Asumistuen rakenne on peräisin ajalta, jolloin maassa vallitsi vuokrasäännöstely. Silloin asuntoa ei valittu vaan se osoitettiin. Yksityisiä vuokra-asuntoja oli vähän ja niitä sai lähinnä suhteilla.
Tarpeeksi pienituloiselta asumistuki korvaa vuokrasta 80 % perheen koosta ja asumiskunnasta riippuvaan maksimivuokraan saakka.
Täyden asumistuen saa, jos bruttotulot tulot ovat korkeintaan työmarkkinatuen suuruiset. Sitä suuremmat tulot pienentävät asumistukea 33,6 %, mikä nostaa efektiivisen marginaaliveron varsin korkeaksi.
Jos siis haluaa muuttaa parempaan ja sata euroa kuussa kalliimpaan asuntoon, asumistuki maksaa erotuksesta 80 €. Tämä 80 % on aika paljon, mutta ennen asuntoa ei valittu, vaan otettiin se, mikä saatiin. Ei tarvinnut kannustaa halpaan asuntoon, koska asuntoa ei saanut valita. Maksimivuokran ajatuksena oli estää ylellisen asumisen tukeminen.
Tilanne on nyt vuokrasäännöstelyn loputtua aivan toinen. Vuokrataso on noussut jyrkästi, mutta toisaalta on mistä valita. Oikotiellä oli tänään 4 400 asuntoa vuokrattavana Helsingissä.
Asumistuen hyväksymät enimmäisvuokrat ovat Helsingissä niin paljon alle markkinavuokrien, että asumistuki auttaa pienituloista todellisuudessa vain ARA-asunnoissa. Kun kerrotaan, millä summilla asumistuki tukee yksityisiä vuokranantajia, unohdetaan, että huomattava osa asumistuesta menee ARA-asunoissa asuville.
Jos siis haluaa muuttaa parempaan ja kalliimpaan asuntoon, joutuu käytännössä maksamaan erotuksen kokonaan itse. Lähes kokonaan itse joutuu maksamaan myös ARA-asunnon ja yksityisen vuokra-asunnon välillä.
Tyypillinen yksin asuvan vuokra ARA-asunnosta on 450 €/kk. Se on kokonaan asumistukeen oikeuttava. Asumistuki korvaa 360 euroa ja itse maksettavaksi jää 90 euroa.
Korkein asumistuessa hyväksyttävä vuokra yksinäiselle ihmiselle Helsingissä on 521 €/kk ja asumistuki on työmarkkinatuen saajalla tai vähävaraisella opiskelijalla tällöin 416,80 €. Näin halpoja asuntoja ei vapailla markkinoilla ole kuin soluasunnoissa.
Vapailta markkinoilta on vaikea löytää yksiötä alle 700 eurolla kuussa. (Nyt se tosin onnistuu, kun korona on karkottanut opiskelijat Helsingistä, mutta tilanne ei ole pysyvä.)
Jos vuokra on 700 €, asumistuki on 416,80 euroa, joten itse pitää maksaa 283,20 euroa. Se veisi puolet työmarkkinatukea saavan tuloista, eikä riittävästi rahaa jäisi edes ruokaan.
Jotta työmarkkinatuen varassa olevalla olisi varaa asuntoon, hän tarvitsee sekä ARA-asunon että asumistuen. Pelkästään toinen ei riitä.
Nykymaailmassa tuo 80 % hyväksyttävään vuokraan saakka on ihan pöhkö ja nolla prosenttia sen yli menevältä osalta on kohtuuton.
Kun opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin, soluasuntojen suosio romahti. Soluasunto on halvempi kuin oma yksiö, mutta väliäkös sillä, kun asumistuki maksaa erotuksesta 80 %.
Pienellä palkalla ei pysty markkinavuokraa Helsingissä maksamaan, sillä vähänkin isompi palkka pienentää asumistukea.
Voidakseen asua Helsingissä on pienituloisen joko saatava ARA-asunto tai täydennettävä asumistukea toimeentulotuesta. Koska asumistuki korvaa niin huonosti, loppu tulee toimeentulotuesta. Kun yksinäisellä henkilöllä asumistuki on korkeintaan 416,80 euroa, toimeentulotuessa otetaan täysimääräisesti huomioon vuokrat aina 694 euroon saakka. Itse asiassa erittäin yleistä on korvata tätä suurempiakin vuokria, koska halpaa vuokra-asuntoa ei pysty saamaan. Tämä on aivan vihonviimeinen asia, sillä toimeentulotuki on tukimuotona turmiollinen. Jos joutuu siihen turvautumaan, ei kannata tehdä työtä, koska yli 80 % ansioista leikkautuu pois. Kymmenen euron tuntipalkasta jää siis käteen alle kaksi euroa.
Tilanne on pienipalkkaisen osalta huono, mutta ei aivan näin huono. Palkasta jätetään ottamatta huomioon 300 euroa, joten asumistuki alkaa pienentua, kun palkka ylittää 1030 euroa. Se on helpottanut pienipalkkaisten tilannetta olennaisesti, tai siis korotti heidän asumistukeaan sadalla eurolla. Pidän tätä hieman omana ansionani. Esitimme suojaosaa Juhana Vartiaisen kanssa selvityksessämme, jolla pohdittiin keinoja parantaa pienipalkkaisten tilannetta. (Lisää matalapalkkatyötä!)
Nyt kun vuokrasäännöstelyn päättymisestä on kulunut neljännesvuosisata, olisi aika ottaa asia huomioon myös asumustuen rakenteessa.
Mitä siis pitäisi tehdä?
- Asumistuen hyväksymiä maksimivuokria on korotettava olennaisesti, koska ei ole järkevää, että toimeentulotuesta tulee lähes rutiininomainen lisä sosiaalietuuksiin ja koska asumistuki ei vastaa tukena sitä, että onnistuu saamaan itselleen ARA-asunnon. Asumistuen maksimivuokrat tulee nostaa samalle tasolle toimeentulotuen kanssa. Se on siis yksin asuvalla nyt 694 €/kk.
- Asumistuki voisi korvata johonkin järkevään rajaan saakka vuokran kokonaan (tuloista riippuvalla omavastuuosuudella vähennettynä tietysti) ja sen yli menevältä osalta esimerkiksi 50 % ja jonkin korkeamman rajan jälkeen vaikkapa vain 30 %
- Hyväksyttävä maksimivuokra voisi olla kalliilla alueella korkeampi kuin muualla, koska yksi asumispolitiikan tavoite on edistää sosiaalista sekoittumista. Tämä voi herättää vastalauseita, mutta ei se sen kummallisempaa ole kuin ARA-asuntojen rakentaminen kalliisiin kaupunginosiin.
- Asumistuen suojaosuutta voisi korottaa 300 eurosta. Tällä tuettaisiin pienipalkkaisia. On vähän outo tilanne, että työttömät pääsevät asumaan Helsinkiin helpommin kuin pienipalkkaiset. Tämä on vaihtoehoinen toimenpide maksimivuokrien korottamiselle. Jos suojaosuutta korotetaan, voidaan maksamivuokria korottaa vastaavasti vähemmän.
- Asumistuen maksatuksessa pitäisi ehkä muuttaa vastuita valtion ja kunnan välillä.