Sain kunnolla turpiini kirjoitettuani sunnuntaina koronaviruksen torjunnasta. En halunnut pelotella ja niinpä kirjoitukseni sitten tulkittiin ongelman vähättelyksi, kun viestin piti olla päinvastainen, että tulisi varautua paljon suurempaan katastrofiin kuin mihin tämänhetkiset toimet viittaavat. Tai tarkemmin: mihin sunnuntaihin mennessä käyttöön otetut toimet viittasivat.
Ensin ajattelin, että paras vaieta tämän jälkeen koko asiasta, mutta silloin monelle jäisi käsityksestäni hyvin outo kuva, joten kirjoitan vähän perusteellisemmin uudestaan.
Minusta on optimistista kuvitella, että saisimme viruksen pysäytetyksi nykyisillä karanteenitoimilla. Pidän todennäköisenä, joskaan en tietenkään varmana, että virus läpäisee karanteeneilla asetetut portit ja merkittävä osa suomalaisista tai itse asiassa koko maailman ihmisistä tulee infektion saamaan. Epidemia talttuu vasta, kun se törmää laumasuojaan, kun riittävän moni on käynyt taudin läpi.
En ala kuvailla, mitä se merkitsee, mutta kamalaa jälkeä siitä syntyy. Minun mielestäni ei niin kamalaa kuin lehdissä julkaistujen kuolleisuuslukujen perusteella voisi laskea, mutta myönnän, että tämä on mutua. Perustelen silti, koska tänään asiasta keskustellessani ihan oikea tutkija näki asian samalla tavalla. Tilastoidut kuolleisuusluvut yliarvioivat riskin, koska suuri määrä lieviä tartuntoja on jäänyt tilastoimatta, jolloin suhdeluku kuolleet/sairastuneet arvioidaan ehkä huomattavastikin liian suureksi.
En ole yksin sen pessimistisen käsityksen kanssa, että virusta ei saada pysäytetyksi. Minua paljon viisaammat tiedemiehet ovat esittäneet samansuuntaisia arvioita, ja kun niitä on myös julkaistu lehdissä, on minusta asiallista tuoda tämäkin mahdollisuus esille. Ei olisi tullut mieleenkään kirjoittaa asiasta ilman varteenotettavia lähteitä.
Pidän siis ainakin mahdollisena, että virus leviää koko yhteiskuntaan. Sitä en pysty arvioimaan, kuinka todennäköistä se on. Minulla on asunnossani palovaroitin, vaikka tulipalon todennäköisyys seuraavan vuoden aikana on alle prosentin.
Vaikka en siis usko, että karanteenit lopulta vähentävät sairastuneiden määrää, ne hidastaessaan epidemiaa ne levittävät sen pidemmälle aikavälille. Moni on aivan oikein huomauttanut, että jo tämä on hyvä asia, jotta sairaalat ylikuormittuisivat vähemmän.
Ja sitä paitsi, vaikka minusta ei luultavasti onnistu, sitä kannattaa jopa tapauksessa edes yrittää ja myös noudattaa karanteeneja.
Nyt tulee lisää mutua, siis omaa ajatteluani. Vaikka emme pystyisi juuri vaikuttamaan siihen, kuinka moni sairastuu ennen kuin viruksen leviäminen pysähtyy laumasuojaan, pystymme vaikuttamaan siihen, ketkä sairastuvat. Tähän on ajatukseni ydin.
Italiassa kuolleiden keski-ikä on 81,6 vuotta eikä yhtään alle 50-vuotiasta ollut eiliseen mennessä kuollut. Iän ohella diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, tupakointi ja miessukupuoli lisäävät riskiä.
Italiassa tauti on ollut huomattavan tappava. Se johtunee siitä, että sairastuneissa on paljon vanhuksia. Italialaisen elämäntavan hyviä puolia on, että vanhukset elävät muiden ihmisten mukana, eivätkä eristäytyneinä kuten meillä, mutta tämän epidemian kohdalla se on huono juttu. Tauti taisi Milanossa myös lähteä leviämään sairaalasta, jossa oli paljon huonokuntoisia vanhuksia.
Koska olen niin pessimistinen sen suhteen, onnistuuko taudin pysäyttäminen, minusta voimavarat kannattaa kohdistaa riskiryhmien, erityisesti vanhusväestön suojeluun. Vielä eilen olin tältä osin vähän tyytymätön, mutta tänään THL lopulta julkaisi asiasta suosituksen. Tämän jälkeen minua enää oudoksuttaa vähän se, että ollaan niin kitsaita testaamaan potilaita.
Yhteiskunta kantaa vastuu laitoshoidossa olevista, mutta jokaisen, joka tietää kuuluvansa riskiryhmään, kannattaa eristää itse itsensä niin tehokkaasti kuin voi.
Riskiryhmien osalta on erityisen tärkeää edes hidastaa epidemiaa, koska he ovat niitä, jotka tulevat tarvitsemaan hengityskoneita.
Omaisten vierailut vanhustenhoitolaitoksissa pitäisi oikeastaan kieltää, mutta se olisi epäinhimillistä, joten pitää vain korostaa, että älä tule, jos olet yhtään sairas. Luottamus hyvä, mutta kontrolli paras. Kuumemittaukset oville sekä vieraille että työntekijöille.
Vanhusten kotihoidossa riskiä lisää, että saman vanhuksen luona käy viikossa liuta eri hoitajia. Tästä pitäisi päästä eroon. Pitäisi oikeastaan inhimillisistä syistä päästä eroon muutenkin.
Ruotsissa on näköjään muutettu strategiaa tänään. Lievästi sairaita ei enää testata – eikä heitä siis myöskään voida panna karanteeniin, kun ei tiedetä ketä panna – vaan keskitytään riskiryhmien suojeluun. Ruotsi on meitä viikon edellä.
Entäs intti? Menneinä vuosina influenssa levisi Suomeen varuskuntien kautta. Se loppui siihen, että puolustusvoimat alkoi lopultakin rokottaa varusmiehiä. Varuskunnat on kuin suunniteltu virusten levittämiseen. Viikonlopuksi hajaannutaan eri puolille maata hankkimaan tartuntoja, maanantaista perjantaihin levitetään niitä tuvassa toisille ja seuraavana viikonloppuna hajaannutaan taas ympäri maata. Puolustusvoimain pitäisi keksiä tähän jotain. Eihän se voi käydä biologista sotaa oman maansa kansalaisia vastaan.
Kiina sai viruksen leviämisen pysäytetyksi pysäyttämällä melkein koko yhteiskunnan. Pessimistinen näkemykseni tulee pian testiin. Kiina alkaa käynnistää elämää uudestaan. Pelkään, että tämä tulee johtamaan uuteen tartuntojen aaltoon, koska virusta ei ole nujerrettu vaan se odottaa hyvissä voimissa eikä sairauden läpi käyneitä ole riittävästi synnyttämään laumasuojaa.
En toivo mitään niin paljon kuin sitä, että olisin väärässä.