Teollisuusmaissa viimeaikainen kehitys on ollut kiihtyvää kaupungistumisen aikaa. Se ei tarkoita enää niinkään muuttoa maalta kaupunkeihin, koska maaseudun työvoimareservi on liki tyhjiin ammennettu. Niin Suomessa kuin muuallakin se tarkoittaa ennen kaikkea muuttoa pienistä kaupungeista suuriin ja teollisuuskaupungeista yliopistokaupunkeihin. Muutoksen taustalla on elinkeinorakenteen muutos, joka vie työvoimaa teollisuudesta luovien alojen toimistotyöhön. Sosiologi Matti Virtanen kirjoitti tästä ennakoivasti jo vuonna 1987 kirjassaan Tehtaasta studioon.
Osaamisalat menestyvät siellä, missä on paljon muita osaajia. Siksi muuttoliikkeen voittajiin kuuluu pieni määrä menestyviä kaupunkeja samalla kun valtaosa paikkakunnista kuuluu väestöä menettäviin.
Suomen kannalta on vähän ikävä asia, että taloudellisen kehityksen kärjessä olevat elinkeinoalat viihtyvät parhaiten suurissa kaupungeissa. Suomessa ei ole yhtään suurta kaupunkia, on vain yksi keskisuuri kaupunki, jolla on hädin tuskin miljoona asukasta ja muutama menestyvä pieni yliopistokaupunki.
Luovien alojen keskittymistä ei Suomessa kannata jarruttaa, koska se merkitsisi vain näiden alojen näivettämistä. Ongelmana sen sijaan on, että vähän kaikki muukin pyrkii keskittymään muutamaan kasvukeskukseen. Se tulee kalliiksi jo senkin vuoksi, että muuttajille pitää rakentaa asunnot, kaupat, päiväkodit ja ties mitä.
Tämä muutos on Suomelle kallis, koska olemme EU:n ylivoimaisesti maaseutuvaltaisin maa. Niinpä meillä on paljon enemmän asuntoja väärissä paikoissa kuin muualla. Se näkyy myös niiden arvon romahtamisena ja suurena asuntotuotannon tarpeena toisaalla.
Jos maakuntien tyhjenemistä halutaan jarruttaa, sen tulee keskittyä niihin elinkeinoihin ja työtehtäviin, jotka hyötyvät vain vähän tai eivät lainkaan sijoittumisesta yliopistokaupunkeihin.
Kun katsotaan eurooppalaista muuttoliikettä, pistää silmiin, kuinka vähän on muutettu paremman palkan perässä maasta toiseen ja kuinka paljon on muutettu maakunnista suuriin kaupunkeihin saman maan sisällä. Alemmat palkat vetävät puoleensa työpaikkoja ja korkeammat palkat työvoimaa. Edellinen voima näyttää olevan selvästi voimakkaampi. Siksi maiden väliset palkkaerot tasoittavat alueellista kehitystä eivätkä kärjistä sitä. Jos EU:ssa palkat harmonisoitaisiin, Bulgaria tyhjenisi työpakoista ja lähes kaikkien bulgarialaisten olisi muutettava maasta – niin kuin ihmisten on ollut pakko muuttaa maakunnista rintamaille.
Ovatko valtakunnalliset työehtosopimukset helsinkiläisyritysten etu?
Ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus oli kirjatyöntekijöiden sopimus vuodelta 1900. Se oli paljolti helsinkiläisten kirjapainojen masinoima ja sen tarkoitus oli estää maakuntien kirjapainoja valtaamasta markkinoita halvoilla hinnoilla.
Pitäisikö meillä olla maan sisällä selkeämpiä alueellisia palkkaeroja maakuntien työpaikkojen suojelemiseksi? Se kuulostaisi ensituntumalta epäoikeudenmukaiselta, mutta se ei johtaisi niin suuriin elintasoeroihin, kuin luulisi, koska paikalliset palvelut olisivat vastaavasti halvempia.
Suomalainen elää palkallaan ihan tyydyttävästi Suomessa, mutta ei pärjäisi sillä lainkaan Sveitsissä, jossa palkkataso on 80 % korkeampi kuin Suomessa. Hinnat ovat Sveitsissä noin 40 % korkeampia. Mutta vaikka suomalainen saisi palkkaansa tuon 40 prosentin hyvityksen kalliimpiin hintoihin, hän pärjäisi silti huonommin Sveitsissä kuin Suomessa, koska olisi yhä muita sveitsiläisiä selvästi pienituloisempi. Sveitsiläinen elämämuoto on muodostunut sellaiseksi, että rahaa tarvitaan paljon.
