Omikron-variantti näyttää olevan pelottavan paljon tarttuvampi kuin viruksen aiemmat variantit. Niinpä siitä tulee todennäköisesti nopeasti yleisin virusmuoto.
Tämä on ymmärrettävää, mutta kun sanotaan, että omikron syrjäyttää delta-variantin, tarkoitetaan ilmeisesti, että se kääntää delta-variantin leviämisen laskuun. Millä mekanismilla se oikein tapahtuu?
Jos jollain rajatulla alueella on kettupopulaatio, joka elää syömällä paikallisia kaneja ja jostain ilmestyy isompi, vahvempi ja nopeampi ketturotu, vanha saa väistyä, koska isommat syövät niiden ruuan. Näin ei kuitenkaan kävisi, jos ruokaa olisi rajattomasti. Silloin sitä riittäisi kaikille, isoille ja pienille ketuille.
Oikeastaan omikron voi hidastaa delta-variantin leviämistä vain silloin, kun ne yrittävät tunkeutua samaan yksilöön. Kun sairastuneiden määrät ovat korkeintaan joitakin prosentteja, hidastusvaikutusta ei pitäisi juurikaan olla. Omikronin pitäisi siis tulla delta-variantin lisäksi eikä sen sijalle.
Mutta kuitenkin tiedämme, että delta-variantti aikoinaan nimenomaan syrjäytti muut variantit painaen ne lähes nollaan. Tässä on jotain outoa. Kun jokin ei noudata mallia, vika on (tietysti) mallissa.
Keksin vain kaksi selitystä.
1) Virusta on ympäristössämme paljon enemmän tarjolla kuin tartuntojen määrästä voisi päätellä. Niinpä delta kohtaa omikronin paljon useammin kuin tartuntojen perusteella voisi päätellä. Tähän suuntaan viittaa käsitys alle 15 minuutin ”turvallisesta” altistusajasta. Viruksia on siis ympärillämme paljon enemmän, mutta pienet virusmäärät eivät pysty tunkeutumaan läpi ensilinjan puolustuksen. Jos näin ei olisi, jokainen minuutti altistusta olisi yhtä vaarallinen, eikä mitään turvallista rajaa olisi.
2) Tartunnalle alttiita ihmisiä on paljon vähemmän kuin kuvittelemme. Käsitteet supertartuttajat tai supertartuntatilanne vähän viittaavatkin tähän.
Tässä on jotain, jota en ymmärrä.
