Perjantai 6.8.2021 Kouvola – Loviisa

Aloin han­kki­u­tua kohti Helsinkiä, jot­ta en jou­tu­isi aja­maan sateessa. Ei sekään nyt niin hirveätä olisi, mut­ta kuitenkin. Olisin voin­ut jatkaa itään ja tul­la vaik­ka Lappeen­ran­nas­ta junal­la, mut­ta juni­in on kuulem­ma han­kalaa saa­da fil­lare­i­ta. Varasin hotellin Loviisasta.

Yritin pakot­taa reitin pikkuteille, mut­ta ohjel­ma protestoi sitä vas­taan voimakkaasti. Päät­telin siitä, että nuo mie­lenki­in­toisen näköiset tiet oli­vat sorateitä.

Matkan­teko meni mukavaa vauh­tia myötä­tu­uleen ja alamä­keen. Ensin oli mukavaa hil­jaista tietä kohti etelää Myl­lykosken kaut­ta Anjalaan.

Olen joskus lapse­na käynyt Myl­lykosken paperite­htaalle. Siitä käyn­nistä mieleeni tuli varas­tomiehen keksin­tö, jos­ta hän sai pienen aloitepalkin­non. Paperir­ul­lat tuli­vat liukuhi­h­naa pitkin varas­toon. Tietyssä pis­teessä paina­va rul­la piti työn­tää pois liukuhi­hnal­ta. Sitä varten oli tehty automaat­tikäsi, joka rul­lan havaites­saan tökkää sen alas. Tämä työ­vai­he työl­listi seit­semän henkeä. Kolme insinööriä kor­jaa­mas­sa automaat­tikät­tä ja neljä työmi­estä työn­tämässä rul­laa. Neropat­timme ehdot­ti, että yhtä liukuhi­h­nan telistä nos­te­taan tois­es­ta päästä ja rul­la kierii pain­ovoiman saat­tele­m­ana itse pois liukuhi­hnal­ta. Minus­ta työmies olisi ansain­nut isom­man palkinnon.

Anjalan jäl­keen reit­ti kään­tyi isolle tielle kohti länt­tä. Se oli yhtä virikkeistä kuin kun­topy­örän polkem­i­nen, mut­ta onnek­si sitä ei kestänyt kauan. Elimäen kohdal­la kään­nyt­ti­in taas etelään ja yhytet­ti­in maantie 170, joka Helsin­gin ja Por­voon välil­lä tun­tee nimen Uusi Porvoontie.

Elimäen tarkoi­tus ei ratken­nut min­ullekaan. Miten olisi voin­utkaan noin pikaiselle tutus­tu­misel­la, kun Sil­ja Hiiden­heimo, Kirsti Määt­tä­nen, Tuo­mas Nevan­lin­na ja Tar­ja Roini­la ovat pohti­neet mys­teer­iä kah­den kir­jan verran.

Per­il­lä ennen viit­tä. Oli­pas halpo­ja kilometrejä.

Vähän har­mit­ti, että olin ottanut ja mak­sanut hotellin Lovi­isas­ta, kos­ka olisin samaan tahti­in voin­ut jatkaa myötä­tu­u­lessa Por­vooseen. Huomisen sateen kannal­ta se olisi ollut helpotus.

Hotelli­ni oli taas täl­lainen henkilökun­na­ton, jos­sa ovi avat­ti­in sähkö­posti­in tulleel­la kood­il­la. Henkilökun­nan edus­ta­ja oli kuitenkin paikalla ja osoit­ti fil­lar­il­leni säi­ly­tys­ti­lan hätäu­loskäytävän por­taiden alta.

Kun päätin käy­dä säätämässä vähän fil­lar­i­ani, äkkäsin hätäu­loskäytävän oves­ta kyltin, jos­sa ker­rot­ti­in hätäu­loskäytävän avaamisen aiheut­ta­van häly­tyk­sen, jos­ta joutuu mak­samaan 150 €. Onnek­si hotellin alak­er­ras­sa ole­van pubin myyjä osasi soit­taa vas­taavalle. Tämä sanoi, että kylt­ti on aihee­ton. Olisi ollut aamul­la klo 7 aikamoi­ses­sa pulassa.

Söin muka­van ater­ian ital­ialaises­sa rav­in­to­las­sa. Siel­lä ei ollut kuitenkaan pas­taa (!), jota fil­laroi­ja olisi ahmin­ut mielellään.

Lovi­isa oli todel­la sym­pa­at­tisen oloinen. Onko niin, että ruotsinkielisyys on ehdo­ton edel­ly­tys kaupunkiku­van merk­i­tyk­sen ymmärtämiselle?

Otin kuvia, mut­ta en pysty niitä nyt näyt­tämään. Siirtäessäni kuvia muis­tiko­r­tilla tietokoneel­leni leikkaa/liitä komen­nol­la, jokin meni vikaan ja run­saat kymme­nen kuvaa katosi. Tiedän, että ne ovat vahin­goit­tumat­tom­i­na muis­tiko­r­tilla. Joskus min­ul­la oli ohjel­ma tuo­ta varten, mut­ta nyt en muista miten se tapah­tui. Jos joku osaa palaut­taa asian mieleeni, olisin iloinen.

[Kiitän lukui­sista neu­voista kadon­nei­den kuvien suh­teen. Ongel­ma ratke­si, kuten kuvista näkyy.]