Palkkaerojen pitäisi olla todella suuria, ennen kuin samasta työstä saisi asumismenojen jälkeen käteen Helsingissä saman verran kuin maakunnissa. Markkinaehtoisesti määräytyvät palkat johtaisivat isompiin alueellisiin palkkaeroihin, mutta eivät niin isoihin, että se riittäisi paikkaamaan asumisen hinnan.
Aluepoliittinen tilanteemme olisi paljon tasapainoisempi, jos alueelliset palkkaerot olisivat suurempia. Silloin tavalliset työpaikat karttaisivat kalliita kasvukeskuksia samalla kun luovat alat voisivat paremin siellä, missä niiden on hyvä olla.
Asumisen tukeminen on virhe?
Asumista tuetaan kaupungeissa ARA-asunnoilla, asumistuella ja toimeentulotuella. Ara-asunnot kehitettiin aikanaan tukemaan työnantajia, jotta näiden ei tarvitsisi maksaa niin suuria palkkoja. Kirjassa analysoin näitä keinoja perusteellisemmin. Tässä tyydyn vain sanomaan, että asumisen tukimuotojen muodostama kokonaisuus on todella epäjohdonmukainen.
Mitä tapahtuisi, jos asumista ei lainkaan tuettaisi?
Silloin ei kaupan kassan palkalla pystyisi elämään pääkaupunkiseudulla. Se ei kuitenkaan tarkoittaisi, ettei kaupoissa olisi henkilökuntaa tai peräti, ettei kauppoja olisi lainkaan, vaan palkkojen pitäisi olla korkeampia. Etelärannassa ei yleensä pidetä sosiaalisista tuista, mutta ARA-asuntoja siellä halutaan, koska ne ovat selvä tuki työnantajille.
Moni asia voisi olla paremmin, jos asumista ei olisi ryhdytty koskaan tukemaan, mutta polkuriippuvuuteen liittyvistä syistä johtuen tästä käytännöstä on liki mahdotonta luopua. Niinpä tämän pohdinnan voisi lopettaa tähän, mutta jatketaan kuitenkin tätä entä jos -pohdiskelua.
Jos asumista ei tuettaisi vaan palkkojen olisi Helsingissä oltava korkeampia, tavallisia työpaikkoja siirtyisi pois Helsingistä. Samalla luoville aloille, jotka ovat riippuvaisia yliopistokaupungista, jäisi asuntokannassa enemmän tilaa.
Mitä tapahtuisi työttömyyskorvauksille? Niissä oli ennen kalliin paikan lisä, mutta Esko Ahon (kesk) hallitus lakkautti ne. Jos asumista ei tuettaisi eikä työttömyyskorvauksia Helsingissä nostettaisi, työttömät joutuisivat hakeutumaan muuttotappioalueille asumaan halvalla. Sen jälkeen he ainakin pysyisivät työttöminä.
(Olin suunnitellut kirjaan huomattavasti kattavampaa katsausta kaupunkien kehittämiseen, mutta päätin karsia sen pois julkaistavaksi jossain muussa yhteydessä.)
Asumistuen rahoittaminen valtiollisella asuinrakennusten markkinahintaan perustuvalla kiinteistöverolla voisi olla tyylikäs ratkaisu asumisen tukemisen aluekehityksellisiin ongelmiin. Käytännössä vero kerättäisiin samoilta alueilta jonne tuki myös maksetaan (eli siis missä asuminen on kallista), ja toisin kuin hypoteettisessa kunnallisessa asumistuessa maksuvelvoitteesta ei pääsisi eroon kaavoittamalla ainoastaan niin kalliita asuntoja, että asumistuen saajat muuttaisivat naapurin puolelle.
Korkeampi kiinteistövero myös kannustaisi omistusasujia valitsemaan asuinpaikkansa optimaalisemmin, ja esimerkiksi hyvinvoivien eläkeläisten voisi olla nykyistä kannattavampaa muuttaa pääkaupunkiseudulta muihin kaupunkeihin nauttimaan asuntoon säästyneistä varoistaan.
