Kansalainen Jouni Siren kirjoitti sunnuntain Hesarissa, ettei työttömien taloudellinen ahdinko luo työpaikkoja. Hän sanoi, että koska työ- ja elinkeinotoimistoissa on 327 000 työtöntä työnhakijaa ja vain 160 600 avointa työpaikkaa, kaikille työttömille ei voi löytyä työpaikkaa.
Jos noista työttömistä vaikkapa vain satatuhatta onnistuisi työllistymään johonkin noista 160 000 avoimesta työpaikkasta, hallituksen työllisyystavoite olisi täysi ja kehysriihi voitaisiin päättää skumppatarjoiluun.
Oletin, että Sirén olisi seuraavaksi kirjoittanut seuraavaksi kohtaanto-ongelmasta, eli siitä, että noihin avoimiin työpaikkoihin vaaditaan kaksi loppututkintoa, seitsemän kielen sujuva osaamista, alle 30-vuoden ikää ja pitkää työkokemusta, mutta hän kirjoittikin, että moni niistä tuottaa niin huonon ansiotason, ettei sillä tule toimeen.
Kirjoittaja puhui itsensä pussiin, koska työttömyysturvan porrastusta vaativat esittävät juuri sitä, etteivät työttömät hakeudu matalapalkkaisiin töihin, koska työttömyysturva takaa saman ansiotason helpommin.
Silti Sirén on oikeassa. On jokseenkin kohtuutonta vaatia ihmisiä tekemään töitä, jos palkan päälle joutuu hakemaan rahaa toimeentulotuesta, jotta rahat riittäisivät ruokaan.
Tähän aikaan ei sovi ajatus heikentää työttömien etuuksia niin paljon, että näiden on henkensä pitimiksi otettava vastaan aivan mitä työtä hyvänsä.
Karu tosiasia on, että noissa yli 300 000 työttömässä on paljon niitä, joiden ammattitaito tai terveydentila eivät tee realistisesti tavoitella vaativia ja hyväpalkkaisia töitä. Suomi on erityisen huono työllistämään vajaakuntoisia, ulkomaalaisia tai huonosti koulutettuja. Oikea ratkaisu asiaan ei ole työttömien kasvava määrä, vaan pienipalkkaisten aseman kohentaminen.
On vähän höhlää asettaa työttömyys yhteiskunnan maksaman tulonsiirron ehdoksi. On tuettava myös pienipalkkaisia ja niin paljon, että työn vastaanottaminen on aina selkeästi kannattavampaa kuin työttömänä oleminen. Tämä maksaa, mutta on halvempaa maksaa pienipalkkaisen elinkustannuksista osa kuin työttömän elinkustannukset kokonaan.
Tämä kysymys on rakenteellisen työttömyyden ydinkysymys.
= = =
Sirén kirjoitti, että työpaikat tuottavat huonon ansiotason, koska ne ovat osa-aikaisia. Osa-aikainen työ kannattaa kyllä ottaa vastaan, sillä soviteltu päiväraha tukee osa-aikatyötä jopa vähän liiankin avokätisesti tarjoamalla monelle 20-tuntisesta työviikosta samat kokonaisansiot kuin kokopäivätyöstä.
Ongelma on pienipalkkaisessa kokopäivätyössä ja etenkin sellaisessa työssä, jossa ei ole työaikaa lainkaan, koska siihen ei saa soviteltua päivärahaa.
