Suomessa terveydenhuollon tarpeisiin ohjattuja rahoja pyritään käyttämään mahdollisimman kustannustehokkaasti, jotta niistä saataisiin suurin mahdollinen hyöty. Rahaa ei haaskata hyvin kalliisiin hoitoihin, rahojen loppuessa ei jouduttaisi tinkimään halvoista ja kustannustehokkaammista.
Rajaksi on vakiintunut jotain noin 60 000 – 100 000 euroa säästettyä laatupainotettua elinvuotta kohden. Tämä terveen elinvuoden hinta on havaittu tarjolla olevista laskentatavoista parhaaksi.
Ikärasismia?
Silloinhan lapsen elämän pelastamisesta kannattaa maksaa enemmän kuin vanhuksen elämän pelastamisesta? Ikärasismia?
Tehdäänpä ajatuskoe. Jumala ilmoittaa sinulle, että on päättänyt lapsesi kuolevan syöpään, mutta antaa sinun päättää, kuoleeko hän siihen ylioppilasvuotenaan vai 65 vuotta myöhemmin maatessaan viimeisillään hoivakodissa sänkyyn hoidettavana. Onko vaikeuksia päättää?
Suomen koronakuolemista 2/3 on tapahtunut vanhusten hoitolaitoksissa. Se on pieni skandaali, mutta toisaalta menetetyistä elinvuosista tämän osuus on jotain 10 – 20 prosentin luokkaa. Noissa hoitolaitoksissa ollaan keskimäärin kaksi viimeistä elinvuotta. Ne nuorempina kuolleet ovat isompi ongelma.
Kaikkien elinvuodet samanarvoisia
Ammattieetikoilla on vaikeuksia päättää, mitä tehdä, kun auto on törmäämässä toiseen autoon tuhoisin seurauksin. Edessä olevassa autolla kuolisi viisi, mutta voi väistää ja törmätä toiseen, jolloin kuolisi vain kaksi. Jos väistät, aiheutat teollasi noiden kahden kuoleman. Tosin säästät viiden ihmisen hengen.
Terveydenhuollossa tulee unohtaa tällainen hienostelu ja valita hoitostrategia, joka säästää eniten elinvuosia. Pitäisi siis valita törmäys siihen pienempään autoon.
Koronapolitiikan taloudellinen hinta eivät ole ne sadat miljoonat, joita se aiheuttaa suorina menoina terveydenhuollolle, vaan kansantuotteen lasku, siis kotitalouksien, yritysten, kuntien ja valtion menettämät tulot. Kuopan syvyydestä on esitetty erilaisia lukuja, mutta käyttäkäämme kahdeksaa prosenttia eli 22 miljardia euroa. Tätä kestäisi kaksi vuotta eli lasku olisi 44 miljardia.
Jos käytämme tuota laatupainotetun elinvuoden maksimihintaa, 100 000 €/vuosi, 44 miljardin uhrauksella pitäisi siis säästää 440 000 elinvuotta. Jos laskemme kuusi [1] menetettyä elinvuotta kuollutta potilasta kohden, pitäisi siis säästää 73 000 kuolemaa. Näin suurta koronakuolleisuutta ei kukaan ole ennustanut missään skenaariossa.
Tuo kustannus ei ole kokonaan vältettävissä, vaikka valtio ei rajoittaisi mitään. Kukaan ei ole kieltänyt asioimasta Stockmannilla, mutta kauppa on tyhjä asiakkaista. Viisas on varovainen, vaikka ei käskettäisi.
Koronapolitiikkamme, erityisesti se, mitä julkisuudessa vaaditaan, on niin kallista, että sellaiseen ylellisyyteen ei muussa terveydenhuollossa ole varaa.
Niinpä pitäisi taloudelle kalleimpia ja ihmisille hankalimpia rajoituksia purkaa kustannustehottomuusjärjestyksessä. Tästä meillä ei ole kunnon tutkimustietoa, mutta pitäisi aivan ehdottomasti olla. Hyvin merkittäviä päätöksiä joudutaan tekemään mutu-pohjalla.
Niinpä joudun minäkin arvailemaan.
Tästä eteenpäin tämä kirjoitus on silkkaa spekulaatiota.
Minun listani kärjessä ovat peruskoulun alimmat luokat. Alaluokkalaisille koulumatka on heille paljon vaarallisempi kuin koronavirus. Siitä, ovatko he tartunnan lähteitä, on kovin erilaisia käsityksiä. Jos ei saa taudista kunnon oireita, ei myöskään pärski ympäriinsä, mutta lääkärit tietävät näistä asioista minua enemmän. Lancetissa julkaistu meta-analyysi tuli siihen tulokseen, että koulujen sulkeminen on jokseenkin hyödytöntä. Ei täysin hyödytöntä, mutta jokseenkin hyödytöntä. Tosin tilastotieteilijänä minun on pakko sanoa, että viitatuissa tutkimuksissa käytetyt tutkimusmenetelmät eivät minua täysin vakuuta. Kannattaisi tehdä kotimainen tutkimus asiasta. Avattaisiin vaikka yksi helsinkiläinen koulu kokeeksi.
Pienelle koululaiselle päivä kolmistaan isän ja isän laatikkoviinin kanssa on lastensuojelullinen riski. Lisäksi on turha kuvitella, että vasta lukemista opiskelevat olisivat erityisen tehokkaita etäopiskelijoita. Hinta koulunkäynnin loppumisesta on korkea ja hyödyt vähintäänkin epäselvät.
Etätyöstä pitäisi päästä pian tavalliseen työhön, koska etätyö on tehotonta. Aluksi se voi sujuakin, mutta tietojen leviämisen hidastumisesta (ei yhteistä kahvituntia) koituvat ongelmat kumuloituvat. Virallisissa etäkokouksissa käsitellään vain viralliset asiat, oikean kokouksen tauolla voi nykäistä kollegaa hihasta ja sanoa tai kysyä jotain. Näin tieto leviää organisaation sisällä. Voihan siellä työpaikallakin pitää vähän etäisyyttä.
Pitäisikö ruokaravintolat avata ehdolla, että ruoka tarjoillaan pöytiin. Buffet-ravintoloissa virukset tarttuvat valtavan paljon tehokkaammin.
Hallitus päätti jo lopettaa Uudenmaan eristämisen, joten en sano muuta kuin, että varsinaiset epidemiologiset perusteet karttaan katsomalla näyttäisivät olevan eristää Pohjois- ja Etelä-Karjala muusta maasta. Aseta tartuntojen määrä/asukas logaritmiasteikolle niin ymmärrät miksi.
Aasialaisten käyttämien hengityssuojien pitäisi olla pakollisia joukkoliikenteessä ja kaupoissa – heti kun niitä on jostain saatavilla.
Ja vielä: koronaveteraanin passi niille, jotka tutkitusti ovat taudin jo sairastaneet. Heidän määränsä saattaa olla paljon suurempi kuin tiedämme. Poistetaan kaikki rajoitukset nyt ainakin heiltä. Heitä kannattaa sijoittaa myös vaarallisiin asiakaspalvelutehtäviin.
[1] Tuon kuusi vuotta päättelin epätarkasti kuolleiden iästä ja siitä, että sairaus iskee helpommin huonokuntoisiin ja perussairaisiin. Suuruusluokka lienee oikea.