Kiinteistövero on oleellinen tulonlähde kunnille missä tahansa maailman maissa. kiinteistöveron siirtäminen valtiolle ei ole missään maassa tehty koska sen tasaus on mahdotonta tehtä siten että kaikki kunnat hyötyvät win win tilanteessa. Tälläistä win win tilannetta ei ole olemassa jos kiinteistövero otetaan kunnilta ja valtio tasaa sen ympäri maata koska alueelliset tekijät ovat isoja. Jopa Uudellamaalla on erilaisia kuntia joiden olosuhteet ovat erilaisia vaikka ovatkin samassa maakunnassa. Parempi vaihtoehto olisi kuntaliitokset johtuen muun muassa kuntien asukastilanteesta ja etenkin ikääntyvästä väestöstä. Uudellamaalla on paljon pieniä kuntia joiden tilanne on aika heikko. Pääkaupunkiseudulla asuu monenalaisia ihmisiä ja moni hyvinvoiva ja hyvätuloinen eläkeläinen haluaa asua pääkaupunkiseudulla koska palvelut ja lähiomaiset ovat lähellä. Joukkoliikenteessä saa alennusta sekä kulttuuritarjonta on lähellä. Kirjasto verkosto on myös saatavilla läheltä jne.
En nyt oikein ymmärrä miksi kiinteistövero poikkeaisi jotenkin erityisen merkittävästi muista pääomaveroista. Kyllä pääomatuloissakin alueelliset erot ovat valtavia, mutta niin vaan valtio kerää nekin verot ja tasaa ympäri maata.
Toki paikallisuudessa on se järki, että kiinteistöjen arvon määrittävät päätökset tehdään tyypillisesti paikallisella tasolla, jolloin paikallinen kiinteistövero tuottaa järkevän kannustimet paikalliselle kiinteistöjen arvoa nostavalle päätöksenteolle.
Kiinteistövero on monessa yhteydessä kunta sidonnainen koska kiinteistöt sijaitsevat maantieteellisesti kiinteinä sijoituskohteina kunnissa joiden siirtäminen on lähes mahdonta.
Yhtiöiden maksama pääomaveron voi kiertää muun muassa siirtämällä operatiivisen toiminnan esim Viroon vaikka tuotanto on edelleen Suomessa.
Kiinteistöjen siirtäminen kuntarajan yli tai kokonaan ulkomaille on fysiikan lakien vastaista, ellei sitten kuntaraja ja tai valtakunnanraja siiretä siten että kyseinen kiinteistö siirtyy teknisesti uudelle omistajalle. Juuri tämän takia kiinteistövero, kaikissa maissa jossa se on käytössä, on annettu paikalliselle yhteisölle (kunnille) kerättäväksi. Toki on tasausmekanismi joka tasaa tuloja mutta sekin riippuu kunnan asukasluvusta kuinka paljon tasausta maksetaan. Esim Yhdysvalloisssa piirikunnat maksavat koult lähes kokonaan kiinteistöverosta. Jos kiinteistöveroa halutaan jostain syystä korottaa se on parempi demokraattisesti tehdä paikallisella tasolla kuin valtakunnallisella tasolla.
Kiinteistövero on nykyään syrjäisillä alueilla kohtuuttoman suuri asunnon todelliseen arvoon verrattuna koska se lasketaan kaavamaisesti rakennuskustannusindeksin mukaan, vuoden 2022 rakentamisen tason mukaan. Ikävähennys on korkeintaan 30% joka on epärealistista.
