Tarvitaan ohjelma liito-oraville soveltuvien metsätyyppien turvaamiseksi

Liito-ora­va on ihan sym­pa­at­ti­nen eläin, jon­ka soisi men­estyvän Suomes­sakin. Se ei ole laji­na lainkaan uhanalainen, kos­ka sen pääe­si­in­tymisalueel­la Siperi­as­sa sitä ei uhkaa mikään. Maail­man­laa­juis­es­ti se onkin luokitel­tu elin­voimaisek­si lajik­si. EU:ssa se on harv­inaisu­us, kos­ka sitä on käytän­nössä vain Suomes­sa ja vähäisessä määrin Balt­ian maissa.

Vaik­ka laji ei ole maail­man­laa­juis­es­ti uhanalainen, on ihan hyvä tavoite suo­jel­la sen kan­taa myös Suomes­sa. Tapa, jol­la liito-oravaa suo­jel­laan, on kuitenkin täysin ter­ho­ton. Tulee hyvin kalli­ik­si, mut­ta ei toi­mi myöskään liito-ora­van kannalta.

Tun­tu­isi luon­te­val­ta, että liito-oravaa suo­jeltaisi­in Suomen laa­jois­sa met­sis­sä niin, että pidet­täisi­in huol­ta, että eri puo­lil­la eteläistä Suomea met­si­in jätet­täisi­in sinne tänne riit­tävän laa­jo­ja kuu­si­val­taisia seka­pu­umet­siä, jois­sa on myös haapo­ja, kos­ka liito-ora­va pesii mieluiten van­has­sa haavassa.

Täl­lainen ei mak­saisi paljon ja liito-ora­va voisi paljon parem­min kuin nyt.

Nyt met­sän­hoi­dos­sa ei tarvitse ottaa huomioon liito-oravalle sovel­tuvaa eko­tyyp­piä lainkaan. Jos sekamet­sien tuhoamis­es­ta huoli­mat­ta jostain vielä liito-oravaa ei ole saatu hääde­tyk­si pois, pitää pesäpuu ja muu­ta­ma aari sen ympäril­lä säästää. Näitä pesäpui­ta löy­tyy kovin har­voin osit­tain sik­si, että sekamet­siä ei met­sän­hoi­dos­sa suosi­ta mut­ta myös sik­si, ettei met­sän­o­mis­ta­jal­la ole mainit­tavaa moti­vaa­tio­ta pesäpu­u­ta huo­ma­ta. Ei se myöskään ole help­poa, kos­ka kyse on yö-eläimestä.

Suomen talous­met­sis­sä liito-oravaa ei juuri enää esi­in­ny. Sik­si sen on ollut pakko sopeu­tua ihmisi­in ja kaupunkei­hin. Aika pelo­ton siitä onkin kehittynyt.

Kaupunkien kaavoituk­ses­sa run­sas­tuneesta – kaupungeis­sa run­sas­tuneesta – liito-oravas­ta on tul­lut kallis riesa. Minne liito-ora­va kul­loinkin sat­tuu aset­tumaan, juuri siinä maini­tus­sa paikas­sa sen revi­ir­iä on suo­jelta­va hin­taan mihin hyvänsä.

Juris­teil­la on taipumus kek­siä hyvin kus­tan­nuste­hot­to­mia sään­töjä – siis sään­töjä, jot­ka mak­sa­vat paljon ja hyödyt­tävät vain vähän sitä intres­siä, jota ne on tarkoitet­tu suo­jele­maan. Onko vika koulu­tuk­ses­sa? Talousti­eteis­sä täl­lainen opti­moin­ti on peruskauraa.

Kyl­lä liito-oravaa kan­nat­taa kaupungeis­sakin suo­jel­la, mut­ta niin, että kaavoituk­ses­sa niille varataan alueet, jois­sa sen vaa­timuk­set ote­taan huomioon. Liito-ora­van suo­jelun kannal­ta tämä ei ole kus­tan­nuste­hokas­ta – tulisi paljon halvem­mak­si ostaa kymme­nen hehtaaria met­sää tähän tarkoituk­seen muual­ta kuin hehtaari kaupungista, mut­ta kaupunki­laisia ajatellen luon­toa tarvi­taan myös kaupungeis­sa, ei luon­non itsen­sä vaan kaupunki­lais­ten kannalta.

Jos luon­to voisi käy­dä kaup­paa, se myisi kaik­ki viher­alueet kaupungeista ja ostaisi sata ker­taa enem­män maa­ta muual­ta, mut­ta sil­loin kaupunki­laiset oli­si­vat ilman lähilu­on­toa. Sitä tarvi­taan siis ihmis­ten, ei luon­non tarpeisiin.

Tehtäköön siis val­takun­nalli­nen ohjel­ma liito-oravalle sopivien met­sä­tyyp­pi­en tur­vaamisek­si ja muutet­takoon koko lajin suo­jelua koske­va lain­säädän­tö järkeväm­mäk­si sekä talout­ta että liito-oravaa ajatellen.

Luulen, että EU:lta saisi tähän luvan, jos rauhal­lis­es­ti selittäisi.