Koronaepidemia – entä jos?
Varoitan, että nyt tulee spekulatiivista tekstiä, jossa ei esitetä väitteitä vaan kysymyksiä ja mahdollisia hypoteeseja.
Seuraavassa kuvassa esitän aikasarjan korona-kuolleisuudesta miljoonaa asukasta kohden eräissä maissa. Pitäisi esittää aikasarjat sairastuneiden määristä, mutta ne ovat ihan mitä sattuu. Kuolleisuudessa taas on se ongelma, että sitä dominoi taudin leviäminen hyvin vanhoihin ja erityisesti hoivakoteihin sekä terveydenhuollon muu taso: antibioottiresistenssi ja hoitamattoman diabeteksen määrä. Lisäksi siihen vaikuttaa eri veriryhmien yleisyys, ilmeisesti myös muut perinnölliset tekijät. Jätin kuvasta pois Espanjan, koska heidän tilastoissaan on jokin vialla.
Kuva on logaritmiasteikolla, sillä jos tauti leviäisi vapaasti, epidemia leviäisi eksponentiaalisesti.
Minua ihmetyttää näiden käyrien samankaltaisuus, vaikka eri maiden koronapolitiikka on ollut kovin erilaista. Vielä oudompaa on, etteivät tartunnat eivät ole lisääntyneet, vaikka rajoituksia on poistettu. (Voisiko OAJ myöntää olleensa väärässä, kun se vastusti koulujen avaamista toukokuussa?)
Jotain eroa kuitenkin on. Ruotsi ja Britannia käyttäytyvät vähän eri tavalla, mutta eivät kovin eri tavalla. Brasilia on joukon uusi tulokas. Käyrä näyttää tässä kuvassa erilaiselta, mutta näyttäisi samanlaiselta, jos käyrää siirrettäisiin pari kuukautta aiemmaksi. Brasiliassa on nyt talvi.
Ikään kuin toimet koronaa vastaan olisivat tehottomia ja jokin muu syy asettaa kuolleiden määrälle katon. Tai sitten mikä tahansa tehoaa, koska kaikki toimet saavat ihmiset varovaisiksi.
Jos näiden käyrien kaareutumisen aiheuttaa katon lähestyminen, katto näyttää olevan aivan eri korkeudella eri maantieteellisillä alueilla. Jos ei mennä aivan yksittäisiin kyliin vaan yli miljoonan asukkaan väestöpohjiin, suurin silmiini tullut kokonaiskuolleisuus on New Yorkin Bronxissa, jossa kuolleita väestöstä on 3,2 promillea. Ruotsissa kuolleisuus on 0,47 promillea ja Suomessa 0,06 promillea. Bronxissa epidemia näyttää jo pysähtyneen.
Suuressa kuvassa näyttää siltä, että suuret kaupungit ja joukkoliikenne olisivat edistäneet infektiota, mutta tämäkään ei ole johdonmukaista.
Miksi epidemia ei ole menestynyt Roomassa, vaikka se on riehunut Milanossa? Silloin, kun epidemia levisi Pohjois-Italiassa valtoimenaan, 130 junaa vuorokaudessa kulki Rooman ja Milanon välillä. Pohjois-Italaista matkustettiin Etelä-Italiaan paljon enemmän kuin Ruotsiin. Ulkoilmassa oleskelu ja terassikausi? D‑vitamiini? Ilmankosteus?
Mystinen on aikasarja Espanjan terveydenhuoltohenkilökunnan tartunnoista. Toukokuun alkupäivinä tästä joukosta oli noin 20 % saanut infektion ja siihen uusien tapausten lisääntyminen sitten loppui. Ikään kuin kaikki, jotka ylipäänsä voisivat sairastua, olisivat jo sairastuneet. Tartunnoille he kyllä altistuivat edelleen.
Suomi (ja Norja) on aivan kummallinen tapaus. Meillä koronarajoitukset ovat olleet todella lieviä muihin maiden verrattuina, mutta koronakuolemissa olemme aivan eri tasolla muiden Euroopan maiden kanssa.
Väistämättä tulee mieleen toinen kummajaisuus: miksi HIV levisi Suomessa sukupuoliteitse niin huonosti. Sitä piti käydä hakemassa Tallinnan ja Thaimaan bordelleista, mutta Suomessa se ei pystynyt leviämään. R0 oli voimakkaasti alle yhden. Sukupuolimoraalista ei ollut kyse, koska muut sukupuolitaudit levisivät hyvin. Tartunnan kyllä sai, jos virusta pisti suoraan omaan suoneensa huumetta piikittäessä. Geneettiset erot?
Olen saanut erilaisia tiedonsiruja. SARS‑1 ‑taudin immuniteetti tehoaa myös SARS-CoV‑2 ‑virukseen niin, että sitä sairastaneiden veren avulla voidaan valmistaa parantavaa ja suojaavaa seerumia. Vasta-aineet eivät hyökkää viruksen piikkiin vaan muihin osiin. Voisiko osa virusta sairastaneista kehittää virusta vastaan vääränlaisia vasta-aineita? Vääränlaisia siinä mielessä, ettei vasta-ainetesti tunnista niitä? Viruksen ne kyllä nujertavat.