Kiinteistövero koskee tietääkseni myös jossain kunnissa rakentamatonta tontti maita joten sen periminen on monessa yhteydessä kunta kohtainen. Juuri tämän takia kiinteistövero on monessa suhteessa paikallinen vero koska se maksetaan kunta kohtaisesti. Jossain maissa kuten esimerkiksi Saksassa osavaltiot keräävät myös valmisteveroja kuten Suomessa on vastaavanlaisesti alv veroja sekä kiinteistöveroa. Suomessa alv veroja ei makseta kunnille vaan suoraan valtion kassaan. Joten ainoa suora tulonlähde on kunnille monessa yhteydessä on kiinteistövero. Jos kyseessä on pieni syrjäinen paikkakunta jonka väestö pohja on ikääntyvä ja muuttoliikenne on negatiivinen olisi parempi vaihtoehto tehdä useita kuntaliitoksia edelleen juuri tuon heikon väestö pohjan takia
Eikö se jonkin verran tervehdyttäisi vuokramarkkinoita ja auttaisi kannustinloukkujen purkua, jos toimeentulotuen asumisosa ei enää kattaisi koko vuokraa, vaan ainoastaan esim. n 80 %? Nyt moni pitkäaikaistyötön ei halua vähääkään töitä, ettei menetä asumistukeaan ja toisaalta moni pieni palkkainen joutuu etsimään asunnon kehyskunnista.
Ainakin minusta on älyllisesti epärehellistä puolustaa nykysysteemiä sillä, että toimeentulotuen varassa elävät eivät sitten ainakaan työllistäisi muuttaessaan pois Helsingistä. Helsinkiin tullaan töihin aika kaukaakin ja toisaalta stoimeentulotuelle pudonnoilla on jo valmiiksi monta kynnystä päästä (tai mennä) töihin. Ei ole edes kovin vaikeaa löytää Helsingistä ihmistä, joka on ollut työtön yli 5 vuotta.
Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on kyllä enemmän mahdollisuuksia saada uusi työpaikka kuin syrjäseuduilla. Tuokin malli on hyvä mutta se ratkaise tilannetta syrjäseuduilla vaan lisää Helsinkiin päin suuntautuvaa työssä käyntiä
Vielä n 10 vuotta sitten työttömyysaste oli Helsingissä huomattavasti alempi kuin maassa keskimäärin, nyt se on korkeampi. Jotain on mennyt pieleen metropolialueen elinkeinoissa tai sitten tänne on muuttanut ihmisiä ilmaisen asumisen perässä?
Juttujen oikoluku olisi tarpeen, vähän häiritsee muutamat kirjoitusvirheet muuten hyvää tarinaa. Osan näistä korjaisi jo automaattinen oikoluku, vaikka Voikko.
Esimerkkejä tästä jutusta:
paremman palkat perässä
niidenon
halutaankoska
OS:”Aluepoliittinen tilanteemme olisi paljon tasapainoisempi, jos alueelliset palkkaerot olisivat suurempia. Silloin tavalliset työpaikat karttaisivat kalliita kasvukeskuksia samalla kun luovat alat voisivat paremin siellä, missä niidenon hyvä olla.”
Terävä avaus. Pienessä mittakavassa tätä tosin tapahtuu, sillä ainakin toimhenkilöpuolella Helsingin seudun palkat ovat hieman korkeampia kuin muualla. …Täysimittainen hyöty edellyttäisi yritys- ja työpaikkakohtaista sopimista työehdoista. Tasapainoksi tarvittaisiin varmaan lakisääteiset minimipalkat. – Ei näytä vieläkään kuuluvan KEPUn vaatimuslistalle, vaikka tämä olisi mitä tehokkainta ja haitattominta aluepolitiikkaaa.
Detalji: 70-luvulla ja 80-luvun alussa Etelä-Suomen lakkoherkiltä alueilta siirtyi jonkin verran yrityksiä maakuntiin. Ainakin Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa monet niistä ovat menestyneet, elossa vieläkin.
Yrittäjä toi mukanaan oman substanssiosaamisensa lisäksi jo aiemmin etelässä syntyneet verkostot, jotka silloisilta maakuntien yrittäjiltä puuttuivat, ja sai käyttöönsä työhaluisia ihmisiä. Myös oppisopimuskoulutus toimi silloin.
”Asumista tuetaan kaupungeissa ARA-asunnoilla, asumistuella ja toimeentulotuella.
Ara-asunnot kehitettiin aikanaan tukemaan työnantajia,
jotta näiden ei tarvitsisi maksaa niin suuria palkkoja.”
ARA-asunnot ovat omakustanteisia (siltikin voimakkaasti tuettuja).
Onneksi Suomen liike-elämä takoo voittoa, muuten ei olisi vuosittain 10 mrd €:n osinkoja sijoittajille.
ARA-arpajaisissa palkinto on elinikäinen (toisten ylläpitämä).
