2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (2) Meritokratian rumemmat kasvot

Tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa on tarkoi­tus keskustel­la uud­es­ta kirjastani.

Olemme siir­tyneet kir­jan osaan 2, Mikä vie kehi­tys­tä vikaan?

Uhraan kokon­aisen postauk­sen tähän yhteen lyhy­een luku­un mer­i­tokra­ti­as­ta, kos­ka se on kir­jan kannal­ta keskeinen.

Michel Young loi ter­min mer­i­tokra­tia kir­jas­saan Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870–2033. Kir­ja oli tarkoitet­tu varoituk­sek­si mer­i­tokraat­tisen yhteiskun­nan eri­ar­voisu­ud­es­ta, joka tulisi hänen mukaansa ole­maan vielä luokkay­hteiskun­taakin pahempi.

Youngille lah­jakku­us oli älykkyyt­tä ja hän uskoi älykkyy­den suo­ravi­ivaiseen geneet­tiseen periytymiseen

Youn­gin mukaan mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa ylälu­ok­ka poimii alalu­okas­ta kaik­ki lah­jakku­udet ja sysää omat mus­tat lam­paansa alalu­okkaan. Lop­putu­lok­se­na on yhteiskun­ta, jos­sa ylälu­okalla on kaik­ki edut puolel­laan ja alalu­okalla kaik­ki vit­sauk­set. Dema­ri­na hän piti eri­tyisen pahana sitä, ettei alalu­okalla tulisi ole­maan edes kyvykkäitä johtajia.

Aluk­si lapset jaet­ti­in älykkyys­testin perus­teel­la eri­laisille koulupoluille: fik­suim­mat yliopis­toi­hin, keski­ta­son väki ammat­tik­oului­hin ja tyh­mim­mät ilman eri­tyisem­pää koulu­tus­ta hant­ti­hom­mi­in. Myöhem­min älykkyys­testeistä saatet­ti­in luop­ua, kos­ka fik­su­jen lap­sista tuli automaat­tis­es­ti fik­su­ja – siis hänen mukaansa.

Lop­ul­ta tämä eri­ar­voisu­us kaa­tui pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen vuon­na 2033. Yhdys­val­lat näyt­tää ole­van vähän etuajassa.

Onko Suomes­sa merkke­jä Youn­gin dystopiasta?

Riip­puu vähän mit­taus­tavas­ta, onko aka­teemisen koulu­tuk­sen periy­tyvyys lisään­tynyt paljon vai vähän. Kun asi­aa mitataan oikeaop­pis­es­ti järjestysasteikol­la, periy­tyvyys on nous­sut vähän (sivu 106), mut­ta on kuitenkin noussut.

Joka tapauk­ses­sa se on hyvin periy­tyvää. Lisäk­si puoliso val­i­taan nyky­isin yleenä samal­ta koulu­tus­ta­sol­ta niin, että aka­teemisil­la aikuisil­la on yleen­sä aka­teem­i­nen puoliso, mikä merk­it­see aka­teemisen eli­itin tehokas­ta irtau­tu­mista muista.

Monia Youn­gin dystopi­an piirteitä Suomes­ta löy­tyy, mut­ta surkeus ei ole toteu­tunut niin synkkänä kuin Young ennusti tai ei ainakaan niin nopeasti.

On kuitenkin yhä enem­män huonos­ti voivia lap­sia, joiden van­hem­mat eivät kuu­lu mer­i­tokraat­tisen kil­pailun voittajiin.

Piket­tyn mukaan län­si­maid­en vasem­mistop­uolueet ovat muut­tuneet työväen puolueista edus­ta­maan sosi­aal­ista pääo­maa, kun oikeistop­uolueet edus­ta­vat pääo­maa. Tänä on tot­ta Suomes­sakin. Kat­sokaa, ketkä johta­vat Vasem­mis­toli­it­toa, vihreistä puhumattakaan.