Fillariretki, ensimmäinen päivä tiistai 3.8.

Yllät­tävän moni on kysynyt min­ul­ta kesän pyöräretkestä ja että kai selostan sitä taas blogillani. Hel­teinen kesä meni viimeis­tel­lessä kir­jaani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka ja fil­lariret­ki jäi tekemät­tä. Olin alun­perin suun­nitel­lut matkaa Sak­san jok­i­laak­soi­hin. Se hyvä puoli tässä tietysti oli, etten joutunut keskel­lä tulvakatastrofia.

Kir­ja tuli valmi­ik­si 2.8. ja seu­raa­vana päivänä lähdin polke­maan minikier­rokselle ympäri Etelä-Suomea.

En viitsinyt käyt­tää aikaa matkalla blo­gin kir­joit­tamiseen, joten julkaisen tämän nyt viisi päivää viivästet­tynä. Luk­i­joil­ta se vie tietysti osan jän­ni­ty­ses­tä, kos­ka het­i­etävät, että olen päässyt hengis­sä perille.

Olen yleen­sä polkenut rep­pu selässä – maantiepyörään kun ei saa sat­u­lalaukku­ja, kun ei ole tarakkaa. Nyt olin kuitenkin hom­man­nut Ortliebin 16 litran laukun, joka kiin­nitetään sat­u­laan sen alle. (Mik­si muuten pakkari­in kiin­nitet­täviä laukku­ja kut­su­taan sat­u­lalaukuik­si eikä pakkarilaukuiksi?)

Laukun kiin­nit­tämi­nen on selvästi suun­nitel­tu tehtävän nelikä­tis­es­ti. Kahdel­la kädel­lä se on aika han­kalaa. Ensim­mäisel­lä ker­ral­la laukun kiin­nit­tämiseen meni vart­ti­tun­ti, viiden­nel­lä ker­ral­la enää kolme min­u­ut­tia (Voisiko tästä muuten tehdä Olympiala­jin? Pari­isin kisoi­hin men­nessä lupaan treena­ta 30 sekuntiin.)

Tarkoituk­se­nani oli polkea Artjärvelle, jos­ta olin bon­gan­nut hyvän oloisen hotellin, mut­ta siel­lä ei ollut tilaa viikkoon. Pohdin Ori­mat­ti­laa mut­ta päädyin Mäntsälään. Sen aika lähel­lä, mut­ta pakkoko sitä on suo­raan ajaa.

Min­ul­la on myös Garminin nav­i­gaat­tori, jos­ta on paljon sekä huvia että hyö­tyä. Panen sen suun­nit­tele­maan reitit, kos­ka matkalla on jotain yllä­tyk­siä ja kos­ka ohjel­ma käyt­tää hyväk­seen eri tei­den suo­sio­ta pyöräil­i­jöi­den kesku­udessa. Se kek­si usein reit­te­jä pikkuteitä pitkin, joi­ta en olisi tul­lut ajatelleeksikaan.

Nyt tein oikein kun­non mokan sen kanssa.

Mäntsälään on suor­in­ta tietä noin 60 km, mut­ta nav­i­gaat­torin suun­nit­tele­ma reit­ti oli 72 km. Tun­tui siis juuri sopi­val­ta kiertelyltä.

Kaik­ki meni hyvin Ker­avalle asti, mut­ta sen jäl­keen mat­ka jatkui hiekkati­etä pitkin ja kun se osu­us päät­tyi, men­ti­in vielä pienem­mälle hiekkatielle pitkin Lah­den oiko­radan linjausta.

Olin aivan hukas­sa. Yritin löytää tien, mitä olisi pitänyt men­nä, mut­ta mitään tietä ei ollut. Oli vain vaivainen polku.

En ymmärtänyt tätä muuten kuin että lait­teel­la on van­ha kart­ta, jos­sa on jokin radan alle jäänyt tie. Myös HSL:n reit­tiopas kehot­taa kesämökil­lämme Hangel­byssä kävelemään Erik­snäs­in­tien bus­sipysäkille pitkin tietä, jota ei ole ollut ole­mas­sa 50 vuoteen.

Lop­ul­ta paikalli­nen maastopy­öräil­i­jä ker­toi, miten pääsen ihmis­ten ilmoille, eli maantielle 140. Hylkäsin nav­i­gaat­torin anta­man reitin ja siir­ryin tyl­sälle Lahdentielle.

Jos­sain vai­heessa oikealle puolelle ilmestyi pyörätie. Se meni tun­nelis­sa tien ali ja jatkui maantienä, joka erkani Lah­den­ti­estä.  Täl­laisia tiestä vähän kauem­pana kulke­via reit­te­jä aina sil­loin täl­löin on, mut­ta tämä pää­tyi umpiku­jaan. Kiit­ti vain hirveästi. Olisi pitänyt olla jokin opaste, joka olisi ker­tonut, että pyörätie vie läheiseen kylään ja Lah­teen halu­avien pitäisi siir­tyä maantielle. Turha ylimääräi­nen mut­ka ja paljon etsimistä.