Esimerkki; yksiöiden (35,5 m2) asumiskuluja kuukaudessa (Kalasatamassa, Helsingissä)
vapailla markkinoilla 33 € / m2 eli 1.170 € / kk
ARA tuettuna 15 € / m2 eli 532,50 € / kk
velaton omistusasunto 160 € / kk
156.000 henkilöä matkustaa päivittäin Helsinkiin töihin.
Jatketaan perinnettä perustulolla, (ei niin eriarvoistava) ”työnantajien tukemista”
Nyt on yksinkertaistettava rahanjako, kootaan sosiaaliturva perusturvaksi
Järjestelmä on muutettava,
jokaiselle perustulo (ilman muita tukia), ja jokainen päättää itse rahankäytön
ei niin, että tukien saaja päättää, mitä haluaa, ja muut maksaa
Koska meidän ei kannata ylläpitää tuettua, kannattamatonta yritystoimintaa erilaisilla yritystuilla (haittaa kilpailua), niin siirretään tämä raha (10 mrd €) perustulon kattamiseen (eli kaikille yrittäjille ”pohjapalkkatueksi”, pienten ansiotulojen täydentäminen)
raha ja päätösvalta kulkee aina käsi kädessä
Kaikki työnantajat ja yrittäjät hoitavat eläke- ja sosiaalimaksut
Kannattamattomista, tuetuista yrityksistä, saadaan työntekijöitä työntekijäpulaan.
Tuleva perustulo (hengissäpysymisraha) 1.200 €/kk (tarvitsijoille) (vastikkeeton, mutta tilitettävä) kattaa kaikki elämän kulut, ruuan, asunnon, yms. Sosiaaliset piilotuet kaikkialta tulee purkaa. Perustulo hoidetaan yli 25-vuotiaille, Suomen verotuksen piirissä oleville, verotuksen yhteydessä.
Ansio- ja pääomatulo ovat yhdenvertaisia.
Vuosituki tarvitsijalle max 14.400 €, päälle työnteko-oikeus 9.600 €. Tulot ovat verotettavaa, mutta tuloverotus alkaa vasta 24.000 €:n kohdalla. Verot kerätään muilla tavoin, esim. korotetuilla veroilla; ALV, erilaiset kulutus- ja haittaverot ja saastuttamisverot ja raaka-aineen maastavientivero.
Ansioturva on erikseen.
v. 2020 Kelan tukien saajia oli lähes 4,5 miljoonaa (1 henkilö voi saada useampaa etuutta) ja
Kelan etuuksia maksettiin 15,6 mrd € (n. 80 % suomalaisista sai jonkinlaista etuutta)
Toimiva palveluyhteiskunta, korkeapalkkaisten asiantuntijatehtävien ja matalapalkkaisten palvelualan työpaikkojen lisäksi on erilaisia palvelu- ja muita työtehtäviä ”keikkaluonteisesti”.
Jokaisella on oikeus työhön, sanoo perustuslaki.
Kun työnteko on vapaaehtoista, niin työnantaja saattaa satsata työhyvinvointiin toisin kuin nyt Suomalaisilla on hämmästyttävän paljon kaikenlaisia terveyshuolia.
Jopa 1,9 miljoonalla työikäisellä suomalaisella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma.
Kyse on yli puolesta työikäisiä.
Hyvinvointi ja ostovoima omaan päätöksentekoon.
150.000 lasta tarvitsee lapsilisän lisäksi harkinnanvaraisen, tilitettävän erityislapsilisän.
Muistetaan, että jokaisella on oikeus työhön.
Työnteko on kansakunnan menestyksen edellytys ja työt on jaettava ja ajankäyttö on jaettava.
Työn tuottavuus kasvaa, kun jokainen käyttää työpanoksensa ja ajankäyttönsä osaamisensa ja koulutuksensa mukaiseen työhön ja hankkii tarvitsemiansa palveluja kotitalousvähennyksen avulla.
Nykyisen työtehtävän sisällön tarkastaminen; tehokkuus vaatisi aputehtävien siirron apulaisille ja uudelleen koulutusta on tarjottava.
Kaikille tarjotaan tarpeellista työtä, jota tämä pystyy tekemään (työnvälityspalvelut)
Koska tuloverotus alkaa vasta 2.000 € / kk eli 24.000 € /v kohdalla, ja
kaikki muut tuet ja avustukset poistuvat, niin
saamme pätkä- ja keikkatöihin 800.000 ihmistä.
