Aloin hankkiutua kohti Helsinkiä, jotta en joutuisi ajamaan sateessa. Ei sekään nyt niin hirveätä olisi, mutta kuitenkin. Olisin voinut jatkaa itään ja tulla vaikka Lappeenrannasta junalla, mutta juniin on kuulemma hankalaa saada fillareita. Varasin hotellin Loviisasta.
Yritin pakottaa reitin pikkuteille, mutta ohjelma protestoi sitä vastaan voimakkaasti. Päättelin siitä, että nuo mielenkiintoisen näköiset tiet olivat sorateitä.
Matkanteko meni mukavaa vauhtia myötätuuleen ja alamäkeen. Ensin oli mukavaa hiljaista tietä kohti etelää Myllykosken kautta Anjalaan.
Olen joskus lapsena käynyt Myllykosken paperitehtaalle. Siitä käynnistä mieleeni tuli varastomiehen keksintö, josta hän sai pienen aloitepalkinnon. Paperirullat tulivat liukuhihnaa pitkin varastoon. Tietyssä pisteessä painava rulla piti työntää pois liukuhihnalta. Sitä varten oli tehty automaattikäsi, joka rullan havaitessaan tökkää sen alas. Tämä työvaihe työllisti seitsemän henkeä. Kolme insinööriä korjaamassa automaattikättä ja neljä työmiestä työntämässä rullaa. Neropattimme ehdotti, että yhtä liukuhihnan telistä nostetaan toisesta päästä ja rulla kierii painovoiman saattelemana itse pois liukuhihnalta. Minusta työmies olisi ansainnut isomman palkinnon.
Anjalan jälkeen reitti kääntyi isolle tielle kohti länttä. Se oli yhtä virikkeistä kuin kuntopyörän polkeminen, mutta onneksi sitä ei kestänyt kauan. Elimäen kohdalla käännyttiin taas etelään ja yhytettiin maantie 170, joka Helsingin ja Porvoon välillä tuntee nimen Uusi Porvoontie.
Elimäen tarkoitus ei ratkennut minullekaan. Miten olisi voinutkaan noin pikaiselle tutustumisella, kun Silja Hiidenheimo, Kirsti Määttänen, Tuomas Nevanlinna ja Tarja Roinila ovat pohtineet mysteeriä kahden kirjan verran.
Perillä ennen viittä. Olipas halpoja kilometrejä.
Hotellini oli taas tällainen henkilökunnaton, jossa ovi avattiin sähköpostiin tulleella koodilla. Henkilökunnan edustaja oli kuitenkin paikalla ja osoitti fillarilleni säilytystilan hätäuloskäytävän portaiden alta.
Kun päätin käydä säätämässä vähän fillariani, äkkäsin hätäuloskäytävän ovesta kyltin, jossa kerrottiin hätäuloskäytävän avaamisen aiheuttavan hälytyksen, josta joutuu maksamaan 150 €. Onneksi hotellin alakerrassa olevan pubin myyjä osasi soittaa vastaavalle. Tämä sanoi, että kyltti on aiheeton. Olisi ollut aamulla klo 7 aikamoisessa pulassa.
Söin mukavan aterian italialaisessa ravintolassa. Siellä ei ollut kuitenkaan pastaa (!), jota fillaroija olisi ahminut mielellään.
Loviisa oli todella sympaattisen oloinen. Onko niin, että ruotsinkielisyys on ehdoton edellytys kaupunkikuvan merkityksen ymmärtämiselle?
Otin kuvia, mutta en pysty niitä nyt näyttämään. Siirtäessäni kuvia muistikortilla tietokoneelleni leikkaa/liitä komennolla, jokin meni vikaan ja runsaat kymmenen kuvaa katosi. Tiedän, että ne ovat vahingoittumattomina muistikortilla. Joskus minulla oli ohjelma tuota varten, mutta nyt en muista miten se tapahtui. Jos joku osaa palauttaa asian mieleeni, olisin iloinen.
[Kiitän lukuisista neuvoista kadonneiden kuvien suhteen. Ongelma ratkesi, kuten kuvista näkyy.]
