Tarkoitukseni on kirjoittaa muutama artikkeli asumisesta Helsingin valtuustossa hyväksytyn asumisen ja maakäytön ohjelman eli AM-ohjelman tiimoilta. En osallistunut asiasta keskusteluun valtuuston istunnossa lukuun ottamatta ennalta laadittua puheenvuoroani, koska kahden minuutin puheenvuoroilla pystyy lähinnä vain nälvimään, kuten myös tapahtui. Kommentoin keskustelussa esitettyjä väitteitä tällä blogilla.
Aloitan väitteestä, että asuntojen rakentamisella ei ole vaikutusta asumisen hintaan. Näin sanottiin keskustelussa moneen kertaan. Radiossa sen oli ennen ohjelman käsittelyä esittänyt demarien Karin Taipale. Väite on niin häkellyttävä, että siihen on äkkiseltään vaikea sanoa mitään. Kirjoitan tässä asuntojen hinnoista. Vuokrista jatkan ehkä toisessa postauksessa.
Asuntojen korkea hinta johtuu siitä, että asuntoja on liian vähän. Siellä missä asuntoja on yli tarpeen, niiden hinta tuppaa laskemaan. Voiko joku oikeasti olla tästä eri mieltä tai kuvitella, että asuntopulaa voitaisiin helpottaa rakentamatta asuntoja?
Keskustelussa toistettiin moneen kertaan, että hinnat ovat nousseet, vaikka on rakennettu lisää, joten lisärakentaminen ei vaikuta hintoihin.
Hinnat voivat nousta, vaikka rakennetaan lisää, jos rakennetaan liian vähän lisää. Isoista kasvukeskuksista Helsingissä on rakennettu vähiten suhteessa asukaslukuun, vaikka Helsinki on kaupungeista se, johon olisi suhteessa eniten tulijoita. Jos rakentamista lisätään, hinnat nousevat ainakin vähemmän kuin jos ei lisättäisi.
Helsingissä asuntojen hintaa nostaa urbaanin asumisen kasvanut suosio. Helsingin seudun asukkaista aiempaa useampi haluaa asua Helsingissä ja on valmis maksamaan aiempaa enemmän päästäkseen helsinkiläiseksi suhteessa siihen, että asuisi muualla seudulla. Tästähän meidän pitäisi olla ylpeitä, mutta tietysti se nostaa ikävästi asuntojen hintoja Helsingissä.
Asumispreferensseissä on tapahtunut jyrkkä ja nopea muutos. Vuonna 2005 Helsingin seudun asukasluvun kasvusta meni kehyskuntiin puolet, nyt enää 10 %. Sama maailmanlaajuinen ilmiö nostaa asuntojen hintoja Tampereen keskustassa suhteessa Tampereen lähiöihin. Kaikissa suurissa suomalaisissa kaupungeissa Oulua lukuun ottamatta keskusta-asuntojen hinnat ovat nousseet suhteessa lähiöihin ja kaupunkia ympäröivään republikaanivyöhykkeeseen.
Helsingissä kantakaupungin suosiota on lisännyt se, että olemme parantaneet asumisen laatua.Tässä mielessä tietysti vihreät ovat syyllisiä asuntojen kallistumiseen, mutta esittääkö joku vakavissaan, että pitää tehdä huonoa asuinympäristöä, jotta hinnat laskisivat?
Vaikka viimeaikainen asuntotuotannon lisäys pääkaupunkiseudulla ei ole laskenut asuntojen hintoja Vallilassa, se on laskenut niitä monin paikoin Helsingin seutua.
Tuoreimmat vuositilastot ovat vuodelta 2019. Asuntojen reaalihinta on laskenut kehyskunnissa ja monin paikoin pääkaupunkiseudun kunnissa. Helsingissä on kymmenen postinumeroaluetta, joissa reaalihinta on laskenut vuosien 2015 ja 2019 välillä. Espoossa ja Vantaalla niitä on suhteessa enemmän, kehyskunnista puhumattakaan.
Tämä menee juuri niin kuin teoria sanoo. Kun rakennetaan lisää, asuntojen hinnat laskevat suhteessa siihen, mitä niille tapahtuisi, jos ei rakennettaisi lisää. Lasku on euromääräisesti yhtä suuri kaikilla alueilla, jolloin se on suhteessa suurempi halvoilla alueilla.
Ajatus euromääräisesti yhtä suuresta vaikutuksesta perustuu siihen, että asumisesta halutulla alueella suostutaan maksamaan tietty euromäärä suhteessa asumiseen vähemmän halutulla alueella. Siksi euromääräiset erot pysyvät ennallaan, jolloin hinta laskee halvoilla alueilla suhteessa enemmän kuin kalliilla.
Mutta onhan euromääräinen ero kasvanut Hakunilan ja Ullanlinnan välillä? Se taas johtuu pitkään jatkuneesta trendistä, joka suosii keskustamaista asumista. Ero olisi kasvanut myös ilman lisärakentamista.
Matalat korot sotkevat asiaa. Jos ollaan valmiit maksamaan vaikka 500 €/kk siitä, että voi asua Kalliossa Hakunilan sijaan, ero asunnon hintojen välillä kasvaa, kun korot laskevat.
Jos ei ole kranttu kaupunginosan suhteen, asunnon saa Helsingin seudulta nyt halvemmalla kuin viisi vuotta sitten, vaikka muuta väitetään. Asunnosta trendikkäältä alueelta taas joutuu maksamaan entistä enemmän.
Kun rakennetaan lisää asuntoja kantakaupunkiin, se voi todella nostaa niiden hintaa kantakaupungissa. Jos nyt joidenkin mielestä elämä kantakaupungissa on mielenkiintoisempaa kuin muualla, lisärakentaminen voi tehdä siitä entistä mielenkiintoisempaa. Lisää asukkaita tarkoittaa siis entistä parempaa asuinympäristöä. Ei tätä kuitenkaan kannata vastustaa asuntojen hintakehityksen nimissä. Vaikka asunnoista kantakaupungissa tulee entistäkin arvokkaampia, sen ulkopuolella niistä tulee vastaavasti edullisempia.
Sama pätee lähiöissä. Pari vuotta sitten Arvopaperilehdestä oli sijoitusvinkki, että sijoitusasunto kannattaa ostaa lähiöistä, jonne on kaavoitettu lisää. Lisärakentaminen tietää alueen palvelutason nousua, parempia joukkoliikenneyhteyksiä ja niin edelleen. Lähiöiden tiivistäminen siis tekee niistä siis houkuttelevampia. Tästä on paljon näyttöä, vaikka kaupunkiympäristölautakuntaan tulevasta nimby-posteista voisi kuvitella aivan muuta.
Lopuksi pieni varoitus: Kun asuntopula joskus helpottaa – mitä varmaankin kaikki haluavat – vähemmän suosituilla alueilla hinnat laskevat suhteessa eniten. Tässä on suuri segregaation riski. Siitä toisessa postauksessa.