Superlevittäjät ovat jo sairastuneet
Yksi selitys voisi olla se, että toiset levittävät tautia valtavan paljon enemmän kuin toiset. Jos nämä superlevittäjät sairastuvat myös itse herkemmin, leviäminen alkaa hidastua paljon ennen laumaimmuniteettiin riittävää 60 prosenttia. Tämä yhdistettynä melko lieviin rajoitustoimiin voi pysäyttää epidemian.
Tämän ohella kaupungistumisaste vaikuttaa tautiin. Vaikka supertartuttajien määrän väheneminen alentaa tartuttavuutta, urbaani elämänmuoto kasvattaa sitä. Erityisesti ahtaasti asuminen joukkoasuntoloissa (Singaporen vierastyöläiset, Helsingin rakennustyöläiset, maahanmuuttajat).
Vasta-ainetestit antavat väärää tietoa?
Jokseenkin kaikki sairaanhoitoa vaatineet koronatapaukset ovat tuottaneet laboratoriossa havaittavia vasta-aineita. Mutta tuottavatko kaikki lievän infektion sairastaneet? Joissakin tutkimuksissa on todettu, että enemmistö sairastaneista ei näy vasta-ainetesteissä. Tässä artikkelissa väitetään, että peräiti vain 10 % tausin sairastaneista antaisi positiivisen vasta-ainetestin. Kannattaa kuitenkin huomata että New York Cityn asukkaista positiivisen vasta-ainetestin on antanut 20 % koko väestöstä, tosin otos koski jonkin automarketin asiakkaita. (Tällaista on tutkimus, kun ei ole kunnan väestörekisteriä.)
Väite menee niin, että nuoret torjuvat taudin puolihuolimattomasti T‑soluillaan vasta-aineita tuottamatta. Tämä puolustusjärjestelmä heikkenee iän mukana. Se selittäisi sen, miksi vasta-aineita löytyi Espanjassa enemmän ikääntyneillä, vaikka nuorilla luulisi olevan enemmän sosiaalisia kontakteja.
On myös sanottu, että jos oikea vasta-aine löytyy nopeasti, niitä riittää niin pieni määrä, ettei laboratorio huomaa niitä.
Muiden koronavirusten tuoma immuniteetti
On havaittu, että muiden koronavirusten tuottama immuniteetti pelittää myös SARS-CoV‑2 ‑virukseen. Näitä nuhakuumeitahan on ollut paljon. Erään tutkimuksen mukaan jopa puolella sellaisista henkilöistä, joilta on otettu näyte ennen vuotta 2020, on vasta-aineita (tai T‑soluja) , jotka selättävät SARS-CoV‑2:n. En osaa päätellä, millainen oli otos. Universaali tämä tulos ei voi olla, koska on kyliä, jossa melkein kaikki ovat sairastuneet koronaan tänä keväänä. Noiden vanhojen epidemioiden kulku voi osittain selittää sen, miksi väestö on yhtäällä paljon alttiimpaa sairastumaan COVID-19:ään kuin toisaalla.
Yksinkertaisesti vain kesä
Kesä on yksinkertaisin selitys siihen, että epidemia on pysähtynyt Euroopassa. Emme tiedä, miten tämä virus reagoi kesään, mutta kaikki muut koronavirukset kesä nujertaa. Brasiliassa epidemia käynnistyi kunnolla vasta toukokuussa, joka vastaa meidän marraskuutamme.
Peruutettiinko kesätapahtumat siis turhaan?
Marraskuussa se nähdään, tuleeko virus takaisin. Jos tulee, uuden aallon rajuus riippuu kaikesta siitä, mitä olen yrittänyt spekuloida yllä. Onko niin, että paljon useampi on taudin sairastanut lähes oireettomana tai niin, että huomattava osa on sille valmiiksi immuuneja.
Voi myös olla niin, että ruotsalaisten nyt vähän alamaissa oleva itsetunto on tammikuussa paljon korkeammalla kuin nyt.
Mitä ajattelen juuri nyt?
Kukaan ei voi tietää, miten asiat ovat, mutta vaarannan maineeni ja kerron, mihin tiedot nyt viittaavat. Nämä kuuluvat kaikki sarjaan, näinkin voi olla, mahdollisia, mutta eivät varmoja eivätkä edes todennäköisimpiä
- Supertartuttajat ovat jo sairastaneet eivätkä tartuta enää.
- Vasta-ainetestit antavat aivan väärän kuvan taudin lievän muodon sairastaneiden määrästä. Erityisesti nuorten sairastaneiden määrä on vahvasti aliarvioitu.
- Osalla väestöä, erityisesti taas nuorilla, on immuniteettia muiden koronavirusten vuoksi.
- Urbaani elämä lisää tartunnan varaa.
- Toistaiseksi tuntemattomat geneettiset erot tuottavat eroja maiden ja alueiden välille.
- Kesällä ei ole vaaraa tartunnasta. (Älä kuitenkaan luota tähän!)
Marraskuussa tiedämme enemmän. Jos mikään ylläolevista selityksistä taudin hidastumiseen ei päde paitsi kesä, uusi aalto tulee marraskuussa. Tai sitten ei tule.
[Olen muuttanut tämän luettelon selostusta, koska niin moni kommentoija on tässä vaiheessa jo unohtanut, mitä koko jutun otsikossa sanottiin. Kyse on pääskenaarion haastavista epävarmuuksista.]