Työllisyysaste on 72,8 % ja työttömyysaste 6,9 %
Meillä on nyt työttöminä 372.000 ihmistä ja kokonaan työvoiman ulkopuolella (25-59 v.) 318.000 ihmistä, yhteensä 690.000 ihmistä ja lisätään vielä (työ)eläkeläisiä, niin koossa on 800.000.
8.2021 työllisyysaste oli 73,4 %, siis työllisiä 2,6 miljoonaa.
Oma hyvinvointi on omissa käsissä.
Kansalaisten ensimmäiset 25 vuotta ovat melko tuettuja, ja sitten on tarkoitus alkaa maksaa veroja.
Ylpeillään, että jostain opinahjosta 15 % valmistuneista lähtee vuosittain ulkomaille (aivovuoto). USA:ssa palkkapolitiikka huomioi työntekijän itse maksaman koulutuksen.
Vihreä teknologia, kehittäminen ja vienti, ovat tulevaisuudessa avainasemassa vaurauden tuojana.
Työn tuottavuutta voidaan hoitaa muutenkin kuin vain työntekijän pienellä palkalla, investoimalla.
Työelämässä on riskinsä. Oikea rekrytointi ja palkka on osa sitä riskiä ja tätä riskiä ei tule siirtää työntekijöille, koska he eivät voi vaikuttaa riskinhallintaan.
Paikallinen sopiminen, (yhdestä suusta huudetaan)
Paikallisella sopimisella on riskinsä työntekijöille. Eräskin ”mainostaa” esimerkkinä, kuinka hän onnistui saamaan 8 työntekijän lahjoittamaan 12 vapaapäivää yritykselle (8 x 12 = 96 pv), vaihtoehto olisi ollut irtisanominen
Yhteisövero %
1993 – 1995-> 25 %, 1996 – 1999->28 %, 2000 – 2004->29 %, 2005 – 2011->26 %, 2012 – 2013->24,5 ja
2014 – 2021->20 %
Yhteisöveroprosenttia alennettiin jatkuvasti, perusteluna investointeihin satsaaminen.
Ei tullut investointeja, mutta osingot kasvoivat valtavasti (useana vuonna yli 10 mrd €)
Verot ja veronluonteiset maksut v, 2020 oli 99,5 mrd €, josta esimerkkejä; kotitaloudet 29,8 mrd €, yhteisöt 4,9 mrd €, kulutus 33,5 mrd €
esimerkkejä kulutusveroista; mrd €
Arvonlisävero 22.0 Energiavero 4.3, Alkoholi 1.5, Ajoneuvovero 1.2, Tupakkavero 1.1
On hyödynnettävä teknologia, digitalisaatio, automaatio, tekoäly, etätyö, jotta työntekijät riittävät.
Suomessa on työelämää palveleva lomautusjärjestelmä.
Taulukkopalkkasopimus on minimi, korkeampia palkkoja voi ja saa maksaa.
Aiemmin Suomi korjasi kilpailukykyään tiuhaan tahtiin devalvoimalla, silloin palkansaajien ostovoima väheni. Nyt sama saadaan aikaiseksi pienentämällä työntekijöiden palkkoja.
Erityisesti kiinnitetään huomiota elinkeinorakenteen muutokseen ja monipuolistamiseen ja annetaan ohjausta vähiten koulutetuille (koulutus, uudelleen koulutus, oppisopimuskoulutus).
Satsataan viennin lisäämiseen ja jalostusasteen nostamiseen.
Autetaan 390.000 maksuhäiriöisen asiat kuntoon. Toivottavasti positiivinen luottorekisteri tulee auttamaan velanantajaa toiminnassaan.
Ulkomaalaisia työntekijöitä EU:sta ei ole tullut tarpeeksi (miksiköhän).
Muistetaan, että ulkomaalaisen on oman kielensä ja tod. näk. myös englannin kielen lisäksi opiskeltava ”suomalainen toimintatapa ammatissa”, kulttuuri, suomen kieli ja ruotsin kieli.
12-v. Suomessa ollut Tri-rouva ylpeili, että koulu järjestää hänelle tulkin lasten vanhempainiltaan.
