2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (3) Meritokratian voittajat

Var­al­lisu­userot ovat kään­tyneet kasvu­un jok­seenkin kaikkial­la, myös Suomes­sa. Tulo­erot eivät ole Suomes­sa kas­va­neet, tois­taisek­si, mut­ta on syytä olet­taa, että samat lainalaisu­udet, jot­ka kas­vat­ta­vat niitä muual­la, tart­tuvat myös Suomeen.

Piket­tyl­lä on oma (sinän­sä kiis­tet­ty) mallinsa siitä, mik­si pääo­mat kasautu­vat. Sen rin­nal­la on toinen eri­ar­voisu­ut­ta lisäävä tren­di, koulute­tun eli­itin kas­va­vat tulot.

On oikeas­t­aan uusi ilmiö, että kog­ni­ti­iviset kyvyt ovat ruumi­il­lisia tärkeämpiä. Aiem­min vah­va ja rius­ka Kalle oli parem­masa ase­mas­sa kuin nopeasti oppi­va, mut­ta hin­telä Pekka. Nyt osat ovat vai­h­tuneet vieläpä niin, että Pekka on suh­teessa paljon parem­mas­sa ase­mas­sa kuin Kalle aiem­min, kos­ka hänen työn­sä tulok­sia voidaan monistaa.

Voidaanko jopa sanoa, että evoluu­tion tulok­se­na ihmiset ovat taipumuk­sil­taan eri­laisia, sil­lä onhan ihmi­nen lau­maeläin ja lau­man sisäl­lä on työnjako.

Kun tuotan­nos­sa laatu koros­tuu määrän sijas­ta, ahkeru­us häviää luovu­udelle. Muusikko­jen ja urheil­i­joiden tulon­jako näyt­tää, mihin suun­taan tulon­jako on kehittymässä.

On oikeas­t­aan nurinkurista, että vasem­mis­to­lais­ten on tapana vähätel­lä lah­jakku­u­den periy­tymistä ja oikeis­to­lais­ten korostaa. Eikö tämä mene väärin päin? Jos kaikil­la on syn­tyessään samat lähtöko­h­dat, riit­tää mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvo ja päinvastoin.

Lah­jakkaan yksilön vaiku­tus on sitä suurem­pi, mitä suurem­pi vipu­var­si hänel­lä on käyrtet­tävis­sään. Suuren yhtiön nerokas johta­ja voi tuot­taa yri­tyk­selleen kym­meniä miljoo­nia, pienen yri­tyk­sen yhtä lah­jakas johta­ja joitakin sato­ja tuhan­sia. Sik­si on järkevää pyrk­iä ohjaa­maan eri­tyiskyvyt avainpakoille.

Ovat huip­pukyvyt olleet ennenkin hyvin tuot­tavia, mut­ta ei ollut hyvän tavan mukaista hin­noitel­la itsen­sä huip­pukalli­ik­si. Tämä häveliäisyys on nyt pois­tunut. Raadol­lisim­mil­laan tämä näkyy For­mu­la 1 ‑kul­jet­ta­jien ja jalka­pal­loil­i­joiden huipputuloissa.

Kun pääo­maa on tar­jol­la yllin kyllin ja kyvykkäitä yri­tysjo­hta­ia rajal­lis­es­ti, yri­tys­ten palkat­tu­jen johta­jien neu­vot­telu­ase­ma omis­ta­ji­in näh­den kas­vaa ja sitä kaut­ta tulot paisuvat.

Korkeat tulot ovat omista kyvy­istä mut­ta myös hyvästä tuurista kiin­ni. Tästä ker­too Paul Krug­man­nin lois­ta­va ver­taus Klondiken kul­lan­et­si­jöi­hin, joista toiset rikas­tu­i­v­at suun­nat­tomasti ja toiset eivät tien­an­neet mitään.

Opin­to­jen ilmaisu­us oli aikanaan tie sosi­aaliseen nousu­un. Onko se sitä yhä, vai merk­it­seekö se tulon­si­ir­toa hyväo­sais­ten hyväk­si? Pitäisikö meil­läkin ottaa käyt­töön lukukausi­mak­sut ja pehmeät opin­to­lainat, joi­ta ei tarvitse mak­saa, ellei yllä hyville tuloille?