Koronakuolemat ensimmäisessä ja toisessa aallossa

Maail­mas­sa on kuol­lut COVID-19-tau­ti­in 1,5 miljoon­aa ihmistä. Kuolemia oli paljon kevääl­lä, kesäk­si tilanne rauhoit­tui pohjoisel­la pal­lon­puoliskol­la ja äityi taas pahak­si syksyllä.

Olen tarkastel­lut koron­akuolemien määrää ensim­mäisessä ja toises­sa aal­los­sa suh­teessa asukasluku­un. Katkaisuko­htana pidän mieli­v­al­tais­es­ti valit­tua eloku­un ensim­mäistä päivää. Sitä ennen koron­akuolemia oli noin 700 000 ja sen jäl­keen niitä on ollut noin 800 000.

Oheises­sa kuvas­sa on koron­akuolemien määrä suh­teessa miljoon­aan asukkaaseen eräis­sä mais­sa ja eräil­lä alueil­la ennen ja jäl­keen heinä-eloku­un vai­h­teen. Joukos­sa on mie­lenki­in­toisia val­tioi­ta ja kolme aluet­ta, jot­ka kär­sivät epi­demi­as­ta eri­tyisen pahasti kevääl­lä, New York City, Lom­bar­dia ja Tukhol­man lääni.

Kuvas­ta näkyvät aluei­den val­ta­vat erot. New York Cityssä on kuol­lut nyt jo 0,29 pros­ent­tia väestöstä, kun taas tämän joukon pri­imuk­ses­sa Nor­jas­sa vain 0,0064 %.

Inti­as­sa kuollei­ta on kol­man­nek­si eniten maail­mas­sa, mut­ta asukasluku­un suh­teutet­tuna maa sijoit­tuu hyvään pohjo­is­maiseen joukkoon. Tosin uutiset Mum­bain slum­meista saa­vat vähän epäilemään näitä tilastoja.

Kos­ka Pohjo­is­maid­en luvut ovat niin pieniä’, ettei niitä hah­mo­ta kuvas­ta, lai­tan kuvan myös taulukon muotoon.

Ruotsin pääepi­demi­olo­gi Anders Teg­nel ennakoi, että siel­lä, mis­sä korona lev­isi laa­jalle kevääl­lä, toinen aal­to jäisi vaa­ti­mat­tomam­mak­si lau­maim­mu­ni­teetin vuoksi.

Kehi­tys New York Cityssä näyt­täisi sopi­van Teg­nelin ennusteisi­in. Kuolemien määrä on pudon­nut yhteen kol­maskymme­ne­sosaan keväis­es­tä. New York City oli Yhdys­val­tain­selvästi pahin korona-alue kevääl­lä, mut­ta kesän jäl­keen on se ollut parhai­ta. Vas­ta-ainetestien mukaan ehkä neljännes kaupun­gin asukkaista sairas­tui kevääl­lä, joten lau­ma­suo­jal­lakin on ehkä osu­ut­ta taudin talt­tumiseen. Mut­ta on New Yorkissa myös voimas­sa rajut rajoitustoimet.

Myös Tukhol­man läänis­sä kehi­tys on ollut ilah­dut­tavaa. Kuollei­den määrä on pudon­nut siel­lä kuudes­osaan, mut­ta se on silti pohjo­is­maisit­tain korkea ja ylit­tää myös Ruotsin keskiarvon.

Lom­bar­dias­ta epi­demia raivosi niin vah­vana, että vas­ta-ainetestit osoit­ti­vat monin paikoin huo­mat­tavaa taudin jo sairas­tanei­den osu­ut­ta. Lom­bar­dias­sakin kuollei­den määrä on pudon­nut kol­ma­sosaan, mut­ta alue on ollut silti kesän jäl­keen ollut Euroopan pahimpia.

Muuten riip­pu­vu­us menee niin päin, että mis­sä kuollei­ta oli paljon kevääl­lä, niitä on ollut paljon myös syksyl­lä. Tsek­ki on surulli­nen poikkeus tästä sään­nöstä. Maa säästyi epi­demi­al­ta hyvin kevääl­lä, mut­ta on ollut syksyl­lä Euroopan pahim­min kärsineitä maita.

Euroopas­sa on ollut rek­isteröi­tyjä tar­tun­to­ja kesän jäl­keen paljon enem­män kuin ennen kesää. Suh­teessa sairas­tuneisi­in kuolemia on ollut kesän jäl­keen vähän. Tapauskuolleisu­us on pudon­nut mur­to-osaan keväis­es­tä. Tähän on kolme selitystä:

• Tiedot tar­tun­to­jen määristä kevääl­lä ovat vah­vasti alim­i­toitet­tu­ja, kos­ka sil­loin ei tes­tat­tu kuin vakavia oire­i­ta saaneita.
• Van­huk­set on opit­tu suo­jaa­maan parem­min. Tämä voi selit­tää Ital­ian muu­ta Euroop­paa heikom­paa kehi­tys­tä. Maas­sa van­huk­set elävät kiin­teänä osana muu­ta yhteiskun­taa ja kol­men sukupol­ven per­heet ovat yleisiä. Niis­sä olois­sa van­hus­ten suo­jaami­nen ei ole helppoa.
• Tau­tia on opit­tu hoita­maan paremmin