2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (10) Hallittu kaupungistuminen
Jokainen suomalainen on yhtä oikeutettu samansuuruisiin yhteiskunnan sosiaalitukiin, niitä tarvitessaan. Takaa paremmin yleisen hyväksyttävyyden.
Järjestelmä, että ihminen päättää ja veronmaksaja/naapuri maksaa on muutettava järjestelmäksi, jossa yhteiskunta tarjoaa tarvitsijoille samansuuruisen tuen ja ihminen itse päättää, mihin sen oman rahansa käyttää.
s.250
”Entä, jos asumista ei tuettaisi, vaan kaikki joutuisivat maksamaan asumisestaan markkinahinnan.”
ARA-asuntoja (”arvonta, oikeus elinikäiseen asumiseen”) ei riitä läheskään kaikille pienipalkkaisille, eikä matalien enimmäisvuokrien vuoksi asumistukikaan juuri kompensoi Helsingin korkeita vuokria pienipalkkaisille.
”Entä työttömät? Miten heille kävisi, jos meillä ei olisi sosiaalista asumistukea eikä asumistukea?”
”Työttömillä on sukulaisia, ystäviä, harrastuksia ja kiintymystä kotiseutuunsa.”
Päivittäin 156.000 ihmistä matkustaa Helsinkiin töihin.
Heillä voi olla myös sukulaisia, ystäviä, harrastuksia ja kiintymystä kotiseutuunsa ja lisäksi työ Helsingissä.
asukasluku 5.430.312, josta 678.789 eli 12,5 % on pienituloisia
pienituloisia 678.789 eli 12,5 % väestöstä
Helsinki 73.367 ihmistä eli 11,5 %
Hki. Vantaa, Espoo, Kauniainen yht. 121.396 ihmistä eli 17,9 % pienituloisista
Helsingin kaupunki kertoo, että asuttaessa kaupungin työsuhdeasunnossa, saa verotettavaa asuntoetua, mutta tuetussa Helsingin kaupungin vuokra-asunnossa ei ole veroseuraamuksia
Asunnon koko 35,5 m2, sijainti postinumero 00540
Näillä tiedoilla asunnon verotusarvo on 720,00 €
Esimerkki;
yksiöiden (35,5 m2) asumiskuluja kuukaudessa (Kalasatamassa, Helsingissä)
vapailla markkinoilla 33 € / m2 eli 1.170 € / kk
ARA tuettuna 15 € / m2 eli 532,50 € / kk
velaton omistusasunto 160 € / kk
Tilastokeskus kertoo
v. 2020 kokonaisansiot/mediaani (kokoaikaiset palkansaajat 1,4 miljoonaa)
3.217 € / kk (naiset 2.950 € ja miehet 3.555 €)
pienituloisraja kotitaloudessa (lähes 50 % helsinkiläisistä asuu yksin)
1 hlö 15.320 € / v 1.277 € / kk
1 lapsi 4.596 € / v eli 383 € / kk eli n. 4.600 € / v
Työnantaja ei maksa palkkalisää työntekijän lapsista.
Siksi lapsiin liittyvät lisät eivät saa vaikuttaa tukiin (ja estää työllistymistä).
150.000 lasta tarvitsee harkinnanvaraisen ja tilitettävän erityislapsilisän 4.600 € / v köyhyyden estämiseksi.
Hyvinvointialueilla on n. 700 000 pientuloista kansalaista, joille ainoa mahdollisuus on toimiva julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto. Palvelujen tulee olla yhdenvertaisia. Ja se ei tarkoita ajallisesti tai matkan suhteen. Asuinpaikan on jokainen itse valinnut. Esim. nuorukainen Lapissa kompuroituaan vaati, että hänet pitää kuljettaa helikopterilla lääkäriin, koska Helsingissäkin matka sujuu 5 minuutissa lääkäriin.
Pienituloiset ovat hyvinvointialueiden pääasiakkaat (terveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalitoimi). Muistetaan myös, että työterveyshuolto on työntekijälle maksuton. Miksi Suomen pienituloisimmilta pitää periä maksuja, eikö riitä vain sakkomaksu, jos ei peruuta aikaansa. Muistetaan, että eläkeläisen mediaanieläke on 1.534 €/kk ja 1/3 eläkeläisistä saa alle 1.250 €/kk