtakunnalliset työehtosopimukset helsinkiläisyritysten etu?

Ensim­mäi­nen val­takun­nalli­nen työe­htosopimus oli kir­jatyön­tek­i­jöi­den sopimus vuodelta 1900. Se oli paljolti helsinkiläis­ten kir­japain­o­jen masi­noima ja sen tarkoi­tus oli estää maakun­tien kir­japain­o­ja val­taa­mas­ta markki­noi­ta halvoil­la hinnoilla.

Pitäisikö meil­lä olla maan sisäl­lä selkeämpiä alueel­lisia palkkaero­ja maakun­tien työ­paikko­jen suo­jelemisek­si? Se kuu­lostaisi ensi­tun­tu­mal­ta epäoikeu­den­mukaiselta, mut­ta se ei johtaisi niin suuri­in elin­ta­so­eroi­hin, kuin luulisi, kos­ka paikalliset palve­lut oli­si­vat vas­taavasti halvempia.

Suo­ma­lainen elää pal­ka­llaan ihan tyy­dyt­tävästi Suomes­sa, mut­ta ei pär­jäisi sil­lä lainkaan Sveit­sis­sä, jos­sa palkkata­so on 80 % korkeampi kuin Suomes­sa. Hin­nat ovat Sveit­sis­sä noin 40 % korkeampia. Mut­ta vaik­ka suo­ma­lainen saisi palkkaansa tuon 40 pros­entin hyvi­tyk­sen kalli­impi­in hin­toi­hin, hän pär­jäisi silti huonom­min Sveit­sis­sä kuin Suomes­sa, kos­ka olisi yhä mui­ta sveit­siläisiä selvästi pien­i­t­u­loisem­pi. Sveit­siläi­nen elämä­muo­to on muo­dos­tunut sel­l­aisek­si, että rahaa tarvi­taan paljon.

Palkkaero­jen pitäisi olla todel­la suuria, ennen kuin samas­ta työstä saisi asum­is­meno­jen jäl­keen käteen Helsingis­sä saman ver­ran kuin maakun­nis­sa. Markki­nae­htois­es­ti määräy­tyvät palkat johtaisi­vat isom­pi­in alueel­lisi­in palkkaeroi­hin, mut­ta eivät niin isoi­hin, että se riit­täisi paikkaa­maan asumisen hinnan.

Alue­poli­it­ti­nen tilanteemme olisi paljon tas­apain­oisem­pi, jos alueel­liset palkkaerot oli­si­vat suurem­pia. Sil­loin taval­liset työ­paikat kart­taisi­vat kalli­ita kasvukeskuk­sia samal­la kun luo­vat alat voisi­vat paremin siel­lä, mis­sä niiden on hyvä olla.

Asumisen tukeminen on virhe?

Asum­ista tue­taan kaupungeis­sa ARA-asun­noil­la, asum­istuel­la ja toimeen­tu­lotuel­la. Ara-asun­not kehitet­ti­in aikanaan tuke­maan työ­nan­ta­jia, jot­ta näi­den ei tarvit­sisi mak­saa niin suuria palkko­ja. Kir­jas­sa analysoin näitä keino­ja perus­teel­lisem­min. Tässä tyy­dyn vain sanomaan, että asumisen tukimuo­to­jen muo­dosta­ma kokon­aisu­us on todel­la epäjohdonmukainen.

Mitä tapah­tu­isi, jos asum­ista ei lainkaan tuettaisi?

Sil­loin ei kau­pan kas­san pal­ka­lla pysty­isi elämään pääkaupunkiseudul­la. Se ei kuitenkaan tarkoit­taisi, ettei kaupois­sa olisi henkilökun­taa tai peräti, ettei kaup­po­ja olisi lainkaan, vaan palkko­jen pitäisi olla korkeampia. Eteläran­nas­sa ei yleen­sä pide­tä sosi­aal­i­sista tuista, mut­ta ARA-asun­to­ja siel­lä halu­taan, kos­ka ne ovat selvä tuki työnantajille.

Moni asia voisi olla parem­min, jos asum­ista ei olisi ryhdyt­ty koskaan tuke­maan, mut­ta polkuri­ip­pu­vu­u­teen liit­tyvistä syistä johtuen tästä käytän­nöstä on liki mah­do­ton­ta luop­ua. Niin­pä tämän pohdin­nan voisi lopet­taa tähän, mut­ta jatke­taan kuitenkin tätä entä jos ‑pohdiskelua.

Jos asum­ista ei tuet­taisi vaan palkko­jen olisi Helsingis­sä olta­va korkeampia, taval­lisia työ­paikko­ja siir­ty­isi pois Helsingistä. Samal­la luoville aloille, jot­ka ovat riip­pu­vaisia yliopis­tokaupungista, jäisi asun­tokan­nas­sa enem­män tilaa.

Mitä tapah­tu­isi työt­tömyysko­r­vauk­sille? Niis­sä oli ennen kalli­in paikan lisä, mut­ta Esko Ahon (kesk) hal­li­tus lakkaut­ti ne. Jos asum­ista ei tuet­taisi eikä työt­tömyysko­r­vauk­sia Helsingis­sä nos­tet­taisi, työt­tömät jou­tu­isi­vat hakeu­tu­maan muut­to­tap­pioalueille asumaan hal­val­la. Sen jäl­keen he ainakin pysy­i­sivät työttöminä.

(Olin suun­nitel­lut kir­jaan huo­mat­tavasti kat­tavam­paa kat­saus­ta kaupunkien kehit­tämiseen, mut­ta päätin kar­sia sen pois julka­istavak­si jos­sain muus­sa yhteydessä.)