Nav­i­gaat­tori ker­toi, että hylkäämäni reit­ti kul­ki nyt tien 140 län­sipuolel­la. Suun­tasin sinne ja pienen etsimisen jäl­keen yhytin reitin. Se meni taas oikein hyvin pitkin pieniä teitä, kunnes reit­ti kään­tyi huonokun­toiselle hiekkatielle pitkin junan­radan vart­ta, jol­la oli kaiken lisäk­si ajokielto.

Nyt oivalsin, mis­tä oli kysymys. Virheel­lisel­lä hiiren klikkauk­sel­la voi aiheut­taa maail­man­so­dan. Minä pääsin vähän vähem­mäl­lä. Olin klikan­nut itseni maastopyöräreitille.

Ei muu­ta kuin takaisin Lah­den­tielle. Vähän ennen Mäntsälää seurasin taas nav­i­gaat­torin neu­voa tark­istet­tuani ensin huolel­lis­es­ti, että sen ehdot­ta­ma reit­ti kul­ki teitä pitkin.

Mäntsälässä oli varan­nut huoneen kar­tanon Mei­jeristä. Hotellin ovi oli lukos­sa. Oves­sa oli puhe­lin­nu­mero, mut­ta siinä ei vas­tat­tu. Mitä ihmettä?

Piti lukea uud­estaan kän­nykkään tul­lut viesti. Hotel­lis­sa ei ole henkilökun­taa, vaan ovi avau­tui viestin mukana tulleel­la pin-koodilla.

Samal­la kävi ilmi, että luvat­tu herkulli­nen aamu­pala tar­joilti­in Hirvi­haaran kar­tanos­sa 6,5 kilo­metrin päässä Helsinki­in päin.

[Kor­jaus 9.8. Tämä tieto oli väärinkäsi­tys. Huoneessa main­os­tet­ti­in mah­dol­lisu­ut­ta aami­aiseen hotel­lis­sa, mut­ta jos olisin lukenus saa­mani sähkö­pos­tivi­estin lop­pu­un, olisin huo­man­nut, että aamu­palan sai myös 750 metrin päässä olev­as­ta kahvi­las­ta ja jo klo 7. Pahoit­te­len jaka­maani väärää tietoa.]

Pitäisin näköjään lukea varauk­sen ehdot ennen kuin klikkaa ruu­tua, että on ne lukenut ja hyväksynyt.

Takana oli kaikkine eksymisi­neen 84 kilo­metriä. Nälkä oli iso. Menin paikalliseen nepalilaiseen rav­in­to­laan nimeltä Kalash. Ruo­ka oli todel­la hyvää tai sit­ten min­ul­la oli vain hirveä nälkä. Myös nepalilainen olut oli hyvää.

Yleen­sä vietän tun­nin tai pari paikkakun­taan tutus­tu­mal­la. Mäntsälä oli nopeasti nähty. Kaupunkiku­vaa hal­lit­see kak­si näyt­tävää raken­nus­ta, City-mar­ket ja S‑market. Näis­sä suo­ma­lai­sis­sa pikkukaupungeis­sa ja kirkonkylis­sä tulee suru puseroon, kun ver­taa niitä niihin todel­la kau­ni­isi­in pikkukaupunkei­hin Kes­ki-Euroopas­sa, joi­ta olen pyöräretkil­läni näh­nyt. Ei se nyt mak­saisi niin paljon suun­nitel­la katu­maise­mat kunnollisiksi.

Oiko­radal­la on ase­ma Mäntsälässä muu­ta­man kilo­metriä taa­ja­man ulkop­uolel­la. Sinne pitäisi rak­en­taa vähin­tään 20 000 asukkaan radan­var­sikaupun­ki Ker­a­van ja Jär­ven­pään tavoin. Sitä Mäntsälä ei kuitenkaan ole tekemässä.

Tuo poten­ti­aa­li­nen kaupun­gin paik­ka pitäisi irrot­taa Mäntsälästä niin kuin aikanaan irrotet­ti­in Ker­a­va ja Jär­ven­pää Tuusu­las­ta. Jos ei olisi irrotet­tu, juna ei ehkä edes pysähty­isi Ker­aval­la eikä Jär­ven­päässä, kos­ka siel­lä ei olisi mitään. Tai korkein­taan ne oli­si­vat jotain Joke­lan kaltaisia pikkukyliä.

= = =

Koti­in tul­tuani kat­son kar­tas­ta, mitä kaut­ta olisin itse suun­nitel­lut matkani Mäntsälään. Ilman muu­ta Tuusu­lan­jär­ven rantaa pitkin Jär­ven­päähän. Niin suosit­ti nav­i­gaa­torinikin, kun panin rastin ruu­tu­un maantiepyörä.